Epäonnistuneet metsäjälkikokeet
1
Minulla on ollut tapana kirjoittaa postauksia aina onnistuneista jälkikokeista. Jotenkin niistä on niin paljon mukavampi kirjoittaa, mistähän johtuu? Kuitenkin niistä epäonnistumisista oppii kaikkein eniten vaikka fiilikset eivät olekaan epäonnistumisen jälkeen kovin korkealla. Se mitä meille on viikon sisällä tapahtunut kahdessa kokeessa on kuitenkin sellaista, mistä toivoisin myös muiden oppivan jotakin. Se jotakin on se, että mikäli koiran työskentely tai käyttäytyminen oleellisesti muuttuu lyhyessä ajassa, niin viekää koira eläinlääkärin tutkittavaksi. Kaikilla koirakoilla on huonoja päiviä ja kaikki koirakot epäonnistuvat joskus. Mutta ohjaaja kyllä aavistaa milloin epäonnistumiset ovat ”normaaleja” huonoja päiviä ja milloin pitäisi hälytyskellojen soida…
Koiran nenätyöskentely muuttui lyhyessä ajassa ja koirasta tuli epävarma jäljellä
Meillä on menossa se viimeinen valioitumiseen oikeuttava ykköstuloksen metsästys, lajina metsäjälki. Tuto sai toukokuussa 258 pistettä Alavudella ja kesäkuussa 278 pistettä Uuraisilla. Sain heinäkuussa 2 koepaikkaa: viikko sitten Kaustiselle ja eilen Alavudelle. Kaustisen kokeessa keskeytettiin, koska Tuto oli todella vaisu janalla ja jäljellä. Ilmaisi tosi huonosti ja oli epävarma. Kaksi keppiä jäi metsään ja jana oli huono. Asia jäi kaivelemaan sen takia, koska koira oli niin vaisu. Jokaiselta kolmosen koiralta voi jäädä keppejä metsään, mutta meillä syynä on tällöin yleensä liika vauhti ja takki auki jäljestäminen (jos tomppeli ohjaaja sen sallii) eikä vaisuus. Koira myös oksensi aamulla, mutta söi ruokansa normaaliin tapaan, mutta ei kerjännyt nameja!! Olisi pitänyt hälytyskellot soida.
Eilen sitten oli taas kolmosen koe Alavudella. Janalla otti takajäljen, mutta huomautuksen saatuaan eteni hyvin oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi jäi taas metsään, mitä vähän ihmettelin. Mutta toisaalta jäljen polkemisen jälkeen oli satanut runsaasti, niin ajattelin että menee sen piikkiin. Mutta toisaalta vaikeissa olosuhteissa Tuto on yleensä tarkentanut eli jäljestänyt normaalia huolellisemmin. Jälki meni ihan hyvin kuitenkin, mutta sitten…
Outoa ruututyöskentelyä
Olosuhteet oli ruudussa vaikeat: tuulesta ei ollut apua ja sade oli painanut hajun maahan tuomarin mukaan. Silti oli hyvin merkillistä kun koira ei meinannut saada hajua yhdestäkään esineestä. Yhden löysi ja palautti korrektisti, mutta 2 jäi ruutuun. Meillä on joskus jäänyt 1 esine ruutuun ja se ei ole mikään ihmettelyn aihe. Mutta se on, ettei yhdestäkään esineestä meinaa hajua saada. Silloin ajattelin, että nyt on jotakin…
Tottikseen mentiin perseilemään
Tottikseen mennessä koira yritti viestittää joka solullaan minulle, että kaikki ei ole hyvin. Tunnetila oli äärimmäisen huono, suorastaan paska. Asiaa ei taaskaan helpottanut kierrätysmenettely ja se, että tuli kiire kentälle jälleen kerran. Seuraamaan lähtiessä vuoti ja vilkuili hätäisen oloisena paikkamakuussa olevaa koiraa. Ensimmäisen suoran haukkui ja poikitti ja sitten rauhoittui ja seurasi ihan hyvin. Noutojen siirtymissä pyöri mun ympärillä vähän väliä ja siihen meinasi ihan mennä hermot. Ryömi ja käväisi istumassa paikkamakuussa. Oli tulossa mua vastaan kun tulin piilon takaa, mutta minut nähtyään meni heti makaamaan:) Eli ihan älytöntä. En pystynyt todellakaan ohjaamaan koiraa parhaalla mahdollisella tavalla ja hermostuin itsekin. Ihan älytöntä sählinkiä kaikin puolin.
Tulos taskussa kotiin
Saatiin tulos ja sijoituttiin toiseksi kuuden koiran kokeessa, mutta eihän me mitään tuloksella tehdä ellei se ole ykkönen. Ei mennyt muillakaan hyvin: 2 jäi janalle ja1 keskeytti jäljen jälkeen. Mietin kotimatkalla, että ykköstulosta on tosi vaikea saada, mutta kyllä siihen kolmoseen tulokseen saa kyllä epäonnistua ihan kunnolla ja silti saa tuloksen. Soitin matkalta Hämäläisen Askolle ja sanoin, että nyt on kyllä jotain vialla muutakin kuin huono ohjaaja. Tottishan nyt voi levitä millon vaan jos vien koiran huonossa tunnetilassa kentälle. Mutta että ei haista esineitä ruudussa, niin se ei ole Tutolle ihan tavallista. Koko yön mietin, että mikä on vialla, siis muutakin kun huono päivä…
Aamupäivällä eläinlääkäriin
Laitoin vuodatusviestin faceen. Heinolan Suvi Almavetistä chattasi samantien, että pitäisikö koira nyt kuitenkin tarkistaa ettei olisi mitään fyysistä. Se jo tiedettiin, että lihaksisto ja nivelet on kunnossa eli sieltä puolelta ei vastausta tule löytymään. Tuto hyppäsi ja kiipeli A-esteen tosi hyvin ja on käynyt nivelkorjaajalla ja hierojalla. Saatiin aika parin tunnin päähän.
Kerroin Suville, että aamulenkillä Tuto hankasi takamustaan heinikkoon. Anaalit olivat todella täynnä ja kun ne tyhjennettiin, niin koira oli tosi kivulias. Myös sylkirauhaset olivat selvästi normaalia isommat ja nielurisat hieman suurentuneet. Nenä oli limainen. Ja koska koira on nuollut takapäätään jo jonkun aikaa, niin se on voinut vaikuttaa myös hajuaistiin! Voi apua……..
SM:t 2 viikon kuluttua
Anaalit siis tyhjennettiin. Nyt suihkuttelua pari kertaa päivässä ja mikäli ne vielä vaivaavat, niin maanantaina tehdään kevyessä rauhoituksessa (karenssi viikko) huuhtelu. Varmuuden vuoksi syödään muutama päivä vatsahappolääkkeitä ja tylosinia pitkästä aikaa. Ja sen tiedän jo entuudestaan, että anaalirauhastulehdus voi jumittaa pahastikin takapään eli siihen pitää jo etukäteen varautua. Myös nenäpunkkilääkitys aloitettiin heti.
SM-kisat ovat 2. viikon kuluttua ja nyt jää nähtäväksi osallistutaanko vai ei. Tärkeintä on saada koira kuntoon ja täysin oireettomaksi. Ja tunnetilatreeniä nyt noiden epäonnistumisien jälkeen sekä koiralle että ohjaajalle.
Ohjaajan mieli matalalla
Itselläni on nyt mieli tosi matalalla eli just sellainen vuoden paskin ohjaaja fiilis. Kukaan ei voi tietää miten paljon edellä mainitut asiat ovat koiran suoritukseen vaikuttaneet, mutta arvaus on se, että ovat vaikuttaneet. Ja miten epäreilua se on Tutolle ollut! Tekisi mieli mennä peiton alle ja itkeä vaan. Kyllä minä epäonnistumisia kestän, olenhan jo iso tyttö, mutta sitä en meinaa kestää, että kohtelen Tutoa epäreilusti:( Toinen raukka on tehnyt parhaansa ja kyllä kokenut jälkikoira tietää onnistuiko vai ei ja lukee ohjaajan mielentilaa. Tästä on nyt vain yksi suunta ja se ei voi olla alaspäin. Koskaan aikaisemmin ei ole ottanut näin koville tämä koiraharrastus ja nyt olen kyllä vakavasti miettinyt jopa sitä, että loppuuko kilpaileminen tähän. Ei se varmaan lopu, mutta saahan sitä edes ajatella…
Rakkaat ihmiset, ottakaa opiksi tästä eli mikäli koiran nenätyöskentely tai käytös muuttuu oleellisesti, niin viekää koira eläinlääkärin tarkistettavaksi. Mieluummin turha käynti kuin se, että sairaalta koiralta vaaditaan parasta suoritusta. Mikään ei voi olla epäreilumpaa parasta ystävää kohtaan! Ja sekin kannattaa muistaa, että koira viimeiseen asti peittelee kipujaan ja vaivojaan.
Ja kiitos taas eläinklinikka Almavet kun oikeasti välitätte ja huolehditte<3 Mitä me tehtäisiin ilman teitä!!!
Postauksen kuvat on ottanut Paula Niinistö Alavuden metsäjälkikokeesta toukokuussa. Paljon kiitoksia Paulalle kuvista.
Täältä voit lukea muita kisa- ja koira-aiheisia postauksia
Koiran laihtuminen- gastriitti ja helikobakteeri
 |
| Siis mikä sen probiootin ja prebiootin ero nyt olikaan? |
|
Tämä on jatkokertomus, joka käsittelee Tuto saksanpaimenkoiran laihtumista, vatsakipuja ja suolisto-ongelmia. Aikaisemmat aihetta käsittelevät postaukset löytyvät aikajärjestyksessä täältä (mikäli et jaksa lukea kaikkia postauksia, suosittelen lukemaan ainakin viimeisimmän eli koiran laihtuminen- koepalojen tulokset):
Yhteenvetona todettakoon, että koira alkoi laihtua loppuvuodesta hurjasti (kuvia löytyy aikaisemmista postauksista), jolloin eläinlääkäri määräsi pitkän Axilur kuurin matojen poissulkemiseksi. Suolisto-oireita ei vielä silloin ilmennyt, sen sijaan koira oli ihan järkyttävän nälkäinen. Suolisto-ongelmat (löysät ulosteet, ripulointi) alkoivat tammikuun puolessa välissä ja myös sellaista ihmeellistä hengen haukkomista on välillä esiintynyt ja siihen on auttanut vatsahappolääke. Aamuisin on aina välillä ollut keltaista limaoksennusta, mutta ei säännöllisesti. Missään vaiheessa koira ei ole ollut vaisu eikä väsynyt. Koiralla on aikaisemmin ollut yksi suolistotulehdus huhtikuussa 2015, josta parantui nopeasti suolistoantibiooteilla, tosin silloin oireet olivat erilaiset (ummetus). Suolistotulehduksen jälkeen oli anaalirauhastulehdus. Vatsalaukku tähystettin helmikuun alussa ja siinä ei todettu silmämääräisesti mitään poikkeavaa. Tähystyspäivänä aloitettiin lääkityksenä Tylosin ja vatsahappolääkkeet. Verikokeiden tulokset olivat kaikki normaaleja (aikaisemmissa postauksissa näistä enemmän) paitsi B12-vitamiini oli reippaasti alle viitteen ja foolihappo viitearvojen alarajalla eli sisäelinperäiset syyt on suljettu pois. Myös ulostenäyte oli normaali eli kyse ei ole parasiiteista tai giardiasta. Vatsalaukun limakalvolta otetut koepalat varmistivat diagnoosiksi helikobakteerin ja kroonisen gastriitin. Diagnoosi korreloi hyvin oireiden kanssa ja olin siinä mielessä helpottunut, että nyt saatiin tietää minkä takia koira on laihtunut ja nyt voidaan aloittaa kohdennettu hoito-ohjelma.
