Aivan upean makuinen gluteeniton ja maidoton juuresleipä saattaa muuttaa käsityksesi gluteenittomasta leivästä. Itselleni kaupan gluteenittomista leivistä tulee mieleen kovahko ja rakenteeltaan puiseva maku”elämys”, josta saa valmiina ostettuna pulittaa tripla hinnan normileipään verrattuna. Lisäksi harvat kaupan leivät ovat kuitupitoisia, sen sijaan monet sisältävät runsaasti lisäaineita. Toki varmaankin on markkinoilla tullut viime aikoina paremman makuisia leipiäkin. 

Idea tähän leipään lähti siitä, kun hairahduin ostamaan kaupasta Pirkka juuressosetta. Yleensä en käytä valmisruokia, mutta edellämainittua en sellaisena pidä, koska se sisältää ainoastaan valmiiksi soseutettua juuresta, maissitärkkelystä ja suolaa. Minun piti tehdä kiireellä kasvissosekeitto, joka sitten jäi tekemättä ja ihmettelin mitä tuolla pötköllä tekisin. Päätin kokeilla leipää ja siitä tuli niin hyvää, että jopa perheen nirsoinkin (perheestämme löytyy yksi minuakin nirsompi) kehui sitä. Juuressose antaa leipään tosi kivan vivahteen. Jos osaisin kuivailla makuja, niin kertoisin minkälaisen, mutta kun en osaa niin jätän sen tekemättä. Tietenkin voit tehdä juuressoseen itse ihan mistä tahansa juureksista. Jauhoja voit kanssa korvailla makusi mukaan ja mitä sieltä kaapistasi sattuu sillä hetkellä löytymään kun leivontainspis iskee. Eli mikään ei ole tässäkään ohjeessa kiveen hakattua…

Leivän tekoon tarvitset yleiskoneen, mutta käsiä ei onneksi tarvitse pahemmin sotkea:) Eli leivät lusikoidaan pellille ja taputellaan kostutetuin käsin. Ellei ole jo aiemmin tullut selväksi, niin minä inhoan käsien sotkemista ja tämän vuoksi kehittelen koko ajan ohjeita, joissa kädet ei sotkeennu:)  Sitten kun kädet sotkeentuvat ja leipää oikeen leivotaan, niin  koko keittiö on jauhossa mikä on tietenkin tosi ärsyttävää. Ja siivoamiseen menee enemmän aikaa kun leivän tekemiseen. Tiedän mistä puhun, sillä olen 19-vuotiaasta asti leiponut leivän pääsääntöisesti itse. Välillä ruuhkavuosien aikaan oli tauko, jolloin en leipää leiponut muuta kuin harvoin, mutta muutoin se on kuulunut tapoihini. Opiskeluajoilta asti muistan kuinka leivoin lähes joka päivä itse sämpylöitä. Tuolloin tein tietty ihan normisämpylöitä, en erikoisruokavalioihin sopivia.

Päätin tehdä näistä leivistä littanoita leipiä, mutta voit toki tehdä niistä sämpylöitäkin. Tässä tapauksessa joudut ehkä lisäämään hieman jauhoja. Näitä leipiä ei siis leikata kahteen osaan vaan päällysteet ladotaan suoraan leivän päälle. Ja leivät kohoaa sitten sen mitä kohoaa- minulla ei kohonnut paljoakaan. En tiedä miksi…

Mittaa kädenlämpöinen vesi leivontakulhoon ja lisää suola ja juuressose. Lisää kuivat aineet ja kuivien aineiden sekaan sekoitettu kuivahiiva. Lisää loput kuivat aineet ja hunaja. Lisää lopuksi rasva. Mikäli käytät voita, niin varmista että se on jäähtynyt sulatuksen jälkeen ennen kuin lisäät sen taikinan sekaan. 

Lusikoi taikinaa pellille isolla lusikalla (salaattilusikka on hyvä). Taputtele kostutetuin käsin  leivistä littania. Anna kohota vedottomassa paikassa 45 minuuttia ja paista uunissa 200 asteessa 20 minuuttia. 

Tämä oli blogini 19. leipäohje, joten jos tämä ohje ei miellyttänyt, niin täältä löydät lisää leipä- ja muita ruokaohjeita.

Keski-Suomen palveluskoirayhdistys järjesti palveluskoirien metsäjälkikokeen Uuraisten upeissa maisemissa. Sää oli erittäin lämmin, suomen alkukesän keliksi jopa kuuma. Kuinkas ollakkaan: kun meillä on koe, niin hellettä pukkaa. Näinhän kävi myös muutama viikko sitten Alavudella samaisessa kokeessa, jolloin lämpö kylläkin nousi koepäivänä kuin puskista. Nyt oltiin saatu sentään muutaman päivän ajan totutella. Eli koe sujui hikisissä tunnelmissa…

Kokeessa oli peräti 7 voittajaluokan, 1 avoimen ja 2 alokasluokan koiraa eli 10 koiran koe. Tuomarina oli Minna Moisio. Maasto-osuus alkoi meidän osalta esineruudulla. Tuto haki kaikki 3 esinettä, joskin viimeistä etsi taas pitkään kunnes se löytyi lopulta takarajalta keskeltä. Tällä kertaa aika onneksi riitti, toisin kuin Alavudella koira nappasi viimeisen esineen suuhunsa 2 sekunttia liian myöhään. Tuto työskenteli hyvin ja aktiivisesti ja luovutti esineet korrektisti. Ohjaajan ohjaus taas vähän herpaantui loppua kohden kuten yleensä.

Jälleen kerran vakuttavaa jälkityöskentelyä 

Janalla Tuto otti takajäljen kuten viimeksikin, mutta alkoi jäljestää heti oikeaan suuntaan kun sai asiasta huomautuksen. Siinä lähti pisteitä tietty. Maasto oli kuivaa kangasmaastoa ja pysyi samanlaisena koko jäljen ajan. Koira jäljesti erittäin varmasti, yhtään tarkastusympyrää ei tehnyt. Piikit ajoi jopa niin hyvin, että minäkin tiesin, milloin oli piikki. Kolmannen ja neljännen kepin väli oli tosi pitkä ja siinä taas koeteltiin ohjaajan hermorakennetta. Aurinko porotti, koira jäljesti ja minä luotin. Viimein se neljäskin keppi nousi, samoin loput kepit. Eli 6 keppiä taskussa mentiin keppien palautuspaikalle. Täytyy sanoa, että olin ihan älyttömän ylpeä Tutosta, josta on vuosien myötä varttunut melkoisen varma jälkikoira. Itsestänikin olin ylpeä, koska olen alkanut luottaa koiraan yhä enemmän ja enemmän. 

 Tottiksessa kierrätettiin pareja silleen, että 3 koiraa ilmoittautui yhtäaikaa, jonka jälkeen me mentiin Tuton kanssa lepäämään. Tuto oli tosi hyvässä tunnetilassa ilmoittautumisessa, mutta hämmentyi rajusti kun ei päässytkään kentälle vaan joutui autoon. Sitten kun meidän piti mennä kentälle, niin tuli armoton kiire (luulin, että meidän vuoro olisi vasta yhden suorituksen päästä, mutta se olikin jo aiemmin) enkä ehtinyt valmistella koiraa lainkaan. Sen seurauksena en saanut Tutoa kunnon tunnetilaan lainkaan tottiksen aikana. Se näkyi normaalia voimakkaampana poikittamisena seuraamisessa ja siinä, että koira oli hieman poissaolevan oloinen koko suorituksen ajan. 

Liikkeestä istumisessa jäi seisomaan, muut liikkeet seuraamista lukuunottamatta olivat sitten erinomaista tai erittäin hyvää. Noudot olivat tosi hyviä ja Tuto teki erittäin hienon eteenmenon. Eli nyt koira korjasi ne virheet noudoissa mitä teki Alavudella (jäi kapula suussa eteen seisomaan). Se taas johtui siitä, että olin palkannut vauhdista ne kerrat mitä ehdittiin keväällä treenaamaan ja edellisen kerran olin palkannut edestä istumasta 8 kuukautta sitten. Kokonaisuudessaan tottiksesta voi todeta sen verran, että ei olla vielä sillä tasolla millä oltiin viime syyskuussa rotumestiksissä. Tuto on nykyään tottiksessa hyvin rauhallinen aikaisempaan verrattuna vaikkakin tuomari sanoikin että koira työskenteli energisesti. Mutta ei yhtä energisesti kun ennen…

Tuloksena oli hieno 1. tulos ja luokkavoitto. Pisteet jakautuivat seuraavasti:

Tämä oli nyt meidän toinen 1. tulos eli tavoitteena on saada vielä
yksi. Ja tietty se näyttelytulos. Näyttelymaailma onkin minulle ihan vieras ja siihen tarvitaan taas muiden apua. Sitä on tarvittu tähänkin asti ja haluankin taas kerran kiittää kaikkia meitä auttaneita. Erityis kiitos taas ystävälleni Hämäläisen Askolle, joka oli paikalla aamupäivän. Kyllä on Asko taasen pullonsa ansainnut ja hänen ihana vaimonsa Rauni kukkapuskansa:) Askolle myös onnea Tuton velipuolen hienosta FH-tuloksesta viikko sitten. Kiitos myös Keski-Suomen Palveluskoirayhdistykselle upeasti järjestetystä kokeesta. Asialla oli taas kovan luokan ammattilaiset Marja Muhosen johdolla. 

Kiitos myös Ryry`s:lle, joka on menossa mukana Essentian Estate Living ruoalla, jonka ansiosta koiran vatsavaivat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen ja nykyään maha kestää mitä vaan. Kiitos myös Back on Trackille, joka sponssaa Tuton lihas- ja muuta huoltoa ruusunmarjarouheella ja muilla upeilla tuotteillaan. Iso kiitos myös eläinklinikka Almavetille, jonka laserhoitojen ansiosta koiran herkästi jumiutuva etupää pysy siinä kunnossa, että pystytään harrastamaan.