Kuka määrittelee miten ketoruokavaliota noudatetaan oikeaoppisesti eli kuka on ylin auktoriteetti Suomessa tai koko maailmassa ketoruokavalion suhteen? Kenen asiantuntijan tai verkkokurssin vetäjän tieto on oikeaa ja tarpeeksi puhdasoppista? Voiko ketolla pitää hiilaripäiviä vaikkapa pari kertaa kuussa vai räjähtääkö homma silmille? Pitääkö hiilareita nauttia 20 vai 50 grammaa ja onko sillä mitään merkitystä ketoosin, jos juuri satuit juoksemaan, hiihtämään tai uimaan pari tuntia? Saako tai pitääkö ketolla syödä siemeniä, pähkinöitä, marjoja? Voiko joskus (lue: ei päivittäin tai edes joka toinen päivä) syödä stevialla tai karppisokerilla makeutettuja ketoherkkuja vai olenko silloin keinomakeutusaineiden käyttäjä vaikka muuten syön ”puhtaasti”? Mistä tiedän missä menee syömishäiriön ja normaalin syömisen raja? Pääsenkö taivaaseen jos ketoilen oikeaoppisesti koko loppuelämäni ajan?

suu loksahti auki lukiessani facekeskustelua

Suuni loksahti auki (onneksi ei pysyvästi) lukiessani erästä ketoruokavalion noudattamiseen littyyvää väittelyä facessa ja riidan aiheena oli hiilaripäivän pitäminen ketoruokavaliolla. Jos keskustelussa ei olisi vilahtanut keto sana, olisin ollut ihan varma, että taistelun aiheeni olisi ollut uskonto eli kuka noudattaa jonkun pyhän kirjan sääntöjä kaikista oikeaoppisimmin. Keskustelussa teilattiin kaikki oma ajattelu ketoilusta ja viesti oli seuraava: jos pidät joskus hiilaripäivän, niin noudatat ketoruokavaliota väärin ja se ei toimi! Kun selvisin hämmennyksestäni (tai siis en tiedä olenko vieläkään selvinnyt) ihmettelin eniten sitä, että löytyykö Suomesta oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka syövät koko loppuelämänsä tiukasti juuri tietyllä tavalla ilman että KOSKAAN enää pitävät hiilaripäivää?  Toiseksi eniten ihmettelin sitä, että onko ketoruokavalio oikeasti niin onneton ruokavalio, että silloin tällöin pidetyn hiilaripäivän jälkeen peli on menetetty? Kolmanneksi eniten mietin sitä, että eivätkö ihmiset enää lainkaan ajattele omilla aivoillaan vaan tekevät niin kuin joku sanoo- kenen elämää siinä eletään? Missä on oman kehon kuuntelu ja oma ajattelu jonka kuvittelisi olevan jo tätä päivää?

Kuka määrittelee voiko ketoruokavaliolla joskus nauttia palan stevialla makeutettua suklaata (hiilaria alle 1 gramma)?

ymmärrän tiukkuuden tietyissä tilanteissa

Ymmärrän tietyssä määrin tiukkuuden ja säännöt mikäli ketoruokavaliolla hoidetaan vakavaa sairautta ja mielestäni ruokavalion noudattaminen kannattaisi tuolloin toteuttaa lääkärin valvonnassa. Ymmärrän myös sen, että alussa kannattaa pitää hiilarit tiukasti 20-30 grammassa, jotta ihminen saavuttaa ketoosin. Eihän siitä mitään tule jos koko ajan lipsuu, eihän se silloin ole edes ketoruokavalio.  Senkin ymmärrän erittäin hyvin, että jos halutaan laihduttaa, niin on pakko katsoa tarkemmin kalorimäärää ja makroja jotta paino tippuisi toivotusti. Ja siinäkään ei todellakaan ole mitään pahaa, jos noudattaa ketoruokavaliota ilman hiilaripäiviä koko loppuelämänsä- tietenkään!!! Mutta jos ajatellaan ketoa elämäntapana, joka kestää vuosiKYMMENIÄ eikä pikadieettinä, niin miksi sitä ei voi noudattaa siten kun itsestä tuntuu hyvältä? Miksei sitä voi noudattaa sillä tavalla kun se sopii omalle keholle, mielelle ja omaan elämäntapaan? Jos ihminen voi hyvin, niin voiko ruokavalio silloin olla väärin toteutettu ?