Kerron seuraavaksi Tuton tämänhetkisen lääkityksen, ruokavalion ja lisät. Koska en ole eläinlääkäri, en suosittele kenellekään yhtään mitään, kerron vaan meidän tilanteesta ja kokemuksista. Mitään vitamiinivalmisteita en ole vielä antanut, koska mikäli koira ei imeytyä kunnolla edes ruokaa, niin ei se imeytä vitamiinilisiäkään. Suolisto pitää ensin saada kuntoon ja vasta sitten boostataan vitamiinivalmisteilla ja silloinkin mahdollisimman luonnonmukaisilla eikä synteettisillä. Koira on ollut raakaravinnolla 1-vuotiaasta asti.
Lääkitys, ruokavalio ja lisät
Lääkityksenä:
– suolistoantibíootti Tylosin 2×2
– ihmisten vatsahappolääke (Losec 1 tabletti/vrk)
Ruokana:
– Keitettyä kanaa ja riisiä 2x/vrk (kaksi kertaa viikossa kana korvataan kanan sisäelinseoksella ja maksalla)
– Sian haimaa 150 g/pv
– Kuituna vedessä turvotettu pellavansiemenrouhe (3 rkl/vrk)
– Nameina kuivattua kanaa
Suoliston hoitoon:
– Glutamiinjauhe (puhdas) 1 tl/vrk
– Hiivaprobiootti Boulardii 1-2/vrk (avaan kapselin ruoan sekaan)
– Molkosania 1 rkl/vrk
Glutamiini on aminohappo, jota käytetään Ihmisillä vuotavan suolen hoitamiseen biotiinin ja maitohappobakteerin lisäksi. Glutamiini parantaa suoliston limakalvojen kuntoa, lisää vastustukykyä ja palautumista ja on yleinen aminohappo esimerkiksi ihmisten palautusjuomissa ja vastustukykyä lisäävissä ravintolisissä. Valmistetta on saatavilla kapseli- ja jauhemuodossa; koiralle annan 100 prosenttista puhdasta glutamiinijauhetta eli valmiste ei sisällä mitään mahdollisesti allergisoivia sidos- tai täyteaineita. Myös meidän koko perhe alkoi käyttämään samaan aikaan glutamiinia kapselina. En saa itselleni rahallista enkä muutakaan hyötyä siitä, että kerron näistä valmisteista ja mikäli tilanne jossakin vaiheessa muuttuu, kerron asiasta avoimesti. Käyttökokemuksista en vielä kirjoita, koska olemme käyttäneet tuotetta vasta viikon. Lisäravinteet tilaan Jenkeistä I Herbistä, jolloin saan ne yleensä alle puoleen hintaan. Tekstin lopussa on nettilinkki niihin lisäravinteisiin, jotka on meillä käytössä tai joita jatkossa aion käyttää.
Syötin aikaisemmin Tutolle inuliini prebioottia, joka lisää ruoansulatuksessa maitohappobakteerien kasvua ja sain tietää, että inuliini kuulemma ruokkii helikobakteeria eli on tässä tapauksessa erittäin huono vaihtoehto. S
en sijaan Boulardii Saccharomyces niminen hiivaprobiootti taasen syö helikoa /hiivaa ja kestää muista brobiootteja paremmin vatsahappoja eli siirryimme tällä viikolla käyttämään Boulardii kantaa sisältävää valmistetta. Aloin itsekin käyttämään tätäkin valmistetta eli nyt on meidän perheen Tytsyillä samat systeemit- kuitenkin syön vielä ihmisten ruokaa:) Täältä linkistä voit lukea prebioottien ja probioottien erosta:http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dna00016 Molkosan taasen on maitohappokäynyttä heravalmistetta, jossa on erinomainen maitohappokoostumus. Se sisältää runsaasti L+ maitohappoa, jota elimistö tarvitsee hyödyllisten suolistobakteerien ravinnoksi. Molkosanin L+-pitoisus on 3,5-kertainen esimerkiksi hapankaaliin verrattuna.
Sianhaimaa aloin antamaan reilu kaksi viikkoa sitten kasvattajan suosituksesta ruoan imeyttämiseen ja sitä voi käyttää muutkin kuin haimavikaiset koirat. Suoliston ja vatsalaukun kunnon parantuminen vie aikaa ja kuten huomaatte, käytössä on monia eri keinoja. Valitsin tämän tien, koska haluan koiran kuntoon mahdollisimman nopeasti. Olen saanut kasvattajalta paljon hyviä vinkkejä koiran kuntouttamiseen ja monet tunnit ollaan yhdessä mietitty miten Tytsy saadaan kuntoon mahdollisimman nopeasti.
Koiran tämän hetkinen kunto
Tuto ei ole ripuloinut kertaakaan sen jälkeen kun on alkanut saamaan Tylosinia, ja muutaman päivän sisällä uloste on muuttunut löystästä kiinteäksi. Väri on edelleen aika tummaa, mutta ei enää kuitenkaan mustaa tai tumman vihreää. Välillä on ollut päiviä, jolloin vatsa ei ole toiminut ollenkaan, mutta tilanne on korjaantunut sen jälkeen kun lisäsin ruokaan pellavansiemenrouhetta. Vatsan kipukohtaukset ovat loppuneet kokonaan ja koira on saanut painoa lisää. Käytin Tutoa kasvattajan luona näytillä ja sain kuulla, että koira ei ole enää liian laiha vaan painon puolesta kisakunnossa. Myös liiallinen nälkäisyys on hävinnyt, mikä on ollut todella helpottavaa. Joskus jopa kupin pohjalle saattaa jäädä pari riisin muruakin eikä kuppia aina nuolla kymmeneen kertaan puhtaaksi.
Kaksi päivää sitten koira alkoi kakatessa vinkumaan vaikka vatsa ei ollut kovalla. Tosi kiva juttu varsinkin kun lähdemme muutaman päivän kuluttua koko perheen kanssa lomalle Miamiin ja äitini tulee koiraa hoitamaan meille kotiin. Lenkin jälkeen suihkuttelin pyllyä ja tarkistin anaalirauhaset ja kuten olin arvannutkin, ne olivat ihan täynnä. Varovasti painelin niitä ja jonkun verran sain niitä tyhjennettyä, sillä illalla ne tuntuivat ihan normaaleilta. Seuraavana päivänä kakkaaminen sujui normaalisti eli se ei enää sattunut. Olin yllättänyt, sillä mielestäni nestettä ei tullut ulos paljoa, mutta hajusta päätellen sitä tuli riittävästi (koko kämppä minä mukaan lukien lemusi). Tämä anaalien täyttyminen ei ollut mikään yllätys ollut, sillä vatsa on ollut pitkään löysällä, mikä saattaa estää useimmiten rauhasten normaalin tyhjentymisen. Rauhaset tyhjentyvät usein myös koiran rentoutuessa tai säikähtäessä.
