Päätin juhlistaa päivän hyviä uutisia lähtemällä syömään myöhäisen salaattilounaan lempikahvilaani. Kahvilassa tapasin ”ihan sattumalta” hyvän ystäväni ja sielunveljeni Javadin. Siinä ei kauaa taasen säästä keskusteltu, vaan hyvin nopeasti huomasimme puhuvamme armollisuudesta ja rehellisyydestä omaa itseään kohtaan, mistä erilaiset kiputilat johtuvat ja tietenkin rakkaasta aiheesta eli sielunperheestä. Haluan jakaa muutaman asian tämän postauksen muodossa teillekin.

Keskustelimme myös minun erittäin sitkeästä niskakivusta, joka ei hellitä otettaan. Uskon, että kaikilla kivuilla on henkinen opetus ja kun sen opin on oppinut, kipu on tehnyt tehtävänsä ja voi väistyä. Näin on käynyt lukuisia kertoja elämässäni ja myös Javadin elämässä. Olen tietenkin useaan kertaan kysellyt, mikä on se oppi, joka minun täytyy tästä kivusta oppia. Aina vastaus ei tule kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan joskus ne oikeat sanat lausutaankin kanssakulkijan suusta. Jaan teille keskustelumme aiheen tiimoilta.

Olen vähän hämmentynyt tästä mun niskakivusta. Se vaan jatkuu ja jatkuu, enkä saa kiinni mistä se johtuu. Mitä mun täytyy tästä oppia?
– Kipu on ystäväsi ja sinun tulisi silittää niskaa hellästi ja hyväksyä se. Sano kivulle, että tarvitset sitä nyt ja hyväksyt sen. Mitä teet lapsillesi jos he ovat kipeitä?
– Hoidan heitä ja yritän tehdä heidän olonsa mahdollisimman hyväksi ja kivuttomaksi. He tarvitsevat silloin eniten rakkautta, jotta paranevat vaikka olevat jo isoja miehiä.
– Niin sinun pitäisi hoitaa itseäsikin silloin kun sinulla on niska kipeä. Ethän lapsiasikaan säti, että perhanan jätkät kun olette satuttaneet jalkanne ja sano heille, että yrittäkää nyt mahdollisimman nopeasti parantua siitä että pääsette taas suoriutumaan arkisista askareistanne.
– No niinpä- armollisuus ja hyväksyminen. Miten sitä suhtautuukaan itseensä ihan eri tavalla kuin muihin? Helposti tulee vaan äyskittyä ajatuksissaan, että hemmetin niska kun oot taas kipeä. Mulla olisi niin paljon tekemistä ja kipu on vaan tiellä. 
– Kipu ei ole tiellä vaan sillä on sanoma, oppi. Mä Satu nään, että sun niskakipu tulee siitä, että sulla on liian paljon ajatuksia mielessä. Kun teet yhtä, niin mietit jo mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Se henkinen paine rasittaa sun niskaa.
– Totta. Jotenkin tuntuu, että tekemistä vaan on niin paljon, pitäisi vieläkin enemmän elää tässä hetkessä. Ja jos mä en hyväksy tätä kipua vaan taistelen vastaan, niin se vaan pahenee. Ja kyllähän mä vanhasta kokemuksesta tiedän, että se lähtee sitten kun kipu on tehnyt tehtävänsä. Näinhän tapahtui mun astmankin kanssa. 
– Niin. Keskityt vaan kuuntelemaan omaan hengitystäsi ja olet.
– On se jännä, että näitä juttuja ei näe kun ne on liian lähellä.
– Sitä varten on sielunperhe olemassa. Meidän kohtaamisella oli taas suuri merkitys meidän molempien kannalta.
– Niin oli- taas kerran. Kiitos, että olet<3

Miten useasti huolehdimme kaikista muista paitsi itsestämme vaikka tiedämme sen, että oman itsensä rakastaminen on kaiken perusta. Miten useasti olemmekaan julmia ja ankaria itseämme kohtaan ja tukahdutamme kehon viisaat ja tärkeät viestit vedoten kiireeseen ja velvollisuuksiin. Niskani on nyt kipeä ja huutaa lepoa ja rauhoittumista, mutta minun on pakko hoitaa vielä tämä ja tämä. Niska saa huomiota sitten kun minulla on sille aikaa ja silloinkin sitten, kun kaikki muut asiat on hoidettu jos silloinkaan. Kunnes se tulee niin kipeäksi, että on pakko pysähtyä ja kysyä miksi. Sen sijaan, että se edes silloin saisi täyden huomiomme ja rakkautemme, saatamme vielä sättiä sitä rumilla sanoilla. Miksi en rakastaisi itseäni niin kuin rakastan läheisiäni ja miksi en suo itselleni sitä samaa rakastavaa hoivaa, jota annan heille? Miten oppisin olemaan armollisempi ja sallivampi itseäni kohtaan.

Tee seuraava meditaatio rauhallisessa paikalla risti-istunnassa tai selinmakuulla. Meditaatio sopii toistettavaksi erityisesti silloin, kun Sinulla on kipuja kehossasi tai olet väsynyt ja stressaantunut.

Javad Bahman Saralani

Meditaatioharjoitus

Vie huomio hengitykseesi ja kuinka tunne pallea liikkuu jokaisella sisään- ja uloshengityksellä. Kuuntele hengityksen rytmiä niin kauan kun mielesi on rauhoittunut.

Vie huomio kehoosi ja kuulostele miltä se tuntuu. Mikäli tunnet kipua tai kiristystä, vie huomio kipeään kohtaan ja hengitä siihen kohtaan rauhallisesti. 

Sisäänhengityksellä ajattele kipeästä kehon osasta ja itsestäsi rakastavia ajatuksia ja uloshengityksellä hyväksy kipu tai tuntemus. Jatka niin pitkään kun koet tarpeelliseksi.

Laita kätesi kipeän kohdan päälle ja silitä tai taputtele sitä kohtaa ihan kuin silittäisit kuumeisen lapsen otsaasi- rakastavasti ja hellästi.

Anna alitajunnallesi käsky selkiyttää kivun alkuperä ja se, mitä Sinun tulisi kivusta oppia. Hyväksy, että ymmärrät opin juuri oikeaan aikaan.

Visualisoi kuva itsestäsi kun kipu on tehnyt tehtävänsä ja hävinnyt. Miltä näytät, miltä sinusta tuntuu.

Lopuksi kiitä vielä kivusta ja siitä opista, mitä se Sinulle opettaa. Se ei ole vain kipu, se on opettajasi.

Meditaatioharjoitus on omistettu Javad Bahman Saralanille<3

Kyllä Meikälläkin on ollut kipuja, mutta Mamma on hoitanut mut kuntoon. Koska se rakastaa mua…

Tiikerikakku tuorejuustolla- VHH, gluteeniton ja viljaton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/04/tiikerikakku-tuorejuustolla-vhh.html

Ja muistetaanhan ne perheen karvaeläimetkin…

Meikäkin saa pääsiäisen kunniaks karitsaa- siis sitä samaa mitä muutkin lauman jäsenet! Mamma lupas…