Miten voi olla näin huonoa tuuria!
0Jalkapöytäni 5 metatarsaali murtui 5 viikkoa sitten ja olen ollut siitä asti jalka paketissa. Viime viikolla pystyin jo kävelemään jalalla ilman kyynärsauvoja (ihan ortopedin luvalla) eli kuntoutuminen sujui todella hyvin. Kaikki näytti niin hyvältä! Sitten tapahtui jotakin sellaista mitä en olisi voinut koskaan kuvitella tapahtuvan ja mikä tuntuu vieläkin kaukaiselta unelta…
Lue myös:
juuri kun kaikki oli niin hyvin tapahtui jotakin kamalaa
Olin toissapäivänä aamulla Oven kanssa pihalla ja join kahvia. Aurinko paistoi, linnut lauloi, jalka tuntui hyvältä ja elämä hymyili. Ove pyöri mun jaloissa, kerjäsi leikkimään ja tössötti omia juttujaan. Sitten kuulin kun koira hyppäisi takapihan aitaa vasten (mikä on tietenkin kiellettyä). Tiedoksi jo tässä vaiheessa, että se ei hypännyt sen takia, että yrittäisi mennä yli, vaan se haluaa nähdä mitä aidan takana tapahtuu eli kuka tiellä kävelee. Sitten kuului kamala huuto ja kirkuminen. Kauhukseni huomasin, että koiran oikea etujalka oli jäänyt ranteesta puuaitaan kiinni ja se roikkui yhden jalan varassa ja yritti rimpuilla jalkaa irti! Menin auttamaan koiraa ja ilmeisesti walkerin tarranauha ei ollut kunnolla kiinni jonka johdosta se antoi sen verran periksi että jalka pääsi taittumaan. Jotenkin sain irrotettua koiran jalan aidasta ja tiesin heti, että nyt kävi huonosti…
tiesin heti että nyt ei käynyt hyvin…
Maattiin koiran kanssa molemmat maassa ja Ove huusi kivusta ja säikähdyksestä. Koira
ei varannut jalalle ollenkaan ja omaan jalkaani vihloi pahasti. Olin varma, että koiran jalka on irti poikki katki ja sen elämä on siinä! Huusin Karia apuun ja jotenkin päästiin sisälle. Sisälle päästyään Ove alkoi samantien varaamaan jalalle ja linkkasi nuolemaan minun kipeää jalkaani. Saatiin samantien aika eläinlääkäriin ja minulle ortopedille, tietenkin tässä järjestyksessä. Eläinlääkäriin mennessä Ove ei enää juurikaan ontunut jalkaansa eikä jalka aristanut mistään kohdin suuresti. Muutenkin koira oli hyvillä fiiliksillä ja keskitti kaiken energiansa nuoren naislääkärin hurmaamiseen! Että se rakastaa nuoria naisia!! Tuli mieleen eräskin vesipelastustreeni, jossa koira viihtyi tyttöjen kanssa niin hyvin veneessä ettei sillä ollut mitään kiirettä hypätä veneestä mun luokse:) Se olisi soudellut maailman tappiin ja syönyt veneessä makkaraa. No niin, asiaan. Poika meni unille ja pyynnöstäni koko jalka kuvattiin varpaista olkapäähän. Kuvat näyttivät hyviltä, tosin lääkäri sanoi, että olkaluussa voi olla pieni riuhtomisen aiheuttama rasitusmurtuma. Asia varmistuu sitten kun ortopedi lausuu kuvat eli varmaan alkuviikosta saadaan tietää enemmän. Ellei murtumaa ole, niin Ove selviää parin viikon saikulla…
Mulle ei käynyt yhtä hyvin kuin Ovelle…
Mun jalka kuvattiin samana päivänä saman ihanan ortopedin toimesta. Sain kuulla, että jalka oli murtunut uudestaan. Tietenkään se ei ollut ehtinyt viidessä viikossa vielä kunnolla edes luutumaan ja siksi meni helposti uudestaan. Eli kuntoutus alkaa osittain alusta eli kyynärsauvoilla mennään taas ainakin pari viikkoa. Lopun ratkaisee sitten jalka eli mikäli se ei ole kipeä niin saan alkaa varaamaan sille kunnolla jo kahden viikon kuluttua. Jos on kipuja, niin sitten taas himmaillaan…
kaikki muuttui taas hetkessä
Maailma romahti taas hetkessä enkä voinut ymmärtää miten voi olla olla näin huonoa tuuria. Kuitenkin edelleen toimisin samoin eli menisin pelastamaan Oven, siitä ei ole epäilystäkään! Jos koira on hädässä, niin silloin toimitaan ja vasta jälkeen päin mietitään miten kävi. NIMITTÄIN Ovelle olisi voinut käydä todella pahasti ellen olisi ollut ulkona ja kuullut huutoa. Hyi kamala! Tänään tuli työmies Karin avuksi aitaa korottamaan ja minä olen koiran kanssa neljän seinän sisällä ja yritän pitää energiaa pursuavaa nuorta urosta levossa kaksi viikkoa! Se ei ole todellakaan helppoa, koska koira ei ole kipeä eli ei onnu eikä edes kevennä jalkaa. Varmaan Ovenkin saikku jatkuu pidempään jos olkavarressa todetaan murtuma, mutta luulisi tässä tapauksessa koiran kipuilevan…
kiitos teille jotka elätte tätä mun kanssa!
Tästä jalan kuntouttamisesta tuli nyt kestävyyslaji, joka vaatiin pinnaa ja kärsivällisyyttä. Lääkärin mukaan jalasta tulee vielä hyvä, siitä ei ole kuulemma epäilystäkään. Sanon vielä kerran, että on muuten ihana ortopedi ja sanoin sen hänellekin. Leikkaus ei minun tapauksessa nopeuttaisi paranemista, joten walkerilla mennään. Perheen ja ystävien tuki on ollut ensiarvoisen tärkeää- että ihmiset osaavatkin olla empaattisia. Olen saanut SATOJA viestejä tutuilta ja tuntemattomilta. Niin moni elää tätä asiaa mun kanssa! Meidän Allulta olen saanut tärkeää vertaistukea ja viimeksi eilen poika huusi mun päähän järkeä kun syytin itseäni onnettomuudesta. Hän jos joku tietää mitä käyn läpi ja jos hänkin on selvinnyt paljon pahemmasta, niin kyllä mäkin selviän…
Ja säkin siellä ruudun takana selviät ihan mistä tahansa. Ihmisessä on uskomaton määrä tiedostamatonta voimaa, joka tulee esille silloin kuin sitä vähiten odottaa…
Halauksin Satu
