Äiti tuli kylään: ruokavalio remontti alkoi saman tien
0äidin muuttunut olemus huolestuttaa
Mun äiti tuli meille kylään tällä viikolla ja valitti väsymystä, saamattomuutta ja pahaa oloa. Verenpaine ollut aina välillä liian korkealla, mutta verensokerit ovat normaalit ainakin silloin kuin asiaa on seurattu terveydenhuollossa. Äiti on todella hoikka- tosin vyötärön ympärillä on juuri sitä haitallista rasva kertymää tai sitten turvotusta, josta olisi hyvä päästä eroon. Seurailin aikani äitiä ja ihmettelin hänen muuttunutta olemustaan: aikaisemmin touhukkaasta ja energisestä ihmisestä on Nellin kuoleman myötä tullut apaattinen ja todella väsynyt. On täysin ymmärrettävää, että voimakas järkytys ja suru vie voimat! On myös enemmän kuin ymmärrettävää, että syvässä surussa ei jaksa kiinnittää huomiota elintapoihin ja ruokavalioon. Surulle on annettava aikaa ja se vie runsaasti voimavaroja. Tästä kaikesta huolimatta tulimme kuitenkin yhdessä siihen tulokseen, että jotakin on tehtävä, jotta äidin energiataso saadaan nousemaan- muuten ei tule yhtään mitään!
Lue myös: Meitä ravistellaan rajusti
Äiti viime kesänä
suru laukaisi sokerin himon
Äiti kertoi, että hän on alkanut Nellin kuoleman jälkeen syömään normaalia enemmän sokeria. Kuulemma häneen on iskenyt ihan älytön sokerin himo ja sitä on saatava joka päivä. Muutoin äidin ruokavalio on suhteellisen terveellinen: hän syö paljon riistaa, kasviksia ja marjoja. Rasvoja menee mun mielestä liian vähän ja vyötäröllä esiintyvästä rasvasta tai turvotuksesta huolimatta hän on jopa liian laiha. Vaikka äiti on liikkunut aina tosi paljon, niin viime aikoina liikunnan määrä on vähentynyt. Toki hän käy käy koirien kanssa lenkillä päivittäin. Asiaan on vaikuttanut iso niskaleikkaus ja selästä johtuva hermokipu toisessa pakarassa. Eli sokerin syönti on lisääntynyt, liikunnan määrä on vähentynyt ja kaiken lisäksi mieltä painaa vielä pohjaton suru ja järkytys tapahtuneesta. Onko ihme jos väsyttää ja olo on saamaton!
äiti haluaa itse muutosta
Äiti ymmärtää tilanteensa ja haluaa itse muutosta. Oma motivaatio on tietenkin ainut oikea lähtökohta muutokselle, kannettu vesi kun ei kaivossa pysy. Ihan ensimmäiseksi sovittiin, että hän lopettaa sokerin syönnin kokonaan. Ihminen kun ei tarvitse tuota koukuttavaa huumetta yhtään mihinkään. Sokeri on todella addiktoiva: mitä enemmän sitä syö, sitä enemmän sitä tekee mieli. Jatkuva verensokerin heittely vaikuttaa mielialaan ja pahentaa väsymystä ja uupumusta. Olen sitä mieltä, että mikäli sokeri alkaa olla isäntä eikä renki, niin sen syöminen kannattaa lopettaa kokonaan, monestakin syystä. Tietenkin pelkkä sokerin syönnin lopettaminen on asian laastarointia eli syy sokerin himoon kannattaa aina selvittää. Äidin tapauksessa syy on kuitenkin selvä: hän on syönyt sokeria suruunsa. Jos sokerin syönti toisi Nellin takaisin, niin sen syömistä kannattaisi jatkaa ja itsekin alkaisin sitä syömään- vetäisin kaksin käsin. Koska näin ei ole, sen syönti kannattaa lopettaa.
Ensimmäiseksi heitin roskikseen äidin meille kiikuttamat Napsis herkkukierteet, joita hän kuulemma toi Karille:) Sovimme myös, että hän syö koko meillä vierailun ajan samaa ruokaa kuin minäkin. Pikku hiljaa hän aloittaa kotonakin joko VHH tai ketoruokavalion ja kolmen kuukauden kuluttua ruokavaliomuutoksesta hän käy mittauttamassa kolesteroliarvot, jotka ovat olleet jo vuosia koholla. Mikäli kolesteroliarvot ovat laskeneet, niin hän jatkaa ruokavaliota ja jos ne ovat kohonneet, niin sitten pitää miettiä miten jatketaan.
kasvohoito ja lisäravinne ohjelma
Äiti kävi eilen myös kosmetologilla. Meidän Nopan avovaimo Jenni teki hänelle Exuviancen happohoidon ja kasvohieronnan, joka piristi ja rentoutti yhtä aikaa. Siitä innostuneena äiti päätti alkaa kiinnittää ulkonäköönsä enemmän huomiota ja alkaa käymään säännöllisesti Jennin kasvohoidossa aina silloin kun tulee Jyväskylään. Minä lupasin katsoa hänelle vielä solujen mitokondrioita buustaavaan lisäravinne ohjelman, joten eiköhän äidin tilanne ala tässä pikku hiljaa helpottamaan. So far so good eli alku on ainakin sujunut hyvin: äiti ei ole käynyt kaivamassa roskiksesta Napsis herkkukierteitä ja hän on nyt päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni. Itsensä hoitaminen ja rakastaminen ei vie surua pois, surutyö on tehtävä joka tapauksessa. Mutta surunkin keskellä ei saa unohtaa elämänsä tärkeintä ihmistä eli itseään ja elämän lahjaa. Kun voimavarat alkavat pikku hiljaa lisääntyä, niin surun musta aukko voi väistyä taka-alalle, ainakin edes hetkeksi.
PS. Äsken ihmeteltiin äitin kanssa sitä, että hänen vatsansa on kahdessa päivässä pienentynyt huomattavasti! Eli selvästi turvotus on vähentynyt ja vielä lyhyessä ajassa.
Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd
ARJEN HAASTEITA OSA II: Sokerilakko
Tämä postaus on osa Arjen haasteita- postaussarjaa ja tällä kertaa kertoo siitä, miten vaikeaa voi olla muuttaa elämäntapojaan. Edellisen postauksen ”Mies ruokakaupassa vaimon kirjoittaman kauppalapun kanssa” voit lukea täältä.
Tein marraskuussa 2017 elämäntapamuutoksen, jolloin lopetin lisätyn sokerin käytön kokonaan. Voit lukea elämäntapamuutoksesta täältä ja täältä. Mikäli postaan blogiin makeita herkkuohjeita, niin pyrin makeuttamaan ne joko taatelilla, hunajalla ja vähähiilariset koivusokerilla. Tällöin kyllä maistan herkkuja, jotta uskallan ne julkaista. Mutta muutoin olen ollut täysin ilman lisättyä sokeria. Hedelmät ja marjat toki sisältävät luonnon sokeria, joten niitä on tullut syötyä.
Miksi luovuin kokonaan sokerista? Huomasin toistuvasti, että mikäli syön makeaa, niin minulle tulee seuraavana päivänä tosi huono olo. Huono olo saattoi olla päänsärkyä, nivelkipuja tai ylivirittäytynyttä oloa, joka vaikeutti illalla nukahtamista. Tulin siihen tulokseen, että yksinkertaisesti sokeri ei sovi minulle vaikka en sitä todellakaan edes paljoa käyttänyt. Karppi- tai koivusokeri ja hyvälaatuinen stevia sopivat paremmin, mutta esimerkiksi kookos- tai täysruokosokerista tuli myös huono olo vaikka niitä pidetäänkin ns. terveellisempinä sokereina. Kyllähän viimeksimainitut ovat kuitenkin sokeria vaikka eivät nostakaan verensokeria yhtä nopeasti kuin puhdistettu sokeri.
Mieheni Kari on jo yli kymmenen vuotta valitellut sitä, että haluaisi päästä eroon karkinhimostaan. Painotan nyt vielä, että hän itse haluaa päästä eroon sokerista, siis ihan oma-aloitteisesti ja omasta vapaasta tahdosta. Hän on hyvin hoikka, joten ylipainon takia sokerista ei tarvitse luopua vaan hän haluaa eroon sokerista, koska sen ylenmääräinen nauttiminen ei ole terveellistä. Asian tiimoilta on käyty ehkä 5 767 keskustelua. Olen tsempannut, tukenut, osoittanut myötätuntoa, uhkaillut ja kiristänyt. Lukemattomat kerrat ollaan yhdessä aloitettu sokerilakko, joka on joka kerta päättynyt siihen että Herran taskusta on löytynyt suklaapapereita?? Pahimmat sudenkuopat sokerilakossa ovat yksinäiset Hesan illat, joita on kolme viikossa. Ollaan yhdessä mietitty mitä terveellistä hän voisi iltaisin Hesassa syödä, jotta iltapala ei olisi Fazerin sininen suklaalevy. Välillä tunnelin päässä on ollut enemmän valoa, joskus vähemmän…
Myös mieheni aloitti sokerilakon mutta kuinkas sitten kävikään?