Tyhjensin rauhasia ulkoapäin eikä se mitään mieltä ylentävää touhua ole varsinkin kun ottaa huomioon, että minä olen aikamoinen prinsessa. Jos joku olisi sanonut minulle muutama vuosi sitten, että joudun tyhjentämään koiran anaalirauhasia, niin olisin juossut karkuun. Mutta jos vaihtoehtoina on taas lääkärireissu nukutuksineen, niin eipä sitä paljoa tarvinnut miettiä mitä pitää tehdä! Lisäsin saman tien myös kuidun määrää ruoassa (pellavansiemenrouhe) ja kiitin luojaani siitä, että Tuto antaa minun käsitellä itseään todella hyvin. Vanhempi poikani naureskeli kun painelin koiran peräpäätä ja totesi, että ”Kaikkee sä kans joudut tekemään!” Yritin ehdottaa hänelle, että voisiko hän erikoistua koiran a
naalirauhasten tyhjennysvastaavaksi, mutta ei jostain kumman syystä päästy sopimukseen. Jatkotoimenpiteet
Tylosin on ollut käytössä 2,5 viikkoa ja eläinlääkärin mukaan lääkkeen vaste on ollut niin hyvä (ripuli ja kipuilu loppunut ja koira lihonut) että sitä jatketaan toistaiseksi. Kun uloste on täysin normaalia annos puolitetaan ja vähitellen lopetetaan. Mikäli oireet palaavat tai uusivat, aloitetaan helikon häätökuuri (2 antibioottia ja vatsahappolääke). Eräs helikobaktreerin häätöön erikoistunut eläinlääkäri kertoi, että häätökuurin jälkeen oireet yleensä helpottavat, mutta jostain syystä uusivat helposti eli usein joudutaan häätökuuri uusimaan. Kuulemma heliko voi äityä todella hankalaksi; eräällä koiralla oli löydetty maksasta helikobakteerin aiheuttama tulehdus ja ei ole ollut lainkaan harvinaista, että myös koiran omistajalta on löytynyt heliko. Muutaman viikon kuluttua otetaan B12-vitamiiniarvo uudelleen, jolloin pystytään arvioimaan ravinnon imeytymistä. Toki painon lisääntyminen on myös hyvä indikaattori. Mikäli B12-arvo on edelleen alhainen, annetaan koiralle sitä pistoksena.
Kanan annan niin pitkään keitettynä kunnes suoliston toiminta on täysin normaalia ja sitten alan antamaan raakaa kanaa keitetyn seassa varovasti annosta nostaen. Mikäli koira alkaa liikaa lihomaan, hiilihydraattia (riisi) vähennetään tai lopetetaan kokonaan. Aikaisemmin koira ei ole saanut hiilaria lainkaan, mutta riisi lisättiin ruokavalioon laihtumisen takia ja sen vuoksi, että koira saa määrällisesti enemmän vatsan täytettä syödäkseen. Valkosipulihapankaali lisätään ruokavalioon myöhemmin.
Huojentunein mielin lähdetään reissuun, toki pitää vielä anaalirauhaset muutamaan kertaan tarkistaa…:) Äidille on kirjoitettu tarkka lista jääkaapin oveen lääkityksestä ja ruokailusta. Vatsavaivoista huolimatta ollaan eletty ihan normaalia aktiivista elämää: pitkiä lenkkejä ja mielenterveystottista. Tuto tarjoaa lenkeillä tekemistä koko ajan ja ellei saa treenata minun kanssani, treenaa sitten itsekseen- eikä se aina ole niin kehittävää toimintaa. Vaikka lunta sataakin koko ajan, kevät lähestyy ja korvissa kuuluukin jo jälkimetsien kutsu. Tavoitteena onkin, että pian vatsavaivat ovat taaksejäänyttä elämää tai ainakin hallinnassa ja voin tulevaisuudessa kirjoitella enemmän treenaamisesta ja muista koirajutuista. Lähiaikoina olisi tarkoitus kirjottaa treenaamisen lisäksi ainakin koiran lihashuollosta ja LTV4:sta.
Kommentoi ihmeessä tekstin alla olevaan kommenttikenttään, mikäli sinulla on kokemuksia gastriitista, helikosta tai muista suolisto-ongelmista- ja toki muutoinkin saa kommentoida. Lisäksi kommentoi mikäli löydät tekstistä asiavirheitä. Blogin kommentteihin pystyn paremmin vastaamaan kuin facebook-ryhmien kommentteihin, koska niitä tuppaa tulemaan niin paljon, ettei aika yksinkertaisesti riitä enää niiden kommentoimiseen. Ja kiitos teille kaikille ihanille, jotka ovat laittaneet minulla viestejä ja soitelleet- olen saanut teiltä paljon hyviä ja kullanarvoisia vinkkejä ja vertaistukea. Olen myös tajunnut, etten ole todellakaan yksin näiden ongelmien kanssa vaan kohtalotovereita löytyy.
Täältä löytyy linkkejä käyttämäämme lisäravinteisiin:
Boulardii maitohappobakteeri: Glutamiini kapselina:
Glutamiini jauheena:
|