keto elämäntapana

Minulle ketoilu on elämäntapa enkä itsepäisenä pässinä ota kamalan paljoa ohjeita keneltäkään muilta kuin itseltäni. Haluan itse testata ja kokeilla mikä sopii minulle ja jos pieleen menee, niin voin syyttää itseäni enkä esimerkiksi suomen valtiota tai lääkäriä.  Jos voin hyvin, olen energinen ja hoikka, niin kuka voi sanoa minulle, että hiilaripäivän pitäminen sotkee ketoiluni? Tokihan se ketoosin katkaisee, mutta sinnehän pääsee aina takaisin. Kenellä on niin paljon asiaan liittyvää auktoritettia ja vaikka olisikin, niin tunteeko hän paremmin minun kehoni kuin minä itse? Epäilen. Haluan toteuttaa ruokavaliotani intuitiivisesti omaa kehoani kuunnellen ja tarvittaessa tehdä muutoksia jos kehoni viestii muutoksentarpeesta. Mielestäni intuitiivinen syöminen on tärkeää oli ruokavalio mikä tahansa eikä se tarkoita sitä, että annan periksi jokaiselle mielihalulleni. Mutta joskus se tarkoittaa juuri sitä, että annan periksi ja joustan hieman.

hiilaripäivästä potkua

Itse pidän silloin tällöin (lue: en jatkuvasti) hiilaripäivän ja minulla ei ole mitään vaikeutta palata ketoruokavalion pariin sen jälkeen vaan tilanne on juuri päinvastoin: saan hiilaripäivästä hurjasti potkua oman ketoruokavalioni noudattamiseen! Oikein odotan, että saan palata oman ruokavalioni pariin. Tiedän, että tämä ei sovi kaikille eikä tarvitse sopiakaan- jokainen yksilö reagoi todennäköisesti eri tavalla ja mielestäni minkään ruokavalion toteuttamisessa ei ole yhtä oikeaa kaavaa. Jos olisi, niin emme olisi yksilöitä vaan koneita.  Minua ei muutoinkaan edes kamalasti kiinnosta miten ihmiset syövät, minua kiinnostaa enemmän miten he voivat. Toivon kaikille ketoilijoille ja muillekin oman näköistä ketovuotta 2020, energistä vointia ja paljon paljon paljon rakkautta ja suvaitsevuutta<3 PS. Ei anneta riitelyn ja fanaattisuuden pilata omaa ketoilua!

Lue myös: Ahdistava ketokeskustelu

Lue lisää ketoruokavaliosta ja painonhallinnasta täältä.

KAIKKI BLOGIN VHH RUOKA- JA HERKKUOHJEET LÖYTYVÄT KOOTUSTI YHDELTÄ SIVUSTOLTA ELI TÄÄLTÄ

Joulu ja joulunpyhät ovat ohitse. Joulunaika oli hyvin erilainen kuin yleensä, oikeastaan ihan kaikella tavalla.  Ollaan oltu Karin kanssa tosi paljon kahdestaan tänä jouluna, hämmentävän paljon. Pojat ovat olleet paljon öitä töissä ja Noppa ja Minttu asuvat jo omassa asunnossa. Allu sentään on ollut jonkin verran kotona, koska ovat lomalla Moonan kanssa Jyväskylässä pari viikkoa. Tänään aamulenkillä mietin miten samalla kaavalla joulunaika onkaan tähän asti mennyt, vuodesta toiseen. Ollaan syöty aina yhdessä koko perhe, käyty vanhempieni ja veljeni perheen luona Ähtärissä, joulukuusi on ollut samassa paikassa jne.  Tänä jouluna ei mikään ollut enää samassa paikassa eikä niin kuin ennen.

