Luonnetesti
2Riitta Vainiontaus, joka on tuonut Tuton Suomeen, soitti pari viikkoa sitten haluaisinko osallistua Tuton kanssa Jyväskylässä järjestettävään luonnetestiin. En tiennyt kyseisestä testistä yhtään mitään, mutta ajattelin kuitenkin, että miksipäs ei. Se arvelutti, että testin aikana koiraa ei saa pitää hallinnassa eikä käskyttää. Outo tilanne meille molemmille, koska koira on nimenomaan koulutettu siihen, että itse ei ratkaista asioita vaan laumanjohtaja päättää mitä tehdään ja koira tottelee. Eli koko testin ajan minun pitää pysyä täysin elettömänä ja Tuto joutuu itse ratkaisemaan tilanteet…
Tuto tapasi testipaikalla täyssiskonsa Wenken, joka on Tuton lisäksi ainut narttupentu Suomessa samasta pentueesta. Käytiin lenkillä Wenken omistajan kanssa ja oli hauska huomata, miten samankaltaisia sisarrukset olivat. Selvästi kunnioittivat toisiaan: toinen jos sattui vilkaisemaan, toinen käänsi päänsä pois ja kun kävelivät rinnakkain, varoivat hipaisemasta toisiaan. Selvä kauhun tasapaino- tiesivät ettei tuon kanssa kannata aloittaa:)
Tässä tekstissä on paljon suoria lainauksia Minna Virran postaukesta, joka löytyy täältä: http://www.hskh.net/PK/PKluonnetesti.htm Esimerkiksi kaikki osiot, joissa kuvataan luonnetestin osa-alueita, ovat suoria lainauksia kyseiseltä sivulta.
Koiran lähtötilanne:
Tuto eli Wanda vom Pfälzer-Hof on 5-vuotias käyttölinjainen saku narttu, jolla ei ole teetetty pentuja. Asuu omakotitalossa sisätiloissa. Perheessä kaksi poikaa, 17- ja 19-vuotiaat. Ihmisten kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmia eli koira ei ole käyttäytynyt aggressiivisesti ihmisiä kohtaan. Koulutustaso: BH, TK1, AVO2 ja JK3. Paras kisasaavutus SPL SM 2. metsäjäljellä vuonna 2016.
 |
Aluksi oli tietenkin ilmoittautuminen ja haastattelu. Koiran piti olla vapaana eikä sitä saanut pyytää sivulle. Minä tietty pyysin vanhasta tottumuksesta ja koira pitikin vapauttaa käskyn alta. Tuto oli rauhallinen ilmoittautumisen ajan.
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS pistekerroin 15
Alkuhaastattelutilanne ja koiran suhtautuminen tätä ystävällisesti lähestyvään tuomariin määrää pääosin tämän arvosanan muodostumisen. Sitä tarkkaillaan ja testataan kuitenkin koko testin suorittamisen ajan.
+3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
+2 luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
+1 mielistelevä
-1 selvästi pidättyväinen
-2 hyökkäävä
-3 salakavala
Testaajan kutsuessa Tutoa luokseen Tuto suhtautui kutsuun todella välinpitämättömästi, ei sitä voinut vähempää kiinnostaa. Sitä paitsi vieraiden luoksehan ei mennä. Kun testaaja aikansa houkutteli, Tuto meni moikkaamaan välinpitämättömästi, katsellen muualle koko ajan (ajatteli varmaan, ettei tästä tilanteesta muutoin päästä pois ellei käy tervehtimässä). Eli antoi koskea itseensä koska tietää että niin pitää toimia, mutta se siitä. Hyvä Tuto, juuri noin haluan oman oman koirani toimivankin. Sakemannin ei pidäkään mennä häntä heiluen vieraan ihmisen luokse, saatikka mielistellä- ainakaan minun koirani! Arvosana +2a luoksepäästävä, hieman pidättyväinen.
TAISTELUTAHTO pistekerroin 10
Testissä tuomari koettaa saada koiran taistelemaan kanssaan esim. kankaanpalasta. Mikäli koira ei halua taistella tuomarin kanssa, omistaja voi aloittaa taisteluleikin, jota tuomari sitten jatkaa. Vaikka koira ei leikkisi ollenkaan, näkyy taisteluhalu muissakin luonnetestin osasuorituksissa (esim. kelkkakokeessa). Pelkkä leikkiminen ei siis ratkaise annettavaa arvosanaa.
+3 suuri
+2 kohtuullinen
+1 erittäin suuri
-1 pieni
-2 riittämätön
-3 haluton
 |
| Testaaja taistelee Tuton kanssa puukapulalla |
Tuto taisteli joo, mutta ei heittäytynyt taisteluun täys
illä. Tämäkin on niitä osioita, että vieraat ei kiinnosta, on tottunut leikkimään minun kanssani. Sitä paitsi, puukapulalla meillä ei taistella, vaan koulutusvälineillä. Eli saa kannella metsässä keppejä ja todellakin kantelee ja pureksiikin niitä, mutta ei herranjestas niillä taistella! Arvosana +2a kohtuullinen.
illä. Tämäkin on niitä osioita, että vieraat ei kiinnosta, on tottunut leikkimään minun kanssani. Sitä paitsi, puukapulalla meillä ei taistella, vaan koulutusvälineillä. Eli saa kannella metsässä keppejä ja todellakin kantelee ja pureksiikin niitä, mutta ei herranjestas niillä taistella! Arvosana +2a kohtuullinen.
TOIMINTAKYKY pistekerroin 15
Tämä osio mittaa koiran kykyä tehdä ratkaisuja sille uusissa ja yllättävissä tilanteissa. Toimintakykyä ilmaisee yhtälailla puolustautuminen kuin pakokin, toimintakyvyttömyys ilmenee koiran pyrkiessä joko mitätöimään tilanteen, tai sen muutoin jähmettyessä paikalleen mitään tekemättömäksi. Tätä ominaisuutta mittaa kaksi erikoiskoetta: ensimmäisessä koiran omistaja piiloutuu pimeään huoneeseen, jossa koiran tulisi rohkeasti liikkua ja etsiä omistajansa. Toinen on nk. KELKKAKOE, jossa vedetään esim. kelkalle kyhättyä epämääräistä ihmistä muistuttavaa hahmoa hiljalleen kohti koiraa. Hahmo vedetään lopuksi aivan ohjaajan luo. Koiran tulee pelätä hahmoa ja väistää sitä – varsinainen toimintakyky mitataan kelkan pysähdyttyä: miten nopeasti koira tulee tutkimaan sille pelottavaa ”mörköä”.
+3 erittäin suuri
+2 suuri
+1 kohtuullinen
-1 pieni
-2 riittämätön
-3 toimintakyvytön
Tuto ensiksi tuijotti kelkkaa ikään kuin ei olisi uskonut silmiään. Kun kelkka tuli lähemmäksi alkoi haukkua.
Kun kelkka pysähtyi ei mennyt heti haistelemaan suuna päänä kuten olisin ennaltakäsin kuvitellut vaan katseli ensin kauempaa ja sitten vasta meni haistelemaan. Kun pääsi tutuksi kelkan kanssa, alkoi kova tutkiminen, jolloin siirryttiin seuraavaan kohteeseen. Testin tekijä ennakoi, että seuraavaksi koira olisi alkanut haastamaan kelkkaa ja mahdollisesti puremaan sitä. Tuton arvosana tästä osiosta oli +1 eli kohtuullinen toimintakyky. Tämän osion olisin kuvitellut olevan +3 eli erittäin suuri. Koiran toimintakyky on kyllä tiedossa ja se on testattu useassa kokeessa ja erinomaiseksi havaittu esimerkiksi voittajaluokan jälkikokeissa, joissa on 4 eri osiota. Mutta tässä testissä tulos oli tämä ja pulinat pois!
PUOLUSTUSHALU pistekerroin 1
Tätä kuten muitakin ominaisuuksia arvioitaessa pyritään luonnetestissä arvioimaan nimenomaan halua puolustaa omistajaansa (=laumaansa), ei opittua kykyä. Testitilanteessa tuomari esittää aggressiivista hyökkääjää, joka uhkaa koiraa ja tätä taluttavaa omistajaa. Testissä seurataan, mihin kohtaan koira asettuu hyökkääjään nähden. Vahvan puolustushalun omaava koira seisoo omistajansa edessä. Mitä enemmän sivulle tai taakse koira siirtyy, sen vähemmän koira tahtoo tai pystyy isäntäänsä puolustamaan.
+3 kohtuullinen, hillitty
+2 suuri
+1 pieni
-1 haluton
-2 erittäin suuri
-3 hillitsemätön
Aluksi Tuto ei ottanut hyökkääjää todeksi vaan meni viereeni istumaan. Sen jälkeen kun hyökkääjä lähestyi hyppäsi päälleni ja kysyi miten pitää reagoida ja yritti saada minua toimimaan . No en tietenkään saanut reagoida mitenkään! Koira meni ihan hämilleen, koska on tottunut siihen, että MINÄ SANON MITÄ TEHDÄÄN. Tuto meni selkäni taakse miettimään, siinä vaiheessa minä hämmennyin kunnes…
 |
| Hupsista, hieman ote lipsahti ja koira pääsi melkein hyökkääjän kimppuun. Hieman taisi koskettaa… |
…josta hyökkäsi täysillä kohti hyökkääjää melkoisen rähinän kanssa. En saanut koiraa pideltyä koska hyökkäsi niin vauhdilla ja pääsi liian lähelle hyökkääjää. Kuitenkaan mitään ei käynyt, koska sain sen verran koiraa pidettyä ettei iholle asti päässyt menemään. Mutta se tuli selväksi, että minun päälle ei kukaan hyökkää eikä minua tarvitse uhata. Kuitenkaan ei heti nostanut metakkaa eli ei tarvitse pelätä jatkossakaan mikäli metsässä joku tulee vastaa käsi pystyssä, että koira käyttäytyisi arvaamattomasti.
Hyökkäyksen jälkeen Tuto oli hyökkääjää kohti luoksepäästävä eli ei muistellut pahalla vaan ymmärsi, että kaikki oli vaan leikkiä. Sen jälkeen hyökkääjä otti koiran, piteli sitä ja minä juoksin noin 80 metrin päähän ja tehtiin luoksetulo. Se meni hienosti. Arvosana koko helahoidosta oli +3 kohtuullinen, hillitty. Ainut mikä tässä tilanteessa oli yllättävää oli se selän taakse meno. Hyökkäys oli kyllä sitten sitäkin kovempi. Aika katala ketku!!!
Mutta aika katala likkahan Tuto oli viime maaliskuussakin kun murtovarkaat murtautuivat meille keskellä yötä (äitini nukkui yläkerrassa). Koira päästi varkaat sisälle, mutta sen jälkeen olikin pitänyt kunnon bileet! Rähinän määrää oli kuulemma vaikea kuvailla…
Mutta aika katala likkahan Tuto oli viime maaliskuussakin kun murtovarkaat murtautuivat meille keskellä yötä (äitini nukkui yläkerrassa). Koira päästi varkaat sisälle, mutta sen jälkeen olikin pitänyt kunnon bileet! Rähinän määrää oli kuulemma vaikea kuvailla…
 |
| Luoksetulo |
TEMPERAMENTTI pistekerroin 15
Ohikulkevan koiran takaa lasketaan maahan pyörimään kiviä sisältävä peltitynnyri. Tuomarit tarkkailevat koiran väistöliikkeen nopeutta ja suuntaa, sekä mahdollista halua käydä tynnyrin kimppuun. Tämä osio mittaa myös koiran toimintakykyä, tynnyrin väistäminen on ko. tilanteessa on koiran kannalta järkevää toimintaa. Temperamenttia tarkkaillaan koko testin ajan myös sillä kuinka ”viriili” koira on, kuinka paljon se havainnoi ympäristöään, temperamentin ollessa liian korkealla, häiritsevät kaikki ympäristön tapahtumat sen keskittymistä tilanteisiin.
+3 vilkas
+2 kohtuullisen vilkas
+1 erittäin vilkas
-1 häiritsevän vilkas
-2 välinpitämätön
-3 apaattinen
Tuto ihmetteli kyllä tynnyriä ja kävi sen haistelemassa, mutta ei siitä suurta numeroa tehnyt. Arvosana +2 kohtuullisen vilkas eli sitä mitä olisin etukäteen ajatellutkin.
KOVUUS pistekerroin 8
Ohjaajan kanssa kulkeva koira pelästytetään esimerkiksi kulman takaa äkkiä sen eteen avatun sateenvarjon avulla. Koiraa ei päästetä selvittämään mitä tapahtui, vaan ohjaaja vie sen pois paikalta heti varjon avautumisen jälkeen. Hetken päästä ohjaaja palaa koiran kanssa tapahtumapaikalle. Tässä testataan koiran ”muistia” ikävien asioiden suhteen: pystyykö koira tulemaan äsken kohtaamaansa ikävään tilanteeseen heti uudelleen vai pitääkö sitä houkutella.
+3 kohtalaisen kova
+2 kova
+1 hieman pehmeä
-1 erittäin kova
-2 pehmeä
-3 erittäin pehmeä
Kovuutta mitattiin tässä testissä siten, että koiran kohdalla tipahti hengarista haalari ihan koiran viereen. Seurattiin koiran reaktiota siihen ja hetken päästä mentiin samasta kohdasta uudelleen ja katsottiin muistaako koira tilannetta. Tuton arvosana oli +1 hieman pehmeä. En tiedä miksi, en muista tilannetta kovin hyvin. Mutta ei se siitä uudelleen kohtaamisesta mitään numeroa kyllä tehnyt. Treenikavereiden kanssa ollaan pidetty Tutoa aina kovana koirana, joissakin tilanteissa erittäin kovana.
TERÄVYYS pistekerroin 1
Testitilanteessa koira on kytkettynä lyhyestä taluttimesta seinään. Tarkoitus on mitata koiran kykyä puolustaa itseään, ja sitä, miten nopeasti se kykenee uhkan jälkeen palautumaan ennalleen ja antaa ystävälliseksi muuttuneen uhkaajan koskea itseensä. Tämä ominaisuus on synnynnäinen eli sitä ei pysty koiralle opettamaan.
+3 kohtalainen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
+2 suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
+1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
-1 pieni jäljelle jäävin hyökkäyshaluin
-2 kohtalainen jäljelle jäävin hyökkäyshaluin
-3 suuri jäljelle jäävin hyökkäyshaluin
Alkuun Tuto ei ollut ottanut hyökkääjää taaskaan tosissaan. Sen jälkeen kun tuli lähemmäksi alkoi haukkumaan…Kuvat ehkä kertovat enemmän kuin sanat, sitä paitsi enhän minä edes nähnyt koko tilannetta kun olin piilossa nurkan takana. Ei Neito ainakaan ollut väistellyt…
 |
| Hyökkääjä heittää kepin kädestään ja tulee koiran luokse. |
Hyökkäyksen jälkeen oli taas luoksepäästävä hyökkääjää kohti, mutta ei sortunut mielistelyyn. Kuten kuvasta näkyy, ei taas silittely kiinnosta pätkääkään, mutta sietää sen. Selvästi miettii missä minä olen…
Tuton arvosana oli +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua eli juuri se mitä olisin kuvitellutkin sen olevan. Hyvä tyttö!
Tämän jälkeen minut vietiin pimeään rakennuksen perällä olevaan saunan lauteille istumaan. Kutsuin koiraa ja lopuksi koira lähetettiin pimeään rakennukseen, jossa tuomarit seurasivat koiraa taskulamppujen valaistuksessa. Siinä seurattiin miten koira käyttäytyy pimeässä ja sitä hakeutuuko minun luokseni ja mitä tuumaa tuomareista. Tuli tuli luokseni moikkaamaan eikä ollut hermostuneen oloinen eikä pelokas eli ei hypännyt syliini inisemään:) Tämä osio liittyi toimintakyvyn testaukseen.
LAUKAUSPELOTTOMUUS ei pistekerrointa
Testataan koiran pelottomuus äkillisiä kovia ääniä kohtaan. Ampuminen tapahtuu 9 mm aseella noin 15 – 20 m päästä koirasta, vähintään kaksi laukausta, enintään viisi. Mikäli koira kuulee testissä ensimmäistä kertaa elämässään laukauksen äänen, se saattaa reagoida ensimmäiseen laukaukseen, mutta rauhoittuu, ja kestää seuraavat laukaukset tyynesti hermostumatta.
+ laukausvarma
+ laukauskokematon
+ paukku ärtyisä
– laukausaltis
– laukaus arka
 |
| Ensimmäisen laukauksen aikana käveltiin ja toisen laukauksen aikana piti ohjaajan pysähtyä ja olla paikoillaan. |
Tuto ei reagoinut laukauksiin mitenkään eli tulos oli +++ laukaisuvarma. Jos olet lukenut treeni- ja kisapostauksiani, niin muistat varmaan, että meillä on ollut paukkuärtyisyys ongelma eli koiralla on ollut tapana reagoida päivän ensimmäiseen laukaukseen. Sen jälkeen ei enää muihin vaikka ammutaan tuhat kertaa. Tämä testi vahvisti sen, että paukkuärtyisyys on ohjaajan reagointia eikä koiran eli Tuto reagoi minun reaktiooni eikä itse laukaukseen. Tämä ei ollut mikään uusi juttu, mutta tämä testi nyt viimeistään sinetöi tämän asian. Eli enää en kutsu koiraani paukkuärtyisäksi vaan OHJAAJA ON PAUKKUHERKKÄ!!!
HERMORAKENNE pistekerroin 35
Tämän osion pistekerroin on testin suurin syystäkin; koiran hermojen vahvuus on sen tärkeimpiä jokapäiväiseen elämään vaikuttavia tekijöitä. Tämä ominaisuus ei ole mitenkään omistajan vaikutettavissa. Syntyään hermoheikkoa koiraa ei voi esimerkiksi pentuajan totuttamisella parantaa. Samoin perimältään hyvähermoinen koira kestää merkittävästi enemmän ”kolhuja” elämässään niiden vaikuttamatta sen käyttäytymiseen. Testissä koiran hermoja tarkkaillaan koko ajan. Mikäli näyttää siltä, että koira ei enää pysty hallitsemaan itseään, koiralle aiheutettua painetta vähennetään, jotta koira voisi palautua. Mikäli näin ei tapahdu, testi voidaan keskeyttää. Saavuttaakseen yleisarvosanan +2, koiran tulee olla koko testin ajan rauhallinen ja varma. (Ei sijaistoimintoja, kuten haukottelua, virtsaamista, ruohon syöntiä, murinaa ja haukkumista).
+3 rauhallinen ja varma
+2 suhteellisen rauhallinen
+1 hieman rauhaton
-1 vähän hermostunut
-2 hermostunut
-3 erittäin hermostunut
Tuton hermorakenteen arvostelu oli +1 eli hieman rauhaton. Onhan koira hieman hermostunut, mutta ei vuoda eikä piippaa kuten useimmat lajitoverinsa. Aluksi ajattelin, että tuo oli huono arvosana, mutta nyt kun katsoo asteikkoa, niin taitaa se oikea arvio olla tai korkeintaan arvosana olisi voinut olla suhteellisen rauhallinen.
TUTON KOKONAISPISTEMÄÄRÄ OLI 144 PISTETTÄ!
Hyväksytty tulos
Roduilla, joilla hyväksytty luonnetestitulos vaaditaan valioarvoon yms., koira saavuttaa hyväksytyn tuloksen kun em. tavalla laskettu lopputulos on vähintään +75 pistettä, ja koira on saanut vähintään arvosanan +1 terävyydestä, hermorakenteesta ja luoksepäästävyydestä, sekä arvosanan + laukauspelottomuudessa. Suomessa 15 rotujärjestöä on jo ottanut tämän em. testin käyttöönsä, jonka hyväksytysti suorittanut koira voi saada Suomen Muotovalion arvon, ja sitä voidaan käyttää jalostukseen.
Arvosteluasteikko on jokaisessa osiossa -3 .. +3 välillä. Korkein kokonaispistemäärä, jonka testistä voi saada on +300, vastaavasti koira voi saada myös maksimissaan -300 pistettä.
