kohtaamisia kaupan kassalla

Viime viikolla Tampereen Stockmannilla eräs myyjä teki minuun vaikutuksen. Jonotin omaa vuoroani kassalle enkä voinut olla kuulematta miten ystävällisesti myyjä opasti edessä olevaa asiakasta tuotteen valinnassa. Hän oli asiaansa paneutunut, kohtelias ja hänella oli selvästi sielu mukana asiakaspalvelutyössä. Eikä siinä kaikki: hän näytti myös huomiota herättävän upealta, suorastaan stunning!!! Hän oli tosi pitkä, huolellisesti meikattu ja hänen äänensä oli miehisen matala. Jäin tuijottamaan häntä lumoutuneena vaikka yleensä pyrin välttämään suorannaista tuijottamista. Siirryin toiselle kassalle sen vapauduttua, joten minulta jäi kertomatta hänelle se, miten suuren vaikutuksen hän teki minuun käytöksellään ja miten upealta hän näytti. Se jäi harmittamaan jälkeen päin todella paljon. Ellei minun olisi pitänyt kiirehtiä junaan, niin olisin kääntynyt kannoillani ja käynyt kertomassa hänelle mitä ajattelin.

tatuoitu nuori mies

Eilen sain uuden tilaisuuden kun olin ostamassa jouluvaloja. Minua palveli kassalla äärimmäisen kohtelias ja valoisan oloinen nuori mies, jonka käsivarret, kaula ja niska olivat täynnä tatuointeja. Päätin, että tällä kertaa en pidä suutani kiinni, joten sanoin hänelle, että mielestäni hänen tatuointinsa näyttävät upeilta. Hän oli selvästi yllättynyt kertomastani ja sanoi hymyillen ”onpa kiva kuulla. Et tiedäkään miten paljon vanhemmat asiakkaat haukkuvat tatuointejani!” Olin ihan että WHAAAAT- mitä ihmisten päässä oikein liikkuu!!! Onko pakko sanoa jotakin ellei ole mitään nättiä sanottavaa? On varmaan voittaja fiilis sen jälkeen kun on päässyt laukomaan vieraalle ihmisille törkeyksiä!!! Sanoin myyjälle, että tämähän tarkoittaa sitten sitä, että MEIDÄN täytyy ottaa LISÄÄ tatuointeja. Hän oli samaa mieltä. Rupattelimme aiheesta vielä hetken ja lähdettyäni kotiin asia jäi pyörimään mieleeni…

enää en jätä kertomatta

Molempia myyjiä yhdisti persoonallinen ulkonäkö.  Molemmat poikkesivat rohkealla tavalla katukuvasta. Asia ihastutti minua suuresti! Me suomalaiset yleisesti ottaen siedämme huonosti erilaisuutta. En tiedä onko se pelkoa, kontrollia vai mitä. Koetaanko erilaisuus jotenkin uhkana, en tiedä? Mun mielestä on ihan käsittämätöntä, että joku ottaa oikeudekseen sanoa toiselle ihmiselle jotakin rumaa ainoastaan sen vuoksi, ettei joku asia miellytä omaa silmää. Miksi ihmisiä arvostellaan tai arvioidaan niinkin sekundaarisen asian kuin ulkonäön vuoksi? Itse kuitenkin tiedän sen, etten enää ikinä jätä kertomatta tuntemattomalle ihmiselle jotakin kaunista mikäli haluan sen kertoa. Se jää nimittäin kaduttamaan! Ps. Vielä mä etsin käsiini sen Stockan myyjän ja kerron hänelle miksi mä tuijotin häntä niin pitkään…

Ketoa ja kasvojoogaa instassa @satusjoholm

kiitos ikäkriisi

Rakas ikäkriisi. Kiitos kun kävit kylässä. Kiitos niistä asioista, joita opetit. Kiitos niistä peloista, jotka pitivät mua otteessaan yön pimeinä tunteina kurkkua kuristaen ja niistä ”elämä lipuu ohitse liian nopeasti” ajatuksista. Ilman niitä en olisi nyt tässä. Vapaana ja täynnä elämäniloa, joka toivottavasti näkyy myös ulospäin pilkkeenä silmäkulmassa ja uudenlaisena rohkeutena. Katsoin sua silmästä silmään, niin kuin herkästi tuntevilla ihmisillä on tapana. Ja nyt mä käännän sulle selkäni ja jatkan eteenpäin, tänään 52-vuotiaana. Samana Satuna, ehkä hivenen itsestäni enemmän oppineena. Ja onneksi en vieläkään täydellisenä.

Phote credit Pasi Hakala/Studio Varjo

miksi ikäkriisistä ei voi puhua?

