Olen jo ainakin 10 vuotta haaveillut syvän sinisestä makuuhuoneesta. Kun rakennutimme omakotitalomme vuonna 2013, niin sisustus suunnitelmassa oli toiveestani merkittynä tumman sininen tehoste seinä makuuhuoneeseen. Viime tipassa kuitenkin jänistin ja sinisen seinän tilalle tuli Cole&Sonin Woods tapetti (ainut tapetti muuten meidän talossa ja sama tapetti on myös tv-huoneessa) ja muut seinät maalattiin valkoisiksi. Saman tien kuitenkin kaduin tuota valintaa, koska mikään ei erottunut mistään, ei tapetti eikä koivun väriset Muuramen laatikostot. Loppu tulos oli tuttu ja turvallinen, mutta pliisu. Väritön. Persoonaton. Ja ennen kaikkea sieluton!

Aloin puhumaan Karille jo vuosia sitten mustikan sinisistä makuuhuoneen seinistä. Karihan on ammatti vastustaja (oli 30 vuotta Suomen Kuntaliiton edunvalvoja) eikä hän ollut ollenkaan innostunut noin isosta muutoksesta. Olen kuitenkin sinnikäs herhiläinen enkä luovuta helpolla 😎 Laitoin parille maalarille viestiä seinien maalauksesta, mutta he olivat niin kiireisiä että projekti olisi siirtynyt talveen. Rautainfuusiosta energisoituneena päätin maalata seinät itse vaikka en ymmärrä maalaamisesta mitään! Mökillä olin kuitenkin maalannut sisäseiniä ja loppu tuloksesta tuli hyvä. Sitä paitsi olin aina ihaillut naisia, jotka osaavaat maalata! Ehkä minäkin oppisin ja jos en, niin ainahan voi palkata sitten ammattilaisen paikkaamaan jos lopputuloksesta tulee kamala! Siitä se lähti. Painelin Prismaan ostamaan mustikan sinistä maalia, pensselin, telan ja rajausteippiä…

Intoa puhkuen tulin kotiin maali pöntön kanssa ja Kari katsoi sävyä kauhistuneena. Pyysin häntä kuitenkin luottamaan makuuni ja niin hän päätti tälläkin kertaa tehdä. Aluksi maalaaminen (ja varsinkin rajaaminen) tuntui haastavalta kun en meinannut saada mitenkään seinästä tasaisen väristä. Aina jossakin oli vaaleampia kohtia. Muutamaan kertaan katsoin youtubesta maalaus videoita ja laitoin kuvia isälle ja Jorma enolleni, joka on maalari. Sain hyviä ohjeita kuten ”telaan paljon enemmän maalia” jne. Lopulta ymmärsin laittaa sitä maalia paaaaaljon enemmän ja sen jälkeen homma alkoi skulaamaan. Jouduin maalaamaan seinät 3:een kertaan, koska sävy oli niin intensiivinen ja muutos edelliseen niin suuri. Maalasin seiniä 3:na päivänä ja olin loppu tulokseen todella tyytyväinen! Urakan jälkeen makasin sängyssä seiniä tuijotellen ja mulla oli sellainen tunne, että maalaaminen oli hienoimpia asioita mitä olen pitkään aikaan tehnyt! Olo oli lievästi sanottuna voimaantunut: mä osasin!

Karikin tykkäsi tosi paljon lopputuloksesta. Makuuhuoneesta tuli tosi intensiivisen pesämäinen ja kalusteet ja tapetti nousivat esiin ihan eri tavalla kuin ennen. Myöskin suuret lattiaan ulottuvat ikkunat näyttävät nyt upeilta, nekin erottuvat paremmin. Ovella oli vaikeaa kun aluksi en päästänyt nuorta herraa samaan huoneeseen maalipönttöjen kanssa. Koira stressaantui asiasta niin paljon, että lopulta annoin periksi. Koira oli niin onnellinen saadessaan olla mun kanssa samassa huoneessa, että nukkui paikoillaan koko ajan. Ainoastaan siirtyi silloin kuin minäkin siirryin eli piti huolta siitä, että oli aina samalla puolella huonetta kuin minä- Mamman kulta! Tutokin liittyi myöhemmin joukkoon ihan niin kuin kunnon saksanpaimenkoiran tulee tehdäkin!

Olen nyt niin innostunut maalaamisesta, että maalaan viikonloppuna meidän alakerran tv-huoneen. Laitan taas insta storyyn ajantasaisia videoita/kuvia ja kirjoitan myöhemmin postauksen aiheesta- oli lopputulos mikä tahansa. Kari on parasta aikaa ostamassa maalia ja viikonloppuna alkaa pensseli ja tela heilumaan. Olen niin innoissani maalaamisesta, että ihan halkean 🙂 Olen päättänyt, että musta tulee huippu maalari ja aion maalata meidän koko talon. Toinen pojistani muuten soitti viime viikolla huolestuneen puhelun ja kysyi aionko maalata meidän koko talon räikyvän kirkkaaksi 😆 Hän selvästi pelkäsi, että talomme tulee tulevaisuudessa näyttämään Huvikummulta…

Seuraa mua instassa: satusjoholm