Hae
Kutsu vapauteen

Terassin laittoa ja mitä mulle kuuluu?

pihatöitä ja terassin laittoa

 

 

Piiiiiitkästä aikaa kirjoittelen vähän kuulumisia. Viime viikot ovat olleet tosi kiireisiä enkä ole ehtinyt kuulumisia kirjoitella. Kun on päivät töissä, illat harrastaa koirien kanssa ja liikkuu vielä itsekin, niin meinaa tunnit vuorokaudessa loppua. Ollaan tehty Karin kanssa paljon pihatöitä: haravoitu, paikkailtu nurmikkoa (jotkut ovat kaivaneet muutaman kuopan) ja nyt ollaan pari päivää laitettu terassia kesäkuntoon. Ollaan pesty terassit ja terassikalusteet sekä laitettu sohvat ja pöydät paikoilleen. Just nauroin, että olikohan järkevää, koska pian ilma täyttyy keltaisesta siitepölystä, mutta on se vaan niin ihana löhötä ulkona pehmoisella sohvalla kahvia juoden ja kirjoitellen:) Päätin, etten laita terassille enää ollenkaan kukkivia kukkia, koska ne roskastaa niin älyttömästi, että mulla menee hermot. Tänä vuonna meidän isolle terassille tulee ainoastaan heiniä (rakastan niitä yli kaiken) ja vihreitä kasveja. Ehkäpä pöydälle tulee jokin kukkiva kukka, jos en malta olla ilman niitä. No katsotaan…

 

 

kenelläkään ei ole mun lähelle tulemista

 

 

Viime viikonloppu meni kokonaan haku- ja tottiskoulutuksessa Oven kanssa. Hyvä että ehdin äitienpäivä päivälliselle. Ovesta on kasvanut tosi iso ja vahva uros, joka on välillä itsekin ihmeissään omista voimistaan. Sillä on alkanut aggressio vietti aukeamaan viime aikoina ja joudun olemaan sen kanssa tarkkana, koska se vahtii mua tosi kovasti. Kenelläkään ei ole mun lähelle tulemista jos Ovelta asiaa kysytään. Tutokin voi tosi hyvin: se nauttii lämpimistä keleistä ja siitä, että pääsee taas jäljelle ja uimaan. Ne on Oven kanssa ihan erilaisia: Ove inhoaa hellettä ja möllöttää sisällä Karin kanssa, kun taas Tuto haluaa olla ihan koko ajan ulkona mun kanssa. Tänään mennään taas isolla porukalla metsälenkille Allun, Nopan, Moonan ja heidän koirien kanssa. Otetaan kahvia termariin mukaan ja nautitaan aurinkoisesta kelistä.

 

 

ketoosia ja asthangajoogaa

 

 

Kuten tiedättekin, olen ollut nyt 2,5 viikkoa ketoosissa. Olo on pääsääntöisesti jo tosi hyvä (huonojakin päiviä on ollut) ja olen nukkunut tosi hyvin. En usko, että olen ihan vielä rasva-adaptoitunut, mutta varmaan sekin pian tapahtuu. Toiselle ja kolmannella kerralla se tapahtuu nopeammin kuin ensimmäisellä. Olen jaksanut treenatakin melko hyvin ja tällä kertaa asiaa on varmaan auttanut alkuvaiheessa elektrolyyttien käyttö, josta juuri äsken julkaisin postauksen. Aikaisemmin en ole niitä käyttänyt ollenkaan. Olen myös perehtynyt siihen, että miksi joillakin ihmisillä uni muuttuu katkonaiseksi ketoosissa. MInulla näin kävi viimeksi, mutta nyt olen saanut siihenkin asiaan helpotusta. Kirjoitan aiheesta ihan pian postauksen. Ketoruokavalion lisäksi olen aloittanut yli kymmenen vuoden tauon jälkeen uudestaan asthangajoogan, jonka aloitin vuonna 2002. Harrastin sitä päivittäin yli 10 vuotta ja sen jälkeen siirryin vähän vapaampaan vinyasajoogaan. Voi että kun asthanga on taas ollut ihanaa- haastavuudestaan huolimatta tai ehkä juuri siksi. Lisäksi olen viime viikkoina perehtynyt kasvojoogaan, johon olen hurahtanut ihan täysin. Käypä katsomassa mun instasta kasvojooga LIVE, joka pidettiin kasvojooga opettaja Päivi Salmisen kanssa pari viikkoa sitten.

 

 

olen tottunut golfleskenä oloon

 

 

Tässä vähän kuulumisia nopeasti:) Tänään Kari savustaa lohta- aah, se on niin hyvää! Syödään sitä kasvisten kera. Illalla on tottistreenit, jossa paneudun tänään Pitkän Pojan irroitus ongelmaan:) Tutokin pääsee mukaan fiilistelemään vanhoja aikoja. Niin ja vielä se piti kertoa, että Herra Sjöholmilla on alkanut taas golfkausi ja hän osallistuu  ensimmäistä kertaa SM-kisoihin mun painostuksesta. Eli olen taas golfleski, mutta olen siihen tottunut ja se sopii mulle oikein hyvin. Mulla on itsellä niin paljon tekemistä, että on helppo antaa toiselle vapaus harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Ihanaa aurinkoista päivää kaikille<3 Niin ja mulle voisi vinkata sellaisista kesäkukista, jotka ei roskaa niin järkyttävästi– jospa sittenkin meidän terassille tulisi kukkivia kukkia:) Kiitos jos jaksat vaivautua.

 

 

viimeisimmät postaukset

 

 

 

 

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd

Saksanpaimenkoiran karvanlähtö- miten selvitä ilman hermoromahdusta?

SAKSANPAIMENKOIRAN KARVANLÄHDÖN SURVIVAL KIT- jep, se on tämän postauksen aihe 😉 Olen kehittänyt viime vuosien aikana itselleni ongelman: rakastan saksanpaimenkoiria yli kaiken, mutta inhoan nurkissa ja sisustusmateriaaleissa pyörivää irtokarvaa- miten ihmeessä niitä karvoja voikaan löytyä IHAN joka paikasta? Vuosien varrella olenkin testaillut karvanlähdön aikana eri harjoja, turkin harjausta (kertarysäyksellä koko koira vai useimmin osa koirasta) ja pesua eri tavoilla/eri aikoina ja  miettinyt sisustusmateriaaleja (sohvat, matot) ja kokeillut vaikka sitä ja tätä, jotta karvanlähdöstä selvitään ilman hermoromahdusta. Haluan, että koti näyttää ainakin päällisin puolin siistiltä, mutta en jaksa ihan jatkuvasti imuroida. Jaan tässä postauksessa muutaman oman vinkkini miten karvanlähdöstä selvitään kivuttomimmin ja olisi mahtava kuulla myös sun vinkit!

 

 

 

saksanpaimenkoiran karvanlähtö- jääkaapissakin karvoja

 

Saksanpaimenkoiran karvanlähtö on suoraan sanottuna h***********n ja se onkin rodun yksi harvoja huonoja puolia. En voisi kuitenkaan elää ilman paimenta, joten asian kanssa on tultava sinuksi ainakin jollakin tasolla. Nuorempana ajattelin, että sille nyt vaan ei voi mitään, että kämppä, vaatteet ja auto on aina täynnä koirankarvaa. No todellakin voi! Siivoamisen lisäksi voi tehdä paljonkin asian helpottamiseksi vaikka tietenkään siitä karvasta ei koskaan pääse kokonaan eroon.  Eli vaikka kuinka imuroi ja pesee lattiat, niin jos asuntoon tehtäisiin ”karvatarkastus”, niin ainahan niitä löytyisi ja mitä mielikuvituksellisimmista paikoista:) Vessanpöntön reunat ovat oikein karvamagneetteja ja niitä löytyy myös yöpöydiltä, korkeista laatikoista, lasivitriinistä, meikkipussista, vaatekaapin ylähyllyltä, jääkaapista ja erityisesti mun suusta ja silmäripsistä 😆

Tuto vaihtaa karvan kaksi kertaa vuodessa ja tekee sen kertarysäyksellä. Kun karvanlähtö on ohi, niin turkista ei irtoa karvaa ollenkaan eli koira ei tiputa karvaa koko aikaa kuten mun edellinen saksanpaimenkoira. Eli suurin osa vuodesta meillä ei ole juurikaan koirankarvaa imuroitavana, mutta karvanlähdön aikana sitä irtoaa sitten senkin edestä.  Karva on laadultaan sileää ja yksittäinen karva on melko paksu eli se ei tartu vaatteisiin eikä mattoihin (paitsi Ikean divaaniin) eli siinä mielessä karvanlaatu on ihanteellinen. Sen sijaan poikani saksanpaimenkoira Karan karvanlaatu on silkkisempää ja yksittäinen karva on ohuempi, joten se tarttuu vaatteisiin ja materiaaleihin paljon tiukemmin.

 

en voi sietää koirankarvoja lattialla, sen sijaan nenän jäljet ikkunoissa ei haittaa pätkääkään

 

Koiran irtokarva haittaa mun niin paljon, että kun me rakennutettiin meidän talo vuonna 2013, niin alakerran laatan väriksi valittiin kiiltävä ja kirjava laatta, jossa ei näy mustat (vaaleat näkyy senkin edestä) koiran karvat. Ripottelin karvoja mallilaatalle ennen laatan valintaa. No laatassa ei siis näy Tuton karvat, mutta kaikki nestemäiset pisarat  (vesipisarat ja kuolarähmät) näkyy oikein hyvin, ainakin minun silmääni 😎 Laatta on onneksi tosi helppo puhdistaa eikä pahiten likaantuvien kohtien pyyhkiminen etikkavedellä vie kuin pari minuuttia. Vaikka Tuton karvat ei näykään laatassa, niin en siitä huolimatta enää ottaisi kiiltävää laattaa koira tai yleensäkään mihinkään perheeseen, vaan valitsisin mattapintaisen.

 

 

 

 

opiskelijakämppä täynnä koirankarvaa

 

 

Otin ensimmäisen saksanpaimenkoirani Biancon 21-vuotiaana ja muistan kauhulla miten mun opiskelijakämppä oli aina täynnä koirankarvaa. Tosin se ei haitannut mua tuolloin juuri lainkaan. Käytössä oli onneton karstaharja (muistan sen vieläkin), joka oli ainakin saksanpaimenkoiran turkkiin tehoton. Koira nukkui sängyssä mun kanssa- sänky sattui olemaan iso vesisänky. Se hyvä puoli siinä oli, ettei ollut petaria imuroitavana. Muistan miten se sänky hyllyi ja löllyi kun me siinä nokat vastakkain nukuttiin koirankarvojen seaossa 😆 Sohvana oli vanhemmiltani saatu iso ruskea kulmasohva, joka oli plyysiä. Jokainen karva tarrautui siihen kuin iilimato. Eräänkin kerran yksi poikaystävä kandidaatti katso sohvaa epätoivoisen näköisenä ja sanoi, ettei siinä voi istua kun siinä on niin paljon karvaa. No se siitä romanssista sitten 😛

 

 

sisustusmateriaalit menneet vaihtoon vuosien varrella

 

 

Viime vuosien aikaan sisustusmateriaalit ovat vaihtuneet koiraystävälliseksi tai sellaiseksi, että siivoaminen on mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Olohuoneen kangassohva on vaihtunut mustaan Interfacen nahkasohvaan, joka on tosi helppo pyyhkiä ja pitää puhtaana. Joku aivopieru minulle tuli muutaman kuukausi sitten kun ostin  tv-huoneeseen kaksi beigeä kangas divaania. Ne on ihan karvamagneetteja ja tuntuvat imuroivan ilmasta kaikki karvat ja vaikka Tuton karva irtoaa tosi helposti eri materiaaleista, niin noista divaaneista se ei irtoa. Eli niiden imuroiminen on ihan tuskaa, onneksi sentään päällyset voi pestä.

Meillä on myös mattoja, joista karva lähtee helposti imuroimalla vaikka parissa matossa on matala nukkakin. Rakastan VM-carpetin mattoja ja meidän paras matto on pölyämätön, antistaattinen ja sileäpintainen eteisen matto. Rakastan myös meidän keittiön pöydän alla olevaa kulutusta kestävää beigeä sisalmattoa, se on oikein loistava koiratalouteen.

 

 

irtokarvan ja pohjavillan harjaus tehokkaalla halppis turkkikammalla

 

 

Elämääni on helpottanut huomattavasti Tuton karvanlähdön aikaan halppis turkkiharja, jonka olen ostanut biltemasta.  Hinta tuolla harjalla on 15,90. Se on riittävän leveä, todella tehokas ja mikä parasta harjaosa on suora. Käytössä on ollut myös  puolet kalliimpi samantyyppinen vähän kapeampi harja, jonka harjaosan reunat olivat pyöristetyt ja Tuton turkkiin se ei ollut yhtä tehokas. Harja poistaa myös pohjavillan, jota saksanpaimenkoiralla muuten riittää. Turkkikammassa on ihan mahtava hinta-laatusuhde. Harjatessa karvaa irtoaa niin älyttömästi, että harjauspaikkaa on vaihdettava muutaman minuutin välein ellei halua olla karvapilven keskellä (ja silti on)- ehkäpä joku tietää, mitä tarkoitan 🙄

Karvanlähdön aikaan harjaan koiraa säännöllisesti lenkillä umpimetsässä, mutta en joka päivä. Olen kokeillut harjaamista myös sisätiloissa, HAH 😛 En jaksa harjata kerralla koko koiraa, vaan harjaan sen osan turkista muutamana päivänä peräkkäin, jossa on kovin karvanlähtö. Harjaan turkkia kerralla muutaman minuutin ajan tehokkaasti  ja toistan saman osan harjauksen parina kolmena päivänä peräkkäin. Eli yhteensä koko koiran turkki vaatii alle kymmenen lyhyttä, mutta tehokasta harjausta per karvanlähtö. Kun karvanlähtö alkaa olla lopuillaan, niin pesen koiran turkin vielä shampoolla, joka viimeistelee karvanlähdön. Pesun jälkeen loppukin irtokarva irtoaa ja seuraavana päivänä harjaan vielä koko turkin ja loputkin karvat jäävät yleensä metsään.

 

 

Ostin tämän laukun Mustista ja Mirristä peltojälkitreenien palkkamista varten ja huomasin ilokseni, että laukku on kuin tehty turkkikampaa varten.

 

karvanlähdön survivat kit pähkinänkuoressa

 

 

Turkin huolellinen harjaus, pesu ja koiranperheeseen sopivat sisustusmateriaalit ja -valinnat ovat mielestäni tärkeimmät keinot taistelussa koirankarvaa vastaan. Näillä keinoilla meillä ei juurikaan ole koirankarvaa lattioilla edes pahimpina karvanlähtöaikoina (ainahan sitä jonkun verran on) ja mikä tärkeintä, kaksi imurointi kertaa viikossa riittää. Näistäkin imurointikerroista ainoastaan toinen on sellainen, jossa imuroidaan koko talo eli mielestäni päästään kyllä tosi vähällä. Tietenkään saksanpaimenkoiran omistaja ei pääse koirankarvasta koskaan kokonaan eroon ja miksi pitäisikään päästä. Sehän on osa koiran omistajan elämää. Mutta ne divaanit…

 

 

vinkkejä kaivataan divaanien puhdistukseen

 

 

Otan mielelläni vastaan vinkkejä, miten saan irrotettua koiran karvat Ikean Söderhamn divaanista. Divaanien väri on vielä beige, joten mustan koirankarvat oikein loistavat siitä. Imurisuuttimella ne eivät irtoa kunnolla, ei vaikka kuinka hinkkaisi! Kaikilla meillä koiraomistajilla on varmaan omat keinonsa karvahelvettiä vastaan- paljasta omasi 😆 

 

 

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

 

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .