6. koronapäivä: aihetta juhlaan
Nukuttiin Karin kanssa taas hyvin ja aamu alkoi perinteiseen tapaan aamulenkillä. Tänään mun askel kulki jo kepeästi. Tosin pieni tuntemus keuhkoissa muistutti vielä 6. päivän takaisesta koronatartunnasta. Ollaan toivuttu todella nopeasti ja päästy helpolla. Nyt kai voi jo niin sanoa? Vielä kun jaksattaisiin ottaa rauhallisesti tuleva viikko, niin hyvä tästä tulee. Väsymyskin on jo nyt 6. koronapäivänä helpottanut paljon, tosin se todella outo maku suussa vaivaa vieläkin. Tämä on kuitenkin tosi pientä, mutta outoa. Kaikki ruoka maistuu todella pahalle tällä hetkellä…
Lue myös:
- Korona kaatoi petiin- se siitä rautaisesta immuniteetista!!
- 2. korona päivä
- 3. koronapäivä
- 4. koronapäivä
- 5. koronapäivä: yllätyksiä ja outoja oireita

ei mikään tavallinen päivä
Tänään ei ole mikään tavallinen päivä, vaan meidän Oven 2-vuotis syntymäpäivä. Muistan ikuisesti sen hetken kun tapasin tämän hurmurin ensimmäisen kerran. Koko pentue nukkui yhdessä kasassa ja ihastelimme muutaman muun ihmisen kanssa tuhisevia karvapalloja. Yhtäkkiä Ove heräsi ja käveli päättäväisin askelin ensin Karia tervehtimään, jonka jälkeen kiipesi omistajan elkein syliini, nuoli naamani ja nukahti syliini. Siihen ei ollut kenelläkään muulla mitään asiaa ja tilanne on prikulleen sama vielä tänäkin päivänä. Ove on Mamman poika, joka rakastaa mua täydestä sydämestään ja samalla tavalla rojottaa sylissä kuin pentunakin. Mua ei ole kyllä koskaan kukaan koira palvonut niin kuin Ove, joka on vienyt homman ihan omalle levelilleen. Ove on tosi lahjakas, kaksiviettinen ja tasapainoinen uros, jonka kanssa on mahtava harrastaa lajia kuin lajia. Koira on täysin ennalta arvattava ja rakastaa minun lisäkseni taistelemista ja ikea pehmopalloa. Oma lauma on Ovelle maailman tärkein asia, jota se puolustaa kyllä täysin pelottomasti.
Tästä kun kunnolla tervehdyn, niin tänä kesänä on tarkoitus treenata Oven kanssa mahdollisimman paljon tottista, ajaa jälkeä sekä harrastaa vesipelastusta ja suojelua. Aiomme osallistua koko viikoksi SPL kesäleirille Pieksämäelle ja toivottavasti tapaan siellä paljon tuttuja. Näyttelyynkin aion pojan viedä, tosin pitää vaan ensiksi treenata sitäkin hommaa. Vähän saisi poika vielä kasvattaa päätään, joka on vielä ihan paria muun kropan kanssa:) Koira on viime kuukausina alkanut kerryttää tosi hyvin massaa eli ei ole enää niin laiha kuin aikaisemmin. Kaulakin on paksuuntunut selvästi eli ainoastaan pää muistuttaa enää nuoruusvuosista.
korona saa luvan väistyä taka-alalle
Ihanaa kun huomenna alkaa taas normaali arki, jossa korona saa nyt väistyä sille paikalle jolle se kuuluu eli taka-alalle. Tänne blogiin kirjoittelen enää aiheesta ainoastaan mikäli jotakin uutta ilmenee. Koronalla ei ole ollut aikaisemmin minkäänlaista roolia mun blogissani eikä tule olemaan jatkossakaan, koska en ole pätkääkään kiinnostunut koronasta tai mistään siihen liittyvästä. Olen kirjoittanut aiheesta ainostaan sen takia, koska on ollut tosi erikoinen kokemus sairastaa korona. Se on ollut monellakin tapaa hyvin erilainen tauti kun mikään muu aiemmin sairastamani.
Tuu instaan @satusjoholm
5. koronapäivä: yllätyksiä ja outoja oireita
toisella painaa jalat, toisella silmäluomet
Saatiin molemmat nukuttua tosi hyvin ja koska aamulla oli niin hyvä olo, niin päätettiin lähteä yhdessä koirien kanssa lenkille. Kävelimme metsäpoluilla peräkkäin kuin kananpojat: Karilla jalat painoivat melkoisesti, minulla taasen silmäluomet. Mulla on ollut siitä asti kun sairastuttiin koronaan silmät aamuisin todella turvoksissa. Ainahan ne aamuisin on vähän, mutta nyt siis todella paljon! Tehtiin puolen tunnin lenkki, jonka jälkeen istuttiin pihassa pitkään ja katsottiin kun Tuto ja Ove pistivät jalalla koreasti. Mulla ei rauhallinen kävely tunnu kyllä missään, mutta pienikin ylämäki aiheuttaa keuhkoissa sellaista jännää ”kirvelyä”.
Lue myös
- Korona kaatoi petiin- se siitä rautaisesta immuniteetista!!
- 2. korona päivä
- 3. koronapäivä
- 4. koronapäivä

Lounaaksi syötiin tänään lohta ja salaattia. Makuaistin puuttuminen tuntuu kieltämättä hämmentävältä eikä outo maku suussa paranna jo valmiiksi huonoa ruokahalua…
makuaisti kadoksissa
Mä olen siis jo hyvässä kunnossa- kukapa olisi koskaan uskonut sitä rajun alun jälkeen, että jo neljäntenä (eilen) päivänä olen lähestulkoon oireeton.. Mun ainut koronaoire on oikeastaan enää makuaistin osittainen puuttuminen ja se, että aina kun pistän pään tyynyyn, niin nukahdan saman tien. On kyllä hämmentävää kun ruoka ei maistu yhtään miltään! Ruokahaluakaan meillä ei ole, mutta ollaan yritetty kuitenkin muistaa syödä, ettei ole mene sen takia heikoksi. Ai niin, tänään mulla on ollut suussa sellainen tosi outo maku. Muistan kun meidän isä valitti koronassa samaa asiaa. Just Karin kanssa juteltiin, että on tämä outo tauti: ns. perinteiset flunssaoireet alkuajan kuumetta lukuunottamatta puuttuvat, mutta sitten niiden tilalla on kaikenlaisia muita outoja oireita:)
Karilla taasen on ollut tänään vielä päänsärkyä ja kuten aikaisemmin mainitsin, niin jalat painavat melkoisesti kävellessä. Vaikka olenkin jo hyvässä kunnossa, niin ei kyllä tekisi mieli tehdään mitään sykettä nostavaa treeniä tai muuta vastaavaa. Aion aloittaa varsinaisen treenaamisen todella maltilla enkä aio vielä ensi viikolla edes yrittää. Onneksi en ole urheilija, joten maailma ei kaadu vaikka tämä Mamma vähän himmaileekin. Normi arjessa on ihan tarpeeksi.
huomenna juhlapäivä
Tänään päätin myös meikata itseäni piristääkseni. Hiuksia sen sijaan en ole jaksanut pestä viikkoon, jospa huomenna olisi hiusten pesun vuoro. Yhden kasvojooga videon julkaisin tänään instassa @satusjoholm, video oli kuvattu ennen koronaan sairastumista. Ja huomenna meillä on juhlapäivä: meidän äijien äijä eli Ove täyttää 2 vuotta! Jospa jaksaisin synttäreiden kunniaksi treenata pojan kanssa tottista, jälkeä en jaksa vielä lähteä polkemaan. Tutokin on tosi hyvässä kunnossa vaikka ikää on pitkästi yli 11 vuotta. Tänäänkin ovat Oven kanssa painineet monta kertaa ja Mummukka laittaa kyllä vielä tiukasti Ovelle kampoihin.
söholmi yllätti
Kaikenlaisia muitakin yllätyksiä tuo korona on tuonut mukanaan: Herra Söholmi pohti tänään peruvansa osallistumisensa ensi viikon golfin SM-kisoihin. Näköjään kun ihminen elää tarpeeksi vanhaksi, niin alkaa sitä järkeäkin tulla päähän pikku hiljaa. Tämän kuullessani meinasin ihan hotkaista aamukahvin kurkkuuni, niin hämmästynyt olen. Mahtaakohan tämä uusi variantti vaikuttaa jotenkin poikkeavasti ihmisen aivotoimintaankin…?
Kirjoittelen taas huomenna lisää kuulumisia. Voikaa hyvin ja pysykää terveenä<3 Kuulemma uusi variantti (meillä on todennäköisesti se) leviää nyt todella aggressiivisesti.


0