äidin muuttunut olemus huolestuttaa

Mun äiti tuli meille kylään tällä viikolla ja valitti väsymystä, saamattomuutta ja pahaa oloa. Verenpaine ollut aina välillä liian korkealla, mutta verensokerit ovat normaalit ainakin silloin kuin asiaa on seurattu terveydenhuollossa. Äiti on todella hoikka- tosin vyötärön ympärillä on juuri sitä haitallista rasva kertymää tai sitten turvotusta, josta olisi hyvä päästä eroon. Seurailin aikani äitiä ja ihmettelin hänen muuttunutta olemustaan: aikaisemmin touhukkaasta ja energisestä ihmisestä on Nellin kuoleman myötä tullut apaattinen ja todella väsynyt. On täysin ymmärrettävää, että voimakas järkytys ja suru vie voimat! On myös enemmän kuin ymmärrettävää, että syvässä surussa ei jaksa kiinnittää huomiota elintapoihin ja ruokavalioon. Surulle on annettava aikaa ja se vie runsaasti voimavaroja. Tästä kaikesta huolimatta tulimme kuitenkin yhdessä siihen tulokseen, että jotakin on tehtävä, jotta äidin energiataso saadaan nousemaan- muuten ei tule yhtään mitään!

Lue myös: Meitä ravistellaan rajusti

Äiti viime kesänä

suru laukaisi sokerin himon

Äiti kertoi, että hän on alkanut Nellin kuoleman jälkeen syömään normaalia enemmän sokeria. Kuulemma häneen on iskenyt ihan älytön sokerin himo ja sitä on saatava joka päivä. Muutoin äidin ruokavalio on suhteellisen terveellinen: hän syö paljon riistaa, kasviksia ja marjoja. Rasvoja menee mun mielestä liian vähän ja vyötäröllä esiintyvästä rasvasta tai turvotuksesta huolimatta hän on jopa liian laiha. Vaikka äiti on liikkunut aina tosi paljon, niin viime aikoina liikunnan määrä on vähentynyt. Toki hän käy käy koirien kanssa lenkillä päivittäin. Asiaan on vaikuttanut iso niskaleikkaus ja selästä johtuva hermokipu toisessa pakarassa. Eli sokerin syönti on lisääntynyt, liikunnan määrä on vähentynyt ja kaiken lisäksi mieltä painaa vielä pohjaton suru ja järkytys tapahtuneesta. Onko ihme jos väsyttää ja olo on saamaton!

äiti haluaa itse muutosta

Äiti ymmärtää tilanteensa ja haluaa itse muutosta. Oma motivaatio on tietenkin ainut oikea lähtökohta muutokselle, kannettu vesi kun ei kaivossa pysy. Ihan ensimmäiseksi sovittiin, että hän lopettaa sokerin syönnin kokonaan. Ihminen kun ei tarvitse tuota koukuttavaa huumetta yhtään mihinkään. Sokeri on todella addiktoiva: mitä enemmän sitä syö, sitä enemmän sitä tekee mieli. Jatkuva verensokerin heittely vaikuttaa mielialaan ja pahentaa väsymystä ja uupumusta. Olen sitä mieltä, että mikäli sokeri alkaa olla isäntä eikä renki, niin sen syöminen kannattaa lopettaa kokonaan, monestakin syystä. Tietenkin pelkkä sokerin syönnin lopettaminen on asian laastarointia eli syy sokerin himoon kannattaa aina selvittää. Äidin tapauksessa syy on kuitenkin selvä: hän on syönyt sokeria suruunsa. Jos sokerin syönti toisi Nellin takaisin, niin sen syömistä kannattaisi jatkaa ja itsekin alkaisin sitä syömään- vetäisin kaksin käsin. Koska näin ei ole, sen syönti kannattaa lopettaa.

