Hae
Kutsu vapauteen

Kolme asiaa, jotka kannattaa tietää siemenistä

Siemenistä on hyvä tietää muutama asia, jotta ravintoaineet imeytyvät optimaalisesti ja ettei elimistöön kerry turhaan raskasmetalleja. Siemenet ovat todellista terveysruokaa sisältäen runsaasti proteiineja, kuituja ja hyviä rasvahappoja. 
Ensinnäkin saadaksesi siementen syönnistä myönteisiä terveysvaikutuksia, niitä tulisi syödä säännöllisesti. Tutkimusten mukaan niiden säännöllinen (5 krt/vko) syöminen mm. alentaa tulehdusarvoja (C-reaktiivinen proteiini). Siemenet ja pähkinät kannattaa syödä sellaisenaan ilman sokeria, suolaa ja mausteita.
Toiseksi siemenet (ja myös pähkinät) kannattaa liottaa ennen käyttöä. Laita ne esimerkiksi likoamaan veteen yön ajaksi tai edes muutamaksi tunniksi. Liottaminen lisää niiden vitamiini- ja mineraalipitoisuutta, aktivoi niiden entsyymitoimintaa sekä huuhtoo pois entsyyminestäjät, jotka voivat häiritä aineenvaihduntaa ja ravintoaineiden imeytymistä.
Kolmanneksi auringonkukan- ja pellavansiemenissä saattaa olla kadmiumia*, joka on elimistöön kertyvä ympäristömyrkky. Edellä mainittuja siemeniä kannattaa syödä kohtuudella (1-2 rkl/vrk), sillä jo kolmen ruokalusikallisen päivittäisellä käytöllä saattaa turvallisen saannin raja ylittyä. Raja ylittyykin helposti mikäli syöt paljon siemennäkkileipää, lisäät auringonkukan siemeniä smoothien joukkoon ja salaattiin. Vaaravyöyhykkeessä on juuri minun tyyppiset ”innostujat”, jotka innostuvat esimerkiksi siemennäkkärin syönnistä niin, että sitä tulee syötyä joka päivä- ja paljon! Niin sanotut keskitien kulkijat ovat enemmän turvassa tämän asian suhteen. Eri siemenlaatuja kannattaa päivittäin vaihdella, koska muut siemenet kuin kaksi edellä mainittua eivät tietääkseni sisällä kadmiumia. En tiedä, sisältävätkö luomulaatuiset auringonkukan- ja pellavansiemenet vähemmän kadmiumia. Sitäkään en tiedä, kumoavatko siementen terveysvaikutukset mahdollisen kadmiumin kertymisen aiheuttamat terveyshaitat. Kommentoi ihmeessä, jos tiedät vastauksen tähän asiaan. Kiitos jo etukäteen<3

*Kadmium on ainoa raskasmetalli, joka kertyy elimistöön pysyväluonteisesti eli kadmiumpitoisuus kasvaa koko ihmisen elinajan (kertyy munuaisiin). Kadmium erittyy maaperästä herkästi kasveihin. Eniten kadmiumia saa viljavalmisteista, pähkinöistä, siemenistä, vihanneksista ja hedelmistä.*
Kerron tässä hieman muutamasta ”suosikki” siemenestäni, jotka minulla on lähes päivittäisessä käytössä. Suosikkejani ovat chian siemenet ja seesaminsiemenet, joita käytän päivittäin siemennäkkileivän ja mantelileivän joukossa sekä smoothien seassa. Mantelileivän ohjeen löydät tästä http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/mantelileipa-runsaasti-proteiinia-hyvia.html
Auringonkukansiementen syönti näyttäisi tutkimusten mukaan alentavan kolesterolia. Auringonkukansiemenissä on runsaasti E- ja B-vitamiineja, kuten tiamiinia, B6-vitamiinia ja folaattia. Lisäksi ne sisältävät mangaania, kuparia, magnesiumia ja seleeniä. Ne ovat varmaan yleisin siemen esimerkiksi työpaikkojen lounasruokaloissa ja niitä on varmaan jokainen suomalainen joskus maistanut.
Kurpitsansiemenet hellivät miesten eturauhasta, saattavat helpottaa naisten vaihdevuosioireita ja parantaa unen laatua korkean arginiini pitoisuutensa takia. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että kurpitsansiemeniä iltaisin hiilihydraatin rinnalla nauttineiden unenlaatu parani huomattavasti. Ne sisältävät paljon magnesiumia, e-vitamiinia, rautaa, sinkkiä ja k-vitamiinia. Tein juuri nyt päätöksen lisätä kurpitsansiementen syöntiä juuri tuon arginiinipitoisuuden takia!
Chian siemenet ovat loistava omega 3-rasvahappojen ja kuidun (38 g/100 g) lähde ja niiden syönti näyttäisi  alentavan sydäntaudin riskitekijöitä diabeetikoilla. Ne sisältävät runsaasti lysiiniä, jota pähkinöissä ja siemenissä yleensä on melko vähän. Lisäksi chian siemenissä on huomattavan paljon kalsiumia, mangaania ja fosforia. Chia-siemenillä syömällä plasman alfalinoleenihapon ja ehkä myös EPA:n määrä saattaa kohota. Kun chiansiemeniä liottaa, niistä tulee maukasta chiahyytelöä, joka on tosi hyvää esim. vaniljakastikkeen ja marjojen kanssa. Kannattaa kokeilla:)

