Vieraskynäpostaus terapeutin vinkkelistä: IRTIOTTOJA
”Terapeutin vinkkelistä” – vieraskynäpostauksen kirjoittaja on Annette Nyholm ja sisältö liittyy mielen hyvinvointiin. Hän kirjoittaa pohdintoja erilaisista ajankohtaisista asioista ihmiselämässä, jotka syystä tai toisesta aiheuttavat haasteita mielen hyvinvoinnin ylläpitämisessä sekä mietintöjä siitä, miten näistä karikoista voisi selvitä. Postauksia maustetaan välillä erilaisilla harjoituksilla, joita jokainen voi halutessaan kokeilla eikä tekstissä pyritä tieteellisesti tarkkaan kirjoitteluun vaan pysytellään arjen tasolla. Ammatiltaan Annette on ratkaisukeskeinen psykoterapeutti ja kouluttajapsykoterapeutti.
![]() |
| Anette Nyholm |
Aika usein vastaanotolleni saapuu asiakas, joka on jotenkin jäänyt jumiin omaan elämäänsä. Oma elämä saattaa tuntua vieraalta. Kuka minä oikeasti olen ja mitä minä olen tekemässä? Tuttu klisee, mutta kuitenkin niin totta. Mitä minä toivoisin ja haluaisin? Jumin ollessa tiukimmillaan asiakkaan on usein vaikea nähdä vaihtoehtoja. Tässä minä nyt olen, enkä muuta voi! Saattaa olla perhe, työ, talot ja kesämökit, autot, veneet, kolmen ruokalajin illalliset ja ulkomaanmatkat bamsehelvetteihin. Mikään ei ehkä enää tunnu miltään. Joskus entiset toiveet ja haaveet ovat toteutuneet, mutta eivät enää tunnu oikeilta. Omat arvot ovat saattaneet muuttua ja silloin olemme helposti pulassa. On äärimmäisen raskasta toteuttaa asioita omien arvojen vastaisesti.
Jumiin voi tietenkin joutua myös jos ei saavuta sitä mistä on haaveillut, vaan joutuu tyytymään johonkin huonompaan. Oli miten oli, niin oma elämä ei tunnu hyvältä. Elämää ei jaksa loputtomiin suorittaa. Siinä voi helposti uupua. Elämästä on tarkoitus nauttia vaikkei jokainen päivä voi olla ruusuilla tanssimista.
Sen lisäksi, että kohtaan työssäni psykoterapeuttina paljon irtiottoja kaipaavia asiakkaita, myös omassa elämässäni puhaltaa uudet tuulet. Minusta on aina jotenkin tuntunut, että työelämässä liu’n banaaninkuorella läpi ja olen jotenkin onnellisten sattumien kautta joutunut oikeaan paikkaan. Sattumalta opiskelin sosionomiksi, sosiaalipsykologiksi, opettajaksi, psykoterapeutiksi ja kouluttajapsykoterapeutiksi. Sattumalta sain opettajansijaisuuden, joka johti pitkään työuraan toisen asteen opettajana. Nautin työstäni pitkään. Työkuva muuttui paljon vuosien saatossa. Tuli ohjaustehtäviä, työelämäyhteistyötä ja niin edelleen. Paperityön määrä lisääntyi aina vaan, ja kokouksien ja palaverien.
Jossain vaiheessa tunsin ja tiesin, että nyt olisi hyvä aika jakaa munat eri koreihin. Hakeuduin psykoterapiaopintojen pariin, ja innostuin. Valmistuttuani kesti kuitenkin muutama vuosi, ennen kuin rupesi tuntumaan, että munat on taas siirrettävä uuteen koriin ja hain ammatinharjoittajaksi paikalliseen lääkärikeskukseen. Se oli todellakin oikea hetki, ennen kuin muutoksien aalto, oikea tsunami, pyyhkäisi opetusalan yli. Tein muutaman vuoden kahta työtä ja jatko-opiskelin, jotta saavuttaisin psykoterapian vaativan erityistason. Siinä samassa tuli rempattua pari kämppää ja tapahtui vaikka mitä, mutta se on toinen story. Voimat hiipuivat välillä. Viime vuonna kun toisen asteen reformi vietiin läpi toden teolla ja oma oppilaitoksemme yhdistettiin toiseen (ei saa puhua fuusiosta) olin yht äkkiä melko vieraalla maalla. En löytänyt paikkaani valtavassa organisaatiossa. Työtehtävät muuttuivat vieraiksi. Tuntui, että työstään piti raportoida enemmän kuin sitä teki, eikä työ ollut enää sitä mitä olin lähtenyt tekemään. Tuli arvoristiriita ja silloin tulee usein ero. Ei siitä sen enempää, mutta tiesin, että on pakko lähteä jos haluan voida hyvin. Väkisin ei ole hyvä vääntää ja kaikki pakottaminen on minulle äärimmäisen vastenmielistä. Hain toimivapaata vuodeksi ja sain. Hyppäsin kokopäivätoimiseksi psykoterapeutti ammatinharjoittajaksi elokuun alusta tietäen, että leipä voi olla aluksi tiukassa. Varauduin niin hyvin kuin pystyin. Tyttäreni, ainut lapseni, lähti opiskelemaan lääkäriksi Örebrohon tammikuussa, joten nyt oli hyvä aika päästää irti tutusta ja turvallisesti. Tarvittaessa voin säätää kulutustani tilipussin mukaan.
Kun kävelen vastaanotolleni aamulla tunnen valtavaa vapauden tunnetta! Minä määrään nyt kalenteristani. Siihen on merkattu myös treeniajat, joita yllättävät palaverit tai muut työmenot eivät enää häiritse. Tunne siitä, että olen jatkuvasti väärässä paikassa tekemässä vääriä asioita on poissa. Niin myös tunne tulipalojen jatkuvasta sammuttamisesta. Lähden mielelläni, ihan vapaaehtoisesti, erilaisiin koulutuksiin ja kokouksiin ja olen kuin ekaluokkalainen, joka innoissaan haluaa oppia kaiken! On mukava tavata uusia kollegoita. Työ on selkeää ja tuntuu hyvin merkitykselliseltä ja omien arvojen mukaiselta. Paperityöt ovat vähissä, eikä tarvitse stressata suunnittelusta paljoakaan. Sitä tekee silloin kun hyvältä tuntuu. Minun tehtäväni on toteuttaa psykoterapiaa asiakkaan hyväksi ja keskittyä siihen. Muut ammattilaiset hoitavat suuren osan muista töistä. Itseään on ihana kehittää, ja tässä ammatissa on todellakin haluttava oppia koko ajan. Mutta tässä saa syventyä, eikä tarvitse revetä joka suuntaan niin, ettei pysty keskittymään mihinkään. En tiedä palaanko koskaan opettajaksi, mutta juuri nyt olen tyytyväinen näin.
Pohditko uusia polkuja- aarrekartta avuksi?
Onko omassa elämässäsi tilanne, jossa pohdit olisiko aika kokeilla uusia polkuja? Alla pari esimerkkiharjoitusta, jotka voivat auttaa sinua jäsentämään toiveitasi, haaveitasi ja tavoitteitasi.
ä varsin toimiva ja hauska harjoitus. Täytyy tietenkin olla valmis tekemään asioita ja toimia, jotta tavoitteet voivat toteutua. Itse teen näitä aika ajoin, ja omalla kohdallani ovat toimineet oikeastaan hämmästyttävän hyvin!
Harjoitus
Varaa rauhallinen aika ja paikka sekä nippu lehtiä, sakset, liimaa ja sopivan kokoinen kartonki tai paperi (riippuen siitä, missä haluat säilyttää aarrekarttasi).
Leikkaa kuvia ja tekstejä, jotka edustavat unelmiasi, toiveitasi ja asioita, joita haluat elämääsi.
Muuta tavoitteet toimiksi. Pohdi säännöllisesti mitä olet tehnyt päivän tai viikon aikana unelmiesi tai tavoitteidesi eteen.
Kirje tulevaisuudesta
Tämä harjoitus on tyypillinen ratkaisukeskeiseen terapiaan liittyvä harjoitus ja perustuu esim. Yvonne Dolanin teorioihin.
Valitse hetki tulevaisuudesta (vuoden, viiden vuoden päästä tai muu merkityksellinen aika). Kuvittele, että aika on kulunut ja istut kirjoittamassa kirjettä sinulle tärkeälle ihmiselle. Käytä henkilön nimeä, esim. Rakas Eeva,
Kun kirjotat kirjettä, kuvittele eläväsi iloista, tervettä, tyydyttävää elämää kirjeen kirjoittamispäivänä. Jos tällä hetkellä ponnistelet joidenkin ongelmien tai haasteiden kanssa kuvittele, että ne ovat ratkenneet tai olet löytänyt tyydyttävän tavan selvitä niiden kanssa.
Selitä miten ratkaiset ongelman tai vaikeudet. Kerro mistä oli eniten apua näkökulmasta, josta nyt katsot taaksepäin elämääsi.
Kuvaile yksityiskohtaisesti, miten vietät aikasi tässä kuvitellussa tulevaisuudessa. Millainen on tyypillinen päiväsi? Missä asut? Kuvaile ihmissuhteitasi, uskomuksiasi, mietteitäsi menneisyydestä, spekulaatiosi kauemmas tulevaisuuteen.
Toivottavasti näistä harjoituksista olisi iloa ja hyötyä jumien kanssa kamppaileville. Palaan ensi kuussa uusilla teemoilla. Oikein raikasta ja ihanaa alkanutta syksyä!
Annette
![]() |
| Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo, stailaus Anniina Harvia, meikki Minttu Pirtinsola |
Seuraa terveystietoista matkaani facebookissa ja instagramissa
Ketoruokavalion aloittaminen turvallisesti
Ketoruokavalion voi aloittaa järkevästi tai vähemmän järkevästi. Olen koonnut tähän postaukseen omia ajatuksia siitä, miten ketoruokavalio kannattaa minun mielestäni aloittaa, jotta muutos olisi mahdollisimman siedettävä. Vinkkini eivät ole mitään kiveen hakattuja totuuksia ja varmaan muitakin hyviä neuvoja vielä on olemassa, lisätkää niitä vaikkapa postauksen loppuun. Idea tähän postaukseen tuli siitä, kun saan toistuvasti lukea ihmisten kirjoituksia tuskaisista alkuviikoista (joillakin venyy jopa kuukausiin): ketoruokavalion aloittaneet saattavat kärsiä voimakkaasta ripulista viikkotolkulla, täristä huonon olon takia, kärsivänsä pahoinvoinnista, päänsärystä ja lamaannuttavasta väsymyksestä- ei tietenkään kaikki, mutta silti näitä ”tarinoita” on enemmän kuin paljon.
Keho ja mieli usein taistelevat muutosta vastaan ja haluavat palata vanhaan, mutta siitä huolimatta omilla valinnoilla voi vaikuttaa siihen, onko muutos lempämpi vai vähemmän lempeä keholle ja mielelle. Nopeasti tehdyt isot ruokavaliomuutokset , joihin liittyy fyysisiä tai psyykkisiä puhdistusoireita, ovat lähes aina stressi elimistölle, joten miksi tehdä stressistä mahdollisimman suuri ja vaikea niinkin mukavalle kaverille kun omalle itselle? Toki on olemassa tapauksia, joissa isokin ruokavaliomuutos helpottaa kehon stressiä jos vaikka ketoruokavalion myötä ruokavaliosta poistuu sellaisia ruoka-aineryhmiä (vaikkapa viljat), joille ihminen on ollut allerginen. Eli tuolloin vanha ruokavalio on aiheuttanut stressiä keholle, toki siitä huolimatta keho voi reagoida muutokseen erilaisilla oireilla.
Vinkkejä turvallisempaan ja miellyttävämpään aloitukseen:
1. Aloita pienin askelin ja ajan kanssa. Mikäli olet syönyt aikaisemmin runsaasti puhdistettuja ja valkaistuja hiilareita, jätä aluksi pois ainostaan valkaistu sokeri ja vehnä. Et tee niillä muutoinkaan yhtään mitään. Jos olo on viikon jälkeen hyvä, seuraavalla viikolla voit vähentää viljatuotteiden määrää maltillisesti, älä jätä kuitenkaan kaikkia kerralla pois vaan vähennä määrää päivittäin pikku hiljaa. Näin mielesikin ehtii sopeutua ajan kanssa asiaan eikä harraa vastaan. Anna keholle vähintään kaksi viikkoa aikaa sopeutua hiilarien vähentämiseen varsinkin jos olet aiemmin nauttinut runsaasti hiilareita, niin voit tarvita enemmänkin aikaa. Omalla kohdallani olen huomannut kahden viikon siirtymäajan hyväksi, mutta kuuntele omaa kehoasi ja mieltäsi. Itse en ole koskaan syönyt runsaasti hiilareita muuta kuin satunnaisesti.
2. Vähennä raskaan liikunnan määrää ensimmäisten viikkojen aikana. Ruokavaliomuutoksen aiheuttama stressi on ihan tarpeeksi kehollesi eikä sinulla välttämättä ole edes energiaa liikunnan harrastamiseen. Kevyt liikunta (kävely, jooga, venyttely) sen sijaan helpottaa siirtymävaihetta, pistää nesteet liikkeellä ja aktivoi aineenvaihduntaa. Eli kannattaa välttää ääripäitä eli liian raskasta liikuntaa ja totaalista inaktiivisuutta. Ja tietty kannataa välttää muutakin ylimääräistä stressiä alkuvaiheen aikana.
3. Juo runsaasti vettä. Muutoinkin toki kannattaa juoda paljon, mutta varsinkin nyt runsas veden juonti edistää kuona-aineiden poistumista ja helpottaa oloa. Voit puristaa veden sekaan tuoreen sitruunan mehua, jota muuten kannattaa juoda aina pillillä.
4. Huolehdi riittävästä kuidun ja hyvien rasvojen saannista. Joudut todennäköisesti ainakin alussa käyttämään jotakin kuitulisää (esim. psylliumia), jotta suolisto toimisi normaalisti. Itse en katselisi ummetusta muutamaa päivää pidempää vaan ottaisin samantien psylliumin käyttöön, jotta saisin vatsani toimimaan. Jos käytät kuitulisiä, niin muista juoda paljon vettä- ei siis viiniä? Kuidun lisääminen ilman vedenjuontia voi pahentaa ummetusta jos turpoava kuitumassa pakkaantuu suolen seinämiin eikä pääse liikkeelle.
5. Mikäli sairastat jotakin sairautta, keskustele lääkärisi kanssa ketoruokavalion aloittamisesta vaikka epäilisitkin hänen vastustavan asiaa. Esimerkiksi lääkityksellä olevien kakkostyypin diabeetikoiden kannattaa keskustella mahdollisesti lääkityksen laskemisesta lääkärin kanssa. Parempi vara kuin vahinko ja maalaisjärki kannattaa pitää matkassa mukana. Ja kuten kaikki varmaan tietävätkin, ykköstyypin diabeetikot joutuvat nauttimaan hiilareita jos saavat hypoja elleivät halua menettää henkeään.
6. Muista syödä tarpeeksi eli kun vähennät hiilarien määrää, niin muista lisätä rasvojen ja proteiinin määrää ettet noudata nälkäkuuria, joka pitkällä aikavälillä saattaa nousta esteeksi jopa painonpudotukselle ja johtaa alipalautumiseen ja uniongelmiin. Ensimmäisten viikkojen aikana ei välttämättä kannata laskea kaloreita lainkaan vaan keskittyä siihen, että syö niin paljon, ettei ole nälkä missään vaiheessa. Jos paino ei aikaa myöten laske tai junnaa epätoivotusti paikoillaan, niin sitten kannattaa pitää ruokapäiväkirjaa hetken aikaa ja laskea kalorit. Toki muutoinkin kannattaa jo pelkästään sen takia, että tiedät menetkö yli- vai alikaloreilla- toki sen voi päätellä painostakin. Samalla vaivalla saat tietoa, sisältääkö ruokavaliosi edes teoriassa tarpeeksi vitamiineja, hivenaineita ja kuituja. Lue lisää kaloreiden ja makrojen laskemisesta täältä. Lue lisää täältä myös siitä, milloin ainakin kaloreita kannattaa laskea.
7. Veriarvot kannattaa otattaa ennen ruokavaliomuutosta ja niitä kannattaa seurata pitkällä aikavälillä. Itse otin laajat verikokeet ennen ketoa ja aion otattaa kunnon verikokeet puolen vuoden kuluttua ketoruokavalion aloittamisesta. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien kannattaa seurata alussa kilppariarvoja hieman normaalia useammin, esim. kolmen kuukauden välein jotta näkee miten kilpirauhanen reagoi hiilarien vähentämiseen.
8. Mikäli kärsit tai olet kärsinyt viime aikoina voimakkaasta stressistä tai burn outista, niin älä aloita ketoruokavaliota ennen kuin olet toipunut kunnolla. Kehosi ja mielesi tarvitsee kaiken energian toipumiseen eikä niitä saa rasittaa millään ylimääräisellä.
9. Voit joutua lisäämään magnesiumin käyttöä varsinkin mikäli vatsa toimii huonosti, kärsit krampeista ja illalla on vaikea rauhoittua uneen. Itse käytän magnesium sitraattia (oksidi toimii myös ummetukseen hyvin) jauhemuodossa ja otan sitä reippaan annoksen kalsiumsitraatin kanssa ennen nukkumaan menoa. Vältä mankkua malamaattimuodossa illalla, koska joitakin ihmisiä se piristää selvästi. Mankkua voi ottaa myös ihon kautta geelinä tai voiteena, jolloin imeytyminen voi olla tehokkaampaa kuin suun kautta otettuna. Kalium arvot kannattaa mittauttaa verikokeella- helppoa ja halpaa eikä tarvitse miettiä mahdollisia sivuvaikutuksia.
10. Käytä maalaisjärkeä äläkä usko ihan kaikkea mitä netissä kerrotaan. Jos hiukset lähtevät päästä ja iho kukkii vielä kuukausienkin päästä, niin voisiko olla, ettei ruokavalio sovi sinulle? Ihan kaikki ei ole aina puhdistusreaktiota, joskus keho yrittää kertoa, että jokin on pahasti pielessä. Ketokeskustelu on hyvin populistista ja suositukset voivat pahimmassa tapauksessa perustua ainoastaan yhden henkilön näkemykseen tai kokemukseen. Ihan niin kuin tämä postauskin?
11. Lue ketoilusta monipuolisesti ja eri näkökulmista. Näin opit näkemään asioiden eri puolet. Ja kyllä: niitä tieteellisiäkin tutkimuksia kannattaa lukea ja pähkäillä ja lähdeviitteitä kandee tarkistaa. Aika usein on niin, että esimerkiksi tiettyjä ”must have- ketotuotteita” suosittelevat myyvät itse niitä ja saavat provikat myynnistä. Tästä aiheesta jos jostakin on vaikeaa saada puolueetonta tietoa.
12. Guruta itseäsi ja omaa kehoasi– se kertoo pidemmällä aikavälillä mikä sopii sinulle ja mikä ei. Vaikka noudatat kaikkia edellä mainittuja vinkkejä, voi siitä huolimatta ensimmäiset viikot olla haastavia. Mutta miksi tehdä niistä ihan helvettiä ellei ole pakko?
Lähipäivinä on tulossa postaus, jossa ravitsemusterapian opiskelija kommentoi ketoruokapäiväkirjaani virallisen ravitsemustieteen näkökulmasta: saanko ruokavaliostani kaikki vitamiinit ja hivenaineet- se nähdään ihan pian. Täältä löydät ketogeenisia ruokapäiväkirjoja, laihdutus- ja painohallintapostauksia ja muita aiheeseen liittyviä postauksia kootusti. Blogin vähähiilarisia ruoka- ja herkkuohjeita kootusti kuvineen löydät täältä.
![]() |
| Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo, stailaus Anniina Harvia |
Seuraa ketomatkaani facebookissa ja instagramissa
![]() |
| Blogista löytyviä vhh ruoka- ja herkkuohjeita löydät kootusti täältä. |


0


