Esineruutua ja normaali painoa
4Tottistreenit on pitkän tauon jälkeen aloitettu ja maastotreenitkin esineruudun osalta. Johan tässä ollaan monta kuukautta laiskoteltukin- tai oikeastaan paranneltu Tuton gastriittia. Terveystilanne alkaa olla jo parempi: koira on saavuttanut normaalipainon vaikkakin tuotos on välillä hieman löysää ja tummaa. Tylosinia menee vielä yksi tabletti päivässä ja helikon häätökuuriin ei ole tarvinnut turvautua. Koira on täysin kivuton ja aamun limaoksennukset ovat taaksejäänyttä elämää- ainakin tällä hetkellä. Tarkoituksena on alkaa käyttämään Tutolla ProZyme valmistetta lähipäivinä- käyttökokemuksista kirjoittelen myöhemmin.
 |
| Ei olla kauneuskilpailuihmisiä, joten en osaa koiraa seisottaa. Joten vinkkejä saa antaa:) |
Nyt treeneihin. Tottista alettiin treenaamaan muutama päivä sitten ja kyllä oli likka tohkeissaan kuin pääsi hommiin. Meinasi muuten kaataa meidän pation 160 cm korkeat seinät kun näki, että treeniliivi päällä laittelin hyppyestettä ja kapuloita valmiiksi. Eli lievästi sanottuna tuli selväksi mitä mieltä Neiti Näpsäkkä on treenitauon loppumisesta:) Ollaanhan me mielenterveystottista tietty lenkillä sillon tällöin tehty, mutta sitä ei lasketa. Treenattiin omassa pihassa ja ihana oli huomatta miten koira halusi tehdä kaiken niin hyvin kun pystyi, tauko on tehnyt hyvää- kuten aina. Sivulle tulot olivat salamannopeita, jäävissä pysähtyi kuin seinään ja muutoinkin Typykällä oli ihana vire päällä. Tästä on kiva jatkaa, sillä treenattavaa meillä kyllä tottiksessa riittää.
 |
| Seuraamisessa kontakti on hyvä, mutta Tuto poikittaa herkästi varsinkin korkeassa viestissä. |
Tottiksen osalta tulevalla kaudella pitää keskittyä tietenkin seuraamiseen ja suoruuteen- yllätys yllätys. Kontakti on hyvä ja paikkakin yleensä, mutta Neiti kiihtyy ampumisesta sen verran kovasti, että yleensä sen jälkeen poikittaa mukavasti kunnes tasaantuu. Suoruus seuraamisessa on meidän elinikäinen projeksi, sen verran hyvin olen poikittamisen koiralle vahvistanut.
Noudoissa pitää treenata erityisesti sitä, ettei pylly (koiran) nytkähdä yhtään kun heitän kapulan. Ei varasta, mutta pieni nytkähdys on tavallista. Ja sitä tietty myös, että mikäli heitän kapulan päin peetä (kuten yleensä kokeessa), niin koira ei ryntää kapulalle kun otan uusintaheiton. Hävettää tunnustaa, mutta nyt vasta kun on kolmosen tulos taskussa, aletaan moista treenaamaan.
Pitkään olen jo kaihoisesti katsellut metsiä sillä silmällä, että edes esineruutua pääsisi treenamaan. Näillä leveysasteilla ei ole vielä toivoakaan jäljelle menosta muutamaan viikkoon. Muutama päivä sitten ilokseni löysin paikan, jossa pystyttiin ruututreeni tekemään, vieläpä normaalikokoisella ruudulla. Viisi esinettä: kaksi aivan takana, yksi keskellä ja kaksi edessä. Esineet nousivat vaivattomasti, vähän liiankin helposti, mutta eipä ruudussa ollut paljoa haastettakaan. Kaikki esineet makasivat nätisti maassa/kiven päällä eikä yhtään esinettä ollut peitettynä. Tuto irtautuu hyvin ja nopeasti ruudun takaosaan ja rakastaa tarkistaa takakulmia ja sivuja. Sen sijaan etuesineet ovat olleet haasteellisia ja sen vuoksi erityisesti viime kaudella harjoiteltiin niitä. ”Tarkista etuosa” käsky oli mukavasti säilynyt mielessä talven yli ja myös etuesineet nousivat nopeasti. Luovutuksessa pari kertaa esine tipahti ennen kuin ehdin ottaa sen käteen, joten siitä piti muistuttaa. Jos esineruutu meni hyvin, niin ruutuun meno ei mennyt ihan putkeen. Voit vaikka ihailla alla olevasta kuvasta alkavaa mustaa silmääni…
Siinähän kävi niin, että ruutuun mennessä jouduimme menemään risukon läpi. Juuri kun olin risukon kohdalla, Tuto sai esineestä hajun tai tempaisi liinassa. Ei nyt pahasti, mutta sen verran, että rojahdin mahalleni ja löin kasvoni pystyssä sojottavaan puunoksaan. Vähänkin järjellisempi ohjaaja olisi ennakoinut mitä tuleman pitää, sillä tiedänhän minä mitä tapahtuu jos Näpsäkkä saa esineestä hajun ja minä olen pitkän liinan päässä: Neiti ei pysy pöksyissään. Hallinnassa koiraa ei siinä maastossa voinut viedä mikä on erittäin hyvä ratkaisu Tuton kohdalla. Mitä nyt yhdestä mustasta silmästä muutoin (eikä ole ensimmäinen kerta), mutta kun parin päivän kuluttua piti olla seminaarissa puheenjohtajana muutaman kymmenen silmäparin edessä. Ei siinä auttanut muu kun pistää sinooperia silmään ja lujalla itseluottamuksella ihmisten eteen…
Tästä se taas lähtee eli tämä kaksikko on jälleen back on track. Nyt saisi sataa muutamana päivänä, niin metsistä sulaisi lumet nopeasti ja päästäisiin jäljelle. Eli treeni postauksia on luvassa tulevina kuukausina kunhan päästään kunnolla vauhtiin. Mites muualla Suomessa, treenaatteko jälkeä jo täyttä vauhtia?
Blogissa on meneillään ARVONTA, jossa voi voittaa yksilöllisen hiuspohjan/hiusten hoidon sekä kertahoidon Bemer matolla (fysikaalinen verisuoniterapia). Ja nyt kun koiraihmiset tätä lukee, niin on pakko tarkentaa, että hoito on tarkoitettu ihmiselle:) Hoitojen arvo on 80 euroa. Arvontaan voi osallistua blogin Facebook sivustolla siten, että tykkäät Hiusten kapillaarihoidot postauksesta sekä jaat postauksen. Voit vielä kommentoida ”mukana” postauksen kommenttiosioon joko Facebookissa tai blogissa. Joten kipin kapin kaikki osallistumaan, vielä ehtii!
Blogin Facebook sivut löytyvät täältä: https://www.facebook.com/kutsuvapauteen/?ref=aymt_homepage_panel
Arvonnan voittaja julkaistaan blogin Facebook sivulla 10.4.2016. Onnea arvontaan!
Voit lukea aikaisempia postauksia alla olevista linkeistä tai blogin etusivulla olevasta ”koirajuttuja” välilehdeltä.
Tuto eli Wanda vom Pfälzer-Hof BH, TK1, AVO3 ja JK3- tänään 5-vuotta! :
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/03/tuto-eli-wanda-vom-pfalzer-hof-bh-tk1.html
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/03/tuto-eli-wanda-vom-pfalzer-hof-bh-tk1.html
Metsäjälkeä joulukuussa:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/01/metsajalkea-joulukuussa.html
Treenikuvia vuosilta 2014-2015:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/treenikuvia-vuosilta-2014-2015.html
Kooste treenikaudesta:
Koiran laihtuminen- gastriitti ja helikobakteeri:
Koiran laihtuminen- koepalojen tulokset:
Koiran laihtuminen- vatsan tähystys:
Koira laihtuu- syyn selvittäminen:
Koira laihtui ruoan lisäyksestä huolimatta:
Koiran laihtuminen- koepalojen tulokset!
Tämä on jatkokertomus, joka käsittelee Tuto koiran laihtumista, vatsakipuja ja suolisto-ongelmia. Aikaisemmat aihetta käsittelevät postaukset löytyvät täältä:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/01/koira-laihtui-ruoan-lisayksesta.html
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/02/koira-laihtuu-syyn-selvittaminen.html
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/02/koiran-laihtuminen-vatsan-tahystys_11.html
Yhteenvetona todettakoon, että koira alkoi laihtua loppuvuodesta hurjasti (kuvia löytyy aikaisemmista postauksista), jolloin eläinlääkäri määräsi pitkän Axilur kuurin matojen poissulkemiseksi. Suolisto-oireita ei vielä silloin ilmennyt, sen sijaan koira oli ihan järkyttävän nälkäinen. Suolisto-ongelmat alkoivat tammikuun puolessa välissä ja pian sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa vatsalaukun tähystyksestä. Myös sellaista ihmeellistä hengen haukkomista on välillä esiintynyt ja siihen on auttanut vatsahappolääke. Missään vaiheessa koira ei ole ollut vaisu eikä väsynyt. Koiralla on aikaisemmin ollut yksi suolistotulehdus huhtikuussa 2015, josta parantui nopeasti suolistoantibiooteilla.
Vatsalaukun tähystys oli reilu viikko sitten 8.2.2016 ja siinä ei todettu silmämääräisesti mitään poikkeavaa. Koepaloja otettiin runsaasti ja aikaisemmin on otettu verikokeita ja ulostenäyte. Verikokeiden tulokset ovat muutoin olleet normaaleja, paitsi B12-vitamiini oli reippaasti alle viitteen ja foolihappo viitearvojen alarajalla. Tähystys päivänä aloitettiin suolistoantibiootti Tylosin ja vatsahappolääkkeet. Ruokana keitettyä kanaa ja riisiä ja lisinä maitohappobakteereja, männynkuorijauhetta ja molkosania. Mitään vitamiinilisiä en nyt ole uskaltanut antaa ja onko niistä edes hyötyä ellei ruokakaan imeydy? Voisikohan glutamiinista ja biotiinista olla apua siihen, että ruoka alkaisi imeytyä paremmin? Ihmisillähän noita valmisteita käytetään vuotavan suolen hoitoon, joten toimisikohan koirallakin? Tuto ei ole ripuloinut sen jälkeen kun on alkanut saamaan Tylosinia, mutta uloste on edelleen löysää ja tummaa. Mielestäni koira on saanut painoa lisää, mutta tämä on subjektiivinen arvio, ei tieto. Ei olla käyty eläinlääkärillä punnituksessa viime päivinä. Vatsakipuja on edelleen ollut välillä, mutta ne ovat vähentyneet. Energiaa edelleen riittää vaikka muille jakaa ja lenkillä tarjoaa koko ajan tekemistä ja kontaktia. Siis ihan koko ajan.
 |
| Mamma sanoi, että mä olisin lihonut! Kuulemma mun tapauksessa se olisi pelkästään hyvä juttu. |
Eli tällä kertaa Tylosin ei ole ollut sellainen ihmelääke kun aikaisemmassa suolistotulehduksessa, jolloin koiran vointi muuttui muutamassa päivässä parempaan suuntaan. Toki oireetkin tuolloin olivat erilaiset (ummetus, vatsan turvotus ja kaasuuntuminen). Pari päivää sitten saimme ulostenäytteen tulokset, jotka olivat normaalit: ei siis giardiaa eikä parasiitteja. Ei löytynyt selitystä sieltäkään suunnasta. Eli huoli on ollut suuri eikä tilannetta helpota yhtään se, että olemme perheemme kanssa lähdössä 29.2 Yhdysvaltoihin 8. päivän lomareissulle ja äitini tulee koiraa hoitamaan. Ei ole kiva lähteä lomalle, ellei koira ole kunnossa. Kuitenkaan hintavaa reissua ei noin vaan viitsi peruakaan ellei ole hengen hätä.
Tänään sain vihdoin tietää tähystyksessä otettujen koepalojen tulokset ja tässä suora lainaus lääkärin tekstistä: Tuton mahalaukussa todetaan krooninen limakalvon tulehdus eli gastriitti. Tulehdussoluista on eniten eosinofiileja, lymfosyytteja ja palsamsyytteja. Myös helikobakteereja todettiin. Taustasyinä voivat olla mm. IBM, allergia, loiset ja sisäelinperäiset sairaudet. Tuton kohdalla on poissuljettu loiset ja sisäelinperäiset sairaudet. Allergia voi olla yhtenä komponenttina pahentamassa oireita. Suolistosta ei ole koepaloja, mutta on hyvin todennäköistä, että suolistossa on samansuuntaisia muutoksia, koska Tuton oireilu on myös suolisto-oireilua.
