Vietimme hetki sitten mukavaa naisteniltaa ystävieni kanssa. Jotenkin kummasti puheenaihe kääntyi sitten aviomiehiimme ja aamuihin. Olen tunnetusti ollut aina aamuäreä. Äreys kohdallani alkaa helpottaa, siis jos alkaa??, kello kymmenen tietämillä. Eräs ystävistäni kertoi aamuäreän korville hurjan tositarinan joka meni jotakuinkin näin: ”Juuri kun olen saanut aamukahvin ja päivän lehden nenäni eteen ja ajattelen, että saan ihan hetken omaa aikaa ja rauhaa, niin Nestori (nimi muutettu) tulee alakertaan ja alkaa höpöttämään ja kyselemään mitä ihmeellisempiä kysymyksiä. Viime aikoina hän on alkanut aamukahvipöydässä tekemään myös ihan outoja nopeita liikkeitä (ystäväni heilutti käsiään vimmastusti joka puolelle)??? Ja mikä pahinta, Nestori on AINA hyvällä tuulella aamulla!!!”

Kaikki pöydän ympärillä olevat naiset olivat hyvin myötätuntoisen ja ymmärtäväisen näköisiä ystäväni elämäntilanteelle. Huomasin kuitenkin, että jotkut näkyivät selvästi ihmettelevän mielessään tuota hyväntuulisuuden problematiikkaa, sen sijaan minä tajusin heti ongelman laajuuden että syvyyden. Lisäksi itseäni hirvitti tuo käsien nopea liikuttelu ja vielä yölläkin kun nauroin itseni uneen mietin, että mistä ihmeessä on kyse? Ja pakkohan minunkin oli sitten avautua meidän tilanteesta. 

Aamuäreän ihanne aamu 

Heräämisen jälkeen minun pitää saada olla ainakin tunti ihan hiljaa. En jaksa puhua kenellekään mitään tai jos puhun, niin se on lähinnä ahdistunutta yninää yhdistettynä jos-katse-voisi-tappaa-mulkaisuun. Ihanne aamuni menisi siis näin: saisin ihan rauhassa pestä hampaani ja tehdä aamutoimeni. Puuroa keittäessäni ei lähelläni pyörisi koiria lukuunottamatta ketään, vaan saisin olla omissa mietteissäni (niitä sitten riittää). Sitten saisin aamukahvia nauttiessani rauhassa avata sähköpostini ja lukea lehden. Tässä vaiheessa alhainen verenpaineenikin olisi jo noussut sille tasolle, että pystyisinn edes teoriassa muodostamaan joitakin järkevältä kuulostavia lauseita ja katsomaan vastapäätä istujaa suoraan silmiin ilman että tekisi mieli irvistää. Tämä olisi siis ideaalitilanne.

Sitten se todellisuus

Todellisuus on toisenlainen. Molemmat aikuiset poikani ovat myös aamuäreitä ja- tokkuraisia, joten jos he ovat kotona, niin heidän kanssaan aamut sujuvat kuin tanssi.  Kaikki ovat hiljaa ja ihan muumioita ja tuijottavat eteensä lasittuneella katseella. Ja mikä parasta, nuoremmalla on yleensä vielä aamulla kuulokkeet korvissa. Jos joku uskaltaa kysyä jotakin, vastaukset ovat ns. täsmävastauksia eli lyhyitä ja ytimekkäitä, joiden tarkoitus on nimenomaan saada toinen ymmärtämään, että ole nyt hiljaa. Myöskään lapsuudenperheessäni minua ei koskaan aamuisin ahdisteltu typerillä kysymyksillä eikä minua yritetty saada mukaan minkäänlaisiin keskusteluihin. 

Ongelma on tietenkin sivistynyt ja ulospäinsuuntautunut aviomieheni, joka ystäväni miehen tavoin on aina aamuisin äärimmäisen hyvällä tuulella- ainakin siihen asti kun on kommunikoinut kanssani. Sen jälkeen hyvätuulisuus yleensä haihtuu nopeasti. En vaan voi ymmärtää miten joku ihminen voi olla hyvällä tuulella joka perhanan aamu, 365 päivää vuodessa, vuodesta toiseen- ei herran jumala? Voisi kuvitella, että hyväntuulisuus tarttuu. Ei tartu, päinvastoin. Lähes joka aamu mieheni astuu miinaan, joka räjähtää silmille: sulkeutuneesta olemuksestani huolimatta, hän innostuu yleensä aloittamaan jonkin ajankohtaisen yhteiskuntapolittisen (sekin vielä) keskustelun, jonka tyrmään yleensä välittömästi jos-et-lopeta-niin-räjähdän-katsella. Siitähän se päivä sitten lähteekin mukavasti ja jouhevasti liikkeelle? Elämä on: toiset ovat aamuisin kuin perseeseen ammuttuja karhuja ja toiset taas lepposia hyvänmielen lähettiläitä.

Olen tullut siihen tulokseen, että aamuäreyttä saattaa helpottaa muutama asia:

1. Hitaat aamut, joita ei ole oikeastaan koskaan eli se siitä.
2. Koiran silitys ja pussaaminen. Mitä enemmän koiria, sen parempi. Mielellään vielä saksanpaimenkoiria, mutta kaikki koirat käy. Ihan jokainen.
3. Kahvi, mitä laadukkaampaa ja enemmän, sen parempi.
4. Käsimerkki, joka onkin osoittautunut avioliittomme pelastukseksi: näytän kädellä ole-hiljaa-ja-anna-mun-olla-
rauhassa-merkin. Näytän sen merkin yleensä jo siinä vaiheessa kun mieheni tulee näköetäisyydelle?.
5. Aika eli kun kello tulee kymmenen, äreys helpottaa. Ellei, niin kyse ei ole enää aamuäreydestä vaan koko päivän kestävästä ketutuksesta.

Tietenkään aamuäreys on enemmän luonteenpiirteeseen kuin iän tuomiin hormonitoimintaan liittyvä ominaisuus, mutta voin vakuuttaa ainakin omasta puolestani, etteivät mitkään hormonitoimintaan liittyvät nousut ja laskut tätä ominaisuutta ainakaan vähennä.

Loppuun  vielä paljastus: olen myös iltaäreä ihminen??? Eli kun kello tulee yhdeksän, sama homma toistuu eli käsimerkit on käytössä. Pitäsiköhän facebookiin perustaa aamuäreiden ihmisten vertaistukiryhmä? Ja aamuäreiden puolisoiden vertaistukiryhmä?

Muita aamu- tai iltaäreitä? Pliiiiiiiiis, onhan?

Oletko jo lukenut NAINEN +45: Peitto päälle, peitto pois postauksen? Se löytyy täältä.

Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa

Rakastan kovaa pakkasta, mitä kylmempi sen parempi. Tänä aamuna mittari näytti -22 astetta Jyväskylässä kun lähdimme saksanpaimenkoirani Tuton kanssa aamulenkille. Lenkin jälkeen olo oli todella puhdistunut, veri kiersi kehossa lähes samalla tavoin kuin avantouinnin jälkeen istuessani takkatulen ääressä ja juodessani aamulattea.  Koira täyttää maaliskuussa 8 vuotta ja emme ole vielä kertaakaan lyhentäneet lenkkiä pakkasen takia. Liikuntaa ei missään nimessä kannata lopettaa talvella- liikkuminen on asenne-, pukeutumis ja -suojautumiskysymys. Tutolle puin Back and Trackin toppamanttelin, ainakin vielä tassuja ei ole tarvinnut suojata.

Hengitysteiden suojaaminen

Hengitysteiden suojaaminen on todella tärkeää, koska kylmä ja pakkasen kuivattama ilma ärsyttää terveitäkin hengitysteitä. Kylmän ilman hengittäminen ilman hengitysteiden suojaamista aiheuttaa usein vesinuhaa, kurkkukipua ja kuivaa yskää. Astmaatikolla kova pakkanen saattaa aiheuttaa lisäksi hengitysteiden supistumista, joten suojaamisen lisäksi kannattaa ottaa avaavaa lääkettä ennen liikuntasuoritusta. Tuuli yleensä pahentaa hengitystieoireilua entisestään.

Hengitystiet voi suojata hengitysilman lämmittimellä. Saat lisätietoa edellämainitusta tuotteesta Hengitysliitosta. Toinen hyvä tapa suojata kasvoista suun ja nenän alue on joko kaulaliina tai vaikkapa tuubihuivi, jolloin hengitysteiden kylmähermopäätteet eivät ärsyynny ja aiheuta keuhkoputkien supistumista. Tärkeintä suojaamisessa on se, että hengitysteiden eteen laitettava liina on hengittävää materiaalia. Tänään lenkillä suojasin suun alueen villasella kypärämyssyllä ja laitoin vielä suun ja nenän eteen tuubihuivin. Mikäli huivi ei ole hengittävää materiaalia, niin lenkkeillessä saattaa tulla tukala olo, ainakin minulle. 

Kerrospukeutuminen

Kerrospukeutuminen on toki aina tärkeää, mutta sen merkitys korostuu mitä enemmän on pakkasta. Ideana on se, että jokainen vaatekerros on hengittävää materiaalia ja päällimmäinen mielellään vielä tuulen- ja vedenpitävää. Vaikka esimerkiksi puuvilla tuntuu iholla miellyttävältä, niin se sitoo kosteutta (kastuu) eikä siirrä sitä seuraaviin kerroksiin.

Aluskerros

Lähimpänä ihoa on aluskerros, joka siirtää iholta kosteutta kohti ulompia kerroksia. Kun ihoa lähimpänä oleva kerros pysyy kuivana, olo pysyy mukavana ja lämpimänä hikoillessakin. Alimmaiseksi kerrokseksi kovilla pakkasilla kannattaa pukea hengittävä merinovillainen korkeakauluksinen poolo. Merinovillalla on loistava kosteudensiirto-ominaisuus eikä se kutita iholla (itse pelkäsin tätä aluksi), koska merinovillasäikeet ovat normaalia villasäikeitä sileämpiä. Merinovilla ei antibakteeristen ominaisuuksien vuoksi haise pitkänkään  käytön jälkeen mikäli sitä muistaa tuulettaa ahkerasti. Merinovillapooloja voi ostaa lähes kaikista urheilukaupoista. Mitä enemmän vaate sisältää villaa, sen lämpoisempi se on. 

Välikerros

Seuraavaksi puetaan välikerros. Itse käytän välikerroksessa oikeastaan aina fleeceä kovilla pakkasilla, joka on lämmin, hengittävä ja miellyttävä. Myös välikerrokseen voi pukea villaista.

Kuorikerros

Kuorikerros suojaa tuulelta ja kosteudelta. Ohuimmat kuoritakit ovat yksikerroksisia, mutta myös kolmikerroksisiakin (laskettelutakit) löytyy. Goretex takit ja housut pitävät veden ja tuulen parhaiten loitolla ja parhaimmat ovat myös hengittäviä. Myös softshell-vaatteet pitävät hyvin tuulta ja ovat hengittäviä eli ne sopivat hyvin kovalla pakkasella ulkoiluun. On tärkeää, että kuorikerros on riittävän väljä, jotta sinne mahtuu tarpeeksi vaatekerroksia alle. Toisaalta se ei saa olla liian väljä, ettei käyttäjän ja vaatteen väliin jää hengittävyyttä haittaavaa ilmataskua. Liikunnan intensiivisyys ratkais
ee kuorikerroksen paksuuden: hiihto- ja juoksulenkillä riittää ohuempi kuoritakki, kun taas kävelylenkillä voi tarvita paksumpaa.

Mitä minulla oli tänään lenkillä päällä?

Yläkropassa oli alimmaisena korkeakauluksinen merinovillapoolo (villaa 80 %). Seuraavaksi fleecetakki ja päällimmäisenä Peakin toppatakki. Koska tuo toppatakki on todella lämmin, niin tuo fleece oli liikaa eli pelkkä villapoolo olisi riittänyt. Toppatakki ei ole erityisen hengittävä, joten välillä piti avata vetoketjua ylhäältä mikä tietenkin lisää vilustumisen vaaraa. Eli minulla toimi hyvin tuohon toppatakkiin saakka? Seuraavaksi aionkin hankkia itselleni kaksi- tai kolmikerroksisen kuoritakin, joka hengittää paremmin. Minulla on erittäin hyvä yksikerroksinen Goretex kuoritakki, joka pitää täydellisesti tuulen ja veden ja vielä hengittääkin. Mikäli olisin juossut tai hiihtänyt, niin olisin pukeutunut tuohon takkiin, mutta näin kylmällä en rohjennut.

Alakropassa minulla oli halppis fleecehousut ja niiden päällä ohuet Goretex kuorihousut. Jalassa villaiset urheilusukat ja Icebugit.

Kasvot suojasin villaisella kypärämyssyllä, jonka päälle laitoin tuubihuivin suojaamaan suuta ja nenää. Sitten vielä lakki päähän ja tuulisilla paikoilla huppu, joka metsässä oli jo liikaa. Käsissä oli nahkaiset lämpimät rukkaset. Eli ei mitään kaunista katseltavaa, mutta saatiin taas se tunnin lenkki heitettyä eikä palellut enkä vilustunut.

Tutolla taasen oli Back on Trackin infrapunaa heijastava toppamantteli? Neidolla löytyy näin BOT:n mantteleita peräti kolme, joka säätyypille omansa.

Ihania ulkoilukelejä kelejä kaikille! Paukkuvia pakkasia, takkatulen roihintaa ja kuumaa juomista?

Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa