Julkaisin viime sunnuntaina ahdistava ketokeskustelu- postauksen ja haluan kertoo teille, että näköjään postaus tuli enemmän kuin tarpeeseen. Ennen kuin jatkat eteenpäin, lue postaus täältä. En ole varmaan saanut koskaan niin paljon positiivisia kommentteja mistään postauksesta kuin tästä. Ihmiset kiittivät minua, että uskalsin kirjoittaa, kuulemma poistin monelta ahdistusta ja ennen kaikkea ihmiset avautuivat omista kokemuksistaan, jotka ovat olleet monelle ahdistavia ja outoja. Viestejä tuli satoja ja minulla meni koko sunnuntai päivä ja maanantai-ilta niihin vastaillessa. Postaus pomppasi myös tämän viikon suosituimmaksi terveyspostaukseksi Suomessa ja on sitä näköjään vielä tänäänkin. Ainoastaan pari negatiivista kommenttia tuli, joista toisen kirjoittaja ei ollut edes jaksanut lukea postausta, koska ei halua avata linkkejä? Mutta toki otti kovasti kantaa asiaan.

Olen saanut tietooni surullisia tarinoita siitä, miten ihmisiä on mollattu ja haukuttu, mikäli he ovat kertoneet lopettavansa ketogeenisen ruokavalion. Useat henkilöt ovat kertoneet, etteivät halua edes kirjoittaa kokemuksistaan, koska kielenkäyttö on ollut niin loukkavaa ja törkeää. Todella yleistä on henkilön syyllistäminen, mikäli ketoilu ei sovi- tuolloin henkilö on toteuttanut ketoruokavaliota tietenkin väärin eli epäonnistunut. On kenties kukaties syönyt liikaa oksalaatteja tai lektiinejä tai tehnyt jotakin muuta sääntöjen vastaista. Eli ei ole rajoittanut jo muutoinkin rajoitettua ruokavaliota tarpeeksi eli syönyt päin hanuria.  Ei tule mielenkään, ettei ole olemassa ruokavaliota, joka sopii kaikille! Meidän jokaisen elimistö on erilainen ja naisen elimistö erilainen kuin miehen- tuliko uutta tietoa? Lisäksi paljon treenaavan kroppa toimii eritavalla kuin sohvaperunan, jolloin hiilareita todellakin voi syödä enemmän ja pysyä silti ketoosissa.

Useat kertoivat myös siitä, että haluaisivat kokeilla ketoruokavaliota, mutta asian ympärillä pyörivä aggressiivisuus pelottaa ja inhottaa. Ymmärrän sen oikein hyvin. Vaikka on olemassa fiksuja vhh ja ketoryhmiä, niin kokonaisuus saattaa hahmottua isona yhteisenä mössönä ihmisen mieleen eikä hän erota fiksuja ryhmiä vähemmän fiksuista. Itse en tarkoittanut postauksellani mitään tiettyä ketoryhmää, vaikka sainkin viestejä, joissa kerrottiin ihmisten arvaavan mistä ryhmästä kirjoitin. En kirjoittanut mistään yksittäisestä ryhmästä vaan ketokeskustelusta yleisellä tasolla.

Minulla on itselläni vhh blogi ollut jo pian 4 vuotta ja siitä huolimatta minua suututtaa ketoruokavalion ympärillä pyörivä vouhotus. Minua ketuttaa tällä hetkellä, että hyvä asia pilataan turhalla fanaattisuudella, kiihkoilulla ja hehkuttamisella. Kyseessä on vain ruokavalio, joka on pinnalla tällä hetkellä ja jonka ympärillä pyörii iso bisnes. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin hyvin yksinkertaisesta asiasta: vähennä hiilarien määrää alle 50 grammaan päivässä (ketogeenisessä 20 g), nauti enemmän rasvoja ja hyviä protskujen lähteitä. Ja jos liikut paljon (en tarkoita sitä, että ulkoilutat jalkojasi pari kertaa viikossa kävelyllä), voi vhh ruokavalio (hiilarit alle 100 g) olla kannaltasi järkevämpi vaihtoehto. Joillekin tämäntyyppinen makrojakauma palauttaa terveyden, toiset joutuvat hieman lisäämään hiilarimäärää vaikkapa palautumisen tai hormoonitoiminnan takia. Aika moni nostaa hiilarimäärää tuosta 20 grammasta muutaman kuukauden kuluttua ylöspäin, eivät kuitenkaan kaikki. Osa ihmisistä on sitä mieltä, että kasvikset, marjat ja jopa yksi hedelmä päivässä on ihan jees ja että oma suolisto ja iho kaipaa kuitua ja monipuolisuutta. Eivätkä kaikki suinkaan noudata ketoa laihdutuksen takia. Itsekin painan 56 kiloa, olen 168 cm pitkä ja 48-vuotias. Todellakaan en ketoile painon takia. Mitä vaikeammaksi asian eli oman ruokavalionsa tekee, sen suurempi vaara on siinä, ettei sitä pysty noudattamaan loppuelämäänsä. 

Eli ketokeskustelua todellakin tarvitaan ja sitä lähimmäisen rakkautta. Ja sitä, että jaellaan ohjeita silloin kuin henkilö haluaa tai pyytää apua! Eräs henkilö puolusteli kärkevää kirjoitustyyliään sillä, että hän haluaa vain auttaa. Teki mieli kysyä, että oletko kysynyt henkilöiltä, joiden postauksia kommentoit kärkkäästi, että haluavatko he apua vai haluavatko he ainostaan postata kuvan omasta ruoka-annoksestaan. Ja hei, ei ketään voi auttaa, apu tulee ihmiseltä itseltään. Kannustaa ja tsempata sen sijaan voi paljonkin, kehua ja ihailla. Jokainen meistä on laulun arvoinen eikä päivittäin nautittu hiilarimäärä ole se asia, joilla ihmisarvoa tässä maailmassa mitataan. Love, peace and rock`n roll???

Tulevia postauksia: ketoruokavalio ja kaupallisuus, onko ketoosi stressi elimistölle, voiko virallisia ravitsemussuosituksia noudattaa vähähiilihydraattisesti, ruokavalotrendit ja syömishäiriö jne. Lisäksi tulossa on vieraskynäkirjoituksia Saineen Ninalta tämän postauksen aiheeseen liittyen ja paljon muuta.

Täältä löydät vhh ruoka- ja herkkuohjeita kootusti kuvineen.
Täältä löydät ketogeenisiä ruokapäiväkirjoja ja muita ketoruokavaliosta kirjoitettuja postauksia.

Pyydän jo etukäteen anteeksi jos tämä postaus loukkaa. Tarkoituksenani ei ole kohdentaa tätä kehenkään yksittäiseen henkilöön eikä mihinkään yksittäiseen facebookryhmään. Otan kantaa ketokeskusteluun yleisellä tasolla. Olen jo pitkään miettinyt tämän postauksen kirjoittamista, mutta en ole uskaltanut sitä tehdä. Olen pelännyt. Pelännyt sitä, että minut teilataan ”omieni keskuudessa”. Pelännyt sitä, että minut bannataan eri facebookryhmissä ja en voi enää julkaista niissä blogini vähähiilarisia ruokaohjeita. Pelännyt sitä, ettei minua hyväksytä sellaisena kun olen, omien mielipiteideni vuoksi. Olisi niin paljon helpompaa yhtyä valtavirtaan ja vaieta tietyistä epäkohdista, jotka näen päivä päivältä kirkkaammin. Olenko nyt päässyt pelostani kun kirjoitan tätä postausta. En ole. Siitä huolimatta kirjoitan vaikka tiedän, että todennäköisesti hakkaan nauloja omaan arkkuuni, suosioni ”ketopiireissä” ei tästä ainakaan kasva ja seuraajani saattavat pahoittaa mielensä. Olen tullut siihen tulokseen, etten voi vaieta tietyistä asioista ja epäkohdista vaikka niistä kirjoittaminen viekin minut vahvasti epämukavuusalueelle. Minulle riittää, että hyväksyn itse itseni ja olen sinut omien motiivieni ja tarkoitusperieni kanssa.

Yleisessä ketokeskustelussa minua häiritsee päivältä enemmän tuomitseminen, kaupallistuminen ja vastakkainasettelu. Näitä samoja ilmiöitä tietenkin esiintyy kaikissa ravintokeskusteluissa, mutta kirjoitan nyt ketokeskustelusta, koska noudatan itse tällä hetkellä ketoruokavaliota. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ketokeskustelussa olisi paljon hyvää. Kyllä on, ehdottomasti! Monet ihmiset ovat onnistuneet sen avulla painonhallinnassa ja löytäneet itselleen uuden elämäntavan. Lisäksi vaihtoehtoja tarvitaan, koska olemme jokainen yksilöitä ja kaikki ruokavaliomallit eivät sovi kaikille. Rakastan saadessani lukea eri ihmisten elämänmuutoksista eikä iloani laimenna se, onko muutos tehty ketoruokavaliolla, virallisella lautasmallilla tai millä tahansa ruokavaliolla. Tärkeintä on, että yksilö voi hyvin ja että hänen kasvonsa loistaa ylpeydestä ja ilosta. Haluan nähdä ja kuulla enemmän ”Mä tein sen”- tuuletuksia ja hengittää sitä sisääni. Ei ole ”väärin parannettuja” eikä ”väärin laihdutettuja” jos yksilö voi pitkällä tähtäimellä hyvin. On vaan sieluja, joilla jokaisella on oma elämänpolkunsa ja oma ainutlaatuinen elimistö, joka kertoo mikä ruokavalio, asenne ja elämäntapa sopii juuri hänelle. Keskityn tässä postauksessa tuomitsemiseen, kirjoitan kaupallisuudesta  ja sen tuomista lieveilmöistä myöhemmin. Vastakkainasettelusta olen kirjoittanut aiemmin paljonkin. Oletko jo lukenut ”Ketomaailma kohtaa virallisen ravitsemustieteen”- postauksen, löydät sen täältä.

Tuomitseminen
Ahdistun tuomitsemisesta ja jos johonkin ilmiöön mahtuu paljon tuomitsemista, niin ne ovat uskonnollisuus (kuka pääsee taivaaseen ja toisten syntien kyttääminen) ja ravintokeskustelu. Näen päivittäin sitä, että ketoruokavalion aloittanut ihminen postaa johonkin faceryhmään ylpeyttä puhkuen oman ruoka-annoksensa kuvan, jossa saattaa olla jokin pieni osa, joka ei kuulu ”oikeaoppiseen” ketoiluun. Esimerkkinä mainitakseni vaikkapa porkkana- joo tiedän, että karrikoin? Mitä siitä seuraa? Jenkkiryhmässä postaus täyttyisi awesome-, great job- ja good for you- kommenteista. Mitä meillä tapahtuu? Meillä vedetään turpaan. Tiedän, että taas karrikoin, koska löytyyhän yleensä positiivisiakin kommentteja, mutta päällimmäisenä itselle jää mieleen aina se farisealainen oikeassa olemisen suhtautumistapa, jolla saadaan lytättyä julkaisijan fiilis ja pää painumaan alas. Inhottavaa ja sivistymätöntä!

Myös tiettyjä ruokia demonisoidaan vaikka ne olisivat vähähiilarisia ja ne ovat ”oikeaoppisista” raaka-aineista valmistettuja. Ketosämpylät ovat korvikkeita, mutta niiden valmistukseen käytetyt mantelit (mantelijauho), kananmunat ja juusto ovat yksittäisinä ruoka-aineina ok. Mutta sämpylä on siis korvike ja ketoruokavalioon ei kuulu sitä perkeleellistä leipää- siitä huolimatta, että se olisi vähähiilihydraattista? Ketolasagne ei ole kuitenkaan korvike, vaan lasagne vaikka siinä ei ole käytetty pastaa. Karppisokeri demonisoidaan pieninäkin määrinä silloin tällöin käytettynä (tiedän, ettei sovi kaikille), vaikka asialla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. Ihan kuin ihmiset kuvittelisivat, että ketoilijat innostuisivat mässäämään päivät pitkät karppisokerilla makeutettuja kakkuja sen sijaan, että söisivät vihanneksia ja lihaa. Ihan kuin ihmisillä ei olisi lainkaan omia aivoja, joilla ajatella.

Kaikki ihmiset eivät halua elää lopun elämäänsä pelkillä vihreillä vihanneksilla, kananmunilla ja lihalla. On ihmisiä, joita monotooninen ruokavalio alkaa kyllästyttämään ja he haluavat vaihtelua. On ihmisiä, jotka haluavat myös ketoillessa syödä monipuolisesti ja on myös ihmisiä, jotka haluavat kiinnittää huomiota ruokavalionsa kuitupitoisuuteen. Ja on myös ihmisiä, jotka joskus haluavat juoda lasin pepsi maxia ja pitää hiilaripäivän vaikkapa kerran viikossa. Kaikki ihmiset eivät myöskään ”retkahda” ahmimaan sokeria kuukausitolkulla jos maistavat palan vhh kakkua eivätkä ala himoitsemaan ruisleipää nauttiessaan vhh juustosämpylää. Mielestäni on pelkästään hyvä asia, että myös ketoruokavaliossa on vaihtoehtoja, joista valita. Keneltä se on pois- eikö se ole tärkeintä, että yksilö voi hyvin? Vai onko se tärkeämpää, että itse on oikeassa?

Mistä tuomitseminen kumpuaa? 
Mielestäni se kumpuaa rakkaudettomuudesta. Rakkaudettomuus kumpuaa siitä, että itse ei ole tullut rakastetuksi ja nähdyksi juuri sinä ainutlaatuisena yksilönä, jota jokainen meistä on. Meistä jokainen on arvokas ja ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Ymmärrän oikein hyvin, että tietyissä facebookryhmissä halutaan pitää säännöistä kiinni, jotta homma ei leviä käsiin. Eihän siinä ole mitään järkeä, että vhhryhmässä jäset postaavat sellaisia kuvia, jotka eivät ole vähähiilarista nähn
eetkään. Tuolloinhan ryhmät menettävät merkityksensä. Voisiko asioista kuitenkin mainita ”mustalle lampaalle” kunnioittavasti ja aikuismaisen asiallisesti, tuomitsematta? Voisiko asiasta mainita aloittajalle siten, ettei hän tunne itseään tyhmäksi ja nolatuksi? Voisimmeko opetella ilmaisemaan asioita esimerkiksi tyyliin ”tuossahan on paljon hyvää, hyvä sä”? Olemmehan sentään aikuisia ihmisiä, jotka ovat kasvattaneet meidän sukupolvea paljon fiksumman somesukupolven?