Postaus on jatkoa hetki sitten julkaistulle Autonomisen hermoston yliaktiivisuus eli sympakotonia ja pitkittyneen stressitilan vaikutukset postaukselle . Lue suuren suosion saavuttanut postaus täältä. Aikaisemmasta postauksesta sait tietoa mm. siitä miten pitkittynyt stressi vaikuttaa hormonitoimintaan ja koko kehoon, autonomisen hermoston yliaktiivisuudesta ja sen tasapainottamisesta, mikä kaikki on stressiä, stressivasteesta, Neurosonicin kehittelemästä teknologiasta, joka on kehitetty erityisesti autonomisen hermoston yliaktiivisuuden ja stressitilan lievitykseen jne. Tämän postauksen aiheena on pitkittyneen stressitilan hoitaminen ravitsemuksellisesti ja lisäravinteilla. Saat tietoa miten tukea ruoansulatusta, suolistoa ja sen mikrobistoa ja mitä lisäravinteita suositellaan käytettäväksi pitkittyneessä stressitilassa. Lisäksi saat tietoa siitä, miksi yrttien käytön kanssa kannattaa noudattaa varovaisuutta erityisesti silloin kun keho ei ole stressin vuoksi tasapainossa. Postaus on tehty yhteistyössä Diplomiravintontoterapeutti Nina Saineen kanssa. 

Ihminen on kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Stressitila vaikuttaa syömiseen, ruoansulatukseen, uneen, ihmissuhteisiin, vireystilaan- onkohan mitään asiaa mihin se ei vaikuttaisi? Epäsopiva ravinto ja tiettyjen ravintoaineiden puutokset taasen voivat viedä stressaantuneen kehon ja mielen yhä syvemmälle stressin syövereihin, jonka seurauksena sekä mieli että keho voi entistä huonommin. Oma villi arvaukseni (en siis väitä mitään) on, että sympakotonia on todella monien mystisten oireyhtymien ja sairuksien takana- tai ihan jopa pääpirunakin ainakin mikäli mitään fyysistä syytä oireille ei löydetä. Tietenkin se edellyttää sitä, että potilas tutkitaan kunnolla?

Lukiessanne edellisen postauksen sympakotoniasta eli autonomisen hermoston ylirasitustilasta huomasitte varmaan, että todella monet sympakotonian oireet ovat samantyyppisia kuin vaikkapa kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminnassa, raudanpuutteessa, homealtistuksessa, ympäristöyliherkkyyksissä tai vaikkapa kroonisissa infektioissa. Kyse on usein tapahtumasarjoista, joissa terveysongelmat ovat monen eri tekijän summa. Nämä kaikki edellämainitut pystytään toteamaan erilaisilla lääketieteellisillä tutkimuksilla eli mikäli kaikki arvot ovat normaalit eikä oireiden syytä meinaa löytyä, niin pyytäisin sinua miettimään voisitko kärsiä sympakotoniasta- tästä erittäin huonosti tunnistetusta ja alihoidetusta tilasta?

Stressi- se perkeleitten perkele

Stressi on ihan oikea perkele eikä se säästä meistä ketään! Meillä jokaisella on synnynnäinen temperamentti, joka tarkoittaa yksilöllistä kykyä reagoida asioihin. Temperamenttiaan ihminen ei voi muuttaa vaikka ihmisen persoonallisuus muokkaantuukin koko elämän ajan.. Se selittää, miksi eri ihmiset kokevat samat asiat eri tavoin. Se mikä toiselle on stressi, on toiselle elämän haaste ja suola. Lue aiheesta lisää täältä. Temperamentin lisäksi monet muutkin asiat vaikuttavat stressinsietokykyyn kuten ympäristötekijät, vuorovaikutussuhteet lapsuudenkodissa, opitut ongelmanratkaisumallit  ja muut psykososiaaliset tekijät. Lohtua tuo se, että sen jälkeen kun omat haitalliset uskomukset, tavat ja mallit on opittu tunnistamaan, voi tilalle rakentaa terveellisempiä ja hyödyllisempiä tapoja toimia. Voimme siis kasvaa ja kehittyä koko elämämme ajan ja pitämään parempaa huolta itsestämme?

