Koiran raju laihtuminen
2Meille ei kuulu nyt oikein hyvää. Kohtalon koura juottaa väkijuomaa ja jokainen, joka omistaa koiran tietää, ettei mikään ole niin kurjaa kun koiran tai lapsen sairastaminen. Tuton alamäki alkoi toukokuun puolivälissä kun ulkokorvien yläosaan tuli rupea ja koira alkoi ravistamaan päätään. Hoidin korvaa paikallisesti kunnes huomasin parin päivän kuluttua, että hännän alle oli tullut ihottumaa, joka levisi kulovalkean tavoin pakaroihin ja alaselkään. Avuksi tuli taasen Rikkosen Hanna trimmerinsä kanssa: Tuton turkki trimmattiin ihan lyhyeksi lantiosta alaspäin. Tutolla on selvästi jokin ulkoilmaan liittyvä allergia, koska koira oireilee joka vuosi toukokuusta syyskuuhun iholla, anaaleilla tai nielulla. Mikään kutina koira se ei kuitenkaan ole eikä hiivakaan ole ongelma ollut koskaan eli ei kutise eikä raavi. Loppuvuodesta Tutolle tehdään allergiatestit ja mahdollisesti aloitetaan siedätyshoito, jotta tähän kesäaikaan vaivaavaan kierteeseen saataisiin helpostusta.
Kolmisen viikkoa sitten käytin Tutoa eläinlääkärissä (ei käyty Almavetissa kun Suvi ja Teppo oli lomalla) korvan takia ja samalla tarkistettiin anaalit, jotka olivat täynnä. Tulehdusta ei ollut korvissa eikä anaaleissa, joten ajattelin, että kyllä tämä tästä. Koira ei kuitenkaan jäljestänyt normaalisti vaan saattoi hukata jäljen mikä on Tutolle tosi epätavallista. Yksi keppi saattaa metsään jäädä, mutta nyt ei ollut kyse siitä: jäljestäminen oli tosi tuskaista. Pään ravistelu jatkui ja mielestäni koira oli myös laihtunut. Käytettiin Tutoa Almavetissa tämän viikon tiistaina ja huomasin, että koira on laihtunut 3. viikossa peräti 4.5 kiloa. Tutosta otettiin verikokeet, joiden tulokset olivat normaalit. Nukutuksessa korva tähystettiin, nielu tutkittiin ja anaalit tarkistettiin. Nielu oli ärtynyt ja sieltä löytyi joko paise tai kasvain, joka pitäisi poistaa kirurgisesti. Korvassakin oli vierasta materiaalia kuten heinää ja muuta kivaa- ei kuitenkaan palloja eikä leluja? Anaalit olivat kunnossa. Sovittiin, että patti nielusta poistetaan saman viikon lauantaina.
Aamulla menimme Almavettiin ja ensimmäisenä puntariin: herran jumala, paino oli tippunut taasen 3. päivässä 700 g eli 3. viikossa 5 kiloa?? Sanonkin aamulla miehelleni silittäessäni koiraa, että mielestäni Tuto on ihan luuranko. Eläinlääkäri Suvi Heinola järkyttyi myöskin rajusta laihtumisesta ja sanoi, ettei uskalla leikata Tutoa ennen kuin syy laihtumiseen on selvitetty. Likka pistettiin unille, vatsa ja sisäelimet ultrattiin, kurkkuun tutkittiin uudelleen. Kurkku oli ennallaan eli oli toiselta puolelta hyvin ärtynyt. Paksusuoli oli kunnossa, ohutsuoli selvästi tulehtunut. Suvi määräsi Tutolle kahden viikon antibioottikuurin, joka toivottavasti tehoaa sekä nieluun että ohutsuoleen. Parin viikon päästä on uusi aika, jolloin nielu operoidaan ellei se ole siihen mennessä parantunut.
Outoa tässä on se, että Tutolla on ollut koko ajan tosi hyvä ruokahalu eikä se ole oksentanut eikä ripuloinut muuta kuin toukokuun puolessa välissä oli neljän päivän ripuli. Jätökset ovat olleet tosi hyviä, kuin suoraan oppikirjasta. On jaksanut myös harrastaa, mutta toki ei ole pystynyt sillä tasolla suoriutumaan kuin aikaisemmin eikä ole ihme. Ruokintaa ei ollut tullut muutoksia eikä tule. Tuto oli viisi vuotta raakaruoalla, jolloin suolisto-ongelmat alkoivat. Koiralle on sopinut parhaiten matalarasvainen ja korkea kuituinen nappula eli syö nyt Britt Caren rice and rabbit:ä. Suvin kanssa juteltiin siitä, että Tuton suolisto-oireilu ei ole ihan tyypillistä IBD oireilua vaikka toki viitteitä siihen suuntaan toki on. Positiivista on se, ettei vatsasta eikä sisäelimistä löytynyt kasvaimia. Historia toistaa itseään tuon rajun laihtumisen osalta: 2,5 vuotta sitten tilanne oli sama, olen siitä tänne blogiinkin kirjoittanut. Tuolloin tosin koira ripuloi ja oksensi, joten laihtuminen oli loogista. Tuto on ollut nyt myös normaalia väsyneempi. Toivotaan, että antibiootti alkaa puremaan ja paino lähtee nousuun- nyt ei ole varaa laihtua yhtään enempää. Huoli on kova eikä se poistu ennen kuin näen itse koiran voinnissa käänteen parempaan suuntaan.
