kohtaamisia kaupan kassalla

Viime viikolla Tampereen Stockmannilla eräs myyjä teki minuun vaikutuksen. Jonotin omaa vuoroani kassalle enkä voinut olla kuulematta miten ystävällisesti myyjä opasti edessä olevaa asiakasta tuotteen valinnassa. Hän oli asiaansa paneutunut, kohtelias ja hänella oli selvästi sielu mukana asiakaspalvelutyössä. Eikä siinä kaikki: hän näytti myös huomiota herättävän upealta, suorastaan stunning!!! Hän oli tosi pitkä, huolellisesti meikattu ja hänen äänensä oli miehisen matala. Jäin tuijottamaan häntä lumoutuneena vaikka yleensä pyrin välttämään suorannaista tuijottamista. Siirryin toiselle kassalle sen vapauduttua, joten minulta jäi kertomatta hänelle se, miten suuren vaikutuksen hän teki minuun käytöksellään ja miten upealta hän näytti. Se jäi harmittamaan jälkeen päin todella paljon. Ellei minun olisi pitänyt kiirehtiä junaan, niin olisin kääntynyt kannoillani ja käynyt kertomassa hänelle mitä ajattelin.

tatuoitu nuori mies

Eilen sain uuden tilaisuuden kun olin ostamassa jouluvaloja. Minua palveli kassalla äärimmäisen kohtelias ja valoisan oloinen nuori mies, jonka käsivarret, kaula ja niska olivat täynnä tatuointeja. Päätin, että tällä kertaa en pidä suutani kiinni, joten sanoin hänelle, että mielestäni hänen tatuointinsa näyttävät upeilta. Hän oli selvästi yllättynyt kertomastani ja sanoi hymyillen ”onpa kiva kuulla. Et tiedäkään miten paljon vanhemmat asiakkaat haukkuvat tatuointejani!” Olin ihan että WHAAAAT- mitä ihmisten päässä oikein liikkuu!!! Onko pakko sanoa jotakin ellei ole mitään nättiä sanottavaa? On varmaan voittaja fiilis sen jälkeen kun on päässyt laukomaan vieraalle ihmisille törkeyksiä!!! Sanoin myyjälle, että tämähän tarkoittaa sitten sitä, että MEIDÄN täytyy ottaa LISÄÄ tatuointeja. Hän oli samaa mieltä. Rupattelimme aiheesta vielä hetken ja lähdettyäni kotiin asia jäi pyörimään mieleeni…

enää en jätä kertomatta

Molempia myyjiä yhdisti persoonallinen ulkonäkö.  Molemmat poikkesivat rohkealla tavalla katukuvasta. Asia ihastutti minua suuresti! Me suomalaiset yleisesti ottaen siedämme huonosti erilaisuutta. En tiedä onko se pelkoa, kontrollia vai mitä. Koetaanko erilaisuus jotenkin uhkana, en tiedä? Mun mielestä on ihan käsittämätöntä, että joku ottaa oikeudekseen sanoa toiselle ihmiselle jotakin rumaa ainoastaan sen vuoksi, ettei joku asia miellytä omaa silmää. Miksi ihmisiä arvostellaan tai arvioidaan niinkin sekundaarisen asian kuin ulkonäön vuoksi? Itse kuitenkin tiedän sen, etten enää ikinä jätä kertomatta tuntemattomalle ihmiselle jotakin kaunista mikäli haluan sen kertoa. Se jää nimittäin kaduttamaan! Ps. Vielä mä etsin käsiini sen Stockan myyjän ja kerron hänelle miksi mä tuijotin häntä niin pitkään…

Ketoa ja kasvojoogaa instassa @satusjoholm

bh koe helsingissä

Olimme eilen Oven kanssa Etelä-Suomen Palveluskoirayhdistyksen järjestämässä BH kokeessa Helsingissä. Meidän piti osallistua jo kuukausi sitten BH kokeeseen, mutta peruin sen, koska koira ei ollut omalla tasollaan vietillisesti. Ja luojan kiitos peruin- jos olisin osallistunut, niin Ove olisi kyllä esittänyt hieman erilaista tottista kun eilen! Eilen Ove oli ihan tulessa eli älyttömän hyvässä vireessä, äärimmäisen keskittynyt ja tuloskin oli sitten sen mukaista.

vahvasti epämukavuusalueella

BH koetta edeltävänä iltana saavuimme Oven kanssa klo 22 Hotelli Vantaan kahden hengen huoneeseen:) Kysyin itseltäni monta kertaa, että eikö mun hulluudella ole mitään rajoja? Lähden ajamaan nuoren koiran kanssa Jyväskylästä Helsinkiin BH kokeeseen ihan vieraalle kentälle, joka sattui olemaan lumen peitossa! En ole koskaan treenannut lumisella kentällä Oven kanssa, koska me treenataan talvella hallissa. Eikä nyt tullut mieleenkään, että Helsingissä olisi lunta kun Jyväskylässäkään ei ole. Eikä yöpyminen isossa hotellissa keskellä Vantaan keskustaa rätti poikki väsyneenä enää tuntunut niin timanttiselta idealta. Ove ei ollut koskaan aikaisemmin yöpynyt hotellissa, joten en tiennyt yhtään miten se siihen suhtautuu.

Hyvin nopeasti kuitenkin tuli selväksi, että Ove on loistava reissukoira ja sille on ihan se ja sama missä se Ikean palloansa möllöttää. Hotelli oli myös erittäin koira ystävällinen: henkilökunta ihaili koiraa ja huoneessa oli vesikuppi ja namipussi tervetulias toivotuksena! Itselleni teki hieman tiukkaa mennä aamiaiselle kuraisissa treenikamppeissa- ainoastaan koiraurheilijat tietää mitä tarkoitan! Mutta otin sen egon tappamisharjoituksena ja siitäkin selvittiin. Ilman Maarit Heikkistä olisimme kuitenkin lähteneet koetta edeltävänä iltana ajamaan takaisin Jyväskylään, nimittäin heti kentälle saapuessamme huomasin, että olosuhteet ovat haastavat. Kenttä ei ollut keskellä metsää eikä syrjäisellä paikalla, vaan kaupunkialueella. Eli olosuhteet olivat hyvin erilaiset mihin nuori poika on tottunut. Esimerkiksi paikkamakuupaikan vieressä meni kävelytie. Eka treeni uudella kentällä menikin lumen syömiseksi, jonka jälkeen pistin koiran autoon ja sanoin Maaritille, että lähden ajamaan Jyväskylään. Maarit sai mut pyörtämään päätökseni ja toisella kerralla koira teki jo hyvää tottista vaikka kentällä oli yli 10 koiraa (siellä oli treenit menossa kentän toisessa päässä). Mutta siitä huolimatta mulla oli tosi epävarma olo kun seuraavana aamuna saavuimme koepaikalle.

Aamupalalla Hotelli Vantaassa. Päivän päätteeksi housut eivät olleet pelkäskään paskaiset vaan polvessa oli myös iso reikä:)

on se vaan niiiiin Ove!

Ennen BH koetta tehtiin lyhyt lämmittelytreeni, jonka aikana huomasin, että Ove oli tosi hyvässä tilassa. Se oli ihan tulta ja tappuraa. Näytti siltä, että se kova työ jota ollaan tehty on vihdoin ja viimein tuottanut tulosta. Aloitimme liikkeiden suorittamisella, parina meillä oli saksanpaimenkoira uros. Kytkettynä seuraaminen oli erinomaista. Vapaana seuraamisessa koira hieman pökki kuonollaan vasenta takataskua välillä, mutta erittäin hyvä kuitenkin. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno oli erinomaista. Paikkamakuussa Ove oli super rauhallinen. Tosin jätin koiran liian hätäisesti, joten vasta toisella käskyllä jäi maahan. Myös siirtymät meni hyvin- niitähän mä eniten etukäteen jännitin. Ja sitten kun tuomari kertoi tulokset, niin poika pyllähti mun syliin istumaan! On se vaan niin Ove! Olin omaan ohjaukseeni tyytyväinen: pääsin flow tilaan ja koko tottiksen aikana maailmassa ei ollut ketään muuta kuin minä ja Uupuska. Olihan mahtava kokemus! Tietenkin olin liian hätäinen ja kävelin liian nopeasti, mutta huonomminkin olen koiraa kokeessa ohjannut. Treeneistä puhumattakaan!

kaupunkiosuudella suurin haaste

BH kokeen kaupunkiosuuden ohitukset tehtiin kevyenliikenteen väylällä. Meinasin jähmettyä kauhusta kun huomasin, että suunnitellun koreografian ulkopuolelta vastaan tuli lenkkeilijä flexissä olevan pikkukoiran kanssa! Eli just se mun pahin painajainen. Kysyin tuomarilta, että onko pakko mennä ohi ja saako vähän väistää. Pakko oli mennä ilman väistämistä ja hyvinhän se meni, mutta herran jumala kun mä jännitin. Kyllä sen jälkeen oli helppo ohittaa saksanpaimenkoira uros kaksi kertaa. Miksi sitten jännitin tuota pienen koiran ohitusta. No koska en tiennyt miten pieni koira käyttäytyy ja meidän koirilla on huonoa kokemusta vastaantulevista pikku koirista. Eli ne ovat jo valmiiksi puolustuskannalla. Alku shokista huolimatta kaupunki osuus meni täydellisesti ja niinpä Ove läpäisi BH kokeen upeasti! Kiitos koepaikasta Etelä-Suomen Palveluskoirayhdistys ja erityis kiitos Maarit Heikkiselle, jonka ystävällisyydellä ja avuliaisuudella ei ollut mitään rajoja. Ja tietenkin kiitos miellyttävälle ja fiksulle tuomarille ja kaikille niille ihmisille, jotka ovat meitä tottisessa auttaneet. En ole päässyt helpolla Ovenkaan kanssa, mutta juuri nyt tuntuu tosi hyvältä. Erityisesti lämmittää tuomarin sanat, että ”Nyt on kyllä oikea koira löytänyt oikean ohjaajan”<3

Edellinen postaus: Ketokonvehti

Tuto ja Ove instassa @2blackgsd