Kotimainen pellavansiemen sisältää erittäin paljon kuitua ja näin ollen ehkäisee ummetusta. Rasvahappokoostumus on vieläkin parempi kuin chian siemenissä ja se onkin paras omega-3 -rasvahapon lähde. Pellavansiemen sisältää muun muassa kaliumia, magnesiumia, kalsiumia ja seleeniä sekä B-, E- ja K-vitamiineja. Syötän säännöllisesti koiralleni vedessä turvotettua pellavansiemenrouhetta vatsan toiminnan edistämiseksi. Nyt vaan on alkanut mietityttämään tuo kadmiumpitoisuus…
Seesaminsiemenis
on enemmän kalsiumia kuin maitotuotteissa ja juustossa sekä runsaasti magnesiumia, kaliumia, fosforia ja seleeniä. Itse syön päivittäin seesaminsiemeniä mantelileivän muodossa ja nytkin jääkaapissa on turpoamassa niitä seesammaidon tekoa varten.


Kotimainen hampunsiemen on loistava proteiinin lähde ja se sisältää kaikki 8 kehollemme välttämätöntä aminohappoa sekä 12 muuta aminohappoa. Rasvahappokoostumus on hyvä ja omega-3 ja omega-6-rasvahapot ovat keskenään hyvässä suhteessa. Vitamiineista hampunsiemenet sisältävät erityisen runsaasti E-vitamiinia, B-vitamiineja ja C-vitamiineja. Hampunsiemenet sisältävät runsaasti alpha-, beeta- ja gamma-globuliineja, jotka tukevat immunijärjestelmämme toimintaa. Saatavilla on kokonaisia ja kuorittuja hampunsiemeniä sekä kylmäpuristettua hampunsiemenöljyä.
 
 
Tulossa hyviä ”siemenreseptejä”, joten olkaahan kuulolla:) Ja kertokaa kommenttikenttään omia kokemuksianne miten käytätte siemeniä…

Olethan jo maistanut siemennäkkileipää. Tästä linkistä löydät 2 erilaista reseptiä: http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/01/siemennakkaileipa-2-erilaista-ohjetta.html 

Tästä linkistä taas löytyy herkullinen mantelileivän ohje: http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/mantelileipa-runsaasti-proteiinia-hyvia.html
 
 
 

Metsäjälkeä joulukuussa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joulukuussa on treenirintamalla ollut melko hiljaista. Ihan totaalisella treenitauolla ei olla kuitenkaan oltu, vaan maastoa ollaan treenattu muutaman kerran mikä on joulukuussa aika eksoottista:)Joulukuussa ajettiin pitkähkön tauon jälkeen (pari kuukautta) kolme jälkeä. Löysin parin kilometrin päästä kotoa sellaisen metsän, jossa pystyy yhdelle koiralle tekemään pitkänkin jäljen ja maasto on mukavan vaihtelevaa. Myöskin harhajälkiä kahden tunnin vanhenemisajalla tulee mukavasti, koska metsikössä käytetään aika paljon koiria lenkillä. Mutta mikään yleinen kulkureitti se kuitenkaan ole, ettei mene ihan sekametelisopaksi.

