Vuoden viimeinen ilta ja ensimmäinen aamu
0
Vuoden ensimmäinen aamu valkeni hieman väsyneissä, mutta onnellisissa tunnelmissa. Yöuni oli rikkonaista kun viestiteltiin nuorison kanssa illan/yön kulusta ja sain kunnolla nukuttua vasta sitten kun nuorempi poika oli kotona nukkumassa ja vanhemmalta pojalta sain viestiä kuvan kera. Korvatulppia jouduin tunkemaan monta kertaa syvemmälle korvaan koiran kuorsaamisen takia. Yksikään ihminen ei voi kuorsata niin kovaa ja antaumuksella kuin meidän Tuto. Siihen vielä päälle kaikki muut huokaukset, örinät, lussutukset ja paikan vaihdot romahduksineen suorilta jaloilta. Ja aamulla tämä Neito haluaisi sitten nukkua pitkään, ainakin kymmeneen jos saisi itse valita. Ja kymmeneen me tytöt tänä aamuna nukuttiinkin:)
 |
| Kun kaikkensa antaa päivän aikana ja on päällään lauman joka ikisessä asiassa, niin pitää sitä joskus levätäkin. Neidon kuorsaus kuuluu varmaan naapuriin asti, sen verran on desibelejä ilmassa:) Iltaa vietettiin ihanan ystäväpariskunnan kanssa syöden ja Sibelius leffaa katsoen koira kainalossa. Ystäväni Jaana oli tehnyt maukasta siemennäkkileipää, jota syötiin voin ja luomu brien kanssa, sekä mustikkachiahyytelöä. Minä leivoin gluteenittoman kääretortun ja tein saaristolaisleipiä graavilohella ja muikunmädillä. Juomana oli kahvia, pakuriteetä ja pari lasia valkoviiniä. Ilta oli mukavan rauhallinen ja leppoisa. Juuri sellainen, johon oli hyvä päättää tämä vuosi. 
|
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Kuluneen vuoden viimeinen puolikas oli raskas, mutta se on nyt mennyttä. Olen usein sanonut, että kun vastoinkäymisiä tulee ei pitäisi sanoa miksi minä, vaan että testatkaa minua. Minua todella testattiin monella tavalla…
”Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Teen vastoinkäymisestä voimaa. Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan.”
En voisi paremmin muotoilla omia ajatuksiani kuin tämän Elastisen kappaleen kertaussäkeistön sanoin. Elämään kuuluu vastoinkäymiset, onnistumiset ja tasaiset jaksot. Kulunut vuosi oli raskas, mutta se on nyt mennyttä. Olen usein sanonut, että kun vastoinkäymisiä tulee ei pitäisi sanoa miksi minä, vaan että testatkaa minua. Not why me- try me (kuulostaa englanniksi paljon paremmalta). Minua todella testattiin monellakin eri tavalla, enkä osaa vielä olla kiitollinen tapahtuneista asioista. En kuitenkaan kapinoinut vastaan, ehkä vähän, enkä juossut karkuun. Olenko siis selvinnyt kaikesta? En, mutta eteenpäin ollaan menossa ja olen hengissä. Vaikeudet vahvistaa sanotaan. Ei tunnu todellakaan siltä, että olen vahvistunut tapahtuneesta. Ei vielä. Sekin päivä tulee, mutta sen aika vaan ei ole vielä. Opinko mitään? Toivottavasti, sillä kokemuksesta tiedän, että koettelemukset toistuvat niin monta kertaa, kuin olen oppiläksyni oppinut.
”Aloitan ittestäni, korjaan mun mielen. Nostan mun katseen ja mun suupielen”.
Paljon tapahtui hyvääkin ja paljosta saa olla kiitollinen. Paljon rakkautta, iloa, hersyävää huumoria, onnistumisia ja jopa todeksi muuttuneita unelmia. Yhteenkuuluvuutta ja elämän rajallisuuden tajuamista. Viimeistään tänä vuonna ymmärsin, että elämä voi loppua hetkessä eikä sen jatkumisesta ole takuuta. Ainut mitä voi itse tehdä, on nauttia joka hetkestä ja ympärillä olevista rakkaista ihmisistä. Mikään ei maailmassa ole tärkeämpää kuin kohtaamiset läheisten ja yleensäkin ihmisten kanssa. Mikään materia eikä menestys voi niitä korvata.
”Mun ei täydy vaan mä saan.”
”Asenne ratkaisee, oon nähnyt senkin.”
Ensi vuosi tulee olemaan rauhallinen. Näin tapahtuu aina raskaan elämänjakson jälkeen. Muutoksen tuulet puhaltavat monestakin suunnasta ja se asettaa omat haasteensa tulevalle vuodelle. Oma asenne tulee ratkaisemaan miten muutoksista selvitään. Aion selvitä hyvin. Omilla valinnoilla pystyy paljon vaikuttamaan siihen millainen vuodesta tulee vaikka elämää ei pystykään hallitsemaan. En voisi kuvitella elämääni ilman unelmia, sillä peloissa ja unelmissa on ihmisen tulevaisuus. Ja sen minkä pystyy kuvittelemaan, pystyy myös toteuttamaan.
 |
| Neiti Näpsäkkä meni jo:) |
Tähän maailman parhaaseen treenikuvaan päätetään tämäkin vuosi:) Vuosi 2015 meni jo, nyt katse eteen ja suupielet ylöspäin. Mites on niiden uuden vuoden lupausten laita? Niitä ei nyt ole eikä tule. Sen sijaan yritän elää rehellistä ja läsnä olevaa elämää ja toivon, etten kävele niiden ihmisten ohi, jotka tarvitsevat minua ja joille voisin jotakin itsestäni antaa. Toivotan Sinulle rakas lukijani ja ystäväni rakkauden täyteistä tulevaa vuotta<3