Kerron teille esimerkin 20-vuoden takaa omasta elämästäni, joka laittoi minut todella miettimään omaa stressinsietokykyäni ja stressiherkkyyttäni.

Muutaman päivän kuluttua olisi jouluaatto ja pojat olivat 1- ja 3- vuoden ikäiset. Ystäväni x pyysi meitä poikien kanssa heille kyläilemään. Otin kutsun kiitollisena vastaan: olisi tosi kiva vaihtaa kuulumisia siinä samalla kuin samanikäiset lapsemme saivat leikkiä keskenään. Ystäväni luokse kävellessämme tajusin olevani tolkuttoman väsynyt ja stressaantunut. Olimme leiponeet poikien kanssa koko viikon joululeivonnaisia ja samalla olin yrittänyt (enkä vain yrittänyt) tehdä joulusiivoja kaksikerroksisessa talossamme. Aamulla herätessäni mietin heti mitä vielä on tekemättä ja ajatuskin tekemättömistä töistä uuvutti. Siis ei tullut mieleenkään jättää mitään tekemättä- se ei ollut edes vaihtoehto.

Saapuessani ystäväni luokse oven avasi rento ja hyväntuulinen ystäväni. Heidän kotinsa oli jo siivottu, kuusi koristeltu ja ystäväni oli lukenut naisten lehteä sohvalla piparia ja glögiä nauttien ennen tuloamme. Minulle selvisi, että heidän perheen joulusiivot oli tehty parissa tunnissa edellisenä iltana rennolla otteella nautiskellen. Siis ei mitään seinien ja kaappien jynssäystä täydellisyyttä tavoitellen vaan ihan perussiivous. Olin äimistynyt: mitä ihmettä, siis voiko herran jumala noinkin elää??!!

Tämän jälkeen mietin usein sitä, miten ihmeessä pienten lasten äiti oli vuoden kiireisimmillä viikolla niin rento? Miten joku voi joulunalus viikolla maata sohvalla ja nautiskella pipareita ja glögia kun tekemistä on niiiin paljon? Toisaalta tiedostan myös sen, että esimerkiksi työelämässä minulla on loistava stressinsietokyky tietyissä tilanteissa, jotka edellyttävät nopeaa reagoimista paineenalaisena eli asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Eli stressinsietokykyni vaihtelee paljonkin eri tilanteissa. Jouluesimerkkiin palatakseni siitä olen kuitenkin varma, että on ihan turha sanoa sivusta perfektionistille, että ota vähän rennommin, tulee se joulu vähemmälläkin hössöttämisellä. Se on sama kuin sanoisit alkoholistille, että lopeta nyt ihmeessä tuo juominen, se tuhoaa elämäsi.

Näin koiratermein ilmaistuna olen monta kertaa pohtinut meidän ihmisten hermorakennetta. Toinen on jo perusluoteeltaan hieman nautiskelija, rento eikä hänelle ole maailmanloppu jos kaikki ei olekaan niin täydellistä. Ja sitten toinen taas…Ja näiden kahden ääriesimerkin väliin mahtuu lukemattomia määriä muunlaisia esimerkkejä. Harrastuskoiraa hankittaessa haetaan koiraa, jolla on hyvä hermorakenne. Jos minä olisin koira, niin minua kuvattaisiin todennäköisesti seuraavasti: ajoittain helposti paineistuva, vaikea rauhoittua, energinen, aina valmis työntekoon. Olisin myös ehkä liian terävä negatiivisessa mielessä? Noh, näillä mennään ja luojan kiitos en ole harrastuskoira ainakaan tuon paineistumisen ja rauhoittumisvaikeuksien osalta?

Voidaanko pitkyttynyttä stressitilaa sitten hoitaa ravitsemuksellisesti tai vaikkapa lisäravinteiden keinoin? Kysyin asiaa Nina Saineelta, joka vastasi alla oleviin kysymyksiin.

Miten pitkittynyttä stressitilaa voi hoitaa ravitsemuksellisesti?

