Meditaatioharjoitus poistaa stressiä ja jännitystä kehosta ja mielestä. Tee tämä meditaatio kun sinulla on huolta tai kärsit stressistä, murehdit läheistesi hyvinvointia, asiat pyörivät taukoamatta mielessäsi tai muutoin kaipaat kevennystä elämääsi. Mikäli toistat harjoituksen peräkkäisinä päivinä, huomaat olosi ja askeleesi kevenevän. Harjoitus sopii tehtäväksi risti-istunnassa tai kävelylenkillä rauhallisessa ympäristössä.

• Vie huomio hengitykseen ja hengitä rauhallisesti sisään ja ulos niin kauan kunnes hengityksesi rytmi on tasaantunut ja rauhoittunut. Sen jälkeen vie huomio palleaan (kylkiluiden alla) ja ala pidentämään hengitystä siten, että sisään- ja uloshengitys ovat saman pituisia. Laske vaikka mielessäsi neljään tai kahdeksaan.

• Kuvittele itsesi istumassa kalliolla. Edessäsi on jyrkkä rotko, jonka pohjalla roihuaa oranssinkeltainen tuli. Tulen lieskat ovat niin korkeita, että pystyt aistimaan niiden polttavan kuumuuden.  Katsellessasi tulen tanssia, huomaat selässäsi olevan painavan repun. Tunnet miten se painaa hartioitasi alaspäin jopa niin paljon, että vaikeuttaa hengitystäsi. Olosi alkaa tuntua epämiellyttävältä ja raskaalta, ikään kuin kantaisit selässäsi kasan painavia kiviä.

• Reppu kuvastaa alitajuntaasi ja kivet ovat asioita, joita olet turhaan raahannut mukanasi ties jo kuinka kauan. Et ole osannut luovuttaa ja päästää irti, vaan niistä on tullut osa sinua ja ne ovat jättäneet jälkensä energiakenttääsi. Askeleesi on pikku hiljaa joko hidastunut tai liiaksi nopeutunut, jolloin et ole enää aistinut mullan tuoksua jalkojesi alla, kuullut lintujen laulua tai nähnyt kauneutta kanssakulkijoissasi.

• Ota reppu selästäsi, avaa se ja tarkastele mitä asioita se sisältää. Katso itseäsi, tilannettasi ja elämääsi silmästä silmään ja nimeä ensin asia, joka painaa mieltäsi eniten tällä hetkellä.  Vie huomio hengitykseesi ja sisään hengityksellä ajattele painavinta taakkaasi ja voimakkaalla uloshengityksellä heitä se mielessäsi rotkon syvyyksiin tulen nieltäväksi samalla luopuen asiasta. Toista tämä niin monta kertaa kunnes olet täysin varma, että tulen lieskat ovat polttaneet huolenaiheesi ja sitä ei enää ole.

• Katso uudelleen reppuusi ja ota käsittelyyn seuraavaksi suurin stressin aiheuttaja. Sisään hengityksellä ajattele asiaa ja voimakkaalla uloshengityksellä luovu asiasta ja anna tulen polttaa asia tuhkaksi. Käy tällä tavoin läpi kaikki asiat, jotka tunnistat painavan mieltäsi ja jatka niin kauan kun reppusi on täysin tyhjä.

• Kun olet luopunut kaikista mieltäsi painavista asioista tunnustele hetki hartioitasi ja tunne hengityksen helppous ja askeleen keveys. Miten oletkaan jaksanut kantaa näitä asioita kaikki nämä vuodet, vaikka olisit voinut päästää niistä irti. Tästä viisastunteena lupaa itsellesi, ettet kasaa reppuusi enää murheita, vaan käsiteltyäsi asiat, päästät niistä irti luottaen siihen, että elämän eri haasteilla ja oppiläksyillä on tärkeä tehtävä elämässämme ja tarkoitus on ottaa opiksi eikä antaa niiden viedä meistä energiaa ja elämäniloa.

• Mikäli sinulla on huoli kanssakulkijoistasi ja uskot enkeleihin, voit lopuksi lähettää enkeleitä perheenjäsentesi, tuttaviesi ja itsesi ympärille ja luottaa siihen, että mitään sellaista ei tapahdu, mitä ei ole tarkoitettu.

• Vie lopuksi vielä huomio hengitykseen, jonka jälkeen voit jatkaa matkaa askel kevyempänä. Toista meditaatio aina kun tunnet itseni stressaantuneeksi tai huolestuneeksi.

Vietimme ihanan lauantai-illan rakkaan ystäväni Jaanan kanssa. Olemme jo monien vuosien ajan viettäneet meille molemmille hyvin erityisiä hetkiä yhdessä, joita nimitämme sessioiksi: ensin joogaamme yhdessä minun ohjauksessani ja sen jälkeen Jaana tekee minulle
vyöhyketerapiaa. Kokemus on hyvin puhdistava ja terapeuttinen jo pelkästään kahden melko voimakkaan menetelmän/hoitomuodon ansiosta, mutta erityisesti siksi, että tämän ainutlaatuisen hetken saa jakaa todella tärkeän henkilön ja ystävän kanssa, on jo aivan luksusta. Vyöhyketerapian jälkeen vietämme vielä kiireettömän hetken teekupposen äärellä ja käymme läpi kuulumiset. Vaikka molemmilla on omat kiireemme työ- ja perhe-elämässä, näistä sessioista pyrimme pitämään kiinni, koska ne ovat niin voimaannuttavia, että niistä saa energiaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Ne ovat minilomia arjen keskellä ja tekevät arjesta juhlaa.

Tänään teimme vinyasatyyppisen joogan kynttiöiden valossa Beethovenin soidessa taustalla. Käytän paljon musiikki joogatessa vaikka yleensä joogaharjoitukseen ei kuulu taustamusiikki. Joskus taustalla soi intiaanimusiikki (esimerkiksi Oliver Shanti & Friends), joskus Tony O´Connor, mutta erityisesti pidämme klassisesta musiikista. Ehdottomat suosikit ovat Beethoven, Mozart tai Bach. Klassinen musiikki vaikuttaa hyvin syvälle ja tekee harjoituksesta syvän hengityksen kanssa erityisen voimakkaan. Kun aloitimme vuosia sitten näiden sessioiden pitämisen, saatoin kärsiä voimakkaista puhdistusoireista seuraavana päivänä: päätä tai lihaksia särki, saattoi tulla flunssainen tai väsynyt olo. Puhdistusoireet ovat taaksejääneitä ja nykyään sessiot joko rauhoittavat tai energisoivat sen mukaan, mitä keho ja mieli kulloinkin tarvitsee.

Joogan jälkeen Jaana teki minulle vyöhyketerapiaa. Mietimme tänään, että kuinkahan monta kertaa minulle on tehty vyöhyketerapiaa elämäni aikana ja tulimme siihen tulokseen, että viimeisen viiden vuoden aikana ainakin yli 100 kertaa. Ensimmäisen kerran Jaana hoiti minua vuonna 2000 ja ensimmäiset yhteiset joogakokemukset meillä on ollut jo 2000- luvun alussa asthangajoogasta. Käsittämätöntä, miten tarkasti Jaana pystyy lukemaan kehoani jalkapohjista. Hänelle ei tarvitse kertoa päänsärystä tai kurkkukivusta, koska hän sen heti huomaa kun tekee hoitoa. On myös ihanaa, että jos jotain uutta tai minulle vierasta on tapahtunut, hän huomaa sen hyvin nopeasti.

Tuto yleensä osallistuu meidän sessioomme ja hetken kuluttua koira veteleekin asthangasta tuttua voimakasta kurkkuhengitystä eli ujjayi hengitystä. Koira oppi sen jo ihan pentuna minua matkimalla ja yleensä joogaharjoituksen lopussa se onkin syvästi rentoutunut. Tänään tämä karvainen joogi joutui kuitenkin poistumaan huoneesta, koska vinyasa osuus meni neidon osalta hieman liian vauhdikkaaksi. Ilmeisesti oli ollut Jaanaa vähän ikävä kun piti aina aurinkotervehdyksen aikana sukeltaa vatsan alta ja nuolla kasvoja.


Jaanalla on oma vakiintunut asiakaskuntansa ja koska hän tekee vyöhyketerapiaa varsinaisen työnsä ohella, hän ei pysty tällä hetkellä ottamaan uusia asiakkaita muutoin kuin ihan poikkeustapauksessa.

Tulen jatkossa kirjoittamaan aiheesta ”joogastressi” eli mitä tapahtui kun jooginen elämäntapa muuttui suorittamiseksi…