Eläinlääkäristä kotiuduttuamme Tuto on ollut tosi vaisu, pääosin nukkunut. Kari käytti äsken Tutoa kakkalenkillä, niin koira ei jaksanut kävellä juuri yhtään eli tulivat nopeasti takaisin kotiin. Syönyt on kyllä hyvin- ruokahalu kun ei ensimmäiseksi tuolta neidolta häviä. Äsken kuittasi naapurin perhoskoirille terassilla, että hengissä ollaan, älkääs alkako kukkoilemaan siellä? Mikäli antibiootti alkaa tehota sekä ohutsuoleen että kurkkuun, niin muutaman päivän sisällä tilanne voi olla jo hurjan paljon parempi. Pitää lukea täältä omasta blogista meditaatioharjoituksia, ettei mieli ala laukkaamaan liikaa mitäjoseialatehoamaan- ajatuksissa?
Eläinlääkäristä kotiuduttuamme Tuto on ollut tosi vaisu, pääosin nukkunut. Kari käytti äsken Tutoa kakkalenkillä, niin koira ei jaksanut kävellä juuri yhtään eli tulivat nopeasti takaisin kotiin. Syönyt on kyllä hyvin- ruokahalu kun ei ensimmäiseksi tuolta neidolta häviä. Äsken kuittasi naapurin perhoskoirille terassilla, että hengissä ollaan, älkääs alkako kukkoilemaan siellä? Mikäli antibiootti alkaa tehota sekä ohutsuoleen että kurkkuun, niin muutaman päivän sisällä tilanne voi olla jo hurjan paljon parempi. Pitää lukea täältä omasta blogista meditaatioharjoituksia, ettei mieli ala laukkaamaan liikaa mitäjoseialatehoamaan- ajatuksissa?
 |
| Tuto ja poikani koira Kara |
Lisää koira-aiheisia postauksia löytyy täältä.
Blogin etusivulle pääset täältä.
Koiran laihtuminen- vatsan tähystys
Tämä on jatkokertomus, joka käsittelee Tuto koiran laihtumista. Aikaisemmat aihetta käsittelevät postaukset löytyvät täältä http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/01/koira-laihtui-ruoan-lisayksesta.html ja täältä http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/02/koira-laihtuu-syyn-selvittaminen.html. Viime postauksessa kerroin, että Tutolla oli selvästi vatsakipuja ja lääkärin määräämä lääke oli kaikista Jyväskylän apteekeista loppu. Saimme lääkettä heti seuraavana päivänä ostettua suoraan eläinlääkäriasemalta. Kyse oli siis Cerenia nimisestä vatkakipulääkkeestä ja kyseessä on ällistyttävän kallis lääke: 4 tablettia n. 28 euroa! Olisihan meiltä normi kipulääkettä koiralle löytänyt, mutta vatsakipuiselle koiralle ei voi tietenkään mitä tahansa kipulääkettä antaa. Hetkeäkään ei tietenkään mietitty ostetaanko lääkettä vai ei, mutta se kyllä ihmetyttää, että koirien lääkkeet ja toimenpiteet ovat paljon kalliimpia kuin ihmisten vastaavat. Ja kun lääkkeiden hinta on todellakin vaan murto-osa kaikista niistä kustannuksista joita oireilevan koiran tutkiminen aiheuttaa. Mitäs käy niille koirille, joiden omistajat joutuvat vaikkapa työttömäksi eikä ole varaa maksaa kalliita vakuutusmaksuja?
Tuto sai siis vatsakipulääkettä viikko sitten torstaina ja puoli tuntia lääkkeen antamisen jälkeen koira valahti ihan rennoksi ja alkoi kuorsaamaan. Kiipesi vanhemman pojan syliin sohvalle (kuva alla) ja nukkui syvää unta monta tuntia! Sydämmestä ihan kirpaisi: en ollut tajunnut miten kovista kivuista neito on todennäköisesti kahden viime kuukauden aikana kärsinyt:( Meno on ollut vauhdikasta, mutta jälkeen päin ajateltuna koira on ollut hätääntyneen oloinen. Ja voi vaan kuvitella mikä on ollut stressitaso, jos koko ajan pitää vahtia milloin jääkaapin ovi aukeaa ja milloin saa ruokaa.
Kummallisinta oli se, että saatuaan vatsakipulääkkeen, Tuto ei vaikuttanut enää niin järkyttävän nälkäiseltä. Ehkä nälkä on tuntunut kipuna vatsassa muun kivun lisäksi. Voi reppanaa! Suunnitelma oli se, että vatsakipulääkkeellä mennään maanantain tähystykseen asti vaikka lääkäri kyllä sanoi, että mikäli hätä tulee, niin voidaan Tylosin aloittaa aikaisemmin. Pärjättiin ihan hyvin viikonlopun yli vaikka limaista ulostetta tulikin joka päivä, mutta mitään vesiripulia ei onneksi ilmaantunut.
Loppuviikosta tapasin vielä lääkäriä ja sain tietää Tuton verikoetuloksista: haima-arvot olivat normaalit eli kyse ei ole haimatulehduksesta eikä vajaatoiminnasta. B 12- vitamiini oli todella reippaasti alle viitearvojen mikä kertoo ravinnon imeytymisongelmasta. Myös foolihappo oli ihan viitteen alarajalla. Munuisarvot olivat normaalit kuten aikaisemmin otetut reumakokeet, laaja kilpirauhaspaneeli ja addisonin tautikokeet ovat olleet normaaleja.
Maanantaina koira oli ravinnotta puoleen päivään asti ja klo 13 oli tähystys. Eläinlääkärin odotusaulassa oli 4 muuta koiraa ja Tuto suhtautui niihin todella säyseästi. Yritti jopa haistella vieressään istuvaan bernin paimenkoiraa, mikä on epätavallista käytöstä Tutolle. Muutoinkin on viime aikoina osoittanut ystävällisiä elkeitä muille koirille kun aikaisemmin on ollut joko täysin välinpitämätön tai erittäin dominoiva. No, edelleen on dominoiva, mutta hänen majasteettinsa käy kyllä vahvasti tuulella tämän asian suhteen. Muutama viikko sitten yritti väkisin saada kahta noutajanarttua leikkimään kanssaan eikä ymmärtänyt ollenkaan, että toiset ei nyt jaksa/kykene riehua. Tämäkin on outoa käytöstä aikaisempaan verrattuna. Mielessä on käynyt kerran jos kaksikin hormoonihäiriön mahdollisuus, koska Tutoa ei ole steriloitu eikä pentuja ole teetetty. Eläinlääkäri on pariin kertaan epäillytkin hormoonihäiriötä ja myöskin kasvattaja sanoi sen olevan hyvin todennäköistä. Olen kuullut, että monen koiran suolisto-ongelmat ovat helpottaneet steriloinnin myötä.
Rauhoitus meni hyvin. Lääkäri taas ihmetteli koiran hyvää luonnetta, antaa tehdä itselleen mitä vaan kun olen paikalla. Ja onnistui taas kerran lipaisemaan kielellään lääkärin kasvojakin:) Tuton kieli tuntuu ylettyvän ihan joka paikkaan ja etenkin ruoan varastamistilanteissa se tuntuu venyvän metrin mittaiseksi. Kun koira oli rauhoitettu, meitä pyydettiin poistumaan paikalta ja tulemaan 1,5 tunnin kuluttua takaisin. Tähystys meni kaikin puolin hyvin eikä mitään kamalaa löytynyt eli kaikki oli silmämääräisesti näyttänyt normaalilta. Ohutsuolesta oli välillä purskahtanut kuplia vatsalaukun puolelle, mutta lääkäri ei sitä pitänyt mitenkään merkittävänä löydöksenä. Koepaloja otettiin rutkasti ja myös ulosteviljely lähetettiin tutkittavaksi.
Tylosinia määrättiin 10:n päivän kuuri ja happosalpaajaa pitää ottaa tähystyksen jälkeen viikon ajan. Samana päivänä haettiin myös sianhaimaa, jota aletaan päivittäin syöttämään 150 g. Ostin myös uusia maitohappobakteereja ja puunkuoriuutetta alan antamaan 3 tl/päivä. Kuulemma viimeksi mainitulla on monen koiran suolisto saatu kuntoon. Ruoka pitää olla tietty helposti sulavaa ja jonkin aikaa mennään keitetyllä riisillä ja kanalla. Pikku hiljaa aletaan lisäämään raakaa kanaa, mutta vasta sitten kun uloste on normalisoitunut. Lääkäri ottaa yhteyttä sitten kun koepaloista/ulostenäytteestä tulee tuloksia ja samalla katsotaan koiran vointia ja sitä, pitääkö tylosinia jatkaa. Keväällä Tuto steriloidaan, j
olloin poissuljetaan hormoonihäiriöiden aiheuttamat vatsavaivat. Samalla kertaa otetaan vielä myös paksusuolesta koepalat.
olloin poissuljetaan hormoonihäiriöiden aiheuttamat vatsavaivat. Samalla kertaa otetaan vielä myös paksusuolesta koepalat.
Tuto alkoi reagoimaan suolistoantibioottiin ja muihin juttuihin nopeasti. Jo toisena päivänä jätti ruokaa hieman kupin reunoille kun tähän asti on kuppi ja lattiakin nuoltu moneen kertaan ja kuppia on kilistelty dramaattisesti. Myös naudannahkarullasta jätti osan syömättä. Käsittämäntöntä ja tuntui niin hyvältä- tässä tapauksessa! Toisena päivänä alkoi ulostekin jo kiinteytyä, väri vielä on tummaa, mutta eiköhän sekin ajan kanssa korjaannu. Olen tällä hetkellä työreissussa ja aamulla tuli mieheltä viesti, että kakka oli ollut loistavaa!!! Tämähän on meidän perheessä nykyään ihan normaalia, että kun olemme paljon eri paikkakunnilla, aamun ensimmäinen kysymys on ihan aina:”Kakkasko Tuto?” Myös kakkakuvat singahtelee watch upissa päivittäin ja niitä sitten katselen ja zoomailen millon missäkin kokouksessa ja seminaarissa. Niin että tämmöiseksi tämä on mennyt ja voin kertoa, ettei se ole tämmöistä ennen ollut:)
Hyviä puolia tässä on se, että tämä on vasta koiran toinen suolistotulehdus tai suoliston ärsytystila. Myös se on hyvä, ettei koiralla ole ollut pitkiä ripulijaksoja vaan ripuli on kestänyt ainoastaan päivän pari kerrallaan. Ja suolisto-oireet alkoivat vasta tammikuun puolen välin jälkeen, siihen asti oli ollut oireena pelkästään laihtuminen ja kova nälkä. Minulla on huojentunut olo siitä, että koira on nyt asianmukaisesti tutkittu, lääkitys on päällä ja muitakin keinoja käytössä. Rahaa palaa rutkasti, mutta se on vaan rahaa.
Kiitos teille kaikille lukuisista viesteistä ja puheluista. Uskomatonta, miten monet ihmiset ovat tavalla tai toisella olleet meidän tukena. Olen siitä hyvin kiitollinen ja se on merkinnyt minulle paljon. Olen tullut siihen tulokseen, että koiraihmisten sydän on puhdasta kultaa. On ihmisiä, joiden nimeä en edes muista enkä kadulla välttämättä heitä tunnista, mutta joiden kanssa ollaan viestitelty asiasta moneen kertaan. Ja mikäli olen jättänyt vastaamatta johonkin viestiin, se ei ole ollut tarkoituksellista. Välillä viestejä on vaan tullut niin paljon, että osa on saattanut jäädä huomaamatta.
Vesisateesta huolimatta kevättä kohden ollaan menossa ja toiveena on se, että pian kakkakeskustelut ovat historiaa ja voin siirtyä muiden aiheiden kirjoittamiseen. Siihen asti kuitenkin hoidellaan koiraa kuntoon ja ollaan kiitollisia joka hetkestä, mitä saadaan viettää Neiti Näpsäkän kanssa. Vaikka tilanne näyttääkin nyt paljon valoisammalta, niin sen verran laihtuminen on minua säikäyttänyt, että joudun aktiivisesti työntämään sitä ajatusta mielestäni pois, että mitä jos kuitenkin…Onneksi saan kasvattajalta neuvoja koiran ruokinnassa, sillä nyt ollaan oltu sellaisessa tilanteessa, missä minun keinoni ovat jo hetki sitten loppuneet ja tarvitaan sellaisen ihmisen apua, jolla on jalat maassa ja rutkasti kokemusta suolisto-ongelmista.
Kirjoittelen taas lisää kun on jotakin kerrottavaa. Pysykää kanavalla:) Ja mikäli teillä on kokemuksia vastaavantyyppisestä, niin kommentoikaa ihmeessä tekstin alla olevaan kommenttikenttään.
Ja olen minä iloisemmistakin aiheista kirjoitellut. Aikaisempia koira postauksia löytyy täältä: