Olen aina ajatellut, etten ole kovin hyvä ”parisuhdeihminen” vaikka olen naimisissa ja parisuhteessa.  Tunnen itseni ja vahvuuteni eli tämä kirjoitus ei ole mitään huonon itsetunnon aikaansaamaa ahdistunutta tuherrusta vaan pitkällisen pohdinnan tuloksena syntynyttä oivallusta. Tämä postaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eläisin huonossa parisuhteessa tai että en haluaisi elää parisuhteessa. Päinvastoin. Syy tuohon tunteeseen on se, että tarvitsen tosi paljon omaa aikaa ja mikäli en sitä saa, niin en kuule enää omaa sisäistä ääntäni eli kadotan itseni. Ja se on kamala tunne se.

Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo, asu Anniina Harvia

rakastan yksin oloa

Rakastan olla yksin kotona. Ensiksi siivoan talon läpikotaisin, sitten laitan valot himmeälle, sytytän kynttilät, laitan klassista musiikkia soimaan ja vaan olen. Ja nautin. Toki yksinolemista ei haittaa yksi tai kaksi saksanpaimenkoiraa, päinvastoin. Tarvitsen aikaa omille ajatuksille, joita muuten riittää? Nautin hiljaisuudesta ja siitä, ettei minun tarvitse puhua kenenkään kanssa. Vastapainoksi rakastan myös yhteistä aikaa perheeni kanssa, mutta jotta jaksan olla läsnä, pitää minun saada olla välillä myös yksin. Olen huomannut, että on ihmisiä, jotka haluavat olla koko ajan ihmisten keskuudessa ja jonkun kanssa. Minä varmaan tulisin hulluksi ellen säännöllisin väliajoin saisi vetäytyä hiljaisuuteen. Mieheni on minua seurallisempi, mutta myös hän tarvitsee omaa aikaa golfkentällä ja nauttii siitä, jos lähden vaikkapa pariksi päivää työreissuun ja hän saa viettää laatuaikaa koiramme Tuton kanssa. Tietenkin vietämme aikaa myös yhdessä, mutta yhdessäolo ja yksinolo aika pitää olla balanssissa, muuten tukehdumme. Tiedän, että on pareja, jotka tekevät kaiken yhdessä ja ovat koko ajan yhdessä. Itse en siihen pystyisi. Sanonkin aina miehelleni, että ”nyt sun seura riittää, tukehdun?” Tämä on meidän inside vitsi, jota mieheni on oppinut vuosien varrella ymmärtämään ja kunnioittamaan. Alkuun se kuulemma tuntui tosi oudolta.

nuorempana pakenin

Olen toista kertaa naimisissa ja minulla on takana useita ihmissuhteita ennen ensimmäistä avioliittoa. Nuorempana en osannut käsitellä tunteitani, vaan pakenin juoksemiseen. Mitä isompi ongelma, sitä pidempi lenkki- joo, olen juossut marathonin? Kontrolloin tunteitani myös syömisellä tai siis syömättömyydellä. Tämähän johti siihen, että aina kun tuli ongelmia poikaystävän kanssa, niin minä lähdin eli pakenin enkä tuntenut asiasta syyllisyyttä tai surua. Siitä tuli käyttäytymismalli ja kierre. Kyllästyin myös tosi helposti. Tiedän, kuulostaa kamalalta ja sitähän se olikin? Mutta se oli kaikki mihin pystyin, tuolloin. Vuodet ovat kasvattaneet ja koulineet- olen kasvanut henkisesti, kuten me kaikki. Ymmärrän, että parisuhde vaatii valtavasti työtä, se on taitolaji. Pakenemisen sijaan asiat pitää käsitellä ja kohdata. Olen hyvissä väleissä ex-mieheni ja entisten poikaystävieni kanssa: mielestäni olisi ihan sietämätön ajatus, että minun pitäisi vihata jotakin exääni sen takia, ettei suhteemme onnistunut.

kaksi voimakasta persoonaa

Olen aika itsekäs ja voimakas persoona. Tosin kuulemma persoonani  on mielenkiintoinen, joten se vähän tasoittaa näitä ominaisuuksiani? Koska mikään asia ei ole mustaa tai valkoista, olen toisaalta myös tyypillinen skorpparinainen, joka antaa kaikkensa rakastamansa ihmisen eteen, mutta jonka yli ei kertakaikkiaan kävellä missään asiassa. Myöskään mieheni yli ei t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n kävellä ja meillä molemmilla on tarkka ja ehdoton raja mitä ei voi ylittää. Toinen myös tuntee nahoissaan, jos edes yrittää ”astua toisen auraan”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että parisuhteessamme täytyy olla ehdoton luottamus ja kunnioitus toista kohtaan, muutoin se ei kestä päivääkään. Olemme opetelleet viime vuosina myös mököttämisen sijasta riitelemään ja se on ollut vapauttavaa. Mielestäni mököttäminen on henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä pahimmillaan ja ehkä myös pelkoa siitä, että jos uskallan näyttää negatiivisa tunteitani eli tulla näkyväksi, minut hylätään.

yksin, mutta ei yksinäinen

Olimme syömässä kahden ystäväni kanssa, joista toinen on sinkkumies. Hän ilmoitti meille, että lähtee illallisen jälkeen baariin, koska täytyyhän hänen nyt välillä edes siellä näyttäytyä, koska on herran jumala poikamies. Kun baariin lähdön aika koitti, hän päättikin käydä ostamassa itselleen punaviinipullon ja hyvää juustoa, koska ei nyt sittenkään jaksa notkua missään baaritiskillä vaan viettää mieluummin aikaa itsensä kanssa. Mielestäni tässä on jotakin tosi kiehtovaa: ihmisellä on niin hyvä olo itsensä kanssa, että vaikka on yksin, niin ei tunne oloaan yksinäiseksi. Vau??

rakkaus elää vapaudessa

Rakkaus elää vapaudessa eikä parisuhde voi olla vankila. En voisi olla päivääkään naimisissa ainoastaan siksi, että olemme kirkossa sanoneet vuonna x toisillemme tahdon. Mielestäni oma onnellisuus ei ole mieheni vastuulla eikä ole järkeä olla suhteessa, jossa toinen on toisen henkisen kasvun esteenä. Vapaus ei tarkoita suhteessamme kuitenkaan toisen pettämistä tai loukkaamista, vaan henkistä vapautta olla oma itsensä ja tuntea itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on- jopa huonona parisuhdeihmisenä.

tilanteet muuttuvat

Mieheni kommentoi tätä postausta siten, että hänen mielestään en ole huono parisuhdeihminen, olen vaan joskus turhan itsekriittinen. Viime aikoina olen huomannut, etten enää tarvitse niin paljon aikaa olla yksin.  Pojat ovat muuttaneet pois kotoa ja olemme kaksin mieheni kanssa. Elämä on muuttunut vuosien varrella hyvin rauhalliseksi. Ehkä runsas oman ajan tarve on ollutkin ainoastaan ruuhkavuosien aiheuttamaa väsymystä? En ehkä olekaan niin huono parisuhdeihminen: viime vuodet ovat olleet hyvin hetkisiä ja jotta olen jaksanut, niin olen tarvinnut runsaasti aikaa itseni kanssa yksin. Elämä on mielenkiintoista ja alati muuttuvaa: juuri kun olin taas kerran lokeroinut itseni tiettyyn muottiin, huomasinkin ettei se välttämättä pidä paikkaansa.

Annette Nyholm

PSYKOTERAPEUTTI KOMMENTOI

Annette Nyholm on ratkaisukeskeinen psykoterapeutti ja kouluttajapsykoterapeutti. Hän kommentoi kirjoittamaani tekstiä seuraavasti:

Aika usein vastaanotolleni tulee uupunut, ruuhkavuosia elävä asiakas. Elämä on yhtä suorittamista ja vaikka jo se, että saa käydä yksin ruokakaupassa on luksusta. On pienten lasten vanhempia, jotka kertovat, että pyörivät ylimääräisen hetken kaupungilla, koska ei jaksaisi mennä kotiin. Haluaisi vaan olla itsekseen. Mediassa on ollut paljon asiaa uupuneista äideistä, jotka yrittävät suoriutua ympäristön luomien paineiden keskellä.” Täydellinen äiti” on olemassa muita varten ja jaksaa aina vaan.

Ehkä tosiaan niin kuin Satu tekstissään toteaa, oman tilan tarve vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Oman ajan ottaminen ei ole itsekyyttä. Ihmisen kuuluu pitää huolta itsestään, ja monella oma aika on tärkeä jaksamisen kannalta. Viime aikoina on kirjoitettu paljon erityisherkkyydestä. Se ei ole diagnoosi vaan persoonallisuuspiirre. Erityisherkät väsyvät helpommin sosiaalisissa tilanteissa. Heidän täytyy välillä vetäytyä omiin oloihinsa. He väsyvät, jos ympäristössä on paljon virikkeitä. Äänet, värit, tuoksut, tavarat, ihmiset- kaikkea on helposti liikaa. Tunnistan itsessäni näitä piirteitä ja terapeutin työ on jo sellaista, että työpäivän jälkeen tarvitsen usein yksinoloa hiljaisuudessa. Saatan huikata miehelleni, että nyt en jaksa puhua ja vetäydyn hetkeksi. Silti olen parisuhdeihminen ja sinkkuvuosina kärsin todella paljon yksinäisyydestä.

