tasapainoinen murkkuikäinen

Ove Mamman kulta Uupuska täyttää tänään 1-vuotta! Muistan kuinka tähän aikaan vuosi sitten mietittiin kuumeisesti ”täyden kuun pennun” ottamista ja käytiin Karin kanssa tuponeuvotteluita asiasta. Mulla oli tuolloin voimakas tunne, että Ove on meille tarkoitettu ja nyt vuoden kokemuksella voin sanoa, että tuo tunne oli oikea. Päivääkään ei olla kaduttu Uupuskan ottamista, vaan asia on ihan päinvastoin. Ove tasapainottaa meidän elämää: se on uskomattoman tasapainoinen murkkuikäinen! Voin vaan kuvitella miten tasapainoinen koira se onkaan vanhempana, koska se on jo nyt niin ”vanhana syntyneen oloinen”. Toki Uupuskankin kanssa on ollut omat haasteensa, mutta HYVIN vähällä ollaan päästy. Esimerkiksi lenkille lähtiessä Ove pistää oven eteen pitkäkseen, kun taas yli 10-vuotias ikinuori Tuto meinaa revetä liitoksistaan ja joutuu käyttämään tosi paljon energiaa siihen, että malttaa pitää suunsa kiinni, jotta joskus se ulko-ovi aukeaisi 😎

Lue myös: Tuleeko meille toinen saksanpaimenkoira- tuponeuvottelujen lopputulos

Päällä istuva saksalainen

Ove on ehkä maailman hellyyden kipein koira ja se on ottanut elämäntehtäväkseen mun suojaamisen. Se makaa aina mun vieressä, sylissä tai päällä. Tätä päällä istumista ja makaamista harrastavat myös Oven sisarrukset ja sitä ollaankin omistajien kanssa moneen kertaan ihmetelty. Jos meillä on vieraita, niin Ove on aina mun ja vieraiden välissä eikä kukaan voi lähestyä mua uhkaavasti tai tosi nopeasti. Tämän sain huomata erään kerran kun yksi tuntematon mies tuli kovaa vauhtia mun takaa ihan läheltä. Treeneissä Uupuska haluaa tehdä yhteistyötä mun kanssa ja se rakastaa noutoa yli kaiken. Vauhtia ja viettiä tulee koko ajan lisää, mutta Ove ei ole ainakaan vielä niin kiihkeä koira kuin Tuto eli sen kanssa on ollut aika helppo treenata. Pikku hiljaa alkaa orastava irrotus ongelmakin helpottaa, joka alkoi nostamaan päätään vietin lisääntyessä. Ove kehittyy selvästi Tutoa hitaammin ja sen vuoksi haluan edetä tottiksessa rauhallisesti ja maltilla, aikaahan meillä on. Tuto teki BH:n 1 vuoden ja 2 kuukauden iässä ja nyt jälkeen päin ajateltuna ihan turhaan hätäilin sen kanssa vaikka hyvin sen meni. Olisihan sen myöhemminkin ehtinyt.

pitkä poika on varsinainen komistus

Ovesta eli ”Pitkästä pojasta” ja ”Töhöstä” on kasvanut aika iso ja voimakas koira, varsinainen komistus. Turkki kiiltää kilpaa auringon kanssa ja se on ollut kaikin puolin terve. Luustoa ei ole vielä kuvattu, ajattelin sen tehdä ennen parin vuoden ikää. Tutokin on ottanut Oven hyvin vastaan, se suorastaan rakastaa sitä. Ove ei ole kuitenkaan koiran koira, vaan on leimaantunut muhun paljon vahvemmin kuin Tutoon mikä on tosi hyvä asia. Rehellisesti sanottuna Tuton pää on ihan pehmentynyt Oven suhteen ja tapojensa vastaisesti se jopa kerjää Ovea leikkimään kanssaan. Ove tulee toimeen toisten koirien kanssa eikä sillä ole ilmennyt minkäänlaista aggressiota muita koiria kohtaan. Uroksille tosin on alkanut murahtaa vastaan jos toinen aloittaa. Ollaan jopa käyty sen kanssa koirapuistossa vaikka olenkin aina sanonut, ettei sakemanni ole mikään koirapuisto koira. No, Ove kyllä ainakin vielä on: siellä se on kuin kala vedessä ison koiralauman keskellä ja menee rohkean uteliaasti tutustumaan toisiin koiriin.

Ovea kuvaa hyvin kaksi sanaa: mahtava pakkaus<3 Syntymäpäivää juhlittiin aamu-uinnilla poikani koiran Karan kanssa. Iltapäivällä syödään makkarakakkua ja illalla treenataan tottista- taitaa olla Oven mielestäkin aika unelmapäivä:) Onnea myös sisarruksille!

Seuraa instassa Oven ja Tuton aktiivista elämää: 2blackgsd

pihatöitä ja terassin laittoa

Piiiiiitkästä aikaa kirjoittelen vähän kuulumisia. Viime viikot ovat olleet tosi kiireisiä enkä ole ehtinyt kuulumisia kirjoitella. Kun on päivät töissä, illat harrastaa koirien kanssa ja liikkuu vielä itsekin, niin meinaa tunnit vuorokaudessa loppua. Ollaan tehty Karin kanssa paljon pihatöitä: haravoitu, paikkailtu nurmikkoa (jotkut ovat kaivaneet muutaman kuopan) ja nyt ollaan pari päivää laitettu terassia kesäkuntoon. Ollaan pesty terassit ja terassikalusteet sekä laitettu sohvat ja pöydät paikoilleen. Just nauroin, että olikohan järkevää, koska pian ilma täyttyy keltaisesta siitepölystä, mutta on se vaan niin ihana löhötä ulkona pehmoisella sohvalla kahvia juoden ja kirjoitellen:) Päätin, etten laita terassille enää ollenkaan kukkivia kukkia, koska ne roskastaa niin älyttömästi, että mulla menee hermot. Tänä vuonna meidän isolle terassille tulee ainoastaan heiniä (rakastan niitä yli kaiken) ja vihreitä kasveja. Ehkäpä pöydälle tulee jokin kukkiva kukka, jos en malta olla ilman niitä. No katsotaan…

kenelläkään ei ole mun lähelle tulemista

Viime viikonloppu meni kokonaan haku- ja tottiskoulutuksessa Oven kanssa. Hyvä että ehdin äitienpäivä päivälliselle. Ovesta on kasvanut tosi iso ja vahva uros, joka on välillä itsekin ihmeissään omista voimistaan. Sillä on alkanut aggressio vietti aukeamaan viime aikoina ja joudun olemaan sen kanssa tarkkana, koska se vahtii mua tosi kovasti. Kenelläkään ei ole mun lähelle tulemista jos Ovelta asiaa kysytään. Tutokin voi tosi hyvin: se nauttii lämpimistä keleistä ja siitä, että pääsee taas jäljelle ja uimaan. Ne on Oven kanssa ihan erilaisia: Ove inhoaa hellettä ja möllöttää sisällä Karin kanssa, kun taas Tuto haluaa olla ihan koko ajan ulkona mun kanssa. Tänään mennään taas isolla porukalla metsälenkille Allun, Nopan, Moonan ja heidän koirien kanssa. Otetaan kahvia termariin mukaan ja nautitaan aurinkoisesta kelistä.

ketoosia ja asthangajoogaa

Kuten tiedättekin, olen ollut nyt 2,5 viikkoa ketoosissa. Olo on pääsääntöisesti jo tosi hyvä (huonojakin päiviä on ollut) ja olen nukkunut tosi hyvin. En usko, että olen ihan vielä rasva-adaptoitunut, mutta varmaan sekin pian tapahtuu. Toiselle ja kolmannella kerralla se tapahtuu nopeammin kuin ensimmäisellä. Olen jaksanut treenatakin melko hyvin ja tällä kertaa asiaa on varmaan auttanut alkuvaiheessa elektrolyyttien käyttö, josta juuri äsken julkaisin postauksen. Aikaisemmin en ole niitä käyttänyt ollenkaan. Olen myös perehtynyt siihen, että miksi joillakin ihmisillä uni muuttuu katkonaiseksi ketoosissa. MInulla näin kävi viimeksi, mutta nyt olen saanut siihenkin asiaan helpotusta. Kirjoitan aiheesta ihan pian postauksen. Ketoruokavalion lisäksi olen aloittanut yli kymmenen vuoden tauon jälkeen uudestaan asthangajoogan, jonka aloitin vuonna 2002. Harrastin sitä päivittäin yli 10 vuotta ja sen jälkeen siirryin vähän vapaampaan vinyasajoogaan. Voi että kun asthanga on taas ollut ihanaa- haastavuudestaan huolimatta tai ehkä juuri siksi. Lisäksi olen viime viikkoina perehtynyt kasvojoogaan, johon olen hurahtanut ihan täysin. Käypä katsomassa mun instasta kasvojooga LIVE, joka pidettiin kasvojooga opettaja Päivi Salmisen kanssa pari viikkoa sitten.

olen tottunut golfleskenä oloon

Tässä vähän kuulumisia nopeasti:) Tänään Kari savustaa lohta- aah, se on niin hyvää! Syödään sitä kasvisten kera. Illalla on tottistreenit, jossa paneudun tänään Pitkän Pojan irroitus ongelmaan:) Tutokin pääsee mukaan fiilistelemään vanhoja aikoja. Niin ja vielä se piti kertoa, että Herra Sjöholmilla on alkanut taas golfkausi ja hän osallistuu  ensimmäistä kertaa SM-kisoihin mun painostuksesta. Eli olen taas golfleski, mutta olen siihen tottunut ja se sopii mulle oikein hyvin. Mulla on itsellä niin paljon tekemistä, että on helppo antaa toiselle vapaus harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Ihanaa aurinkoista päivää kaikille<3 Niin ja mulle voisi vinkata sellaisista kesäkukista, jotka ei roskaa niin järkyttävästi– jospa sittenkin meidän terassille tulisi kukkivia kukkia:) Kiitos jos jaksat vaivautua.

viimeisimmät postaukset

• Ketoosiin- elektrolyyteillä vai ilman?
• Kurkuma vähensi matala-asteista tulehdusta
• Kolmannen kerran ketoosissa
• Paras VHH pizza ikinä!
• Nestettä poistava vihersmoothie

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd