Koko alkuvuoden ajan olen syönyt mitä sattuu eli en ole yhtään jaksanut panostaa ruokavaliooni, en siis yhtään. Olen aina kiinnittänyt ruokavaliooni todennäköisesti enemmän huomiota kuin ihmiset keskimäärin, koska se vaikuttaa oloon niin paljon. Kaikki tiedämme, että ruokavalion merkitys energiatasoon, terveyteen ja hyvinvointiin on valtavan suuri. Se on yksi tärkeimmistä ja ehkä tärkein asia mitä ihminen voi itse tehdä oman hyvinvointinsa eteen. Toki ei missään nimessä ainoa. Liikunnalla, rentoutumisella, elämänasenteella, ihmis suhteilla ja monella muulla asialla on myös oma paikkansa hyvinvoinnin kokonaisuudessa eli kokonaisuus ratkaisee sen miltä meistä milloinkin tuntuu ja miten voimme. Viime aikojen tapahtumat ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, ettei minulla ole yksinkertaisesti ollut voimia elää samalla tavalla ”terveys tietoista elämää” kuin aikaisemmin. Ainut asia mistä olen jaksanut pitää kiinni on päivittäinen liikunnan harrastaminen. Ilman liikuntaa en pystyisi yksinkertaisesti elämään oli tilanne mikä tahansa. Päiväni ei yksinkertaisesti lähde käyntiin ilman aamulenkkiä. Ei koskaan eikä ikinä.

Lue myös: Meitä ravistellaan rajusti

Postauksen kuvat Pasi Hakala/Studio Varjo

olen syönyt normaalia enemmän

Nellin kuolemasta on kulunut nyt 2 kuukautta ja kulunut aika on mennyt kuin unessa. Olen siis syönyt sitä mitä on ollut ”käden ulottuvilla”. Sellainen ihminen joka ei tunne minua saattaa ihmetellä, että mitä ihmeellistä asiassa on, mutta minulle tilanne on varsin uusi. Tämä ei tarkoita sitä että olisin koko elämäni ajan kytännyt jokaisen suupalani, ei ollenkaan. Nyt vaan en ole yhtään jaksanut miettiä mitä syön, vaan ainut asia johon olen kiinnittänyt huomiota on se, että syön riittävästi (mieluummin liikaa kuin liian vähän) eli että saan tarpeeksi energiaa joka päivä. Sen verran olen jaksanut panostaa, että olen joka aamu tehnyt itselleni kuitu pitoisen proteiini smoothien ja syönyt päivittäin lämpimän aterian. Ja se on sitten ollut siinä. Keho ja mieli on tapahtuneen johdosta stressi tilassa ja tarvitsee vähintäänkin riittävästi ravintoa toipuakseen kaikesta. Pienikin energia vaje tässä tilanteessa johtaisi varmaan katastrofiin:)

Olenkin siis viime viikkoina syönyt enemmän kuin normaalisti. Ilmeisesti normaalia suurempi energiansaanti on syventänyt yöuntani. Aamulla en yleensä muista öistä yhtään mitään ja yleensä en muista edes sitä, että olen painanut illalla pääni tyynylle. Tuo viimeksi mainittu ei sinänsä ole uutta, olen ennenkin nukahtanut nopeasti. Loppuvuodesta heräsin aika usein yöllä siihen, että mulla oli nälkä ja jouduin pyörimään sängyssä jonkin aikaa ennen kuin sain uudestaan unen päästä kiinni. Olen myös nukkunut aamulla pidempään kuin yleensä- usein nukun jopa kahdeksaan asti kun ennen heräsin jo 5-6 aikaan. Yöunen pidentyminen on mielestäni ollut ihan hyvä asia: on ollut välillä tosi kiva nukkua pitkiä yöunia, se on tuntunut hyvältä.

Olen joogannut jo lähes 20 vuotta ja huomaan joogatessa tosi herkästi sen missä kunnossa kehoni on. MInun ei tarvitse tehdä kuin yksi asana ja tiedän missä mennään. Muutokset ruokavaliossa näkyvät tosi selvästi ja nopeasti kehon ”tukkoisuutena”: energia ei virtaa vapaasti ja kehoon tulee tukoksia. Sen huomaa siinä, että lihakset eivät ole niin elastiset ja ne menevät herkemmin jumiin. Välillä on ollut myös päänsärkyä, mutta ei onneksi usein. Eli huomaan selvän eron aikaisempaan verrattuna vaikka se ei välttämättä näy ulospäin esimerkiksi painon nousuna. Tai no, en ole kyllä käynyt puntarissa pitkään aikaan, mutta ainakin vielä mahtuu vaatteet päälle- ainakin  joten kuten:)

mitä olen tästä oppinut?

Mulla on ikävä taas niitä aikoja kun jaksoin panostaa omaan ruokavaliooni ja hyvinvointiini. Mulla on ikävä mehustusta, vihersmootheja ja sitä, että jaksoin pilkkoa päivittäin valtavan määrän vihanneksia. Ja ennen kaikkea mulla on IKÄVÄ LEIPOMISTA!! En ole jaksanut viime aikoina leipoa enkä kehitellä uusia VHH ruoka- ja herkkuohjeita ollenkaan. Olen kyllä suunnitellut uusia ohjeita ja monta kertaa meinannut aloittaa niiden tekemisen, mutta en ole saanut mitään aikaan. Mutta huomenna aion leipoa koko päivän. Juhlimme perheen kanssa perjantaina Tuton 10-vuotis synttäreitä ja olen kutsunut nuorison meille herkuttelemaan. Lupasin leipoa herkkuja ja pelkkä ajatus huomisesta leipomisesta tuntuu niin ihanalta. Leipominen on niin rentouttavaa ja uusien reseptien kehittely inspiroivaa. Miten paljon olenkaan sitä kaivannut!

Tänään aion myös mehustaa itselleni vihermehun taas pitkästä aikaa. Ulkona paistaa aurinko, pakkasta on -21 astetta ja tulin juuri pitkältä lenkiltä, jossa olin Oven sekä naapurin rouvan ja koiran kanssa. Iltapäivällä mulla on vielä parturi, jossa ihana Ursula taikoo mulle uuden keväisen lookin. Nyt haluan jotakin uutta ja piristävää. Ja ensi viikolla lähdemme poikieni kanssa Ähtäriin maanantaina sukulaisten luokse. Mökkiprojektikin etenee hitaasti mutta varmasti. Ehkä minä alan pikku hiljaa tästä heräämään eloon yhdessä auringon kanssa…

Edellinen postaus:  En olisi halunnut muuttua tytöstä naiseksi

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd

Haluan kirjoittaa muutaman sanasen naiseudesta ja naisena olosta näin naistenpäivänä. Naiseuteen liittyen minulle tulee aina mieleen ”Nainen puhkea kukkaan” ja ”Löydä sisäinen naiseutesi ja kukoistuksesi” isku lauseet, joilla tietenkin tarkoitetaan pelkkää hyvää. Ja kukapa ei haluaisi puhjeta kukkaan, löytää naiseuden syvimmän olemuksen ja kukoistaa kilpaa kedon kukkien kanssa- no ihan jokainen!! Todellisuudessa naisena eläminen voi olla kuitenkin melkoista taiteilua eikä ihan jokainen päivä välttämättä tunnu kukoistavalta- ainakaan minulla. Naiseuteen liitetään niin monia myyttejä aina äiti Madonnasta seksin papittareen ja monet noista myyteistä ovat keskenään ristiriitaisia. Naisen pitäisi olla täydellinen puoliso, itsenäinen uraohjus ja pullan tuoksuinen uhrautuva äiti. Ja vaikka ja mitä. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa siihen, että nainen alkaa muuttaa itseään, jotta mukautuisi muiden asettamaan muottiin.

Lue myös:  Toista auttaa vain Jumala, toista perjantainen humala

Tämän ja kaikki muut postauksen kuvat on ottanut kukas muukaan kuin Pasi Hakala Studio Varjosta

liian monet naiset kamppailevat riittämättömyyden kanssa

Suurin rakkauden teko itseään kohtaan on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Siitä huolimatta lukemattomat naiset tuntevat tällä hetkellä riittämättömyyttä itseään kohtaan.  Näen sen täällä somessa ja luen siitä niistä lukemattomista viesteistä, joita saan toisilta naisilta. Naiset kokevat etteivät kelpaa itselleen tai muille sellaisena kuin he ovat. Ulkonäköpaineet ovat valtavat: pitäisi saada muutama kilo pois sieltä ja täältä, on liian isot tai pienet rinnat, takapuoli ei ole tarpeeksi muodokas tai liian leveä. Iho voisi olla kuulaampi, leukalinja on lösähtänyt ja allit roikkuvat. PItäisi syödä puhtaasti eikä saisi kärsiä vaihdevuosi oireista, koska ne kuuluvat luonnollisena osana elämään. Koti pitäisi olla kuin suoraan Glorian sivuilta. Pitäisi jaksaa treenata, koska se vaikuttaa mielialaan ja kehon koostumukseea. Ja jokainen aikaansa seuraava nainen kiinnittää huomiota myös palautumiseen ja ennen kaikkea unen laatuun. Pitäisi kehittää itseään ja olla tuotteliaan tehokas. Mutta pitäisi osata myös vain olla. Pitäisi olla sitä ja tätä. Ja se väsyttää ja uuvuttaa.

