Hae
Kutsu vapauteen

Ferritiini arvo rautainfuusion jälkeen ja kuulumisia

Rautainfuusiosta on kulunut nyt 7 viikkoa ja kävin mittauttamassa ferritiini arvon alkuviikosta. Sain tulokset heti seuraavana päivänä ja ferritiini oli noussut rajusti eli se oli peräti 317! Tämä ei sinänsä ollut mikään yllätys, sehän oli juuri infuusion tarkoituskin ja toki olen tuntenut muutoksen olossani ISOSTI! Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että rautainfuusio todellakin kannatti- toki rauta-arvoja pitää seurata jatkossakin pidemmällä aika välillä, jotta näkee mihin ne asettuu. Olen saanut kuulla usealtakin seuraajaltani, että rauta-arvot ovat romahtaneet melko pian infuusion jälkeen, mikä on luonnollisesti ollut kova pettymys. Ja monella infuusio on jouduttu uusimaan ainakin kerran, jotta arvot ovat korjaantuneet pysyvästi.

 

 

Lue myös: Rautainfuusion jälkeen: ai tämmöistäkö tämä elämä voikin olla?

 

 

 

moni asia on muuttunut rautainfuusion jälkeen

 

 

Mun olo on tosi hyvä tällä hetkellä. Tunnen oloni pirteäksi ja olen nukkunut kuin pieni lapsi viime viikot. Nukun mielestäni todella sikeästi eikä kofeiinin nauttiminenkaan enää heikennä yöuntani! Ihon kuivuminen ja kiristäminen on helpottanut valtavasti- se johtuikin näköjään raudanpuutteesta eikä vaihdevuosista 😉 Olen päässyt eroon myöskin levottomista jaloista mikä on aivan mahtava juttu! Pääkin on alkanut taas toimia eli keskittymiskyky on parantunut enkä unohtele enää asioita samalla tavalla kuin ennen. Olen siis hyötynyt infuusiosta todella paljon eli rahat eivät menneet todellakaan hukkaan.

 

Lue myös: Rankka viikko rautainfuusion jälkeen

 

 

lihakset umpi jumissa

 

 

Muistatte varmaan, että mun olo alkoi helpottaa hieman vajaa 2 viikkoa infuusion jälkeen. Olen kertonut siitä, että mun lihakset tuntuivat ihan erilaisilta: yhtä elastisilta kuin parikymppisenä. No eivät tunnu enää, sillä energiatasojen kohoamisen myötä olen näköjään rasittanut itseäni ihan liikaa. Olen treenannut kovempaa ja mm. maalannut meillä kotona seiniä siihen tahtiin, että yhtäkkiä huomasin olevani ihan umpi jumissa. Lihakset eivät ole pysyneet ihan vauhdissa mukana ja nyt jälkeenpäin ajateltuna en ihmettele asiaa yhtään. Olen nyt yrittänyt rauhoittaa vähän tahtia, että lihakset pysyisivät menossa mukana ja käynyt hierojalla, joten eiköhän lihas jumitkin ala pikku hiljaa helpottaa. Ensi viikolla minulla on lääkärin vastaanotto- kirjoitan siitä sitten myöhemmin mikäli minulla on jotakin uutta kerrottavaa! Pitäkäähän huoli itsestänne ja rauta-arvoistanne<3

 

 

Tuu instaan: satusjoholm

Rautainfuusion jälkeen: ai tämmöistäkö tämä elämä voikin olla?

Rautainfuusiosta on nyt kulunut 18 päivää ja olen ihan eri ihminen. Olen joutunut miettimään viime päivien aikana että kuka mä oikeesti olen? En meinaa tuntea itseäni ja kehoani, niin isoja muutoksia on tapahtunut rautainfuusion jälkeen. Tämmöistäkö elämä voi todella olla? Ai minäkö pärjään loistavasti 6 tunnin yöunilla? Eikö mulla sittenkään ollut kuiva iho kun sitä piti hulluna rasvata ja silti se kuivui? Eikö mun pää olekaan homelo ja eikö mulla olekaan normaalia huonompo muisti? Enkö mä tarvitsekaan päivittäin vartin päikkäreitä? Eikö kyse ollutkaan riittämättömästä palautumisesta? Eikö mulla ollutkaan keskittymisvaikeuksia? Ja miten ihmeessä mun ihon väri kasvoissa on muuttunut vajaassa 3:ssa viikossa? Ja niin edelleen…

Lue myös: Rautainfuusiossa!

 

 

Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo

Kyse ei ollutkaan  vaihdevuosista eikä kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Tämmöinenkö mä oikeasti olen kun elimistössä on riittävä määrä rautaa? Kyse ei ollutkaan kilpirauhasesta eikä vaihdevuosista? Kyse oli vaan vääristä diagnooseista, ajanpuutteista, lukemattomista turhista kokeista, tutkimuksista ja testeistä, välinpitämättömyydestä, jopa rahastuksesta 30 vuoden ajan. Ja ennenkaikkea terveydenhuoltojärjestelmän osaamattomuudesta ja toimimattomuudesta: oireiden juuri syytä ei etsitä vaan oletetaan, arvataan eikä tutkita. Itse olen aina tiennyt, että jokin asia on ollut vialla mun terveydessä parikymppisestä asti, mutten tiennyt mikä. Nyt tiedän: se oli se muotisairaus nimeltä raudanpuute, jota voi hoitaa. Mikään ruokavalio, mikään määrä liikuntaa eikä mitkään hermostoa tasapainottavat harjoitukset olisi koskaan saanut aikaan sitä mitä rautainfuusio sai hyvin lyhyessä ajassa! Miten tämä on mahdollista?

älä syö liikaa rautaa, se voi olla vaarallista!

Mua on peloteltu rautainfuusiosta, sanottu laiskaksi kun suostuin infuusioon ja jopa otettu verta pois koska rautaa oli kuulemma liikaa (maksoin muuten tuosta lystistä yli 150 euroa) 🙁 Tämä tuntuu käsittämättömältä, koska olen kertonut etten nuorempana syönyt juuri mitään 5 vuoteen, olen treenannut aina paljon, synnyttänyt tai imettänyt 4 vuotta elämästäni, nuorempana en syönyt punaista lihaa jne. Uskon, että aika harvalla naisella on elimistössään liikaa rautaa kun me menetetään sitä joka kuukausi menkkojen takia. Harva syö myös todella monipuolisesti ja moni on synnyttänyt ja imettänyt pitkään. Tosin en väitä, että kenenkään pitäisi rautaa syödä turhan takia ja että kaikilla naisilla olisi raudanpuute sen vuoksi kun on nainen ja minulla on.
Kirjoitan jatkossakin miten mun oloni kehittyy aikaa myöten. Rautainfuusion jälkeinen viikkohan oli hankala, lue lisää täältä. Ja koska infuusiosta on aikaa niin vähän, niin varmaan mulla olokin tästä vielä muuttuu ajan kanssa. Todennäköisesti vasta viikkojen kuluessa oikeasti tiedän minkälaista elämä on kun rautavarastot ovat täynnä. Mutta sen voin jo nyt todeta vielä loppuun, että kyllä yhteiskunnan rahoja haaskataan valtavasti kun väsyneiltä naisilta ei suostuta tutkimaan kunnolla raudanpuutetta. Miten paljon vääriä diagnooseja, inhimillistä kärsimystä, puolivaloilla elämistä…en edes uskalla ajatella.
Seuraa instassa: satusjoholm