Noh, uusi vuosi ja uudet kujeet. Ihan oma-aloitteisesti mieheni päätti aloittaa sokerilakon tammikuun 1. päivä 2018. Joulun aikaan hän tankkasi sokeria selvästi varastoon, josta tietenkin varoittelin tyyliin ”sitä vaikeampaa sun olla ilman sokeria, mitä enemmän sitä nyt mätät suuhun”. Tiedättehän miten kannettu vesi pysyy kaivossa? Ensimmäiset 3 viikkoa kului käsittämättömän kivuttomasti, joten poikani Nopan kanssa alettiin ihmettelemään asiaa. Ei tuskailua, ei taskusta tipahtaneita karkkiipapereita, ei siis yhtään mitään. Miten ihmeessä tämä nyt sitten sujuu näin helposti?
Syykin selvisi ihan vahingossa. Istuimme ruokapöydässä mieheni ja poikani kanssa ja vaihdoimme päivän kuulumisia. Mieheni kertoi käyneensä päivän aikana kaksi kertaa kahvilla kahvilassa. Kävimme asiasta seuraavan keskustelun.
Noppa: ”Nooooh, mites meni kahvilassa. Söitkö suklaata?”
Kari rintarottingilla: ”En tietenkään syönyt koska olen sokerilakossa.”
Minä: ”Oikeesti? Loistavaa, sähän olet selvästi pääsemässä sokerinhimosta eroon.”
Noppa: ”Onkohan tässä nyt jokin koira haudattuna? Laitoitko kahviin sokeria?”
Kari hieman närkästyneenä: ”En tietenkään laittanut. Mitä te nyt tenttaatte, mähän olen sokerilakossa! Ettekö te luota hyvään mieheen?”
Noppa: ”Siis etkö sä syönyt mitään kahvin kanssa?”
Kari: ”Söin mä kahvin kanssa kanssa 2 pullaa.”
Minä ja Noppa huudetaan yhteen ääneen: ”Mitä helvettiä! Miten sä voit syödä pullaa, jos oot sokerilakossa!!??”
Kari: ”Miten niin?” Suklaan sijasta söin korvapuustin ja rahkapullan. Kyllähän nyt pullaa voi syödä jos on sokerilakossa.”
Minä: ”Ai niinkö? Eikö niissä pullissa ole sokeria?”
Noppa: ”Ei juma! Etkö sää oikeesti tiiä, että pullassa on sokeria. Ja vielä kaks!!”
Kari selvästi hämmentyneenä
: ”No ne oli kuule terveellisiä rahkapullia.”
: ”No ne oli kuule terveellisiä rahkapullia.”
Noppa: ”Ei tää oo totta! Ai rahkapullat on terveellisiä? Kuka sulle on niin sanonu, ei ainakaan äiti!”
Kari voitonriemuisena: ”Tottakai rahkapulla on terveellistä, koska siinä on rahkaa.”
Keskustelu päättyi siihen kun katsoimme Nopan kanssa toisiamme silmiin ensin epäuskoisina, sitten hämmentyneenä nauruun purskahtaen. Ehkä tätä keskustelua ei kannata enää jatkaa. Jokaisella on oma elämä ja kukin eläköön sen juuri niinkuin haluaa. Sokeria syöden tai ilman. Jos rakkaan mieheni mielestä sokeri ei ole samaa sokeria rahkapullassa kuin suklaassa, niin olkoot sitten niin???
Mieheni luki postauksen ennen julkaisua ja hän pyysi minua tekemään seuraavat kommentit/korjaukset:
– Yksi rahkapulla sinne tai tänne.
– Kuulemma en ole osoittanut häntä kohtaan juurikaan myötätuntoa???.
– Hän söi pullat samana päivänä, mutta eri aikaan. Eli kävi kaksi kertaa kahvilla eli kyseessä on lieventävä asianhaara.
– Hän vetosi myös olkapääleikkaukseen, joka tehtiin 3.1.2018.
???
Postaus on kirjoitettu ihan oikesti hyvässä yhteisymmärryksessä mieheni kanssa, joten ihan turha on siellä ruudun toisella puolella sääliä miesparkaa? Tämä on tosi tarina meidän perheen arjesta eikä ole yleistettävissä kaikkiin maailman miehiin.