hiilaripäivä jakaa mielipiteitä

Hiilaripäivä (yhtenä päivänä syödään selvästi enemmän hiilareita kuin normaalisti) ketoosissa jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Osa ketoilijoista vannoo sen nimeen, varsinkin laihduttajat. Useimmilla se buustaa aineenvaihduntaa ja hiilaripäivän jälkeen painonlasku tuntuu kiihtyvän selvästi. Osa ketoilijoista taas ei voi ajatellakaan hiilaripäivää eli se on ehdoton nou nou. Osalla syynä on pelko pysyvästä repsahduksesta eli jos annat hiilareille pikku sormen, niin ne vievät koko käden eli yksi hiilaripäivä tarkoittaakin useampaa päivää tai sitä, että homma tyssää kokonaan siihen. Sitten on niitä ketoilijoita, jotka ovat ketoosissa terveydellisistä syistä. Jos hiilaripäivä nostaa verensokerit pilviin, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Jokaisen ketoosissa olevan lähtökohta, tilanne ja intressit ovat erilaiset, joten on täysin ymmärrettävää, että myös suhtautuminen hiilaripäivään vaihtelee.

Lue myös: Ketotietopaketti ja ketopäiväkirjat

Oletko jo testannut VHH savulohipiirakkaa jokiravuilla? Ohje täällä.

Hiilaripäivä- kuinka usein?

Hiilaripäivän järkevyyttä ja toimivuutta ajatellen määrällä ja tiheydellä ON merkitystä. On ihan eri asia pitääkö hiilaripäivän esimerkiksi kerran kuussa tai kahdessa, kun että sen pitää kerran viikossa. Hiilaripäivä katkaisee yleensä aina ketoosin ellet esimerkiksi juokse marathonia samana päivänä. Ja se miten nopeasti pääset takaisin ketoosiin riippuu sadasta eri asiasta (liikunnan harrastaminen, paastoaminen, yleiskunto, hormoonit, miten kauan ketoosi on jatkunut jne.) ja tässäkin asiassa yksilölliset erot ovat suuria. Toinen pääsee ketoosin lähes saman tien, kun taas toisella siihen pääseminen voi viedä jopa viikon. Mikäli ketoosin takaisin pääseminen on kovan työn takana, niin tällöin hiilaripäivässä tuskin on hirveästi järkeä. Ainakaan niitä ei kannata pitää usein eikös vaan? Sen sijaan, jos ketoosin pääseminen on vaivatonta ja oma olo ei ole päivä tolkulla karmea hiilaripäivän jälkeen ja jos vielä painonlaskukin kiihtyy sen ansioista, niin miksipäs ei? Parhaimmassa tapauksessa hiilaripäivä silloin tällöin auttaa terveellisen elämäntavan ylläpitämistä. Mikäli haluaa pitää silloin tällöin hiilaripäivän, niin mielestäni jokaisen on itse kokeiltava kuinka usein sellaista on järkevä pitää. Yksi tai kaksi asiaa on kuitenkin varmaa: liian tiheään niitä ei kannata pitää ettei ketoosi katkea koko ajan ja ennen kuin alkaa pitämään hiilaripäiviä, niin kehon pitää olla kunnolla rasva-adaptoinut. Tähän menee aikaa yleensä muutamasta viikosta aina muutamaan kuukauteen. Kerron viimeisessä kappaleessa kuinka usein itse pidän hiilaripäivän.

Lue myös: Ketodieetti on rasvadieetti

Kuinka paljon hiilareita hiilaripäivänä?

Mikäli päätät pitää silloin tällöin hiilaripäivän, niin kuinka paljon niitä hiilareita sitten kannattaa nauttia? Mielestäni tämäkin on yksilöllistä. Osa nauttii vaan hieman enemmän kuin normaalisti, osa pitää kunnon mättöpäivän. Mitä enemmän hiilareita nauttii hiilaripäivänä, sitä hitaammin glykogeenivarastot tyhjentyvät hiilaripäivän jälkeen. Toki glykogeenivarastot saa helposti tyhjenemään nopeasti liikunnan avulla, joten itse en hiilaripäivänä mieti hiilareiden määrää ollenkaan. Ajattelen kuitenkin niin, että mikäli hiilarien nauttiminen aiheuttaa terveysongelmia ja siitä huolimatta joskus haluaa pitää hiilaripäivän, niin  tässä tapauksessa nauttisin niitä hiilaripäivänäkin kohtuullisesti eli en vetäisi kaksin käsin. Ja tuo kohtuullisuuden käsite tarkoittaa tietty kaikille eri asiaa eli kuten huomaatte, niin tämä mun teksti on ympäripyöreää jaarittelua. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että KAIKKI ON YKSILÖLLISTÄ EIKÄ OLE OLEMASSA KETOGURUA, JOKA VOI LATOA UNIVERSAALEJA TOTUUKSIA JOKA PÄÄTEE JOKAISEEN YKSILÖÖN.

Lue myös: Ahdistava ketokeskustelu

pidänkö itse koskaan hiilaripäivää?

Pidän itse aina silloin tällöin hiilaripäivän, koska en halua olla ihan ehdoton ketoosinkaan suhteen. Joskus vaan tulee tilanteita, että jos meinaa syödä, niin on joustettava hiilareissa esimerkiksi kyläillessä. En halua tehdä ruokavaliostani numeroa, muutoinkin ihmiset stressaavat kun tietävät, että tulen kylään:) Ja joskus pidän hiilaripäivän, jos mun oikeasti tekee kovasti mieli jotakin hiilaripitoista. En halua taistella mielihalujani vastaan edes ketoosissa. Esimerkkinä voin todeta, että viimeisen 2 kuukauden ajan mun on tehnyt kerran mieli syödä enemmän hiilihydraatteja kuin normaalisti. Tuo kerta oli viime sunnuntaina kun olimme mieheni kanssa syömässä satamassa ja mun alkoi tehdä mieli jäätelöä. Söin 2 isoa palloa jädeä hyvällä omalla tunnolla, tosin vähän piti vilkuilla ympärille ettei kukaan näe. Kerroin jäden syömisestä instastoryssani (insta löytyy nimellä satusjoholm) jonka seurauksena mulle tuli paljon toivomuksia kirjoitaa aiheesta tänne blogiin. Ja jo seuraavana päivänä olin takaisin ketoosissa. Sunnuntaina mulle tuli huono olo sokerista, mutta maanantaina olo oli jo hyvä. Ja mikä parhainta: mulla on aina hiilaripäivän jälkeen sellainen olo, että ihanaa palata takaisin ketoruokavaliolle! Maanantaina nopeutin ketoosin pääsyä pitkällä aamulenkillä ja pätkäpaastolla. HIIT-treeni toimii myös loistavasti mikäli haluaa nopeuttaa ketoosiin pääsyä. Lue lisää HIIT-treenistä täältä.

Lue myös: Ketogeeninen ruokavalio voi oleellisesti parantaa tai heikentää ruokavaliotasi

hiilaripäivä: katastrofi ja pelastus

Summa summarun: hiilaripäivä voi olla katastrofi tai pelastus, joka buustaa aineenvaihduntaa ja antaa virtaa noudattaa ketoruokavaliota. Kehoittaisin jokaista ihanaa Mussukkaa kuuntelemaan omaa kehoaan ja mieltään. Sopiiko hiilaripäivä just mulle ja jos ei sovi niin miksi? Miten usein sellaisen voi pitää, jotta olo olisi hyvä ja energinen? Kuinka paljon hiilareita kannattaa hiilaripäivänä vetää: pikki riikkisen vai kaksin käsin? Mitä mieli sanoo, missä se menee? Ja ennen kaikkea: jos hiilaripäivästä seuraa totaalinen repsahtaminen, niin mitä asioita sen taustalla on: tunnesyömistä, laastarointia vai mitä? Tästä asiasta kirjoitan VHH ruoka- ja herkkuoheita kirjassani ja kirjoitan siitä myös jatkossa tänne blogiin. Esimerkiksi sokerikoukun taustalla on aina asioita, jotka kannattaa selvittää. Mutta näistä myöhemmin lisää. Seuraavaksi sitten kirjoitan blogiin siitä mitä terveyshyötyjä olen saanut ketoosista ja mitä mä syön. Näistä aiheista on toivottu kovasti postauksia. Niitä odotellessa lue täältä aikaisemmin kirjoitettuja postauksia ketoruokavaliosta. Ja katsele täältä VHH ruoka- ja herkkuohjeita, joita on kertynyt sivustolle reippasti yli 200.

Tuu seuraamaan ketogeenistä elämääni instaan: satusjoholm

PS. Tulossa myös ketoaiheisia LIVE lähetyksiä

TILAA VHH RUOKA- JA HERKKUOHJEITA KIRJA TÄÄLTÄ: kari.sjoholm10@outlook.com Hinta 23,50 + 4,90 postimaksu

tasapainoinen murkkuikäinen

Ove Mamman kulta Uupuska täyttää tänään 1-vuotta! Muistan kuinka tähän aikaan vuosi sitten mietittiin kuumeisesti ”täyden kuun pennun” ottamista ja käytiin Karin kanssa tuponeuvotteluita asiasta. Mulla oli tuolloin voimakas tunne, että Ove on meille tarkoitettu ja nyt vuoden kokemuksella voin sanoa, että tuo tunne oli oikea. Päivääkään ei olla kaduttu Uupuskan ottamista, vaan asia on ihan päinvastoin. Ove tasapainottaa meidän elämää: se on uskomattoman tasapainoinen murkkuikäinen! Voin vaan kuvitella miten tasapainoinen koira se onkaan vanhempana, koska se on jo nyt niin ”vanhana syntyneen oloinen”. Toki Uupuskankin kanssa on ollut omat haasteensa, mutta HYVIN vähällä ollaan päästy. Esimerkiksi lenkille lähtiessä Ove pistää oven eteen pitkäkseen, kun taas yli 10-vuotias ikinuori Tuto meinaa revetä liitoksistaan ja joutuu käyttämään tosi paljon energiaa siihen, että malttaa pitää suunsa kiinni, jotta joskus se ulko-ovi aukeaisi 😎

Lue myös: Tuleeko meille toinen saksanpaimenkoira- tuponeuvottelujen lopputulos

Päällä istuva saksalainen

Ove on ehkä maailman hellyyden kipein koira ja se on ottanut elämäntehtäväkseen mun suojaamisen. Se makaa aina mun vieressä, sylissä tai päällä. Tätä päällä istumista ja makaamista harrastavat myös Oven sisarrukset ja sitä ollaankin omistajien kanssa moneen kertaan ihmetelty. Jos meillä on vieraita, niin Ove on aina mun ja vieraiden välissä eikä kukaan voi lähestyä mua uhkaavasti tai tosi nopeasti. Tämän sain huomata erään kerran kun yksi tuntematon mies tuli kovaa vauhtia mun takaa ihan läheltä. Treeneissä Uupuska haluaa tehdä yhteistyötä mun kanssa ja se rakastaa noutoa yli kaiken. Vauhtia ja viettiä tulee koko ajan lisää, mutta Ove ei ole ainakaan vielä niin kiihkeä koira kuin Tuto eli sen kanssa on ollut aika helppo treenata. Pikku hiljaa alkaa orastava irrotus ongelmakin helpottaa, joka alkoi nostamaan päätään vietin lisääntyessä. Ove kehittyy selvästi Tutoa hitaammin ja sen vuoksi haluan edetä tottiksessa rauhallisesti ja maltilla, aikaahan meillä on. Tuto teki BH:n 1 vuoden ja 2 kuukauden iässä ja nyt jälkeen päin ajateltuna ihan turhaan hätäilin sen kanssa vaikka hyvin sen meni. Olisihan sen myöhemminkin ehtinyt.

pitkä poika on varsinainen komistus

Ovesta eli ”Pitkästä pojasta” ja ”Töhöstä” on kasvanut aika iso ja voimakas koira, varsinainen komistus. Turkki kiiltää kilpaa auringon kanssa ja se on ollut kaikin puolin terve. Luustoa ei ole vielä kuvattu, ajattelin sen tehdä ennen parin vuoden ikää. Tutokin on ottanut Oven hyvin vastaan, se suorastaan rakastaa sitä. Ove ei ole kuitenkaan koiran koira, vaan on leimaantunut muhun paljon vahvemmin kuin Tutoon mikä on tosi hyvä asia. Rehellisesti sanottuna Tuton pää on ihan pehmentynyt Oven suhteen ja tapojensa vastaisesti se jopa kerjää Ovea leikkimään kanssaan. Ove tulee toimeen toisten koirien kanssa eikä sillä ole ilmennyt minkäänlaista aggressiota muita koiria kohtaan. Uroksille tosin on alkanut murahtaa vastaan jos toinen aloittaa. Ollaan jopa käyty sen kanssa koirapuistossa vaikka olenkin aina sanonut, ettei sakemanni ole mikään koirapuisto koira. No, Ove kyllä ainakin vielä on: siellä se on kuin kala vedessä ison koiralauman keskellä ja menee rohkean uteliaasti tutustumaan toisiin koiriin.

Ovea kuvaa hyvin kaksi sanaa: mahtava pakkaus<3 Syntymäpäivää juhlittiin aamu-uinnilla poikani koiran Karan kanssa. Iltapäivällä syödään makkarakakkua ja illalla treenataan tottista- taitaa olla Oven mielestäkin aika unelmapäivä:) Onnea myös sisarruksille!

Seuraa instassa Oven ja Tuton aktiivista elämää: 2blackgsd