Rautainfuusion jälkeen: ai tämmöistäkö tämä elämä voikin olla?
0Rautainfuusiosta on nyt kulunut 18 päivää ja olen ihan eri ihminen. Olen joutunut miettimään viime päivien aikana että kuka mä oikeesti olen? En meinaa tuntea itseäni ja kehoani, niin isoja muutoksia on tapahtunut rautainfuusion jälkeen. Tämmöistäkö elämä voi todella olla? Ai minäkö pärjään loistavasti 6 tunnin yöunilla? Eikö mulla sittenkään ollut kuiva iho kun sitä piti hulluna rasvata ja silti se kuivui? Eikö mun pää olekaan homelo ja eikö mulla olekaan normaalia huonompo muisti? Enkö mä tarvitsekaan päivittäin vartin päikkäreitä? Eikö kyse ollutkaan riittämättömästä palautumisesta? Eikö mulla ollutkaan keskittymisvaikeuksia? Ja miten ihmeessä mun ihon väri kasvoissa on muuttunut vajaassa 3:ssa viikossa? Ja niin edelleen…
Lue myös: Rautainfuusiossa!
Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo
Kyse ei ollutkaan vaihdevuosista eikä kilpirauhasen vajaatoiminnasta
Tämmöinenkö mä oikeasti olen kun elimistössä on riittävä määrä rautaa? Kyse ei ollutkaan kilpirauhasesta eikä vaihdevuosista
Kyse oli vaan vääristä diagnooseista, ajanpuutteista, lukemattomista turhista kokeista, tutkimuksista ja testeistä, välinpitämättömyydestä, jopa rahastuksesta 30 vuoden ajan. Ja ennenkaikkea terveydenhuoltojärjestelmän osaamattomuudesta ja toimimattomuudesta: oireiden juuri syytä ei etsitä vaan oletetaan, arvataan eikä tutkita. Itse olen aina tiennyt, että jokin asia on ollut vialla mun terveydessä parikymppisestä asti, mutten tiennyt mikä. Nyt tiedän: se oli se muotisairaus nimeltä raudanpuute, jota voi hoitaa. Mikään ruokavalio, mikään määrä liikuntaa eikä mitkään hermostoa tasapainottavat harjoitukset olisi koskaan saanut aikaan sitä mitä rautainfuusio sai hyvin lyhyessä ajassa! Miten tämä on mahdollista?
Kyse oli vaan vääristä diagnooseista, ajanpuutteista, lukemattomista turhista kokeista, tutkimuksista ja testeistä, välinpitämättömyydestä, jopa rahastuksesta 30 vuoden ajan. Ja ennenkaikkea terveydenhuoltojärjestelmän osaamattomuudesta ja toimimattomuudesta: oireiden juuri syytä ei etsitä vaan oletetaan, arvataan eikä tutkita. Itse olen aina tiennyt, että jokin asia on ollut vialla mun terveydessä parikymppisestä asti, mutten tiennyt mikä. Nyt tiedän: se oli se muotisairaus nimeltä raudanpuute, jota voi hoitaa. Mikään ruokavalio, mikään määrä liikuntaa eikä mitkään hermostoa tasapainottavat harjoitukset olisi koskaan saanut aikaan sitä mitä rautainfuusio sai hyvin lyhyessä ajassa! Miten tämä on mahdollista?älä syö liikaa rautaa, se voi olla vaarallista!
Mua on peloteltu rautainfuusiosta, sanottu laiskaksi kun suostuin infuusioon ja jopa otettu verta pois koska rautaa oli kuulemma liikaa (maksoin muuten tuosta lystistä yli 150 euroa) 🙁 Tämä tuntuu käsittämättömältä, koska olen kertonut etten nuorempana syönyt juuri mitään 5 vuoteen, olen treenannut aina paljon, synnyttänyt tai imettänyt 4 vuotta elämästäni, nuorempana en syönyt punaista lihaa jne. Uskon, että aika harvalla naisella on elimistössään liikaa rautaa kun me menetetään sitä joka kuukausi menkkojen takia. Harva syö myös todella monipuolisesti ja moni on synnyttänyt ja imettänyt pitkään. Tosin en väitä, että kenenkään pitäisi rautaa syödä turhan takia ja että kaikilla naisilla olisi raudanpuute sen vuoksi kun on nainen ja minulla on.
Kirjoitan jatkossakin miten mun oloni kehittyy aikaa myöten. Rautainfuusion jälkeinen viikkohan oli hankala, lue lisää täältä. Ja koska infuusiosta on aikaa niin vähän, niin varmaan mulla olokin tästä vielä muuttuu ajan kanssa. Todennäköisesti vasta viikkojen kuluessa oikeasti tiedän minkälaista elämä on kun rautavarastot ovat täynnä. Mutta sen voin jo nyt todeta vielä loppuun, että kyllä yhteiskunnan rahoja haaskataan valtavasti kun väsyneiltä naisilta ei suostuta tutkimaan kunnolla raudanpuutetta. Miten paljon vääriä diagnooseja, inhimillistä kärsimystä, puolivaloilla elämistä…en edes uskalla ajatella.
Seuraa instassa: satusjoholm
Rankka viikko rautainfuusion jälkeen
Rautainfuusion jälkeen voi tulla monenlaisia oireita
Nyt on kulunut 9 päivää rautainfuusiosta ja takana on kyllä tosi rankka viikko. Se on ihan normaalia eli aika usein rautainfuusion jälkeen ilmenee kovaa väsymystä (jopa uupumusta) ja myös muita oireita kuten kuumetta, lihassärkyä, pahoinvointia jne. voi esiintyä. Oireet voivat kestää jopa useiden viikkojen ajan ja olla sitä vaikeampia mitä kauemmin raudanpuute on kestänyt. Hoitovastetta voi Esa Sopin mukaan parhaimmassa tapauksessa odottaa 3-14 vuorokauden kuluessa infuusiossa, mutta se voi kestää paljon kauemmankin (lähde ja lue lisää täällä). Yleensä oireet alkavat muutama päivä infuusion jälkeen ja näin tapahtui minullekin.
Lue myös: Rautainfuusiossa!
Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo
outoja lihaskipuja
Väsymys alkoi kolmentena päivänä infuusion jälkeen eli viime perjantaina ja on jatkunut siitä saakka melko kovana. En ole kuitenkaan ollut ”petipotilas”, mutta olo on ollut todella sumuinen ja takkuinen eli tunnen olossani selvästi sen, että rautainfuusio on rankka toimenpide elimistölle. Se menee niin sanotusti shokkiin suuresta rautamäärästä- juuri tuolta minusta on viimeisen viikon aikana tuntunut. Viime viikonloppuna minulle tuli lisäksi lihaskipuja: ensin rintarankaan, jonka jälkeen ne siirtyivät vasempaan pohkeeseen. Olen valvonut muutaman yön noiden lihaskipujen takia. Oudointa lihaskivuissa on ollut se, että oikeassa pohkeessa on ollut kahden yön ajan sykkivää kipua- todella outoa! Olen joutunut ottamaan buranaa kolmena yönä, jotta olen saanut edes vähän nukuttua. Lihakset ovat tuntuneet myös joogatessa ”liian lyhyiltä” ja vasta eilen ne alkoivat antamaan ”hieman periksi” joogan aikana. Koska olen ollut väsynyt, niin myös ärtymystä on esiintynyt 😎
huomenna mökille lepäämään
Huomenna lähden mökille lepäämään Oven ja Karan kanssa. Mökille tulee myös mun vanhemmat ja veli tyttönsä kanssa. Huomenna alkaa myös loma, joten ihanaa kun saa kunnolla levätä ja palautua rautainfuusiosta. Mun oireilu infuusion jälkeen kertoo siitä, että olen kärsinyt raudanpuutteesta tosi pitkään- kuten viimeksi kirjoitinkin yli 30 vuotta. Onhan se tietty iso muutos elimistölle kun yhtäkkiä se saakin rautaa ylenmäärin kun on ensin sopeutunut raudanpuutteesen lähes mun koko elämäni ajan. Toivottavasti nyt rauta alkaa imeytymään kunnolla- sen nähdään sitten tulevaisuudessa. Olen kuitenkin varautunut siihen, että infuusio joudutaan toistamaan- ehkä kuitenkin seuraavalla kerralla riittää pienempi määrä eli 500 mg. Odotan innolla sitä päivää kun huomaan, että olo alkaa kohentumaan. Kirjoitan tänne blogiin kuulumisia säännöllisesti eli pidän teidät ajantasalla ihan kuten olen luvannutkin. Aurinkoista päivää kaikille!
Ps. Kiitos kommenteistanne rautainfuusioon liittyen. Sain myös yhden erittäin oudon kommentin, jossa eräs facen terveysryhmää ylläpitävä mieshenkilö kertoi, että raudanpuute on pelkästään laiskuutta ja infuusio on varmin tapa hankkia itselleen syöpä. Kuulemma rauta-arvot saa kohenemaan luonnollisilla tavoilla. Niinpä niin…Tuli tosi surullinen tuosta kommentista enkä viitsi tähän nyt tämän enempää kirjoittaa mitä asiasta ajattelen…
Tuu instaan: satusjoholm