Lue myös:  Surusta syntyy tekoja- on aika ryhtyä toimeen…

haluan sanoa sinulle rakas nainen

…että Sinä ole rakas ja arvokas juuri sellaisena kun Sinä olet. Omana itsenäsi ja persoonanasi. Mikään ei tee mua surullisemmaksi kuin se, että nainen yrittää muuttaa itseään sen vuoksi, että kelpaisi muille tai itselleen. Tiedän naisia jotka ovat ottaneet silikonit vastahakoisesti puolisonsa vaatimuksesta. Tai ovat korjauttaneet nenänsä sen vuoksi, että joku on haukkunut sitä liian isoksi. Tai laihduttavat sen takia että he ovat muiden mielestä väärän kokoisia. Ulkonäköön panostaminen on tietenkin upeaa ja hienoa jos sitä ei tehdä hylkäämisen pelosta vaan rakkaudesta itseään kohtaan. Ja joskus voi olla vaikea erottaa edes omia motiiveja. Liian usein itsensä muuttamisessa ja muokkaamisessa on kuitenkin kyse siitä, että nainen tuntee olevansa väärän kokoinen, näköinen tai oloinen. Jos Sinä olet yksi niistä, niin haluan sanoa Sinulle, että olet täydellinen epätäydellisenä. Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä pidä ollakaan. Meissä jokaisessa on jotakin hyvää ja arvokasta. Jotakin sellaista, jota ei ole kenessäkään muussa. Sitten mennäänkin omaan haastavaan kasvu tarinaani liittyen naiseuteen…

en olisi halunnut kasvaa naiseksi

Murrosiässä selkäpiitäni pitkin menivät kylmät inhon väreet kuunnellessani muiden tyttöjen innostunutta puhetta rintsikoista ja kuukautisten alkamisesta. En voinut uskoa kuulemaani: he selvästikin olivat innoissaan siitä, että heidän kehonsa sai naisellisia piirteitä. Minä inhosin sitä yli kaiken ja olisinkin halunnut pysyä loppuelämäni poikatyttönä enkä muuttua naiseksi. Muistan miten karmivaa se oli kuin rinnat alkoivat pomppia juostessani urheilukilpailuissa muiden katsellessa. Ja miten vaivaannuttavaa oli mennä ostamaan rintsikoita äitini kanssa. Äyskin ja mökötin koko kauppareissun ajan enkä suostunut edes koskemaan moisiin kapistuksiin. Menkkojen alkamisesta en kertonut kenellekään ja suutin kamalasti kun äitini kysyi asiasta. Vaikeus kasvaa naiseksi puhkaisi lopulta vaikea syömishäiriön, joka lopulta kulminoitui elämän ja kuoleman kamppailuksi. Selvisin voittajana tuosta 5 vuotta kestäneesta vaikeasta taistelusta ja vuosien myötä olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Olen päässyt myös sinuksi naiseuden kanssa eikä ulkopuolelta tulevat vaatimukset enää horjuta käsitystä itsestäni, ainakaan pitkäksi aikaa.

haluaisin halata jokaista naista joka tuntee olevansa vääränlainen

Ehkä juuri omasta taustastani johtuen kiinnitän herkästi huomiota naisten ahdistukseen, ulkonäkö paineisiin ja tunteeseen siitä, että he kokevat olevansa vääränlaisia. Tulen tosi surulliseksi siitä, että niin monet naiset elävät elämäänsä suorittaen ja yrittäen mukautua siihen ahtaaseen muottiin joka joku ulkopuolinen heille asettaa. Haluaisin halata heistä jokaista ja rohkaista heitä rakastamaan itseään ja näkemään oma ainutlaatuisuutensa ja kauneutensa. Meidän jokaisen täytyy kuitenkin kulkea joskus pitkä ja ehkä kivinenkin tie muistaaksemme mikä elämässä on tärkeää: rakkaus itseä ja muita kohtaan. Rakkauden täyteistä naisten päivää juuri sulle ihana Mussukka<3 Pyydän Sinua antamaan minulle seuraavan naistenpäivä lahjan: tee itsellesi tänään jotakin hyvää. Jotakin sellaista joka saa sydämesi sykkimään onnesta. Oli se sitten lepohetki, treeni, kahvittelu ystävän kanssa tai vaikkapa suklaapatukan syönti hyvällä omalla tunnolla<3 Ja olis kiva kuulla sun hetkestä, joten laita siitä postaus insta stooryysi ja tägää #satusjoholm.

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd

Edellinen postaus: Koukuttavat Netflix sarjat