• 2 dl kuivia punaisia linssejä
• 2 porkkanaa
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl raastettua inkiväriä
• 1 tlk tomaattimurskaa (370 g)
• 1 purkki kookosmaitoa (400 ml)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• 5 dl vettä
• 2 tl currya
• 2 tl garam masalaa
• 0,5 tl kurkumaa
• mustapippuria
• 1,5 tl suolaa

Ohjeessa *tummennetulla esiintyviä tuotteita voi tilata edullisesti *täältä. Koodilla ”kutsuvapauteen” saat -10%:n alen normaalihintaisesta FitnessFirstin tuotteista. 

VHH ruoka- ja herkkuohjeita kirjan voit tilata täältä: kari.sjoholm10@outlook.com Kirja maksaa blogini lukijoille 23,50 + postimaksu 4,90 euroa.

 

Seuraa instassa: VHH ruokavinkkejä ja ilmaista livejoogaa ja meridiaanivenyttelyä viikoittain instassa, löytyy nimellä satusjoholm.

Aito intialainen kanacurry

Butter chicken intialainen voikana

Intialaiset lihapullat

Olen kirjoittanut usein että elämässä ei tapahdu virheitä. MInulla on molemmissa pohkeissa ”EVERYTHING HAPPENS FOR A REASON” tatuioinnit. Toisessa tekstinä, toisessa sankskriitin symbolina. Olen kirjoittanut myös, että niillä pahimmilla asioilla elämässä on suurin tarkoitus. Mitä suurempi tuska, sitä suurempi siunaus. Ja että pahimmat asiat ovat niitä suurimpia lahjoja. Vahvoja lauseita, jotka pohjautuvat siihen ajatukseen, että elämääni ohjaa suuremmat voimat, joiden edessä tunnen syvää kunnioitusta. Sellaiset voimat, joiden olemassa olossa minulla on aikaisemmin ollut pelkkä aavistus. Viimeisten kuukausien aikana nuo voimat ovat tulleet tutuiksi, liian tutuiksi.

Viime viikkoina olen suihkuun mennessä varonut vilkaisemasta peiliin, jotta en näkisi vahingossakaan vilaustakaan tatuoinneistani. Tekstit ja symbolit ovat tuntuneet irvokkailta viisasteluilta. Testaako elämä minua nyt tällä hetkellä että uskonko noihin lauseisiin viime viikkojen tapahtumien jälkeen? Elämä on aikaisemminkin vetänyt minut kontalleen ja nöyräksi- ihan niin kuin meitä kaikkia. En ole kasvanut pumpulissa ja jo pienenä lapsena jouduin usein kohtaamaan elämän raadollisen puolen. Tai pitäisikö sittenkin sanoa sain kohdata. Ilman noita elämän tarjoamia kokemuksia en  olisi se Satu mikä olen tänään. En olisi kasvanut siihen mittaan mihin olen tähän mennessä kasvanut. Etkä olisi sinäkään. Siitä huolimatta olen viime aikoina useaan kertaan ajatellut, että oliko Nellin kuolema sittenkin virhe. Ja tuo ajatus saa minut joka kerta voimaan pahoin, koska se on vastoin kaikkea sitä mihin minä uskon. Ja mitä minusta on jäljellä, jos minulla ei ole enää uskoani? Pelkät kuoret.

Olen kirjoittanut myös intiaani vanhuksesta, joka opetti lapsenlapselleen, että meissä kaikissa on kaksi sutta, hyvä ja paha. Se susi meissä voimistuu mitä ruokkii. Ja se mitä ajattelemme, se lisääntyy. Ja se mitä puhumme, muuttuu todeksi. Ja ettemme voi valita mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita sen miten asioihin suhtaudumme. Kaikella on kuitenkin aikansa. Elämällä ja kuolemalla. Ilolla ja surulla. Uskolla ja toivolla. Suru on kohdattava vaikka sen suuruus pelottaisi. Vaikka se tuntuisikin liian suurelta ja julmalta. Syvässä surussakin on jotakin hyvin kaunista ja koskettavaa. Itku ja kaipaus viestittävät meille, että olemme menettäneet jotakin kaunista ja hyvää. Sellaista, jota emme olisi halunneet menettää mistään hinnasta. Ja että meillä on ikävä.

Heräsin tänään 3.30 voimakkaisiin energioihin. Tuntuu kuin tänään koko maailmankaikkeus olisi kanssamme. Intiaaneilla oli tapana juhlia kuolemaa ja surra syntymää. Vaikka ajatus tuntuukin vieraalta ja kaukaiselta omassa kulttuurissamme, niin siinä on kuitenkin paljon kauneutta ja viisautta. Tänään Kaunotar lasketaan siunattuun maahan ja koko luomakunta on kanssamme<3 Kun me itkemme ikäväämme ja tuskaamme, hän ratsastaa pehmeällä niityllä rakkaan hevosensa kanssa kovempaa kuin kukaan koskaan aikaisemmin. Vaaleat pitkät hiukset hulmuten. Kasvoillaan päättäväinen katse, joka katsoo kaukaisuuteen. Sinne, mihin me emme vielä näe ja josta meillä on pelkkä aavistus.