Hyväksytyn testin raja-arvona pidetään + 75 pistettä.
Saksanpaimenkoirien SM 2. metsäjäljellä vuonna 2016
Ilmoittauduin saksanpaimenkoirien kansallisten lajien SM-kisoihin kaksi viikkoa ennen kisoja, mutta päätöstä siitä ilmaannummeko kisapaikalla vitkutin ihan loppuun saakka. Treenikaverit ja mieheni Kari kovasti innostivat lähtemään, mutta tottis mietitytti: tottiksen perusteella tehdään karsinta, jossa 10 parasta koirakkoa pääsee jatkamaan maastoon. Meillä oli tottis mennyt kesän aikana hyvin, mutta se levisi seuraamisen osalta kuukausi sitten kun säikähdin itse laukausta ja säpsähdin. Siitä Neiti Näpsäkkä erittäin terävänä ja paukkuärtyisänä tyttönä kilahti ja päätti, että nyt se Mamma siis ihan oikeasti ammutaan siinä tottiksessa! Tuto on aina reagoinut päivän ensimmäiseen laukaukseen, mutta ei enää sen jälkeen vaikka ammuttaisiin sata kertaa. Mestiksissä tulisi olemaan samana aamuna kenttään tutustuminen, joten kysyinkin kisajärjestäjiltä ennen ilmoittautumista, että saadaanko ampua seuraamisessa kentällä. Saimme luvan, joten päätimme osallistua. Lisäksi viikkoa ennen koetta Tuto alkoi tehdä tottista todella hyvässä mielentilassa, joka vahvisti päästöstäni osallistua.
Kaksipäiväiset kisat järjestettiin Espoossa ja järjestäjänä oli SPL Helsinki ry. Majoitus varattiin Majvikista Kirkkonummelta, joka oli viiden minuutin ajomatkan päästä kisakeskuksesta. Matkaan lähdettiin perjantaina ja hieman mietitytti miten koira suhtautuu hotellielämään- turhaan, sillä Tuto todellakin rakastui puhtaisiin valkoisiin lakanoihin ja maisemanvaihtoon:) Saavuttuamme hotelliin, koira tarkisti paikat ja paukutteli vessanpöntön kannen (joku fetissi) ja sen jälkeen rojahti keskellä lattiaa kuorsaamaan. Aikansa kuorsattuaan, nosti katseensa kohti sänkyä ja kysyi saako mennä? Toki saa- hotellissa:)
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
|
Kenttään tutustuminen
Kisa aamu koitti. Kello herätti 6.45, Kari lenkitytti koiran ja käytiin vuorotellen aamupalalla. Klo 7.45 suunnattiin kisakeskukseen koirien välinpitämättömyys tarkastukseen. Se meni hyvin, kuten yleensä: siru löytyi heti ja Tuto oli välinpitämätön tarkastajaa kohtaa niin kuin pitääkin. Sen jälkeen oli kenttään tutustuminen klo 8.45-8.55. Olimme kentällä yhtä aikaa toisen Keski-Suomen edustajan Jaana Järvisen kanssa, niin saimme hieman pidemmän kenttään tutustumisajan (aika on 5 minuuttia/henkilö). Tuto oli kentälle mentäessä tosi rauhallinen ja keskittynyt. Tehtiin seuraamista ja kun Kari ampui kaksi kertaa, ei mitään reagointia- hyvä likka! Seuraavaksi otettiin hyppynouto, jossa koira kiersi A-esteen kautta. Loistavaa, kun teki virheen, jotta pääsin huomauttamaan asiasta. Toisella kertaa tekin todella ilmavan hyppynoudon. Tiesin, että kisassa hyppynouto menee hyvin. Sitten vielä eteenmeno maahanmenolla. En hakenut enää vauhtia, vaan sitä, että menee maahan. Hyvin meni ja kenttään tutustuminen oli nopeasti ohi.
Aloitusmarssi ja arvonta
Seuraavaksi oli vuorossa aloitusmarssi. SPL Keski-Suomea edusti minun lisäkseni Järvisen Jaana, joten mehän marssittiin ja kannettiin lippua:) Marssin jälkeen oli tuomareiden puheenvuorot ja tottiksen arvonta. Toivoin tietenkin paritonta lukua, jotta pääsisimme suorittamaan ensiksi, mutta sain numeron 8 mikä tarkoittaa sitä, että joudumme aloittamaan paikkamakuulla. Alkoi hermostuttamaan, koska Tuto saattaa kerätä paikkamakuussa turhia kierroksia ja mielentila ei ole silloin paras mahdollinen. Meidän tottispari oli Sirpa Kuiri 8-vuotiaan Cepe koiransa kanssa.
