Olen koonnut tähän postaukseen viime aikojen koukuttavimmat Netflix sarjat. Nykyään katsomme Karin kanssa lähes joka ilta hetken aikaa Netflixiä samalla kun syömme iltapalaa. Se on itselleni päivittäinen rentoutumishetki ja aika, jolloin saan heittää aivot narikkaan. Sen sijaan päivällä en katso koskaan televisiota, siitä tulisi tosi tylsistynyt olo. En ole aikaisemmin juurikaan katsonut mitään sarjoja- mielestäni se on ollut ajan hukkaa! No, nykyään on toisin ja oikein haluan jäädä koukkuun johonkin hyvään sarjaan:) Pidän erityisesti historiallisista sarjoista, jotka sijoittuvat Ranskaan tai Englantiin. Väkivaltaa en pysty oikein katsomaan- muutoin uneksin koko yön eikä meillä pysty kukaan nukkumaan:) Väkivalta kohtauksissa pidän tyynyä silmien edessä ja pyydän Karia laittamaan äänen pois. Usein lähden myös pois huoneesta ja sitten jälkeen päin kyselen koko ajan, että mitä siinä tapahtui ja Karilla meinaa mennä hermot:) Esimerkiksi suosittua Narcosta en aio katsoa, koska siinä kuulemma ammutaan saksanpaimenkoira (hyi hemmetti, ettäs kehtaavat). Olen listannut alle nyt muutamia Netflixistä löytyviä sarjoja, jotka ovat mielestäni olleet kaikkein parhaita. Yksi ja paras niistä kyllä sisältää väkivaltaa ja siitä puolet olen ”katsonut” tyyny silmien edessä…

Lue myös: Toista auttaa vain Jumala, toista perjantainen humala

Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo

El dragon-soturin paluu

Netflixin sivuilla sarjaa kuvaillaan seuraavasti: Liikemies palaa Tokiosta kotimaahansa Meksikoon noustakseen isoisänsä seuraajaksi huume kartellin johtoon, mutta hänellä on vastassaan kaksi vallanhaluista kilpailijaa. Tähän sarjaan jäin heti koukkuun ensimmäisestä jaksosta alkaen ja mielestäni tämä on paras sarja ikinä!! Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin en pysty katsomaan väkivaltaa ja tämä sarja sisältää sitä aika paljon! Mutta väkivallasta huolimatta tämä koukutti pahasti ja katsoin koko sarjan- tosin väkivalta kohtaukset katsoin tyyny kasvojen edessä. Tämä oli jopa niin hyvä sarja, että kun olin katsonut kaikki jaksot, niin olo oli ihan haikea- ihan oikeasti:) Kyseisen sarjan tapahtumat sijoittuvat Meksikoon ja osittain Japaniin. Päähenkilöt ovat todella karismaattisia ja sarja sisältää runsaasti draamaa, todella hitaasti kehittyvää romantiikkaa ja itämaista mystikkaa- AAAAAHHHH!!!

musta kuningatar

Netflixin sivuilla sarjaa kuvaillaan seuraavasti: 1950-luvulla orpokodissa asuva nuori tyttö huomaa olevansa hämmentävän lahjakas shakissa ja käy epätodennäköiselle tielle tähtiin taistellen myös riippuvuutta vastaan. Tämä sarja on todella koukuttava kun vaan jaksaa ensin katsoa muutaman jakson, että juoni alkaa kunnolla kehittyä. Päähenkilö on superlahjakas shakin pelaaja, jolla mitä ilmeisemmin on ainakin ADD tai Asperger, koska hänellä on erityinen kiinnostuksen kohde ja hän näkee kaavoja. Tämä sarja vie katsojansa shakin kiehtovaan ja erilaiseen maailmaan, vahva suositus!

the crown

Netflixin sivuilla sarjaa kuvaillaan seuraavasti: Draamasarjassa seurataan kuningatar Elisabet II:n valtakauden poliittista ja romanttista kilpailua sekä tapahtumia, jotka muokkasivat 1900-luvun jälkipuoliskoa. Olen katsonut Netflixistä varmaan kaikki Englannin kuningashuonetta koskevat sarjat ja dokumentit, mutta kyllä The Crown on paras kaikista- ehdottomasti! Ensimmäiset jaksot olivat mielestäni tosi tylsiä, mutta sarja paranee koko ajan mitä lähemmäksi siirrytään Dianan aikakautta. Tämä taitaa olla Netflixin suosituimipia sarjoja enkä ihmettele yhtään.

bridgerton

Netflixin sivuilla sarjaa kuvaillaan seuraavasti: Bridgertonin perheen kahdeksan toisilleen läheistä sisarusta etsivät rakkautta ja onnea Lontoon seurapiireissä. Sarja perustuu Julia Quinnin menestysromaaneihin 1800-luvun Englantiin. Alkuun tämä sarja tuntui tosi naiivilta ja näyttelijä suoritukset tuntuivat oudoilta eli siltä, että näyttelijät ylinäyttelevät. Myös puvustuksessa käytetyt todella kirkkaat värit tuntuivat oudoilta. Katsottuamme ensimmäisen jakson päätimme, että sarjan katsominen jää tähän. Jostakin kumman syystä kuitenkin jatkoimme ja pikku hiljaa sarja alkoi koukuttamaan omalla eriskummallisella tavallaan. Ja loppua kohden se parani paranemistaan ja oli mielestäni todella hyvä. Luvassa on runsaasti romantiikkaa ja draamaa.

Behind her eyes

Netflixin sivuilla sarjaa kuvaillaan seuraavasti: Yksinhuoltajaäiti astuu manipuloinnin maailmaan, kun hän aloittaa suhteen psykiatripomonsa kanssa mutta ystävystyy salaa myös tämän vaimon kanssa. Tämä sarja on välillä aika karmiva (ei väkivaltainen), mutta omalla tavallaan koukuttava. Tämäkin sarja oli alussa hieman tylsä, mutta pikku hiljaa muuttui mielenkiintoisemmaksi. Myös tässä sarjassa on loistavat näyttelijät, tosin psykiatrin skotlannin murre kuulostaa tosi oudolta. Sarja sisältää romantiikkaa, suhdesotkuja, mystikkaa ja draamaa.

virgin river

Netflixin sivuilla sarjaa kuvaillaan seuraavasti: Uutta alkua etsivä erikoissairaanhoitaja muuttaa pois Los Angelesista etäiseen Pohjois-Kalifornian kaupunkiin ja hämmästyy siitä, mitä – ja kenet – hän löytää. Tämä sarja oli alkuun tylsä ja meinasinkin lopettaa sen katsomisen, koska tuntui ettei sarjassa tapahdu yhtään mitään.  Pikku hiljaa se muuttui kuitenkin mielenkiintoisemmaksi ja muutaman jakson kuluttua pidin siitä jo tosi paljon. Sarjaan on todennäköisesti tulossa jatkoa, koska sarja päättyi todella oudosti ja jäi pahasti kesken. Kyseessä on mielestäni koukuttava hyvän mielen sarja kunhan jaksaa katsoa muutaman jakson eikä jätä katsomista kesken. Luvassa on runsaasti romantiikkaa ja kauniita maisemia. Suosittelen!

Kerrothan pliiiiiis omat koukuttavat suosikki sarjasi Netflixissä!

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd

Alkoholi ja oma suhtautumiseni alkoholiin on postauksen aiheena. Tätäkin aihetta on tullut viime viikkojen aikana pohdittua paljon, niin kun montaa muutakin. Nellin kuolema on ajanut itseni tilanteeseen, jossa olen miettinyt paljon sekä omia selviytymis mekanismejani, mutta tarkkaillut myös muiden. Miten minä ja ihmiset yleensä selviävät tilanteista, joissa elämää kannattelevat perustukset romahtavat ja elämä menee uusiksi? On niin monta tapaa surra tai selviytyä vaikeista tilanteista kuin on ihmisiäkin. Tuskin löytyy kahta samanlaista tapaa. Wiskari laulaa, että toista auttaa vain Jumala, toista perjantainen humala. Ensimmäistä kertaa elämässäni kiinnitin huomiota tuohon auttaa sanaan vaikka olin kuullut kappaleen satoja kertoja elämäni aikana. Samalla aloin miettimään alkoholia ihan eri näkökulmasta kuin aikaisemmin. Jokainen suomalainen on varmaan elämänsä aikansa joutunut pohtimaan suhdettaan alkoholiin, sen verran alkoholin huuruinen kansa olemme. Ja omaan suhtautumiseen vaikuttaa varmasti omat kokemukset alkoholista aina lapsuuden kokemuksista alkaen.

Lue myös: Ei täällä pärjää kun rakastamalla

humalahakuisuudesta fanaattisuuteen

Oma suhtautumiseni alkoholiin on muuttunut paljon elämäni aikana ja itse asiassa tuntuu muuttuvan koko ajan. Nuorempana nollasin ”päätäni” alkoholilla ja alkoholinkäyttö oli pitkälti humalahakuista. Humala toi hetken helpotuksen kaikesta suorittamisesta ja laskin päiviä ystävieni kanssa milloin päästään juhlimaan. Se oli yksinkertaisesti hauskaa ja palkinto kovasta treenaamisesta ja suorittamisesta. Poikien syntymisen suhtautumiseni alkoholiin muuttui: aloin käyttämään sitä harvemmin ja harvemmin, mutta en luopunut siitä kokonaan. Noin 40-vuotiaana huomasin, etten enää pystynyt juomaan kuin yhden tai kaksi lasia alkoholia vaikka olisin joskus halunnut juoda enemmänkin. Tästä seurasi se, että tunsin olevani illanistujaisissa aina se ilonpilaaja, jota alkoi väsyttämään viimeistään klo 23 maissa. Jos yritin juoda enemmän, minulle tuli yksinkertaisesti tosi huono olo ja ihan älytön veden jano. Sen lisäksi yksi tai kaksikin lasia viiniä saattoi aiheuttaa minulle krapulan seuraavana päivänä. Aloin suhtautumaan alkoholiin myrkkynä, joka saastuttaa elimistöäni ja aloin välttelemään sen käyttöä lähes kokonaan. Eli suhtautumiseni alkoholiin muuttui fanaattiseksi: myrkky mikä myrkky. Lisäksi aloin varomaan alkoholia viimeiseen saakka, koska tiesin sen vaikuttavan oleellisesti palautumiseen ja vähentävän (tai ainakin siirtävän) syvän unen määrää yön aikana. Joskus tieto lisää tuskaa, ainakin perfektionisteilla:)

Lue myös: Surusta syntyy tekoja- on aika ryhtyä toimeen…

ei enää tunnelatausta puolesta tai vastaan

Viime vuosien aikana suhtautumiseni alkoholiin on taas muuttunut eli käytän alkoholia edelleen hyvin maltillisesti ja harvoin, mutta suhtautumiseni siihen on muuttunut paljon lempeämmäksi: enää en pidä sitä myrkkynä vaan nautintoaineena. En tiedä saatko kiinni ajatuksistani, asiaa on jostakin syystä vaikea pukea sanoiksi:) Yritän kertoa kuitenkin sen, että en ole enää niin ehdoton alkoholin suhteen eikä se aiheuta sen suurempia positiivisia kuin negatiivisia tunteitakaan. Se on VAAN alkoholi ja piste. Ajattelen, että olen löytänyt asian suhteen tasapainon tai ”kultaisen keskitien” (inhoan muuten tuota sanontaa, en tiedä miksi) eikä alkoholi aiheuta minulle samanlaisia tunteita kuin ennen. Ja se tuntuu hyvältä. Olen sitä mieltä, että mikäli jokin asia aiheuttaa ihmiselle kovin voimakasta tunnelatausta puolesta tai vastaan, niin hän on tavalla tai toisella sen asian vanki eli asia sitoo hänen energiaansa. Ainakin näin olen kokenut omalla kohdallani.

kuka meistä voi tuomita toisen valintoja?

Nellin kuoleman jälkeen olen alkanut suhtautumaan todella moneen asiaan vielä liberaalimmin kuin aikaisemmin. Olen ymmärtänyt syvemmin, että elämässä voi tulla eteen asioita joista voi olla mahdoton päästä yli ja eteenpäin. Elämä pysähtyy kuin seinään. Toiset saavat Wiskarin sanojen mukaan lohtua uskosta, toiset pullosta ja jotkut jostakin muusta. Kuka meistä voi tuomita toisen ihmisen valintoja, kenellä meistä on siihen oikeus? Kuka voi kertoa oikean tavan elää alkoholinkaan suteen? Ei kukaan. En tarkoita tällä sitä, että yllyttäisin ihmisiä hukuttamaan surunsa alkoholiin, en tietenkään! Kaikki tietävät sen vaarat ja sen, että mitä asioiden tukahduttamisesta pahimmillaan seuraa. Kaikki tietävät myös, että alkoholismi on hoitoa vaativa sairaus, joka voi tuhota ihmisen ja läheisten elämän. Tämä on itsestään selvyys, mutta kirjoitan sen kuitenkin koska jokainen lukee tekstejäni omasta kontekstistaan ja joskus tehdään tulkintoja myös rivien välistä. On jokaisen oma valinta miten elää elämänsä. Elämä on taitolaji<3

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd