Pihan aitaus projekti
0Sisäänkäynnin lisärimoitus ja sisäänkäyntiovi
Viime viikonloppuna saatiin valmiiksi meidän tontin aitaus ja lisärimoitus projekti. Alkuun meinasi epätoivo iskeä, kun emme meinanneet löytää mistään sellaista työmiestä, jolla olisi ollut aikaa tehdä homma. Lopulta kuitenkin löydettiin aivan loistava henkilö tähän hommaan ja aidoitus etenikin rivakasti kahden viikonlopun aikana. Tarkoituksena oli ”tukkia” tontilta kaikki raot, jotta koiria (saksanpaimenkoirat, joista toinen on poikani koira eikä asu meillä, mutta vierailee säännöllisesti) voisi pitää huoletta vapaana pihalla ilman valvontaa. Talon ympärille oli jo aiemmin tehty puuaitaa ja sisäänkäynti oli suurelta osin jo rimoitettu eli kyseessä oli säänkäynnin osalta lisärimoitus ja oven tekeminen. Takapihan puuaitaa korotettiin korkeammaksi, etupihalle lisättiin verkkoaita ja tontin sivulle vielä verkkoaita kiviaidan eteen. Kerron tässä postauksessa kuvien muodossa tarkemmin mitä tehtiin.
Huom! Aitauksen yhteydessä tuli asfaltille paljon puupölyä höyläyksen yhteydessä, jota ei olla jaksettu vielä kunnolla siivota, joten älkää katsoko liian tarkasti?? Ja laatoissa on taas siitepölyä vaikka juuri ne suihkutin- yrittäkää kestää?
Huom! Aitauksen yhteydessä tuli asfaltille paljon puupölyä höyläyksen yhteydessä, jota ei olla jaksettu vielä kunnolla siivota, joten älkää katsoko liian tarkasti?? Ja laatoissa on taas siitepölyä vaikka juuri ne suihkutin- yrittäkää kestää?
Sisääntulokäytävän rimoitus ulottautui tuohon valkoiseen merkkiin saakka ennen lisärimoitusta. Rimoitusta jatkettiin siten, että koko sisääntulo on nyt rimoitettu ja varaston ovea vastapäätä on puinen ovi, josta pääsee sisälle. Ovessa on molemmilla puolilla yksinkertaiset saranat, jotka tarvittaessa voi myös lukita.
Etupihan verkkoaita
Pitkään mietittiin laitetaanko etupihalle valkoinen puuaita, mutta päädyimme 150 senttiä korkeaan vihreään verkkoaitaan, jotta näkymä etupihalle säilyy katkeamattomana. Verkko on kiinnetetty muutamaan tukevaan tolppaan.
Sisäpihan verkkoaita
Sisäpihalla oli valmiiksi tien puolella puuaita, joten sille tontin sivulle ei tarvinnut tehdä mitään. Sen sijaan tontin toinen raja aidoitettiin 150 cm korkealla verkkoaidalla, jotka on kiinnitetty puutolppiin. Rajalla oli jo valmiiksi korkea kiviaita ja naapurin tekemä korkea aita, mutta periaatteessa koirat olisivat halutessaan pystyneet kiivetä kiviaidan päälle ja juosta sieltä tielle. Eivät sitä koskaan ole edes meinanneet tehdä, mutta halusimme kuitenkin varmuuden vuoksi aidata tämänkin vielä uudestaan. Verkkoaitaan päädyimme kiviaidan vuoksi; halusimme, että se näkyy verkkoaidan läpi koska on kivan näköinen.
Takapihan puuaidan korotus
Takapihan puuaitaa korotettiin noin 40 senttiä ja sen korkeus on nyt 140-160 senttiä. Saatiin lisää näkösuojaa, mikä ei haittaa ollenkaan. Toki tiedän, että saksanpaimenkoira halutessaan voi hypätä vaikka kuinka korkean aidan yli, mutta ainakaan meillä ei sellaisia haluja ole näyttänyt olevan. Kertaakaan koira ei ole edes hypännyt mitään aitaa vasten. Sen sijaan Tuto on vähentänyt haukkumista tosi paljon kun on saanut olla tontilla vapaana. Aiemmin koira on saanut oleskella meidän isolla aidatulla terassilla, jossa toki nytkin on paljon silloin kun ihmiset ovat sisällä.
Ollaan oltu älyttömän tyytyväisiä tähän projektiin: stressitaso on laskenut huomattavasti kun ei tarvitse miettiä ovatko ovet auki ja nyt koira voi kulkea meidän mukana pihalla vapaana. Toki kulki se ennenkin, mutta nyt on huolettomampaa. Saksanpaimenkoira on ihmisen koira ja haluaa olla aina siellä missä ihmiset ovat, joten eipä Tuto ole pihalla yksin juuri lainkaan. Jos onkin, niin menee sellaiseen paikkaan, että näkee ja kuulee mitä sisällä tapahtuu ja hakee minua koko ajan kanssaan pihalle. Yhdessä ollaan ja mennään kuten aikaisemminkin.
Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa
Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.
Lisää blogin koira-aiheisia postauksia löydät täältä.
Blogin terveellisiä ruoka-ohjeita löydät täältä.
Blogin etusivulle löydät täältä.
Ison Iitan ja Pikku Akan ensikohtaaminen
Postauksessa kerrotaan kahden käyttölinjaisen nartun eli 7-vuotiaan Tuton (Wanda vom Pfälzer-Hof) ja poikani koiran Karan (EG Kilala) ensikohtaamisesta. Tähän saakka Tuto on suhtautunut pentuihin tosi kivasti, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä miten terävä ja vilkas Neiti suhtautuu siihen, että pentu tulee omalle reviirille. Postaus on täynnä huonolaatuisia kännykkäkuvia, joten koettakaa kestää. Tilanne oli laatuaan sellainen, ettei se sallinut järkkärin käyttöä??
Mamma kertoi, että Allu, jota palvon ja jumaloin (Allu on myös palloilija), tulee tänään kotona käymään jonkun pennun kanssa. Mamma yritti näytellä rentoa ja iloista, mutta kyllä Meikä heti huomasi, että se jännittää. Se on aikamoinen jänishousu. Kuulin kun se puhui Allun kanssa jotakin Meikän terävyydestä, vilkkaudesta ja dominanssista, joten jotain ne juoni liittyen varovaisuuteen ja siihen ettei se Rääpäle säikähtäisi. Mamma yritti näytellä rentoa, mutta se jännitti. Meikä lukee Mammaa kuin avointa kirjaa ja Mamma tietää sen. Ja se hermostuttaa Mammaa vielä enemmän.
Ovikello soi ja siellä se kuningas Allu seisoi oven takana. Meikä pisti kaikki peliin eli keikutin lantiota ja häntää niin paljon kun enää tässä iässä irtoo. Vähän ääntelinkin kun mitenkään ei tunteet pysynyt sisällä ja koko 33 kiloinen kroppa meni ihan pähkinöiksi. Nuo palloilijat kun saa Meikä tytön jalat ihan veteläksi. Joskun Meikä on melkein pyörtynyt kun Allun LISÄKSI meille on tullut monta muutakin palloilijaa?? Sitten Meikä juoksi sohvalle ja heittäytyi narttumaisesti selälleen silittettäväksi, jolloin Adonis rapsutti Meikää hellästi massusta ja puhui matalalla, miehekkäällä äänellä. Meikä kyllä ikävöi Allua kovasti kun se ei enää asu kotona. Allu on niin huipputyyppi kun se on samaan aikaan tosi jämäkkä ja lempeä?? Mamma sanoo aina, että semmoinenhan miehen pitääkin olla. Sitten tunteikas hetki keskeytyi kun Mamma otti hihnan ja yritti sanoa reippaasti (ääni väristen ja kakat melkein housussa), että mennäänpäs Tuto vähän lenkille. Fiilis oli sama kun kisoissa tottikseen mentäessä? Me mentiin edellä tielle odottamaan ja Allu avasi auton peräkontin. Sitten mä näin sen ja se mut. Rääpäle hakkui, Meikä ei. Mamma kehui Meikää ja sanoi, että Rääpälettä jännittää koska se on niin pieni. Ja Meikä on niiiin iso.
Allu otti Rääpäleen autosta ja sitten me mentiin lähimetsään. Meikä oli hihnassa ja Rääpäle oli alkuun vapaana. Mutta sitten Allu laittoi senkin hihnaan vaikka se ei osaa vielä oikein mennä hihnassa kunnolla. Meikä osaa ?? Tuntu aika hienolta mennä pallo suussa, häntä pystyssä eteenpäin kuin Rääpäle tuli perässä kiinnostuneena. Mamma ja Allu tuumasi, että näinhän Rääpäle saadaan hyvin tottumaan hihnaan kun kattoo Meikältä mallia.
Sitten Meikä päästettiin vapaaksi ja Allu istui kivelle Rääpäle sylissään. Meikää ei kiinnostanut Rääpäle yhtään vaan yritin saada Allun huomiota. Allulta löytyy aina pesäpalloja. No sitten Meikä meni haistamaan Rääpälettä, joka tuoksui ihan, noh miten sen nyt sivistyneesti sanois, kakan, pissan ja äidinmaidon sekoitukselta. Rääpälettä jännitti. Sitten äiti sanoi, että Meikä on sen oloinen, että voi laskee Rääpäleen irti jos lähdetään liikkeelle. Lähdettiin kävelemään: Meikä edellä ja Rääpäle perässä. Äiti ja Allu taas kehu Meikää, joka nosti hännän vielä enemmän pystyyn. Jotenkin oli tosi pollee olo, Mammakin oli rentoutuneen oloinen ihan oikeesti. Sitten Mamma taas vähän jähmettyi kun tultiin meidän pihaan eli Meikän reviirille.
Meikä oli vapaana ja Rääpäle istui Allun sylissä. Mamma puhui vakavasti jotakin tarkkana olosta ja siitä, ettei otetaan mitään riskejä. Kuulemma palloja ei oteta pois, se on tarkkaan harkittu juttu ja mietitty monelta kantilta. Meikä pisti pelit pystyyn kun tuota yleisöäkin oli ja Rääpäle kattoi Meikää kunnioittavasti. Meikällä oli yksi pallo suussa ja yksi jalkojen välissä ja välillä Meikä syötteli muille lauman jäsenille. Sitten Rääpäle tuli sylistä pois nurmikolle. Me vähän haisteltiin eikä Meikää pahemmin tuo Rääpäle haitannut. Yhden kerran Meikä vähän tassulla kokeili Rääpäleen kestävyyttä, joka säikähti ja huusi kun hinaaja. Silloin Mamma sanoi matalalla äänellä että ”ei noin Tuto”. Se ääni on sellainen, että kannattaa uskoa vaikka eihän Meikä edes mitään ihmeellistä tehnyt. Mamma on joissakin asioissa ihan ehdoton ja tosi tiukka vaikka muutoin sen hatussa kasvaakin kukkia. Rääpäle meni tuolin alle katselemaan Meikän ottelua, jossa on menossa kolmannen divarin pudotuspelit. Meikä oli ihan varma ettei Rääpäle edes tiennyt että onko kyseessä hyökkäys vai puolustus- HAH HAH?? Meikän laumassa on kaksi tosi palloilijaa: Allu ja Meikä. Iskäkin pelaa golfia, mutta ei NIIN tosissaan. Mammakin on pelannut golfia, mutta lopetti kun voitti YHDEN kilpailun: kuulemma huipulla on hyvä lopettaa?
Sitten tuli kuuma ja mentiin terassille. Rääpäle istui äitin sylissä ja katseli sieltä Meikää. Meikä kävi aina välillä haistelemassa eikä Rääpäle pelännyt yhtään kun sai olla sylissä. Kyllä Meikä onkin varmaan tosi iso! Välillä tuli ikävä Mammaa ja menin Mamman rapsutettavaksi. Sitten Mamma haki kinkkua ja antoi sitä vuorotellen Meikälle ja Rääpäleelle. Meikä sai aina ensiksi ja Rääpäle toiseksi. Joka kerta. Koska oon vanhempi.
Mentiin sisälle ja Rääpäle meni Allun syliin. Silloin Meikää alkoi vasta todella kiinnostaa tuo pikku otus. Kävin haistelemassa jatkuvasti ja putsasin sen pyllyt. Mamma sanoi, että olin tosi nätisti. Meikä on vanhemmiten silleen pehmennyt, että kehut ja silitykset tuntuu melkein paremmilta kuin leikkiminen. Meikä yritti saada Rääpälettä vähän leikkimään, mutta Mamma sanoi, ettei tänään. Edetään hitaasti. Annetaan nyt tyttöjen ensin tutkailla toisiaan rauhassa ja tottua toisiinsa. Kuulemma kokoero on niin valtava eli Meikä on tosi iso ja Rääpäle on tosi pieni.
Sitten Mamma otti Rääpäleen ja meni sen kanssa vessaan meikkaamaan että Allu sai syödä rauhassa. Meikä meni perässä ja rämpytin ovea. Mamma tuli rääpäleen kanssa pois sieltä vessassa ja meni lattialle istumaan. Rääpäle oli Mamman sylissä eikä pelännyt enää yhtään ja Mammakin oli tosi rento. Meikä meni Mamman kainaloon istumaan. Mamma silitti Meikää tosi hellästi päästä ja kehui semmoisella lempeällä ja nukuttavalla äänellä. Olin kuulemma tosi upea tyttö. Se tuntui niin hyvältä. Mamma sanoi myös, että Meikä on aina ykkönen ja Rääpäle on kakkonen.
Sitten Allu ja Rääpäle lähti.Tuli jotenkin tyhjä olo. Mamma sanoi, että ylihuomenna mennään Rääpäleen ja Allun kanssa Harjulle lenkille. Siellä on mahtavat hajut. Meikä meinaa opettaa Rääpäleelle miten haistellaan kunnolla. Merkatahan tuo ei vielä osaa, mutta Meikä on päättänyt opettaa sille myös miten nartut, siis tosi nartut, nostaa takajalkaa oikein kunnolla merkatessaan. Se on taitolaji, koska jalkaa pitää nostaa tietenkin korkeammalle kuin urokset. Joskus se pissa meinaa sitten valua jalkoja pitkin, siis Mamman mielestä- ei Meikä oo mitään huomannut. Merkkaamisen jälkeen tosi nartut myös kaapii jalaoillaan taaksepäin, monta kertaa. Tällöin pään ja hännän asento on tosi tärkeä.
Rääpäleelle pitää myös kertoa, että urokset ovat yksinkertaisia ja niitä pitää katsoa sivusilmällä- tyrkky ei saa olla! Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vielä rantautunut koirien maailmaan, koska nartuilla on aivoissa enemmän mutkia. Uroksilla ei ole mutkan mutkaa. Mamman mielestä tilanne on sama ihmisilläkin. Meikä kertoo myös Sepestä, johon Meikä ihastui sakemannien mestaruuskisoissa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä vaikka Meikä ei yleensä oikein uroksista piittaakaan. Mutta Sepessä oli sitä jotakin. Nämä on kaikki niitä asioita, joita Rääpäle ei vielä tiedä. Mutta pian tietää.
Rääpäleelle pitää myös kertoa, että urokset ovat yksinkertaisia ja niitä pitää katsoa sivusilmällä- tyrkky ei saa olla! Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vielä rantautunut koirien maailmaan, koska nartuilla on aivoissa enemmän mutkia. Uroksilla ei ole mutkan mutkaa. Mamman mielestä tilanne on sama ihmisilläkin. Meikä kertoo myös Sepestä, johon Meikä ihastui sakemannien mestaruuskisoissa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä vaikka Meikä ei yleensä oikein uroksista piittaakaan. Mutta Sepessä oli sitä jotakin. Nämä on kaikki niitä asioita, joita Rääpäle ei vielä tiedä. Mutta pian tietää.
Meikä aikoo näyttää Rääpäleelle myös miten tosi nartut jäljestää. Siinä sitä voittajaluokan jäljellä otetaan nartusta mittaa! Rääpäle on tehnyt jo Mamman kanssa kuulemma makkararuudun ja hyvin kuulemma nenä toimi. Meikähän on ihan pro tuossa jäljestämisessä. Tottiksessa saan näyttää Rääpäleelle ainostaan tietyt liikkeet, ei kaikkia? Mitähän se Mamma tuolla tarkoitti??
Eli so good so far? Matkahan on vasta alussa ja kirjoittelen jatkossakin blogiin miten tilanne edistyy, joten pysyhän kanavalla.
Eli so good so far? Matkahan on vasta alussa ja kirjoittelen jatkossakin blogiin miten tilanne edistyy, joten pysyhän kanavalla.
Varoitus: koiramaailman suurin synti ei ole nykyään esimerkiksi koiransa pahoinpitely vaan inhimillistäminen. Sitä suurempaa syntiä ei maailmassa olekaan. Vaikka some onkin ollut minua kohtaan armollinen, pitää kuitenkin selitellä: vaikka kirjoitankin inhimillistävään sävyyn, niin ymmärrän että koirat ovat koiria ja ihmiset ihmisiä. Ja ettei koira ajattele ihmisen tavoin???
Lisää blogin koira-aiheisia postauksia löydät täältä.
Blogin terveellisiä ruoka-ohjeita löydät täältä.
Blogin etusivulle löydät täältä.