Tottis
Suorittavien koirakkojen piti odottaa omaa vuoroaan merkityllä odotusalueella n. 10 minuuttia ennen suorituksen alkua. Odotusalueella sai vielä palkkailla koiraa, mutta jonkun piti hakea palkat pois ennen toisen koirakon saapumista. Rahkosen Minna vei meidät kamat autolle, kiitos Minnalle siitä! Mentiin odotusalueelle vartti ennen suorituksen alkua ja otettiin siinä hieman seuraamista. Tiesin missä mielentilassa Neiti on vietävä tuomarin eteen ilmoittautumaan että pysyy paketissa. Kun lähdimme Sirpan kanssa kävelemään tuomaria kohti, huomasin, että Tuton mielentila oli ihanteellinen: ilmoittatumisessa piti koko ajan katsekontaktin eikä koiraa tuntunut ärsyttävän ollenkaan se, että lähestyttiin paikkamakuu paikkaa. Tuto jäi paikkamakuuseen korrektisti ja itse menin piilon taakse. Ihanaa, siellä oli tuoli jolla istua! Tuto pysyi hyvin paikkamakuussa ja mielentila oli edelleen mitä parhain Sirpan ja Cepen suorittaessa eteenmenoa. Neito ihan hymyili! Kun vaan koira ei reagoisi laukauksiin, niin me tehtäisiin elämämme tottis!
Tuto ei reagoinut laukauksiin mitenkään, mutta tapansa mukaan laukausten jälkeen ja juoksuaskelten aikana poikitti rajusti (kiihtyy), mutta suoristui tapansa mukaan hitaan kävelyn aikana. Kontakti oli hyvä, samoin henkilöryhmä. Tuomari sanoi, ettei laukaukset eikä henkilöryhmä vaikuttaneet koiraan ja että koira ajoittain poikitti. Seuraamisesta taidettiin saada korkea hyvä.
Liikkeestä istumisessa tuli ainut liikevirhe: oli jäänyt seisomaan (kuvista näkee, että korvat takana) ja juuri ennen kuin käännyin oli mennyt istumaan. Meni puutteelliseksi. Muut jäävät meni hyvin, oli mennyt maahan ja jäänyt seisomaan nopeasti. En muista mitä saatiin, olisiko ollut hyvä tai erinomainen.
Tasamaan nouto oli ok, jäi vähän liian kauas ja voisi pitää kapulaa voimakkaammin. Arvosana taisi olla hyvä. Hyppynouto oli hieno ja ilmava. Heitin vähän liian lähelle, joten takajalat saattoi hipaista tullessa hieman estettä. Erinomainen. A-esteen osalta heitin aluksi päin estettä kun kapula lipesi kädestä. Uusin heiton ja tulikin hyvä heitto. Hieno A-este, erinomainen.
Eteenmenossa eteni hieman vinosti kohtuullista vauhtia, meni heti maahan. Erinomainen.
Tuomari sanoi koiran tekevän energisesti ja suurimmaksi osaksi korkealla koulutustasolla. Tottispisteet oli 86 pistettä ja olin niihin hurjan tyytyväinen! Pääsimme kirkkaasti jatkoon, koska 10 parasta koirakkoa tottiksen perusteella pääsi maastoon ja sijoituksemme oli tässä vaiheessa neljäs.
Tottiskuvia voit katsella linkkaamalla oheista linkkiä:
http://gallery.miam.fi/Dogs/Championships/SPLRM2016/JK/Wanda-v-PfalzerHof/i-rsW8QW2 Esineruutu
Kymmenen koirakkoa pääsi siis jatkamaan esineruutuun. Aurinko alkoi paistamaan ja sanoin Karille, että ellen pääse kastelemaan Tutoa, jää yksi esine ruutuun. No en päässyt. Ruutu oli vaikea ja Tuto nosti kaksi esinettä. Oikeaan takakulmaan jäi yksi esine. Saatiin korkeimmat mahdolliset pisteet ruudusta kahdella esineellä eli 20 pistettä. Tuomarina oli Eeva Linnala, joka kehui koiran työskentelyä ja sitä, että ohjaan koiraa rehellisesti. En anna apuja vaan käskytän rehellisesti ja koira tottelee. Kuulemma olisi kannattanut lähettää koiraa enemmän oikeaan kulmaan, koska vasemmasta kulmasta ja keskeltä oli jo noussut esineet. Totuus on se, että Tuto etenee ruudussa nopeasti ja kun on taka osassa, niin näen pelkän mustan viivan enkä välttämättä edes huomaa sitä kun nappaa esineen suuhunsa. Tässä minun pitää olla tarkempi. Ruutu oli myös muille koirille vaikea: ainoastaan kaksi koiraa kymmenestä löysi 3 esinettä, toinen niistä oli Ritvan Cepe:)
Ensimmäinen päivä
oli paketissa. Olin enemmän kuin tyytyväinen koiraan ja itseeni. Olin niin onnellinen, että uskalsin osallistua ja voitin pelkoni. Ja ennen kaikkea siihen, että luotin Tutoon! Seuraavan päivän jälki jännitti kovasti, koska oli ensimmäinen arvokisajälki ja tiesin, että helppoa ei tule olemaan- eikä pidäkkään! Tiesin, että meidän vahvuudet ovat jäljellä ja Tuto oli nostanut kaikki kepit kahta ja neljä viikkoa aiemmin voittajaluokan kokeissa. Riitta Vainiontaus ja Asko Hämäläinen rauhoittelivat minua lauantai iltana puhelimessa, tsemppasivat ja psyykkasivat- kiitos! Tuto oli myös erittäin tyytyväisen oloinen päivään ja illalla hotellissa tilanne olikin tämä ja taaskin Karin sängyssä…Aloin jo huolestua, että alkaako tämä hotellielämä viemään voiton jäljestämisestä:)
 Jälki
Kello herätti klo 5.45, mutta molemmat nukuimme huonosti (jäljestin koko yön) ja olimme jo viideltä pystyssä. Nopea koiran lenkitys, aamiainen ja menoksi. Kokoontuminen oli 65 kilometrin päässä, joten aikaa matkaan piti varata tunti. Arvottiin jäljet ja toivoin alkupään numeroa, että päästäisiin jäljestämään ennen kuin aurinko alkaisi paahtamaan. Saimme numero 9 ja taas harmitti! Jälkeenpäin sain tietää, että meidän jälki oli todella haastava erilaisen profiilinsa vuoksi. Tietty kaikki jäljet ovat haastavia ja niin pitääkin olla. Ensimmäinen koirakko lähti jäljestämään klo 9.00 ja meidän jälki lähti 10.20. Odottavan aika oli pitkä…
 Odotimme vuoroamme isolla aukiolla, jonka ympärillä oli hiekkakuopat, jossa oli hyvä käyttää koiria jaloittelemassa. Täältä meidät sitten haettiin omalla vuorolla janalle, jossa tuomari ja ratamestari olivat valmiina odottamassa.
 Sain katsoa janan ennen koiran hakemista. Jana näytti hyvältä. Ei muuta kun hakemaan koira autosta ja menoksi. Kari istui autossa koko ajan ettei häiritse koiran työskentelyä.
 Matkalla autolla keskityin ainoastaan siihen, että saan lähetettyä Tuton korrektisti janalta ja pysyn itse rauhallisena. Melko usein koira irtautuu janalle niin vauhdikkaasti, että minulla on pahimmillaan tullut pienet palovamman tyyppiset naarmut käteen vaikka käytänkin AINA hanskoja tämä neidin kanssa treenatessani!  Ilmoittautuminen meni hyvin vaikka minä olinkin ainut joka keskittyi tuomariin. Kuten kuvasta näkyy, Neito on tainnut saada jo hajun jäljestä ja ihmettelee, että eikös tänne ole tultu jäljestämään eikä kättelemään. Vasta tämän kuvan nähtyäni huomasin, että koirahan seiso koko ilmoittautumisen ajan:)
 Jana meni kerrassaan upeasti: ei rynninyt, eteni melko suoraan, nappasi hajun jäljestä ja lähti etenemään oikeaan suuntaan, JES! Tiesin, että tulee hyvät pisteet. Ensimmäinen keppi löytyi nopeasti, ainoastaan muutaman minuutin jäljestämisen jälkeen. Toinen ja kolmaskin keppi löytyivät kivuttomasti. Maasto oli alkuun ihanaa kangasmaastoa, sitten jäljestimme pitkään suopursujen keskellä, ja hypimme ainakin kymmenen ojan yli. Välillä olin ojassa kontallani ja ensimmäisessä ojassa mulahdin oikein kunnolla nilkkoja myöten veteen. Tuto vaan vilkaisi taakseen tuu jo sieltä köntys- ilmeellä eikä osoittanut yhtään sympatiaa vaikka en meinannut päästä ojasta pois:) Olisi varmaan jättänyt mut sinne ojaan virumaan koska THE jälki on niin tärkeä! Kolme keppiä oli jo taskussa ja aikaa ei ollut paljoa kulunut, en kyllä uskaltanut katsoa kelloa. Tiesin, että nyt tulee pitkät keppien välit ja niin tulikin. Nelonenkin löytyi vielä, mutta nelosen ja viidennen kepin välillä oli piiiiitkä matka. Hypimme lukuisten ojien yli taaseen, koira alkoi pyörimään ja tarkisteli paljon. Aivasteli. Matka vaan jatkui. Tuntui siltä, että pyörimme ympyrää. Mulla itselläni oli syke tosi korkealla, kuten yleensä jälkikisassa. Yritin rauhoittaa hengitystä, mutta adrenaliinit virtasi niin voimakkaasti että en saanut sykettä alemmas. Yhtäkkiä huomaan, että auto näkyy. Oliko vitonen jäänyt matkalle ja kutonen olisi varmaan auton lähellä tien vieressä…
Aikaa oli reilut kymmenen minuuttia, uskalsin jo katsoa kelloa. Tuto meni tien yli itsevarmasti, Kari nousi autosta. Huusin Karille, että menee takaisin autoon, Tuto huomasi Karin ja alkoi tuijottamaan ihmeissään mitä iskä täällä tekee- ilmeellä. Tiukka jälki käsky ja tehtiin lenkki metsässä ja koira menee takaisin tien yli ja alkaa painelemaan pois päin autosta takaisin metsään päin- HÄH!!? Kulma oikealle ja pian löytyi se vitonen. Aikaa ei ollut enää paljoa. Auto oli lähellä, joten uskalsin antaa Tuton mennä vauhdikkaasti ja pian Neito ilmaisikin kutos kepin! Mulla pääsi riemun kiljahdus, lähdettiin juoksemaan täysiä autoa kohti. Koira autoon, jälkiliina nopeasti rullalle ja Kari painoi kaasua, että ehdittäisiin ajoissa keppien palautus paikalle. Ehdittiin, palautuspaikka oli ihan lähellä. Palautin kepit, kuittasin ne allekirjoituksella ja sitten pidettiin Neiti Näpsäkän kanssa BILEET!