Ensimmäiseksi heitin roskikseen äidin meille kiikuttamat Napsis herkkukierteet, joita hän kuulemma toi Karille:)  Sovimme myös,  että hän syö koko meillä vierailun ajan samaa ruokaa kuin minäkin. Pikku hiljaa hän aloittaa kotonakin joko VHH tai ketoruokavalion ja kolmen kuukauden kuluttua ruokavaliomuutoksesta hän käy mittauttamassa kolesteroliarvot, jotka ovat olleet jo vuosia koholla. Mikäli kolesteroliarvot ovat laskeneet, niin hän jatkaa ruokavaliota ja jos ne ovat kohonneet, niin sitten pitää miettiä miten jatketaan.

kasvohoito ja lisäravinne ohjelma

Äiti kävi eilen myös kosmetologilla. Meidän Nopan avovaimo Jenni teki hänelle Exuviancen happohoidon ja kasvohieronnan, joka piristi ja rentoutti yhtä aikaa. Siitä innostuneena äiti päätti alkaa kiinnittää ulkonäköönsä enemmän huomiota ja alkaa käymään säännöllisesti Jennin kasvohoidossa aina silloin kun tulee Jyväskylään. Minä lupasin katsoa hänelle vielä solujen mitokondrioita buustaavaan lisäravinne ohjelman, joten eiköhän äidin tilanne ala tässä pikku hiljaa helpottamaan. So far so good eli alku on ainakin sujunut hyvin: äiti ei ole käynyt kaivamassa roskiksesta Napsis herkkukierteitä ja hän on nyt päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni. Itsensä hoitaminen ja rakastaminen ei vie surua pois, surutyö on tehtävä joka tapauksessa. Mutta surunkin keskellä ei saa unohtaa elämänsä tärkeintä ihmistä eli itseään ja elämän lahjaa. Kun voimavarat alkavat pikku hiljaa lisääntyä, niin surun musta aukko voi väistyä taka-alalle, ainakin edes hetkeksi.

PS. Äsken ihmeteltiin äitin kanssa sitä, että hänen vatsansa on kahdessa päivässä pienentynyt huomattavasti! Eli selvästi turvotus on vähentynyt ja vielä lyhyessä ajassa.

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd

pihatöitä ja terassin laittoa

Piiiiiitkästä aikaa kirjoittelen vähän kuulumisia. Viime viikot ovat olleet tosi kiireisiä enkä ole ehtinyt kuulumisia kirjoitella. Kun on päivät töissä, illat harrastaa koirien kanssa ja liikkuu vielä itsekin, niin meinaa tunnit vuorokaudessa loppua. Ollaan tehty Karin kanssa paljon pihatöitä: haravoitu, paikkailtu nurmikkoa (jotkut ovat kaivaneet muutaman kuopan) ja nyt ollaan pari päivää laitettu terassia kesäkuntoon. Ollaan pesty terassit ja terassikalusteet sekä laitettu sohvat ja pöydät paikoilleen. Just nauroin, että olikohan järkevää, koska pian ilma täyttyy keltaisesta siitepölystä, mutta on se vaan niin ihana löhötä ulkona pehmoisella sohvalla kahvia juoden ja kirjoitellen:) Päätin, etten laita terassille enää ollenkaan kukkivia kukkia, koska ne roskastaa niin älyttömästi, että mulla menee hermot. Tänä vuonna meidän isolle terassille tulee ainoastaan heiniä (rakastan niitä yli kaiken) ja vihreitä kasveja. Ehkäpä pöydälle tulee jokin kukkiva kukka, jos en malta olla ilman niitä. No katsotaan…

kenelläkään ei ole mun lähelle tulemista

Viime viikonloppu meni kokonaan haku- ja tottiskoulutuksessa Oven kanssa. Hyvä että ehdin äitienpäivä päivälliselle. Ovesta on kasvanut tosi iso ja vahva uros, joka on välillä itsekin ihmeissään omista voimistaan. Sillä on alkanut aggressio vietti aukeamaan viime aikoina ja joudun olemaan sen kanssa tarkkana, koska se vahtii mua tosi kovasti. Kenelläkään ei ole mun lähelle tulemista jos Ovelta asiaa kysytään. Tutokin voi tosi hyvin: se nauttii lämpimistä keleistä ja siitä, että pääsee taas jäljelle ja uimaan. Ne on Oven kanssa ihan erilaisia: Ove inhoaa hellettä ja möllöttää sisällä Karin kanssa, kun taas Tuto haluaa olla ihan koko ajan ulkona mun kanssa. Tänään mennään taas isolla porukalla metsälenkille Allun, Nopan, Moonan ja heidän koirien kanssa. Otetaan kahvia termariin mukaan ja nautitaan aurinkoisesta kelistä.

ketoosia ja asthangajoogaa

Kuten tiedättekin, olen ollut nyt 2,5 viikkoa ketoosissa. Olo on pääsääntöisesti jo tosi hyvä (huonojakin päiviä on ollut) ja olen nukkunut tosi hyvin. En usko, että olen ihan vielä rasva-adaptoitunut, mutta varmaan sekin pian tapahtuu. Toiselle ja kolmannella kerralla se tapahtuu nopeammin kuin ensimmäisellä. Olen jaksanut treenatakin melko hyvin ja tällä kertaa asiaa on varmaan auttanut alkuvaiheessa elektrolyyttien käyttö, josta juuri äsken julkaisin postauksen. Aikaisemmin en ole niitä käyttänyt ollenkaan. Olen myös perehtynyt siihen, että miksi joillakin ihmisillä uni muuttuu katkonaiseksi ketoosissa. MInulla näin kävi viimeksi, mutta nyt olen saanut siihenkin asiaan helpotusta. Kirjoitan aiheesta ihan pian postauksen. Ketoruokavalion lisäksi olen aloittanut yli kymmenen vuoden tauon jälkeen uudestaan asthangajoogan, jonka aloitin vuonna 2002. Harrastin sitä päivittäin yli 10 vuotta ja sen jälkeen siirryin vähän vapaampaan vinyasajoogaan. Voi että kun asthanga on taas ollut ihanaa- haastavuudestaan huolimatta tai ehkä juuri siksi. Lisäksi olen viime viikkoina perehtynyt kasvojoogaan, johon olen hurahtanut ihan täysin. Käypä katsomassa mun instasta kasvojooga LIVE, joka pidettiin kasvojooga opettaja Päivi Salmisen kanssa pari viikkoa sitten.

olen tottunut golfleskenä oloon

Tässä vähän kuulumisia nopeasti:) Tänään Kari savustaa lohta- aah, se on niin hyvää! Syödään sitä kasvisten kera. Illalla on tottistreenit, jossa paneudun tänään Pitkän Pojan irroitus ongelmaan:) Tutokin pääsee mukaan fiilistelemään vanhoja aikoja. Niin ja vielä se piti kertoa, että Herra Sjöholmilla on alkanut taas golfkausi ja hän osallistuu  ensimmäistä kertaa SM-kisoihin mun painostuksesta. Eli olen taas golfleski, mutta olen siihen tottunut ja se sopii mulle oikein hyvin. Mulla on itsellä niin paljon tekemistä, että on helppo antaa toiselle vapaus harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Ihanaa aurinkoista päivää kaikille<3 Niin ja mulle voisi vinkata sellaisista kesäkukista, jotka ei roskaa niin järkyttävästi– jospa sittenkin meidän terassille tulisi kukkivia kukkia:) Kiitos jos jaksat vaivautua.

viimeisimmät postaukset

• Ketoosiin- elektrolyyteillä vai ilman?
• Kurkuma vähensi matala-asteista tulehdusta
• Kolmannen kerran ketoosissa
• Paras VHH pizza ikinä!
• Nestettä poistava vihersmoothie

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd