Onko pakko sanoa jotakin ellei ole hyvää sanottavaa?!

kohtaamisia kaupan kassalla

Viime viikolla Tampereen Stockmannilla eräs myyjä teki minuun vaikutuksen. Jonotin omaa vuoroani kassalle enkä voinut olla kuulematta miten ystävällisesti myyjä opasti edessä olevaa asiakasta tuotteen valinnassa. Hän oli asiaansa paneutunut, kohtelias ja hänella oli selvästi sielu mukana asiakaspalvelutyössä. Eikä siinä kaikki: hän näytti myös huomiota herättävän upealta, suorastaan stunning!!! Hän oli tosi pitkä, huolellisesti meikattu ja hänen äänensä oli miehisen matala. Jäin tuijottamaan häntä lumoutuneena vaikka yleensä pyrin välttämään suorannaista tuijottamista. Siirryin toiselle kassalle sen vapauduttua, joten minulta jäi kertomatta hänelle se, miten suuren vaikutuksen hän teki minuun käytöksellään ja miten upealta hän näytti. Se jäi harmittamaan jälkeen päin todella paljon. Ellei minun olisi pitänyt kiirehtiä junaan, niin olisin kääntynyt kannoillani ja käynyt kertomassa hänelle mitä ajattelin.

tatuoitu nuori mies

Eilen sain uuden tilaisuuden kun olin ostamassa jouluvaloja. Minua palveli kassalla äärimmäisen kohtelias ja valoisan oloinen nuori mies, jonka käsivarret, kaula ja niska olivat täynnä tatuointeja. Päätin, että tällä kertaa en pidä suutani kiinni, joten sanoin hänelle, että mielestäni hänen tatuointinsa näyttävät upeilta. Hän oli selvästi yllättynyt kertomastani ja sanoi hymyillen ”onpa kiva kuulla. Et tiedäkään miten paljon vanhemmat asiakkaat haukkuvat tatuointejani!” Olin ihan että WHAAAAT- mitä ihmisten päässä oikein liikkuu!!! Onko pakko sanoa jotakin ellei ole mitään nättiä sanottavaa? On varmaan voittaja fiilis sen jälkeen kun on päässyt laukomaan vieraalle ihmisille törkeyksiä!!! Sanoin myyjälle, että tämähän tarkoittaa sitten sitä, että MEIDÄN täytyy ottaa LISÄÄ tatuointeja. Hän oli samaa mieltä. Rupattelimme aiheesta vielä hetken ja lähdettyäni kotiin asia jäi pyörimään mieleeni…

enää en jätä kertomatta

Molempia myyjiä yhdisti persoonallinen ulkonäkö.  Molemmat poikkesivat rohkealla tavalla katukuvasta. Asia ihastutti minua suuresti! Me suomalaiset yleisesti ottaen siedämme huonosti erilaisuutta. En tiedä onko se pelkoa, kontrollia vai mitä. Koetaanko erilaisuus jotenkin uhkana, en tiedä? Mun mielestä on ihan käsittämätöntä, että joku ottaa oikeudekseen sanoa toiselle ihmiselle jotakin rumaa ainoastaan sen vuoksi, ettei joku asia miellytä omaa silmää. Miksi ihmisiä arvostellaan tai arvioidaan niinkin sekundaarisen asian kuin ulkonäön vuoksi? Itse kuitenkin tiedän sen, etten enää ikinä jätä kertomatta tuntemattomalle ihmiselle jotakin kaunista mikäli haluan sen kertoa. Se jää nimittäin kaduttamaan! Ps. Vielä mä etsin käsiini sen Stockan myyjän ja kerron hänelle miksi mä tuijotin häntä niin pitkään…

Ketoa ja kasvojoogaa instassa @satusjoholm