Tauko näkyi jäljestämisessä ennen kaikkea ylenmääräisenä innokkuutena ja kun sitä innokkutta on normaalistikin ihan tarpeeksi. Elokuun lopussa oli metsäjäljen voittajaluokan koe ja sen jälkeen syyskuussa ajettiin ainoastaan pari jälkeä ja sen jälkeen ei olla jäljestetty ollenkaan kunnes nyt joulukuussa. Janalle koira ampaisi kuin tykin suusta, hädin tuskin pysyin pystyssä. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta jäljestys vauhtiin jouduin puuttumaan varsinkin ensimmäisen puolen kilometrin aikana, sillä Neito jäljesti takki liian auki vauhdin hurmasta nauttien- tai siis yritti! Jokaisella jäljellä jäi yksi keppi metsään ja sen laitan juuri tuon liiallisen vauhdin piikkiin. Vaikka jarrutinkin vauhtia, niin koiran mielentila oli ilmeisesti liian kiihkeä, joka verottaa tarkkuutta. Yhden kerran koira selvästi näki kepin, haistoikin sitä, muttei ilmaissut sitä muutoin- höh! Siihen tietenkin puutuin käskemällä neidin takaisin.

Suurin muutos oli kuitenkin aikaisempaan ajatellen tullut juurikin noissa ilmaisuissa. Tauon jälkeen koira ilmaisi kepit (sitä yhtä lukuunottamatta) todella nopeasti, kun taas aikaisemmin maahanmeno on ollut hidasta. Tutoa ei huvita mennä kepin löydettyä maahan, vaan haluaisi jatkaa jäljestämistä. Monesti ihan osoittaa mieltään maahan mennessään murahtamalla:) Onhan se nyt kurjaa tietenkin, kun pallohullu koira saa palkaksi taistella pallosta ja sen jälkeen palkataan vielä kalkkunalla, joka on suurinta herkkua. Koska aluskasvillisuutta ei ollut enää samaan malliin kuin kesällä ja syksyllä, koira ajoi jäljen peltojälkimaisesti matalalla nenällä. Yleensä nenä on melko korkealla normiolosuhteissa.

Viimeinen jälki ajettiin 20.12.2015. Miettikää joulukuun lopussa! Maassa oli joissakin kohtaa sentin parin korkuinen lumikerros, ilma oli plussan puolella pari astetta. Jälki meni tosi hyvin, paitsi että lopussa keksi vaihtaa jäljen toisen ihmisen askeliin. Ajoi sitä jälkeä n. 40 m ja jäljesti muuten ihan eri tavalla kuin normaalisti. Oli tosi innostuneen ja uteliaan oloinen, vähän saman oloinen kuin olisi haistellut toisen koiran pissoja:) Palasi kuitenkin takaisin oikealle jäljelle itsenäisesti. Ilma oli todella kostea ja koska alkoi jo hämärtämään, tuli mieleen Thaimaan viidakon ilmanala. Sinänsä vähän ontuvaa verrata Suomen joulukuun säätä Thaimaan tropiikkiin, mutta sellainen epätodellinen olo kuitenkin minulla oli:)

Joulukuussa oli myös yhdet hakutreenit ja parit hallitreenit, jotka jatkuvat taas tammikuussa. Tammikuussa on myös Kiviahon Miian tottisseminaari, johon ollaan menossa. On tämä upea harrastus kun saa tehdä hommia oman rakkaan koiransa kanssa ja vielä tavata upeita treenikavereita.

Yritin ottaa joulukuun jälkitreeneistä kuvia, mutta niistä tuli niin pimeitä, etten niitä tänne viitsi laittaa. Eli tämän postauksen kuva on otettu viime kesältä. Tämä tiedoksi, ettei kukaan ala ihmettelemään, että onpas meillä ollut Keski-Suomessa valoisaa joulukuussa:)

Seuraavasta linkistä löytyy kooste vuoden 2015 treenikaudesta (sisältää mm. koosteen voittajaluokan jälkikokeesta):
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/kooste-treenikaudesta.html

Tämän linkin takaa löytyy taas treenikuvia:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/treenikuvia-vuosilta-2014-2015.html