Pyydän jo etukäteen anteeksi jos tämä postaus loukkaa. Tarkoituksenani ei ole kohdentaa tätä kehenkään yksittäiseen henkilöön eikä mihinkään yksittäiseen facebookryhmään. Otan kantaa ketokeskusteluun yleisellä tasolla. Olen jo pitkään miettinyt tämän postauksen kirjoittamista, mutta en ole uskaltanut sitä tehdä. Olen pelännyt. Pelännyt sitä, että minut teilataan ”omieni keskuudessa”. Pelännyt sitä, että minut bannataan eri facebookryhmissä ja en voi enää julkaista niissä blogini vähähiilarisia ruokaohjeita. Pelännyt sitä, ettei minua hyväksytä sellaisena kun olen, omien mielipiteideni vuoksi. Olisi niin paljon helpompaa yhtyä valtavirtaan ja vaieta tietyistä epäkohdista, jotka näen päivä päivältä kirkkaammin. Olenko nyt päässyt pelostani kun kirjoitan tätä postausta. En ole. Siitä huolimatta kirjoitan vaikka tiedän, että todennäköisesti hakkaan nauloja omaan arkkuuni, suosioni ”ketopiireissä” ei tästä ainakaan kasva ja seuraajani saattavat pahoittaa mielensä. Olen tullut siihen tulokseen, etten voi vaieta tietyistä asioista ja epäkohdista vaikka niistä kirjoittaminen viekin minut vahvasti epämukavuusalueelle. Minulle riittää, että hyväksyn itse itseni ja olen sinut omien motiivieni ja tarkoitusperieni kanssa.

Yleisessä ketokeskustelussa minua häiritsee päivältä enemmän tuomitseminen, kaupallistuminen ja vastakkainasettelu. Näitä samoja ilmiöitä tietenkin esiintyy kaikissa ravintokeskusteluissa, mutta kirjoitan nyt ketokeskustelusta, koska noudatan itse tällä hetkellä ketoruokavaliota. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ketokeskustelussa olisi paljon hyvää. Kyllä on, ehdottomasti! Monet ihmiset ovat onnistuneet sen avulla painonhallinnassa ja löytäneet itselleen uuden elämäntavan. Lisäksi vaihtoehtoja tarvitaan, koska olemme jokainen yksilöitä ja kaikki ruokavaliomallit eivät sovi kaikille. Rakastan saadessani lukea eri ihmisten elämänmuutoksista eikä iloani laimenna se, onko muutos tehty ketoruokavaliolla, virallisella lautasmallilla tai millä tahansa ruokavaliolla. Tärkeintä on, että yksilö voi hyvin ja että hänen kasvonsa loistaa ylpeydestä ja ilosta. Haluan nähdä ja kuulla enemmän ”Mä tein sen”- tuuletuksia ja hengittää sitä sisääni. Ei ole ”väärin parannettuja” eikä ”väärin laihdutettuja” jos yksilö voi pitkällä tähtäimellä hyvin. On vaan sieluja, joilla jokaisella on oma elämänpolkunsa ja oma ainutlaatuinen elimistö, joka kertoo mikä ruokavalio, asenne ja elämäntapa sopii juuri hänelle. Keskityn tässä postauksessa tuomitsemiseen, kirjoitan kaupallisuudesta  ja sen tuomista lieveilmöistä myöhemmin. Vastakkainasettelusta olen kirjoittanut aiemmin paljonkin. Oletko jo lukenut ”Ketomaailma kohtaa virallisen ravitsemustieteen”- postauksen, löydät sen täältä.

Tuomitseminen
Ahdistun tuomitsemisesta ja jos johonkin ilmiöön mahtuu paljon tuomitsemista, niin ne ovat uskonnollisuus (kuka pääsee taivaaseen ja toisten syntien kyttääminen) ja ravintokeskustelu. Näen päivittäin sitä, että ketoruokavalion aloittanut ihminen postaa johonkin faceryhmään ylpeyttä puhkuen oman ruoka-annoksensa kuvan, jossa saattaa olla jokin pieni osa, joka ei kuulu ”oikeaoppiseen” ketoiluun. Esimerkkinä mainitakseni vaikkapa porkkana- joo tiedän, että karrikoin? Mitä siitä seuraa? Jenkkiryhmässä postaus täyttyisi awesome-, great job- ja good for you- kommenteista. Mitä meillä tapahtuu? Meillä vedetään turpaan. Tiedän, että taas karrikoin, koska löytyyhän yleensä positiivisiakin kommentteja, mutta päällimmäisenä itselle jää mieleen aina se farisealainen oikeassa olemisen suhtautumistapa, jolla saadaan lytättyä julkaisijan fiilis ja pää painumaan alas. Inhottavaa ja sivistymätöntä!

Myös tiettyjä ruokia demonisoidaan vaikka ne olisivat vähähiilarisia ja ne ovat ”oikeaoppisista” raaka-aineista valmistettuja. Ketosämpylät ovat korvikkeita, mutta niiden valmistukseen käytetyt mantelit (mantelijauho), kananmunat ja juusto ovat yksittäisinä ruoka-aineina ok. Mutta sämpylä on siis korvike ja ketoruokavalioon ei kuulu sitä perkeleellistä leipää- siitä huolimatta, että se olisi vähähiilihydraattista? Ketolasagne ei ole kuitenkaan korvike, vaan lasagne vaikka siinä ei ole käytetty pastaa. Karppisokeri demonisoidaan pieninäkin määrinä silloin tällöin käytettynä (tiedän, ettei sovi kaikille), vaikka asialla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. Ihan kuin ihmiset kuvittelisivat, että ketoilijat innostuisivat mässäämään päivät pitkät karppisokerilla makeutettuja kakkuja sen sijaan, että söisivät vihanneksia ja lihaa. Ihan kuin ihmisillä ei olisi lainkaan omia aivoja, joilla ajatella.

Kaikki ihmiset eivät halua elää lopun elämäänsä pelkillä vihreillä vihanneksilla, kananmunilla ja lihalla. On ihmisiä, joita monotooninen ruokavalio alkaa kyllästyttämään ja he haluavat vaihtelua. On ihmisiä, jotka haluavat myös ketoillessa syödä monipuolisesti ja on myös ihmisiä, jotka haluavat kiinnittää huomiota ruokavalionsa kuitupitoisuuteen. Ja on myös ihmisiä, jotka joskus haluavat juoda lasin pepsi maxia ja pitää hiilaripäivän vaikkapa kerran viikossa. Kaikki ihmiset eivät myöskään ”retkahda” ahmimaan sokeria kuukausitolkulla jos maistavat palan vhh kakkua eivätkä ala himoitsemaan ruisleipää nauttiessaan vhh juustosämpylää. Mielestäni on pelkästään hyvä asia, että myös ketoruokavaliossa on vaihtoehtoja, joista valita. Keneltä se on pois- eikö se ole tärkeintä, että yksilö voi hyvin? Vai onko se tärkeämpää, että itse on oikeassa?

Mistä tuomitseminen kumpuaa? 
Mielestäni se kumpuaa rakkaudettomuudesta. Rakkaudettomuus kumpuaa siitä, että itse ei ole tullut rakastetuksi ja nähdyksi juuri sinä ainutlaatuisena yksilönä, jota jokainen meistä on. Meistä jokainen on arvokas ja ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Ymmärrän oikein hyvin, että tietyissä facebookryhmissä halutaan pitää säännöistä kiinni, jotta homma ei leviä käsiin. Eihän siinä ole mitään järkeä, että vhhryhmässä jäset postaavat sellaisia kuvia, jotka eivät ole vähähiilarista nähn
eetkään. Tuolloinhan ryhmät menettävät merkityksensä. Voisiko asioista kuitenkin mainita ”mustalle lampaalle” kunnioittavasti ja aikuismaisen asiallisesti, tuomitsematta? Voisiko asiasta mainita aloittajalle siten, ettei hän tunne itseään tyhmäksi ja nolatuksi? Voisimmeko opetella ilmaisemaan asioita esimerkiksi tyyliin ”tuossahan on paljon hyvää, hyvä sä”? Olemmehan sentään aikuisia ihmisiä, jotka ovat kasvattaneet meidän sukupolvea paljon fiksumman somesukupolven?

Takana on nyt 4 kuukautta ketoruokavaliota ja kirjoitan tässä postaukssa kuulumisia, koska niitä on minulta paljon kyselty. Edellisessä Ketogeenisen ruokavalion plussat ja miinukset postauksessa kirjoitin ihon kutinasta ja hengityksen haisemisesta, jota oli jatkunut tuolloin jo 3 kuukautta. Löydät postauksen täältä. Tuolloin sain paljon viestejä kiitoksia siitä, että kirjoitin asiasta, koska monella muullakin esiintyi samoja oireita ja todella moni oli käynyt lääkärissäkin ihon kutinan kanssa. Niin jouduin käymään minäkin, koska raapiminen varsinkin yöaikaan meni todella pahaksi. Saatoin herätä useita kertoja yössä raapimaan tai vaihtoehtoisesti heräsin siihen kun raavin kuin mielipuoli jalkojani unissani. Lisäksi saatoin joutua lähtemään kesken kokouksen vessaan raapimaan pohkeitani eli asia sai koomisia piirteitä aina välillä? 

Ketokutina
Aloin lukemaan eri artikkeleita ”ketokutinasta” ja huomasin, että sitä on esiintynyt muillakin ja se on ketoilijoiden joukossa melko yleistä. Kaikille sitä ei kuitenkaan tule ja naisilla se on yleisempää kuin miehillä. Kaikki tekstit mitä luin olivat tietenkin englannin kielisiä. Lukemieni artikkeleiden mukaan syytä  ketokutinaan ei tiedetä, mutta jokainen voi itse googlettaa ja etsiä parempaa tietoa asiasta. Sanalla keto rash löytyy tietoa. Yleinen viesti oli se, että mikäli kutina on todella kovaa, kannattaa hiilareita lisätä sen verran että kutina rauhoittuu. Ja kun tilanne on rauhoittunut, niin voi uudestaan laskea hiilarit lähtötilanteeseen ja katsoa palaako kutina takaisin. Minulla ei ole siis mitään ihottumaa joka näkyisi ulospäin vaan ainoastaan kutinaa jos vajoan syvälle ketoosiin. Ja kutina vaihtelee melko paljon ja välillä sitä ei ole lainkaan.

Kesäkuussa minulle tuli lisäksi virtsatietulehdus jonka sain onneksi hoidettua karpalolla! Edellisestä tulehduksesta oli yli 20 vuotta, jolloin päätin muuttaa ruokavalioni sellaiseksi, etteivät bakteerit viihdy elimistössäni ja onnistuin siinä hyvin. Eräältä suomalaiselta terveysvaikuttajalta sain viestiä, jossa hän kertoi, että kyse saattaa olla oksalaateista ja lektiineistä, jotka aiheuttavat sekä iho-oireita että virtsatieongelmia. Ketoruokavaliolla em. oireet saattavat pahentua, koska glukoosi ei sido niitä.  Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko nostan hieman hiilarimäärää tai alan karsimaan ruokavaliostani oksilaatit ja lektiinit eli rajoitan edelleen ruokavaliotani. Ruokavaliostani olisi lähtenyt paljon minulle tärkeitä ruoka-aineita eli pinaatti, parsa, kurkku, pähkinät ja suklaa. Minun ei tarvinnut asiaa miettiä kuin pari sekkaa eli päätin lisätä kasvisten määrää ruokavaliossani eli aloin syömään niitä todella paljon ja lisäksi lisäsin vielä tuoreiden marjojen määrää. Eli kun hiilarimäärä hieman nousi, niin kutina vähentyi noin 80 prosenttia, jos syön vielä enemmän hiilareita, se häviää kokonaan. Koska liikun todella paljon, niin hiilarimäärän lisäyksestä huolimatta pysyn ketoosissa hyvin. En kuitenkaan stressaa asiasta, sillä minulle ketoosissa olo ei ole se tärkein asia vaan oma vointi. Enkä muutoinkaan koko aikaa tarkkaile itseäni ketoosin osalta. Tälläkin hetkellä suussa maistuu kissan kusi eli ketoosissa ollaan vahvasti ja aamutreeni on vasta edessä?

Unesta ja painosta
Muutoin olo on ollut tosi pirteä ja kevyt sillä edellytyksellä, että olen nukkunut hyvin. Jos nukun huonosti, olen väsynyt ketosta huolimatta. Uneeni vaikuttaa tällä hetkellä hormoonit ja unen laatu vaihtelee hormoonikierron mukaan: välillä nukun kuin tukki ja välillä uni on huonompaa. Tällä viikolla saan tulokset Helsingin Uniklikan tekemästä laajasta unipolygrafiasta, joten pian tiedän miten hyvin oikeasti nukun. Voit lukea aiheesta lisää täältä.

Paino on tosi alhaalla ja painan nyt saman verran kuin mitä painoin ennen lasteni syntymää. Olen 168 cm pitkä ja painan 55-56 kiloa ja en halua laihtua yhtään enempää. Minulla on aika paljon lihasta, mutta on kyllä vielä löllöäkin?? Eli jos painoni tästä edelleen laskee, niin aion nostaa hiilareita. Kerran viikossa olen pitänyt hiilaripäivän eli syönyt hiilareita normaalia enemmän  ja aina tuon päivän jälkeen paino on humpsahtanut edelleen alaspäin. En siis ole alunperinkään alkanut ketoruokavaliolle laihdutuksen takia vaan geeniperimäni takia eli yritän tällä ruokavaliolla ehkäistä diabeteksen puhkeamisen. Kilpirauhaslääkettä en ole pystynyt vähentämään, mutta päänsärky loistaa poissaolollaan ja se on hieno juttu se!

Veriarvoista kirjoitan tulevaisuudessa, koska minulta otettiin kolesteroli sun muut arvot ennen ketoa. Ne aion ottaa myöhemmin uudestaan, jotta pystyn vertailemaan tuloksia mutta en nyt vielä ihan kuitenkaan, antaa ajan tehdä kunnolla tehtävänsä.  Matala-asteisesta tulehduksesta kertova herkkä crp on kuitenkin laskenut selvästi 4:ssä kuukaudessa, mutta tästäkin enemmän myöhemmin…

Ps. Kuten huomaatte, kirjoitan rehellisesti enkä jaksa hirveästi hehkuttaa. Mielestäni tässä ruokavaliossa on paljon hyvää, mutta myös tiettyjä huonoja puolia joista pitää puhua avoimesti vaikka kaikki eivät siitä pidäkään. Kaikki ei vaan sovi kaikille ja mielestäni jokaisen täytyy löytää sellainen ruokavalio, jolla itse voi hyvin ja jota itse pystyy noudattamaan. Itsehän olen ollut jo vuosia vähähiilarisella ja hiilaritietoisella ruokavaliolla ja matka jatkuu. Tällä hetkellä vaan haen tasapainoa sen asian kanssa, että mikä on se hiilarimäärä, jolla kutina pysyy aisoissa…?

Jatkossa tulen kirjoittamaan enemmän treenaamisesta, erityisesti kortisoliarvoja laskevasta HIIT-treenis
tä, veriarvoista, unesta ja tietenkin päivitän blogiini koko ajan vhh ruoka- ja herkkuohjeita. Täältä löydät runsaasti postauksia ketoruokavaliosta ja mm. useita ruokapäiväkirjoja, joihin on laskettu makrot valmiiksi. Täältä löydät runsaasti vhh ruoka- ja herkkuohjeita kootusti kuvineen.

HUOM! Olen päivittänyt taas instaani uusia ketoruokakuvia ja syvien selkä- ja vatsalihasten harjoitusvideoita. Käypä kurkkaamassa, insta löytyy nimellä satusjoholm.

Tulossa seuraavaksi blogiin: vhh mansikka-macadam-raakasuklaa