Mun ikäkriisi on saanut luvan näkyä täällä somessa. Miksikö? Siksi, että se on ollut totta. Kaikki ihmiset eivät autopilotilla rakasta ikääntymistä ja sen mukanaan tuomia muutoksia. Kaikki eivät näe ryppyjä ja juonteita ihanina merkkeinä eletystä elämästä ja rölkkyvatsaa suloisena muistutuksena niistä ajoista, jolloin keholla on ollut tärkeämpääkin tekemistä kuin olla timmissa kunnossa. Ihmiset ovat erilaisia ja mua on älyttömästi ärsyttänyt se, ettei ikäkriisistä puhuta sen oikeilla nimillä. Tai kun puhutaan, niin jo on joku besserwisseri kertomassa miten ikääntymiseen pitää suhtautua ja miten luonnollista se on. Kaikkien mielestä se ei ole luonnollista ja ihan jokaisen naisen mielestä esimerkiksi vaihdevuodet eivät ole elämän kohokohta. Ja se ei tarkoita sitä, että ihminen yrittää epätoivoisesti näyttää nuoremmalta kuin on tai että haikailee nuoruuden perään. Kukapa nyt haluaisi elää uudestaan ruuhkavuosia? En minä ainakaan.

52-vuoden ikä tuntuu aika hyvältä

Tajusin muutama kuukausi sitten, että mun ikäkriisi on ohi. Ikääntyminen ei tunnu enää pahalta eikä pelottavalta. En edelleenkään siitä tykkää, mutta olen sinut sen kanssa. Itse asiassa tämä 52-vuoden ikä tuntuu nyt aika hyvältä. On aikaa itselle ja omille jutuille. Olen elänyt elämääni tähän asti siten, ettei mun tarvitse jossitella eikä haikailla asioita, joita olisin jättänyt tekemättä. Olen kuunnellut sydäntäni, hoitanut lapseni riittävän hyvin ja toteuttanut unelmiani. Yhteiskunnan eteenkin olen tehnyt oman osani tekemällä töitä ja luojan kiitos musta ei ole tullut populistia. Olen pitänyt itsestäni niin hyvää huolta kun olen kyennyt ja tehnyt asoita oman hyvinvointini eteen. Päätökseni olla viisikymppisenä elämäni parhaassa kunnossa on toteutunut ja itse asiassa olen tänään vieläkin paremmassa kunnossa kuin täyttäessäni 50. Ja se tuntuu hyvältä.

Mua inspiroi vahvasti se, että huomaan miten paljon omaan hyvinvointiin, terveyteen ja ikääntymismuutoksiin voi itse vaikuttaa omilla valinnoilla. Ketoruokavalio, kasvojooga ja hermoston tasapainottaminen on lievästi sanottuna tehokas ja toimiva antiaging menetelmä, joka toivottavasti näkyy myös ulospäin! Jos joskus sairastun vakavasti, niin ainakin tiedän itse tehneeni parhaani oman terveyteni eteen. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu myös tietynlainen joustavuus, joka erottaa terveellisen elämän fanatismista. Esimerkkinä mainitsen vaikkapa ketoruokavalion, josta olen jo 7 vuotta kirjoittanut. En edelleenkään tee ruokavaliostani numeroa vaikkapa työmatkoilla tai kyläillessäni. Enkä väitä kenellekään, että keto on vastaus kaikkiin maailman ongelmiin tai että sitä voi noudattaa vain yhdellä tavalla. No thanks. Jätän noi hommat populisteille. Terveellinen elämä on mielestäni vapautta tehdä joka päivä uudestaan sellaisia valintoja, jotka lisäävät omaa hyvinvointia. Ja se on myös sitä, että voi hyvällä omalla tunnolla joustaa vaikkapa ruokavaliostaan silloin, kun ei voi sitä ilman stressiä noudattaa.

muutosten vuosi

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon isoja asioita. Multa on tullut tänä vuonna 2 verkkokurssia myyntiin: kokonaisvaltainen 6 viikon mittainen KETO RISE UP ja LIFT UP kasvojoogaverkkokurssi. Musta on tullut siis yrittäjä eli olen alkanut tehdä kahta työtä. Tässä tätä kirjoittaessa tulee mieleen, että ehkäpä mulla on ollut niin paljon tekemistä, etten ole ehtinyt miettiä ikäkriisiä:) No totta toinen puoli, mutta juuri nyt mä tunnen eläväni erittäin merkityksellistä elämää. Saan olla mukana valmentamassa satoja ihmisiä kohti terveellisempää ja itsensä näköistä elämää. Saan tsempata, myötäelää ja innostaa. Voisiko asiat olla paremmin?

Ketoa ja kasvojoogaa instassa @satusjoholm.