Ruoansulatuksen tuki

Ihan ensimmäisenä varmistaisin ruoansulatusta. Tässä auttaa usein terveellinen juuri itselle räätälöity ruokavalio, jossa ainakin aluksi proteiinit ja tärkkelys syödään eri aterioilla. Tämä helpottaa ruoansulatusta, sillä yhtä aikaa syödyt proteiinit ja tärkkelys asettavat ruoansulatukselle kaikkein isoimman paineen ja varsinkin stressissä sulamaton ruoka aiheuttaa paljon mahasuolikanavan oireilua, joka heijastuu sitten muuallekin kehoon, kuten ajatteluun ja mieleen, ihoon, lihaksiin, niveliin ja energiantuotantoon. Ruoansulatuksen apuna käytetään myös usein ruoansulatusentsyymivalmistetta ja proteiinin sulamista helpotetaan lisäksi suolahappolisällä. Toki jos on ollut närästystä tai muuta ruoansulatuskanavan ärsytystilaa, pyritään ensin saattamaan ruoansulatuskanavan limakalvot parempaan kuntoon. Nämä ovat aina yksilöllisiä ja tilannekohtaisia ratkaisuja.

Suolisto ja sen mikrobisto

On tärkeää hoitaa myös suoliston mikrobisto tasapainoon. Uskaltaisin sanoa, että pitkittynyt stressi epätasapainottaa sitä aina, ainakin välillisesti. Pitkittyneessä stressissä ei ole epätavallista, että on päässyt kehittymään ohutsuolen bakteeri- tai/ja hiivaliikakasvu, joka tulee toki tutkia ja hoitaa.Tämä on ammattilaisen tehtävä. Jos siis omat toimet vatsan tukemiseen eivät tunnu riittävän, kannattaa siis kääntyä sellaisen ammattilaisen puoleen kuten ravitsemusammattilaisen (yhteystietoja mm. Suomen Ravintoterapiayhdistys ry:n verkkosivuilla) tai funktionaalisen läkärin puoleen, joka on saanut asiassa koulutusta. Joskus on hyvä antaa lääkärin tai erikoislääkärin ensin varmistaa ettei oireilun taustalla ole mitään lääketieteellistä hoitoa vaativaa sairaudentilaa. Joskus mahasuolikanavaa pitää esimerkiksi tähystää ylä- tai alakautta.

Tarvitaan myös probioottisia valmisteita, jotta suolistoa päästään kansoittamaan hyvillä suolistomikrobeilla jos siellä on epätasapainoa. Tässä tehdään usein sellainen virhe, että käytetään vain tietynlaisia probiootteja, usein lähinnä bifidobakteereja ja lactobacilluksia sisältäviä tuotteita, jolloin epätasapaino ei välttämättä korjaannu vaan saattaa jopa pahentua. Mikrobitasapainoa voidaan tutkia ulostenäyttein, mutta suosittelisin joka tapauksessa käyttämään vaihdellen erilaisia tuotteita, myös niitä joissa on mm. enterococcuksia ja maaperäbakteereja. Myös hapatetut tuotteet kuten hapankaali tai hapatetut muut kasvikset tai hapatetut juomat voivat auttaa, mutta eivät tavallisesti sovi jos mikrobitasapainon häiriötä esiintyy ohutsuolessa. Vaikeimmissa dysbioosi- eli mikrobiepätasapainotiloissa saatetaan tarvita ensin lääke- tai luonnonlääkehoitoa, jotta patogeenisiksi muuttuneet mikrobikannat päästään ensin häätämään alta pois.

Tärkeää on myös korjata kaikki ravintopuutostilat. Muutoin keholla ei ole ”palikoita” tasapainottaa ja korjata itseään.

Seuraavan yhteistyöpostauksen aihe on unettomuus ja voiko unettomuutta hoitaa ravitsemuksellisesti ja lisäravinteilla. Pysykäähän rakkaat Mussukat kanavalla?

Millaiset ovat raudanpuutoksen oireet?

Eri yksilöillä voi olla hyvinkin erikoisia oireita, joita ei liittäisi herkästi raudan puutokseen tai anemiaan, mutta yleisimpiä oireita on mm. väsymys, kalpeus, hengästyminen, sykkeen nousu vähäisestäkin rasituksesta, päänsäryt, ihon kuivuminen ja hilseily, kehon lämmön mataloituminen alle 36.6 asteen kainalosta mitattuna, hiustenlähtö, hiusten laadun muuttuminen, usein karkeammiksi ja levottomat jalat.
Henkisellä tasolla raudanpuutteisella saattaa olla myös masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, surun tunteita ja vihaisuutta ilman että he pääsevät oikein käsiksi siihen miksi näitä tunteita esiintyy tai miksi ne ovat niin herkässä ja voimakkaita verrattuna niiden mitättömän pienen tuntuisiin arkipäivän laukaisijoihin. Raudanpuutteisella saattaa olla myös epämääräisiä tuntemuksia siitä että kaikki ei elämässä ole hyvin ja että heillä on henkisen tuen puutetta tai he ovat muuten jotenkin oudon tyytymättömiä elämäänsä vaikka ulkoisesti kaikki vaikuttaisikin olevan ihan kunnossa. Nämä tunteisiin ja mielialaan liittyvät ongelmat saattavat hellittää kun raudanpuutosta hoidetaan oikein ja kun hoito on muutenkin riittävän kokonaisvaltaista.

Jotkut, usein lääkärit tai tarveydenhoitohenkilökunta nojaavat liiaksi pelkkään hemoglobiinin mittaukseen tai sen lisäksi nk. punasoluindekseihin. Hemoglobiini on useissa tilanteissa niin huono rautamittari että itseä hämmästyttää miksi se vieläkin tuntuu olevan se tärkein rautamittari, jota mitataan terveydenhuollossa erittäin ahkerasti. Usein hemoglobiini tosiaan säilyy aivan hyvänä vaikka raudanpuutoksen oireet olisivatkin aivan ilmeiset ja raudanpuutos löytyisikin sitten muista kokeista. Toki myös punasoluindeksestä voi päätellä paljonkin, mm. tarvetta tarkistella B-vitamiinitasoja silloinkin kun ei olla vielä menty yli tai alle viitearvojen. Lue aiheesta lisää täältä.

On myös virheellistä kiinnittää huomio pelkästään ferritiiniin. Se voi olla matala myös muista syistä kuin siksi että raudasta olisi puutetta ja se voi myös olla normaali tai korkea muista syistä kuin siksi että rautaa olisi tarpeeksi. Itselläänkin jäi aikanaan raudanpuutos havaitsematta, koska ferritiiniarvo oli korkea. Muut labrakokeet sitten paljastivat inflammaation ja kun sitä korjattiin ruokavaliolla ja ravintolisillä, ferritiiniarvo normalisoitui.

Tosiaan, mm. elimistön hiljaa kytevä tulehdus eli inflammaatio voi nostaa ferritiiniä. Ferritiini ei ole siis yksistään luotettava rautamittari. Kun suosittelen työssäni ihmisiä mittaamaan rauta-arvonsa, suosittelen ferritiinin lisäksi mittaamaan myös transferriinireseptorit (TfR), seerumin raudan (S-Fe) ja transferriin saturaation (TrFeSat). Jälkimmäiseen kuuluu osatutkimuksena myös tuo em. seerumin rauta, joten jos maksaa itse tutkimuksensa, mittaamalla TrFeSat välttyy maksamasta erikseen turhaan seerumin raudan mittaamisesta.

Ennen kokeita on hyvä olla vähintään viikko, mielummin kaksikin ilman rautavalmisteita. Jos labrakokeen edessä on pieni f-kirjain, se merkitsee että kokeeseen pitää mennä paastossa eli on hyvä olla syömättä 10-12 tuntia ennen koetta. Labrakokeiden tuloksissa on myös erittäin tärkeä huomioida, että rauta-arvojen viitearvot ovat erittäin laajat, joten ei kannata vetää suoraa johtopäätöstä siitä jos tulokset sijoittuvat viitearvoihin. Saatat silti tarvita rautalisää. Toisaalta jos vain ferritiini on alakanttinen, mutta muut arvot ovat hyvät, se ei välttämättä lainkaan kerrokaan rautalisän tarpeesta ja tässä kohden tehdään nykyään paljon virhearvioita! Rautaa voi saada myös liikaa ja se voi olla silloin elimistölle haitaksi.  Alakanttinen ferritiini voi liittyä mm. elimistön huonontuneeseen kykyyn poistaa ylimääräistä estrogeenia tai mm. liikaan kuparin kertymiseen varsinkin sen inaktiivisessa muodossa, samoin sinkin ja kuparin epätasapainotilaan ja maksan ongelmiin tuottaa kuparia sitovaa proteiinia keruloplasmiinia.

Raudanpuutosta diagnosoidessa on myös tärkeä ottaa huomioon kokonaisuus ja oireet ja miettiä mistä raudanpuutos juuri kyseisen ihmisen kohdalla mahdollisesti johtuu ja ennen kaikkea mitä muuta elämässä ja kropassa on samanaikaisesti meneillään.  Raudanpuutehan voi johtua monenlaisesta syystä. Ehkä ruokavaliossa ei ole rautaa tarpeeksi. Ehkä sitä on menetetty mm. onnettomuudessa, leikkauksessa, synnytyksessä tai kuukautisvuotojen takia. Ehkä ruokavaliossa tai ravintolisäohjelmassa on liikaa raudan imeytymistä haittaavia tekijöitä. Ehkä ruoansulatus ja suolisto on huonossa jamassa tai ehkä on lääkityksiä, jotka on raudanpuutoksen takana.

Mikä usein jätetään huomiotta on se, että jos ihmiselle on kehittynyt raudanpuutos, silloin hänellä voi mitä suurella todennäköisyydellä esiintyä myös muita ravintopuutoksia ja nämä tulisi ottaa huomioon. On myös tärkeää pyrkiä poissulkemaan muita mahdollisia tekijöitä raudanpuutoksen oireilun taustalla. Raudanpuutoksen lisäksi voi myös olla muutakin, joka vaatii yhtäaikaista huomiota. Niin kliseistä kun se onkin, olemme kokonaisuuksia. Raudanpuutos voi olla hidasta korjata, mutta jos oireet eivät häviä tai ne eivät häviä riittävästi, tulisi selvittää mitä muutakin voi olla epätasapainossa.

On olemassa myös koulukunta jonka mielestä lähes kellään ei ole raudanpuutetta vaan kaikki liittyy muihin asioihin, kuten magnesiumin puutteeseen. On kuitenkin huomioitava että kun kokonaisuus on otettu riittävästi huomioon (toki, kyllä myös mm. magnesiumin puute), moni kuitenkin hyötyy merkittävästi rautavalmisteiden käytöstä ja on aivan ilmeistä että rautaa on liian vähän kehossa silloin kun sitä on poistunut verenvuodon kautta isoja määriä tai kun sitä ei saa ruoasta tarpeeksi tai kun sitä ei imeydy riittävästi.

Kun näitä ”koulukuntaeroja” tarkastelee niin kritiikkiä ”magnesiumlaisillekin” on ja itse olen sitä mieltä että usein magensiumia merkityksellisempikin kivennäisaine on kalium ja usein magnesiumin pitkäaikainen runsas tankkaaminen tuo epätasapainotilaa kaliumin ja joskus myös kalsiumin suhteen. Tässä mielipiteessäni en ole mitenkään yksin. Sekä magnesiumin, kaliumin, että joskus myös kalsiumin puute voi muuten myös olla oireilun suhteen osin samankaltaista raudanpuutoksen oireilun kanssa.

Riittävä ja oikea-aikainen suolahapon muodostuminen mahalaukussa on tärkeää, jotta ruoan proteiinirakenteet alkavat sulamaan ja jotta suolahappo voi aktivoida mahalaukun seinämästä erittyvästä pepsinogeenista pepsiinientsyymiä, joka niinikään sulattaa proteiinia. Rauta on ruoassamme merkittävässä määrin sitoutuneena proteiinirakenteisiin, joten jos proteiini sulaa huonosti, saamme rautaakin vähemmän kuin voisimme potentiaalisesti ravinnostamme saada.

Suolahapon ja pepsiinin lisäksi on myös muita proteiinia sulattavia entsyymejä, kuten useantyyppiset haiman ja ohutsuolen limakalvon tuottamat proteiinit. Tämän vuoksi ruoansulatuksen tulee kaiken kaikkiaan olla hyvässä kunnossa, jotta rauta ja muutkin ravintoaineet pystytään kunnolla hyödyntämään. Ruoansulatusongelmien yhteydessä ilmenee usein myös suolen seinämän huonokuntoisuutta ja ärsytystiloja ja tämäkin haittaa ravintoaineiden imeytymistä.

Hapotonta mahaa aiheuttaa mm. atrofinen gastriitti, joka on tila joka surkastuttaa mahalaukun seinämää. Sama tila on yhteydessä myös krooniseen B12-vitamiinin puutokseen, jota hoidetaan pistoshoidolla. B12-vitamiinin puute liittyy myös anemiaan ja raudanpuutokseen.

Jotkut lääkitykset, etenkin happosalpaajat aiheuttavat hapotonta mahaa. Koska toisin kuin mm. pätevän koulutuksen saaneilla ravitsemusasiantuntijoilla ja funktionaalisilla lääkäreillä, peruslääketieteessä ei ole usein riittävästi ymmärrystä ja osaamista puuttua tehokkaasti närästys- ja refluksiongelmiin ja vatsan limakalvo-ongelmiin, happosalpaajia syödään ihan tolkuttomasti, jopa vuosikymmeniä. Tästä seuraa mm. kroonisia suolistotulehduksia kuten ohutsuolen bakteeriliikakasvua (oireet diagnosoidaan usein ärtyneen suolen oireyhtymäksi), vakavia ravintopuutoksia ja monenlaisia kroonisia suolistovaivoja. Ravintopuutokset poikivat terveysongelmia hyvin laajalti kehoon ja mieleenkin. Hyviä ja turvallisia apuja närästykseen ja mahasuolikanavan limakalvovaurioihin ovat mm. sinkkikarnosiini, glutamiiniaminohappo, piihappogeeli, A-vitamiini ja rasvahapoista mm. kalaöljy, tyrniöljy ja purasruohoöljy.

On myös hyvä pistää merkille, että närästys ei ole läheskään aina merkki siitä että mahahappoa erittyisi liikaa vaan yleisimmin silloin sitä paradoksaalisesti usein erittyykin liian vähän tai väärään aikaan tai sitten vatsaontelon kasvanut paine mm. lihavuuden tai suoliston sisältämän massan tai kaasujen vuoksi painaa mahalaukkua ylöspäin, jolloin sieltä pääsee herkemmin purkautumaan hapanta sisältöä ylös ruokatorveen. Joskus närästyksen syynä on liian löysä vatsalaukun sulkijalihas tai palleatyrä. Nämäkin syyt ovat usein lähtöisin vatsaotelon kasvaneesta paineesta ja ilmenevät henkilöillä, joilla on tällaisiin ongelmiin perittynä jo valmiiksi rakenteellisia heikkouksia.

Myös haiman ja sappirakon erilaiset sairaudentilat voivat vaikeuttaa ruoansulatusta. Lääkäriin on aina mentävä jos ilmenee kovaa yhtäkkistä kipua ja silloin on mentävä lääkäriin nopeasti. Lääkäriin on hakeuduttava myös jos ulosteet kelluvat, on pitkään ripulia tai ummetusta, kipuilua, jos uloste on kovin keltaista, limaista, mustaa (tosin mm. mustikka, lakritsi ja rautavalmisteet voivat värjätä ulosteen tummaksi), veristä tai harmaata. Joskus pitkään akuutti tai pitkään jatkunut lievä verenvuoto suolistosta johtaa raudanpuutokseen. Joskus syynä voi olla myös esimerkiksi munuaissairaus, jossa verisoluja suodattuu virheellisesti virtsan mukana ulos kehosta. Raudanpuutos on yleistä henkilöillä, joilla on erityyppisiä mahasuolikanavan vaivoja ja sairauksia.

2) Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä ei voi nostaa lääkitystään riittävälle hoitotasolle, jos hänellä on raudanpuutos. Tämä johtuu siitä että rauta kuljettaa happea soluille ja solujen hapenkulutus lisääntyy kun elimistön aineenvaihdunta ja energiantuotanto saatetaan kilpirauhaslääkityksellä normaalille tasolle. Jos hapen kuljetinta, rautaa puuttuu, tilanne on ikään kuin sellainen, että ruuhkaisesta liikenteestä puuttuu autoja, takseja ja busseja ja siksi olemassaolevat ajoneuvot ajavat ylinopeutta saadakseen kuljetettavansa perille. Sydän joutuu siis tekemään enemmän töitä ja mm. kiihdyttämään sykettä jos kilpirauhaspotilaalla on raudan puutos ja annosta yritetään nostaa. Tilanne tosin usein tulkitaan liikatoiminnaksi, vaikka elimistön lämpötila ei olisikaan kohonnut, eikä mm. T3v-arvo ole yli viitteiden. Kilpirauhaslääkkeen liika-annostelu ja raudanpuutoksesta johtuva sykkeen nousu on siis osattava erottaa toisistaan. Raudan puutos on diagnosoitava ja korjattava ensin ja vasta sitten kilpirauhaslääkitys voidaan nostaa sopivalle annostukselle, käytetään sitten mitä tahansa lääkitystä: Thyroxinia, eläinperäisiä, T3:a tai jotakin näiden yhdistelmistä. Lue lisää aiheesta täältä.

3. Sekä kilpirauhasen vajaatoimintaan, että raudanpuutokseen liittyy usein krooninen ruoansulatuksen heikkous. Sitä, oliko ensin muna vai kana voi olla joskus vaikea päätellä, mutta tärkeää on joka tapauksessa varmistaa sekä riittävä kilpirauhashormonien, että raudan saanti ja miettiä mitä kaikkea heikentyneen ruoansulatuksen taustalla voi olla ja miten asiaa voi hoitaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tyhmäähän sitä rautaa on syödä maailman hamaan tappiin asti jos on löydettävissä ja korjattavissa syyt miksi rautatasot ovat alentuneet. Kilpirauhasen vajaatoiminta on voinut hidastaa ruoansulatusta, saatetaan tarvita esim. hoitoja, esim. kohdun limakalvokäsittely ja joskus jopa kohdun poisto, erilaisia lääkityksiä, elämäntapamuutoksia, ravintoterapiaa tms.

Verenmuodostuksen kannalta ravitsemus kokonaisuudessaan on hyvin merkityksellinen.Joskus raudanpuutoksen kannalta ensimmäinen ja tärkein ravintolisä on laajakirjoinen ruoansulatusentsyymivalmiste ja toisinaan tarvitaan suolahapon tuotantoa tukemaan myös suolahappolisää varsinkin aterioille, jotka sisältävät paljon proteiinia, etenkin punaista lihaa, joka sulaa usein hyväkuntoisillakin heikommin kuin esimerkiksi kana ja kala. Myös kasviperäiset proteiinilähteet kuten palkokasvit ja viljat saattavat sulaa huonosti.Rautavalmisteissa itsessäänkin on eroja ja niiden ohella voidaan käyttää myös mm. laktoferriini- tai ternimaitovalmisteita (niille, joille maitotuotteet käyvät) tai esim. nokkosuutetta. En tiedä onko jossain jo saatavilla kapseloitua pakastekuivattua luomumaksaa, mutta sellainen olisi hyvä tuote niille, jotka eivät pidä maksaruokien mausta. Rautavalmisteista monilla miedot aminohappokelatoidut tai nestemuotoiset luontaistuotekaupan rautavalmisteet sopivat paremmin kuin apteekien valmisteet, joista monet saavat vatsansa kipeiksi tai ummetusta, mutta toisilla taas rautaa nostaa parhaiten apteekin nk. kolmen arvoinen rauta. Rauta on hyvä ottaa aamusta ennen kuin raudan imeytymistä estävän hepsidiiniproteiinin kohoamista. Lue lisää aiheestä täältä.