Ei muutosta muutoksen vuoksi

En tietoisesti halunnut tehdä jouluvalmisteluja eri tavalla kuin yleensä vaan kaikki tapahtui alitajuisesti. Tein jouluruoat eri tavalla, kuusi löysi uuden paikan yläkerran tasanteelta, paketoin lahjatkin uudella tavalla 🙂  Kun huomasin asian, se herätti hilpeyttä ja hieman ihmetystäkin: olen muuttunut ihmisenä paljon viime vuosien aikana ja näköjään se muutos näkyy monessa konkreettisessa käytännön asiassakin. Se ei ole muutosta muutoksen vuoksi vaan kaikki tapahtuu luonnostaan pakottamatta. Ja voi miten hyvältä asioiden eri tavalla tekeminen onkaan tuntunut: miten hauskaa oli tehdä itse peruna- ja porkkanalaatikkoa, ostaa kaksi luomukinkkua yhden ison sijaan, nukkua aamulla pitkään, olla stressaamatta lahjoista, siivota vähemmän kuin yleensä…Samalla tuli mietittyä paljon sitä, miten eri tavalla sama ihminen voi elää arjessa ja juhlassa sitä samaa, mutta erituntuista elämää…Kaikki muutokset eivät olleet kuitenkaan positiivisia…

tytsyillä meni tappeluksi

Kara eli poikani saksanpaimenkoira narttu tuli meille pari päivää ennen joulua. Koska tytsyt eivät olleet nähneet toisiaan pitkään aikaan, menimme ensin lenkille ja ennen sisätiloihin siirtymistä oltiin meidän aidatussa pihassa tovi. Kaikki meni hienosti, Tuto antoi pihassa Karalla omia pallojaan ja maassa oli rauha ja koirilla hyvä tahto. Kunnes tultiin sisälle. Koirat kyräilivät toisiaan sisällä ja Tuto vahti lelujaan (ennen ei ollut mistään mustasukkainen). Otettiin lelut pois ja ajateltiin, että se rauhoittaa tilannetta. Niin ei käynyt vaan heti kun silmä vältti koirat olivat toistensa kimpussa ei niin ystävällisessä hengessä:( Tunnissa tuli selväksi, että nyt kun Karasta on tullut aikuinen (täyttää 2 vuotta), niin tytsyt eivät enää siedä toisiaan sisätiloissa vaan stressi oli molemmilla kova. Moona lähti Karan kanssa takaisin Moonan vanhemmille, jossa ovat olleet Karan kanssa loman ajan. Tähän päädyttiin, koska tilanne oli stressaava kaikille. Minulle tuli asiasta tosi surullinen ja haikea olo vaikka eihän tämä tilanne puskista tullut. On aika yleistä ettei kaksi käyttölinjaista aikuista narttua tule toimeen keskenään sisätiloissa varsinkaan kun toinen nartuista on super dominoiva ja ilmeinen alfanarttu.

uuden edessä

Koen, että olen monella eri tavalla uuden edessä elämässäni. Muutos tuntuu hyvältä ellei oteta huomioon tuota Tuton ja Karan asiaa. Joulun pyhien aikaan olen levännyt tosi paljon ja kerännyt voimia tulevaa alkuvuotta varten, joka tulee olemaan kohdallani erittäin poikkeuksellinen. En voi vielä paljastaa minkä vuoksi, senkin aika tulee ihan pian, kai. Loppuvuosi on kohdallani aina tilinteon aikaa: mietin kulunutta vuotta ja affirmoin tulevaa. Vuoden viimeiset päivät aion keskittyä itseeni: joogata, meditoida ja viettä aikaa perheeni kanssa aina kun se on mahdollista.  Ai niin joo, olihan joulussa jotakin tuttua ja turvallistakin nimittän mieheni Kari lahjat, joille saimme nauraa taas vedes silmissä 😀 Miten sinun joulun pyhät menivät?

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .