meidän jakso ulos tänään nelosella

Tänään näytettiin nelosella Rikkaat ja rahattomat ohjelman meidän jakso. Moni on sen jo katsonut Ruudulta ja olen saanut ohjelmasta runsaasti palautetta: uskomatonta, miten ihan vieraat ihmiset laittavat viestiä, että ohjelma on koskettanut heitä syvästi. Ja sehän sen ohjelman tarkoitus onkin: vähentää ennakkoluuloja, joita meillä kaikilla on erilaisia ihmisiä, elinympäristöä ja asioita kohtaan. Eli kamalasta nimestä huolimatta ohjelmassa on kaunis käsikirjoitus ja ennenkaikkea hyvä tarkoitus.

Nyt voin jo avata meidän viikkoa, koska julkaisen tämän postauksen vasta sen jälkeen kun ohjelma on näytetty nelosella. Eli aluksi oli draamaa, koska ei ollut helppoa astua noin vain toisen ihmisen elämään. Kaikki tuntui vaikealta ja koska olen se arkajalka mistä olen monesti kirjoittanut, niin mua pelotti. En ollut asiasta yhtään yllättynyt ja juuri tuon pelon vuoksi haluan kohdata niitä pelottavia asioita. Mutta se pelko kesti vaan vuorokauden ja kun kohtasin sen,  niin se väistyi.

Kuva kopioitu Aitomedian sivulta

viihdyttiin betonilähiössä todella hyvin

Mehän itseasiassa alettiin viihtyä siellä betonilähiössä todella hyvin- olisin voinut jäädä sinne vielä joksikin aikaa. Ja miksi en olisi viihtynyt: asuuhan siellä paljon ihmisiä enkä ole yhtään sen parempi tai hienompi ihminen kuin ne, jotka siellä asuvat! Ihmiset olivat tosi välittömiä ja siinä ympäristössä oli jotakin todella aitoa. Jotakin sellaista, joka kosketti mua tosi syvästi. Tutokin otti tilanteesta kaiken irti kun ei ollut isoa tonttia vahdittavana: koira kuorsasi syvää unta koko viikon poseerattuaan ensin pari päivää kameroille. Tuto antoi siis kaikkensa ja sitten se väsähti. Ymmärsin (eikä tämä nyt ollut mikään yllätys edes), että pystyn asumaan ihan minkälaisessa ympäristössä tahansa. Myöskin rahat riitti hyvin: ostimme vaihtoparille 20 euron lahjan ja palautimme tuotantoyhtiölle vielä 20 euroa eli käytimme ruokaan ainoastaan 50 euroa. Mutta mitään muuta emme sitten ostaneetkaan kun ei tarvinnut laskuja maksaa eikä harrastettu mitään.

ihmiset ovat kamalissa tilanteissa

Toivon, että ohjelma herättää ihmiset miettimään vähävaraisuutta ja sitä, miten epätoivoisiin tilanteisiin ihmiset voivat elämässään joutua. Hyville ihmiselle tapahtuu pahoja asioita, ihan oikeasti. Jokainen meistä on yhtä arvokas eikä ihmisarvo ole kiinni varallisuudesta, ihonväristä, sukupuolesta tai uskonnosta.  Mä en voi sietää sitä, että ihmisiä luokitellaan varallisuuden perusteella tai minkään muunkaan asian perusteella ja että ihmisiä pokkuroidaan ”korkean aseman” vuoksi. Jokaisen ihmisen takana on tarina ja mä olen saanut ”hyväosaisten ihmisten” taholta runsaasti arvostelua ja ihmettelyä siitä, että ulkomaan reissuilla olen jutellut kodittomien kanssa ja antanut heille ruokaa tai silittänyt heidän koiraansa. Tai miten paljon olenkaan saanut osakseni halveksuntaa kun olen Miamin luksushotellissa ensin syöttänyt nälkäisen kissan ennen kuin olen syönyt itse (en todellakaan pysty syömään itse jos jaloissani pyörii nälkäinen eläin ja toivon ettet sinäkään). Nämä ovat olleet elämäni parhaimpia kohtaamisia ja muistan jokaisen kohtaamisen koko elämäni. Toivon, että tämä tv-sarja kokemus poikisi tulevaisuudessa jotakin hyvää: unelmoin, että joskus elämässäni olisin sellaisessa asemassa, että voisin oikeasti auttaa ihmisiä auttamaan itseään vielä enemmän kuin tällä hetkellä. Haluan luoda ympärilleni toivoa siitä, että elämä voi muuttua hetkessä paremmaksi ja että kenenkään ihmisarvo ei ole ulkoisista asioista kiinni.

rikkautta on monenlaista

Miten rikkaus yleensäkin määritellään, kuka on rikas ja kuka köyhä? Mun ajattelutavassa ihminen voi olla todella rikas vaikka tilillä ei olisi rahaa ja päinvastoin. Itselleni suurinta rikkautta on ne asiat, joita ei saa rahalla.  Suurinta rikkautta elämässäni on rakkaus, jonka ympäröimänä saan elää jokaikinen päivä. Lisäksi rikkautta on perhe, terveys, koirat, koti ja henkinen ja fyysinen hyvinvointi. En vähättele kuitenkaan rahankaan merkitystä, koska rahattomuus tuo ihmiselle stressiä ja ilman sitä harva meistä pystyy elämään sellaista elämää jota haluaa elää. Sillä on vahva välinearvo, mutta se ei saa olla itseisarvo. Mielestäni raha kuuluu laittaa sille paikalle jonne se kuuluukin: ihmisen alapuolelle. Se ei saa määritellä kenenkään ihmisarvoa eikä ihmisiä saa luokitella tulojen tai varallisuuden perusteella. PISTE:)

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Tuto eli Wanda vom Pfälzer-Hof BH, TK1, AVO3, JK3 ja FH1 täyttää tänään 9 vuotta:) Eli tänään on juhlapäivä:) Aloitettiin aamu rauhallisella kahvittelulla: löhöiltiin vierekkäin lampaantaljoilla ja samalla kun nautin aamukahvia, niin rapsuttelin synttärisankaria massusta 🙂 Tasainen kuorsauksen jylinä kaikui 6 metriä korkeassa olohuoneessa. Näissä hetkissä on jotakin niin pysäyttävän kaunista: kaksi vanhenevaa narttua vierekkäin sohvalla, onnellinen koira, hiljaisuus, kuppi kuumaa kahvia ja tieto siitä, että ihan pian päästään lenkille lumisateeseen.

lenkillä fokus on kävyissä

Tehtiin meidän vakkari metsälenkki. Tuto sai kantaa taas paskapussinsa roskikseen ja ilmaista käpyjä- voi sitä riemua kun Mummukka löytää kävyn tai kepin. Tänään koira sai päättää mitä reittiä mennään ja koira valitsikin kaikista pisimmän lenkin (pitkä lenkki=paljon käpyjä) mitä vaan voi valita. Tuto sai olkapään nivelrikkoon kortisonipistoksen tammikuussa, jonka vaste on ollut todella hyvä.  Samalla saatiin tietää, että nivelrikko onkin ainoastaan toisessa olkapäässä eikä molemmissa kuten viimeksi kirjoitin. Toisen olkapään seudulla oli vuosi sitten häikkää niveltupessa eikä nivelessä. Edellisen piikin koira sai vuosi sitten ja sillä pärjättiin loistavasti vuosi, kunnes alkuvuoden todella liukkaat kelit aiheuttivat kipuilua.  Voikin sanoa, että Tuto on taas oireeton ja me otetaan tilanteesta kaikki irti: liike on lääke eli paljon liikuntaa (ei liikaa), jotta saadaan lihaksia vahvistettua. Ja liikunnan vastapainoksi lihasten huoltoa. Tänään oli taas lenkillä vauhtia vaikka muille jakaa, vaikka lenkin fokus on vauhdin sijasti tietty niissä kävyissä 😎 😉 Ja edelleen jalka nousee pissatessa korkeammalle kuin uroksilla (se tärkein pointti) eli valtakunnassa kaikki hyvin.

elämä on yhtä nappuloiden tarkistusta

Lenkin jälkeen Kari laittoi Tuton ruoan sekaan nameja ja sekö sai Mummukan hyrräämään tyytyväisyydestä. Ruoka on Tutolle vielä tärkeämpi juttu kuin kävyt. Illalla Tuto varmistaa monta kertaa onko nappulat turpoamassa. Aamulla ekana varmistetaan onko nappulat turvonneet. Ja vielä ennen aamulenkkiä pitää käydä katsomassa, että nappulat ovat valmiina kipossa. Ja lenkillä viimeiset pari sataa metriä Neito maiskuttaa huuliaan. Eteisestä koira pitää vielä hallinnassa syömään etteivät seinät kaadu tai tule törmätessä henkilövahinkoja, kun on niin kiire ruokakupille. Ja voi sitä masennuksen ja mökötyksen määrää kun ruoka on loppu ja pitää odottaa iltaan ennen seuraavaa kattausta. Semmoista se elämä on meillä vanhenevilla nartuilla: mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän elämä alkaa pyöriä syömisen ja nukkumisen ympärillä 😎

portaiden alla oma linnanmäki

Tuto sai lahjaksi ison pehmon, jota se rakasti yli kaiken. Koiralla on portaiden alla oma huvipuisto: muutama vinkupossu, kaksi isoa vinku Onttua (toinen raahattiin loppuvuodesta Floridasta, muistatteko?) ja pehmoleluja. Sieltä se aina hakee suuhunsa jotakin kannettavaa: mitä täydempi suu, sitä tyytyväisempi koira. Aina kun joku tulee kotiin, Tuto ottaa suuhunsa lelun ja juoksee jalkojen välistä useita kertoja lantio rytmikkäästi puolelta toiselle keinuen. Aina välissä se vaihtaa lelua, jotta show pyörii oikeaan suuntaan.

rakastan koiria enemmän kuin ihmisiä

Että semmoista tänään. Näillä ikävuosilla meillä jokainen päivä on juhlapäivä. Ja niinhän se tulisi olla jokaisen koiran kanssa, myös nuorempien. Mä en oikeasti tiedä onko maailmassa mitä ihanampaa kuin koira? Tai tiedän mä, ei ole. Mikään voi voittaa koiraa ehdottomassa rakkaudessa, luottamuksessa ja kiintymyksessä. Päivä päivältä muutun enemmän itsekseni: olen sosiaalinen itnrovertti, joka rakastaa koirien seuraa paaaaaljon enemmän kuin ihmisten.  Muuttaisin mielelläni keskelle metsää ja ottaisin muutaman koiran lisää. Jokainen hetki (tai no, ei ehkä nyt IHAN jokainen) Mummukan kanssa tuntuukin siltä kuin ilmassa olisi tähtipölyä.

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .