Miten voi olla näin huonoa tuuria!
0Jalkapöytäni 5 metatarsaali murtui 5 viikkoa sitten ja olen ollut siitä asti jalka paketissa. Viime viikolla pystyin jo kävelemään jalalla ilman kyynärsauvoja (ihan ortopedin luvalla) eli kuntoutuminen sujui todella hyvin. Kaikki näytti niin hyvältä! Sitten tapahtui jotakin sellaista mitä en olisi voinut koskaan kuvitella tapahtuvan ja mikä tuntuu vieläkin kaukaiselta unelta…
Lue myös:
juuri kun kaikki oli niin hyvin tapahtui jotakin kamalaa
Olin toissapäivänä aamulla Oven kanssa pihalla ja join kahvia. Aurinko paistoi, linnut lauloi, jalka tuntui hyvältä ja elämä hymyili. Ove pyöri mun jaloissa, kerjäsi leikkimään ja tössötti omia juttujaan. Sitten kuulin kun koira hyppäisi takapihan aitaa vasten (mikä on tietenkin kiellettyä). Tiedoksi jo tässä vaiheessa, että se ei hypännyt sen takia, että yrittäisi mennä yli, vaan se haluaa nähdä mitä aidan takana tapahtuu eli kuka tiellä kävelee. Sitten kuului kamala huuto ja kirkuminen. Kauhukseni huomasin, että koiran oikea etujalka oli jäänyt ranteesta puuaitaan kiinni ja se roikkui yhden jalan varassa ja yritti rimpuilla jalkaa irti! Menin auttamaan koiraa ja ilmeisesti walkerin tarranauha ei ollut kunnolla kiinni jonka johdosta se antoi sen verran periksi että jalka pääsi taittumaan. Jotenkin sain irrotettua koiran jalan aidasta ja tiesin heti, että nyt kävi huonosti…
tiesin heti että nyt ei käynyt hyvin…
Maattiin koiran kanssa molemmat maassa ja Ove huusi kivusta ja säikähdyksestä. Koira
ei varannut jalalle ollenkaan ja omaan jalkaani vihloi pahasti. Olin varma, että koiran jalka on irti poikki katki ja sen elämä on siinä! Huusin Karia apuun ja jotenkin päästiin sisälle. Sisälle päästyään Ove alkoi samantien varaamaan jalalle ja linkkasi nuolemaan minun kipeää jalkaani. Saatiin samantien aika eläinlääkäriin ja minulle ortopedille, tietenkin tässä järjestyksessä. Eläinlääkäriin mennessä Ove ei enää juurikaan ontunut jalkaansa eikä jalka aristanut mistään kohdin suuresti. Muutenkin koira oli hyvillä fiiliksillä ja keskitti kaiken energiansa nuoren naislääkärin hurmaamiseen! Että se rakastaa nuoria naisia!! Tuli mieleen eräskin vesipelastustreeni, jossa koira viihtyi tyttöjen kanssa niin hyvin veneessä ettei sillä ollut mitään kiirettä hypätä veneestä mun luokse:) Se olisi soudellut maailman tappiin ja syönyt veneessä makkaraa. No niin, asiaan. Poika meni unille ja pyynnöstäni koko jalka kuvattiin varpaista olkapäähän. Kuvat näyttivät hyviltä, tosin lääkäri sanoi, että olkaluussa voi olla pieni riuhtomisen aiheuttama rasitusmurtuma. Asia varmistuu sitten kun ortopedi lausuu kuvat eli varmaan alkuviikosta saadaan tietää enemmän. Ellei murtumaa ole, niin Ove selviää parin viikon saikulla…
Mulle ei käynyt yhtä hyvin kuin Ovelle…
Mun jalka kuvattiin samana päivänä saman ihanan ortopedin toimesta. Sain kuulla, että jalka oli murtunut uudestaan. Tietenkään se ei ollut ehtinyt viidessä viikossa vielä kunnolla edes luutumaan ja siksi meni helposti uudestaan. Eli kuntoutus alkaa osittain alusta eli kyynärsauvoilla mennään taas ainakin pari viikkoa. Lopun ratkaisee sitten jalka eli mikäli se ei ole kipeä niin saan alkaa varaamaan sille kunnolla jo kahden viikon kuluttua. Jos on kipuja, niin sitten taas himmaillaan…
kaikki muuttui taas hetkessä
Maailma romahti taas hetkessä enkä voinut ymmärtää miten voi olla olla näin huonoa tuuria. Kuitenkin edelleen toimisin samoin eli menisin pelastamaan Oven, siitä ei ole epäilystäkään! Jos koira on hädässä, niin silloin toimitaan ja vasta jälkeen päin mietitään miten kävi. NIMITTÄIN Ovelle olisi voinut käydä todella pahasti ellen olisi ollut ulkona ja kuullut huutoa. Hyi kamala! Tänään tuli työmies Karin avuksi aitaa korottamaan ja minä olen koiran kanssa neljän seinän sisällä ja yritän pitää energiaa pursuavaa nuorta urosta levossa kaksi viikkoa! Se ei ole todellakaan helppoa, koska koira ei ole kipeä eli ei onnu eikä edes kevennä jalkaa. Varmaan Ovenkin saikku jatkuu pidempään jos olkavarressa todetaan murtuma, mutta luulisi tässä tapauksessa koiran kipuilevan…
kiitos teille jotka elätte tätä mun kanssa!