 |
| Ihan vaan tiedoksi kaikille, ettei meidän Allu oo ainut perheen pesäpalloilija. Mä olen Alluakin nopeampi ja jaksan treenata vaikka koko päivän. |
Lääkityksenä aloitetaan helikobakteerin häätöön tarkoitettu antibiootti ja rinnalla Tylosin. Ellei tästä hoidosta ole vastetta, aloitetaan kortisoni. Kun olen lueskellut gastriitin oireita, niin ne kaikki sopivat Tuton oireisiin: ripuli (välilä), laihtuminen, ruoan imeytymisen heikentyminen, vatsakivut jne. Olen helpottunut siitä, että nyt tiedetään mikä koiraa vaivaa ja koira saa lääkityksen. Epätietoisuus on kaikista kamalinta. Mikäli gastriitti johtuisi helikobakteerista ja se saataisiin häädettyä, niin siinä tapauksessa päästäisiin todella helpolla. Helikobakteeria on jonkin verran koirilla tutkittu ja se on ilmeisesti koirilla aika yleinen eikä läheskään kaikilla aiheuta oireita. Mutta mikäli koiralla on oireita ja heliko löydetään, se häädetään. Tämän enempää en aiheesta tiedä, koska vasta äsken sain yleensäkin tietää, että koiralla voi olla heliko. Itseasiassa en tiedä paljoa gastriitin hoidostakaan koiralla, mutta eiköhän sekin tule tässä ajan kanssa opittua. Ilmeisesti ainakin ruoka pitäisi olla helposti sulavaa ja antaa useissa erissä päivän aikana.
Mielenkiintoista tässä on se, että kolme kuukautta sen jälkeen kun Tuto tuli meille, sairastuin gastriittiin. Tähystyksessä löydettiin heliko. Löysin tutkimuksen, jossa on tieteell
isesti todistettu, että koiran helicobakteeri voi tarttua ihmiseen. Linkki tutkimustulosten yhteenvetoon löytyy täältä: ttps://helda.helsinki.fi/handle/10138/41027. Tätä on nyt kuitenkin turha alkaa tämän enempää spekuloimaan, varmaa tietoa ei saa mistään eikä sillä ole mitään merkitystä. Mutta mielenkiintoista kuitenkin.
Koiralle aloitetaan nyt siis uusi lääkitys ja hoitosuunnitelma on valmiina. Tulevaisuudessa nähdään, paraneeko Tuto nopeasti vai siirrytäänkö kortisoniin. Pahin kauhuskenaario olisi ollut se, ettei koepaloistakaan löytyisi mitään ja koira vaan jatkaisi oireilua ja laihtumistaan. Näin on valitettavasti liian monelle saksanpaimenelle käynyt ja monesti syy laihtumiseen ja oireisiin on löytynyt vasta avauksessa. Välillä on mieleen hiipinyt pelkoja, että mitä jos Tutonkaan oireisiin ei löydetä mitään syytä. Entäs jos suolisto ei suostu ottamaan mitään vastaan ja koira kuihtuu käsiin. Olen yrittänyt kuitenkin elää kuten opetan ja yrittänyt rauhoittaa laukkaavaa mieltäni meditaatioharjoituksilla, joita löytyy myös täältä blogista. Se, että olen joogannut ja tehnyt mielenhallintaharjoituksia jo iäisyyden ja se, että kirjoittelen ja julkaisen meditaatioharjoituksia ei tee minusta yli-ihmistä, jota eivät mitkään vastoinkäymiset hetkauta. Yritän kuitenkin hyväksyä asiat sellaisena kuin ne eteeni tulevat ja uskoa siihen, ettei mitään elämässäni tapahdu ilman tarkoitusta. Vastoinkäymiset on tarkoitettu voitettavaksi ja jokin oppiläksy minun täytyy tämänkin asian kautta oppia.
 |
| Mä niin rakastan kuvissa poseeraamista ja huomion keskipisteenä olemista. Olisin tässäkin asennossa vaikka koko päivän… |
Kirjoittelen taas kuulumisia kun nähdään miten Tuto reagoi helikohäätöön. Ainakin varmaan yhden postauksen ehdin tekemään ennen reissuun lähtöä. Katsoin juuri ulos ja huomasin, että ulkona paistaa aurinko. Nautitaan näistä ihanista ulkoilusäistä ja tehdään koiriemme kanssa pitkiä lenkkejä. Kiitos teille kaikille, että olette hengessä mukana<3
Treenipostauksia löytyy täältä:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/kooste-treenikaudesta.html
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/treenikuvia-vuosilta-2014-2015.html