Soitin heti Hämäläisen Askolle joka tuumasi: ”Voi v***u, nyt tuntuu hyvältä!” Taisi meillä molemmilla vähän silmäkulmakin kostua. Sitten soitin äidille, joka on koko kisan aikana ollut henkisenä tukena ja jännittänyt puolestamme. Äiti ihan huusi onnesta tietäen miten tärkeä juttu tämä minulle on! Ja sitten tietty kasvattaja Riitalle piti soittaa, joka oli jännittänyt kisaa tulospalvelun kautta kotona. Riitta kysyi: ”No, kannattiko lähteä?”
Jäljen jälkeen palasimme vielä lähtöpaikalle, jossa sain kuulla janapisteet: 39 pistettä! Piste meni siinä, kun en ollut päästänyt 15 metrin liinaa ihan loppuun asti (10 metrin kohdalla on merkki, johon stoppasin). Arvokisoissa liina pitää kuulemma päästää aina loppuun saakka vaikka se olisikin yli 10 metriä pitkä. Ihana Eeva Linnala sanoi, että seuraavaa koetta varten katkaise liina 10 metrin kohdalla. Niin teen! Saimme kisassa olleet jälkikepit itsellemme muistoksi somasti siniseen rusettiin sidottuna, aivan ihana juttu! Ajaessamme jälkipaikalta takaisin kisakeskukseen uskalsin kurkata tulospalvelua. Olimme sillä hetkellä toisena, mutta yhden kisaajan tulokset olivat vielä tulematta. Pian nekin tulivat eikä tulos muuttanut sijoitustamme.
HOPEAA!! Hävisimme 5 pistettä Sirpalle ja Cepelle, jotka ansaitsivat mestaruutensa hienolla tuloksella! Marssi ja palkintojenjako
 Palkintojen jakoa edelsi marssi, jonka jälkeen järjestäydyimme riviin päätuomarin puheen ja palkintojen jaon ajaksi. 38 saksanpaimenkoiraa istui metrin päässä toisistaan sulassa sovussa. Muiden kilpailijoiden kanssa ääneen ihmettelimme mustien sakemannien suurta määrää, joka paljastui vasta kun näimme rivissä kaikki osanottajat. Aurinko paistoi ja fiilis oli loistava!
   Palkintojen jaon suoritti SPL:n puheenjohtaja Vesa-Pekka Hirvioja ja päätuomari Eeva Linnala. Tutolle pujotettiin hopeamitali kaulaan ja Neito ymmärsi selvästi, että nyt tapahtuu jotakin tärkeää. Ja mikä mukavinta, koira sai olla huomion keskipisteenä, josta näytti tapansa mukaan nauttivan täysin rinnoin- päinvastoin kuin ohjaajansa!
   Tutoa nauratti kovasti kun kättelimme pronssimitalistin kanssa. Rotumestaruuden voittaneen Sirpan kanssa päätimme suosista jättää onnitteluhalaukset myöhemmäksi, koska emme halunneet ottaa mitään riskiä:)
  Ja sitten se rotumestari: meidän tottispari Sirpa Kurri ja Cepe alla olevassa kuvassa! Miljoonasti onnea ja olette voittonne ansainneet! Toivotamme teille Tuton kanssa aktiivisia eläkepäiviä ja kaikkea hyvää:) Toivottavasti tapaamme mahdollisimman pian.
 Tuto ja Cepe taisivat hieman ihastua toisiinsa: kumpikaan ei ole mikään sosiaalisuuden kukkanen, mutta kun näkivät toisensa, pysähtyivät ja tuijottivat toisiaan pitkään kunnes Cepe katkaisi tuijotuksen heiluttamalla häntäänsä! Tuto jähmettyi hetkeksi ja heilutti takaisin:)
Summa summarum vielä pisteet:
Tottis 86
Esineruutu 20
Jana 39
Jälki 130
Yhteispisteet 275 pistettä ja 1. tulos.
Tuomarit:
Ylituomari Eeva Linnala (esineruutu ja jälki)
Jari Kokkonen (tottis)
Kisan järjestäjä:
SPL Helsinki ry
 Suurkiitos kaikille meitä auttaneille erityisesti Asko ja Rauni Hämäläiselle. Tottis avusta kiitos Vännin Petelle ja Katjalle. Tsempeistä ja treeniavusta kiitos meidän treeniryhmä Jesse, Hanna, Taru, Elsi ja kaikki jotka ovat meidän kanssa treenanneet tällä kaudella. Ja tietty kiitos Vainiontauksen Riitalle elämäni koirasta:)
 Edellisen koira-aiheisen postauksen JK3 myrksytuulessa voit käydä lukemassa täältä:
|