Tästä jalan kuntouttamisesta tuli nyt kestävyyslaji, joka vaatiin pinnaa ja kärsivällisyyttä. Lääkärin mukaan jalasta tulee vielä hyvä, siitä ei ole kuulemma epäilystäkään. Sanon vielä kerran, että on muuten ihana ortopedi ja sanoin sen hänellekin. Leikkaus ei minun tapauksessa nopeuttaisi paranemista, joten walkerilla mennään. Perheen ja ystävien tuki on ollut ensiarvoisen tärkeää- että ihmiset osaavatkin olla empaattisia. Olen saanut SATOJA viestejä tutuilta ja tuntemattomilta. Niin moni elää tätä asiaa mun kanssa! Meidän Allulta olen saanut tärkeää vertaistukea ja viimeksi eilen poika huusi mun päähän järkeä kun syytin itseäni onnettomuudesta. Hän jos joku tietää mitä käyn läpi ja jos hänkin on selvinnyt paljon pahemmasta, niin kyllä mäkin selviän…
Ja säkin siellä ruudun takana selviät ihan mistä tahansa. Ihmisessä on uskomaton määrä tiedostamatonta voimaa, joka tulee esille silloin kuin sitä vähiten odottaa…
Halauksin Satu
Sääliä, infrapunaa, jumppaa ja ihmettelyä…
Non niiiiiin, taas vähän kuulumisia. Onnettomuudesta on kulunut nyt 5 päivää ja pikku hiljaa järkytys on muuttunut hyväksymiseksi. Tottakai vieläkin ottaa päähän, mutta ei se nyt auta. Arki on jotenkin alkanut rullaamaan mikä näkyi siitä, että kehoitin eilen Karia menemään golfaamaan. Ei ole multa pois jos hänen elämänsä jatkuu mahdollisimman normaalina, vaan ihan päin vastoin. Mulla on itsellä paljon parempi olo kun tiedän, että Kari pystyy tekee niitä juttuja, jotka lisäävät hänen hyvinvointiaan. Ja ihan riittävästi joudun vieläkin tukeutumaan Karin apuun vähän joka asiassa, kun en pysty kunnolla liikkumaan. Avun pyytäminen ei ole mulle luontaista vaan suoraan sanottuna turhauttavan vaikeaa, mutta nyt on ollut pakko opetella sitä pyytämään.
Edellinen postaus: Kainalosauvat ja konttaamista
Jouduin hakemaan päivystyksestä perjantai-iltana pienemmän walkerin, koska suurempi hölskyi jalassa. Sain kaikista pienimmän mitä sairaalasta löytyi ja sekin on niin iso mulle, että sekin hölskyy. Mutta minkäs teet. Ehkä sen ei ole tarkoituskaan ollaan niin tiukka kuin kipsi. Muutoinhan mun jalka olis kipsattu. Hoitaja kertoi, että tapaa yhä useammin alle 30-vuotiaita, jotka ovat niin huonossa kunnossa etteivät pysty käyttämään kyynärsauvoja. Asia ei yllättänyt mua yhtään, koska sauvoilla liikkuminen on raskasta ja jumittaa koko kropan…
…jonka vuoksi ja muutoinkin aloin heti jumppaamaan! Sain pyytäessäni jumppaohjeita sairaalasta perjantaina. En ymmärrä miksi niitä ei annettu ilman pyytämättä. NIMITTÄIN liike lisää verenkiertoa luussa! Haluan tehdä itse sen mitä pystyn paranemisen eli luutumisen nopeuttamiseksi ja loppu on herran huomassa. Tänään googletin valohoidon vaikutuksia luun murtuman paranemisessa ja löysin lääkäri Vladimir Heiskasen loistavan artikkelin aiheesta. Kannattaa ottaa Valtsun terveysblogi seurantaan- tämä mun terveysblogi on ihan hömppää hänen blogiinsa verrattuna 🙂 Artikkelin (suora lainaus) mukaan valohoito lähi-infrapunalla (830nm) lievitti viidenkymmenen potilaan kliinisessä tutkimuksessa käden ja ranteen luunmurtumiin liittyvää kipua. Lisäksi käden puristusvoima ja sormien tarttumavoima paranivat huomattavasti valohoitoryhmässä verrattuna lumeryhmään. Koehenkilöt saivat kahden viikon aikana kymmenen hoitokertaa, joista jokainen kesti 10 minuuttia jokaista murtumakohtaa kohden. Loistava homma…
…nimittäin mulla on 2 valohoitolaitetta, joista Megelinin laite on kuin tehty jalan murtuman hoitoon. Tälläkin hetkellä otan hoitoa samalla kun kirjoitan tätä. Olen hommannut laitteen ihon hoitoon ja vasta tänään tajusin, että sitä voi käyttää muuhunkin Lisäksi olen tehnyt lymfahoitoa itselleni 2 kertaa päivässä, jotta imunestekierto tehostuu. Se on tosi tehokasta turvotuksen hoidossa ja teen sitä päivittäin muutenkin. LIFT UP 1 kasvojoogaverkkokurssi sisältää lymfahieronnan, joka on ollut tosi pidetty harjoitus jolla saa tehostettua nestekiertoa koko kehossa. Koodilla LIFTUP30 saat -30 % alennuksen kurssista, osta se TÄÄLTÄ. Mun olo on heti paljon parempi kun voin tehdä itse asioita oman terveyteni eteen eikä vaan odottaa passiivisena, että kaikki hoituisi parhain päin. Tämän ehkä jo tiesitkin…
Tunnen voimakasta myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka ovat menettäneet tavalla tai toisella liikuntakykynsä. Moni urheilija on halvaantunut kaulasta alaspäin ja unelmien tavoitteleminen on vaihtunut elämään pyörätuolissa. Tunnen sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka tällä hetkellä eivät pääse liikkumaan normaalisti ja jotka ovat PALJON PAHEMMASSA TILANTEESSA KUIN MINÄ! Moni on laittanut viestiä kamalista tilanteista, joihin he ovat joutuneet kun jalka on murtunut. Lapset pitäisi viedä päivähoitoon vaikka ei pääse kävelemään, koiralle on jouduttu etsimään hoitopaikka moneksi kuukaudeksi, tulotaso on romahtanut onnettomuuden vuoksi…Niin monenlaisia tarinoita ihmisistä, jotka ovat jääneet yksin ja joita kukaan ei auta…
Säälin myös Ovea, nimittäin herra on ottanut aika raskaasti mun tilanteen. Se vahtii mua jatkuvasti ja aina kun nousen ylös, niin juoksee huolestuneena mun luo ja kävelee mun vierellä minne sitten kinkkaankin. Kari ei meinaa saada sitä lenkille mukaansa ja heti kun se tulee lenkiltä, niin se juoksee täysillä mun luo ilmoittautumaan palvelukseen. Ensimmäiset yöt se nukkui mun terveen jalan päällä (sekin jalka kipeytyi), nyt sentään luottaa mun pärjäämiseen sen verran, että nukkuu parin metrin päässä divaanilla. Se on NIIIIIN paimenkoira ja ihan valmis avustajakoira luonnostaan. Onhan se vähän ihmeissään kun aktiivinen harrastaminen loppui kuin seinään. Noutoa ollaan treenattu sisällä tennissukalla siten, että olen istunut satulatuolilla ja voi kun poika on ollut innoissaan…ehkä siitä tulee vielä meidän paras liike…
Tänään on kiva päivä kun pojat ja Jenni tulevat meille grillaamaan. Voimaannun aina kun saan olla poikien mahtavassa energiassa. Joskus kun on mieli maassa, niin riittää kun saan olla heidän seurassa edes hetken, niin olo on paljon parempi. Niinhän sitä sanotaan, että pojasta polvi paranee ja näin on todellakin tapahtunut. Toisilla vaan on kaunis sydän eikä sitä voi korvata mikään. On niin totta, että toiset rikkovat ja toiset ”parantavat”…
…kumpi sä haluut olla? Mitä tuot tullessasi kun astut muiden ihmisten seuraan?
Kasvojoogaa ja kauneutta instassa @satusjoholm