Ihmisillä on kovin yksilöllisiä tarpeita omaan aikaan. Olisi hyvä oppia kuuntelemaan itseään ja omia tarpeitaan. Moni, joka tarvitsisi omaa aikaa kertoo, ettei ole järjestettävissä lasten takia, kun ei ole sitä tukiverkostoa lähellä. Olisi todella tärkeä tarjota apua ja tukea näissä tilanteissa. Tarvitsisimme lisää yhteisöllisyyttä yhteiskuntaamme. Kun saa välillä itsekseen hengähtää jaksaa taas paremmin olla läsnä muille. Nuorempi sukupolvi näyttäisi vaalivan omaa aikaa entistä enemmän. Puhutaan kevytsuhteista, joissa ei olla tiiviisti yhdessä vaan eletään omaa elämää ja tavataan silloin kun hyvältä tuntuu. Ylipäänsä sitoutumisen taso suhteissa on muuttunut. Olisiko kaikki modernit treffimahdollisuudet Tindereineen vaikuttaneet tähän? Siinä on tasapainoilua miten olla samalla yhdessä ja erikseen.

Jos pariskunnan tarpeet kohtaavat tämä ei välttämättä ole ongelma, paitsi jos toinen jostain syystä saa enemmän omaa aikaa kuin toinen. Tällainen asetelma synnyttää helposti kriisin suhteeseen varsinkin ruuhkavuosina. Olisi tärkeä pystyä puhumaan kumppanin kanssa oman ajan tarpeesta. Kyky olla yksin ja yhdessä ovat yhtä tärkeitä. Se, että haluaa välillä olla yksin ei tarkoita, etteikö toisen kanssa olisi ihana olla.  On helpompi olla suhteessa, jos osaa olla yksin. Silloin ei ole niin riippuvainen toisesta.

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .

haastattelussa suunnistuksen mm-mestari jani lakanen

Haastattelen tässä postauksessa suunnistuksen maailmanmestaria Jani Lakasta, joka on oman huippu-urheilu- ja valmentajauransa aikana perehtynyt kehon alkalisointiin. Postaus on jatkoa aiemmin kirjoitetulle Vagushermon vaikutus hyvinvointiin ja palautumiseen, voit lukea postauksen täältä. Olen myös kirjoittanut postauksen mehustus VHH ruokavaliolla, jossa avaan hieman omia näkemyksiäni kehon alkalisoinnista, lue se täältä.

mitä kehon alkalisointi tarkoittaa?

Kehon alkalisointi tarkoittaa kehon happamuuden vähentämistä emäksisyyttä/alkaalisuutta lisäävillä asioilla. Miksi alkalisointia tarvitaan? Lähes kaikki eläminen tuottaa happamuutta. Kehon happo-emäs-tasapainosta ollaan edelleen montaa mieltä asiantuntijoiden taholta. Oma kokemukseni ja mielipiteeni puoltavat vahvasti happamuuden vähentämistä kehosta, millä on monia hyötyjä. Saattaa jopa olla, että sairastumisen taustalla on lähes aina liiallista happamuutta. Kun keho ei enää kestä happamuutta (happamuuden sieto ja käsittely ovat hyvin yksilöllisiä ja kehon automaattisia toimintoja), seuraa sairastuminen. On monen tekijän summa, mihin ihminen sairastuu happamoitumisen seurauksena. Itse uskon, että lihominen (ihonalaisen rasvakudoksen lisääntyminen) on kehon tapa suojautua happamuudelta. Lihavuusleikkauksissa on todettu, että läski on erittäin hapanta. Kun keho ei enää kykene käsittelemään happamuutta ja poistamaan sitä neutraalisti suoliston kautta, keho siirtää ylimääräisen energian happamana rasvakudoksena vyötärölle, pakaroihin ja muihinkin kudoksiin, joita ei käytetä riittävän tehokkaasti (fyysisesti).

Kehon alkalisoinnissa on kaksi selvästi tärkeintä asiaa: vesi ja mineraalit (käytännössä hyvälaatuinen ja alkuperäinen luonnonsuola, esimerkiksi himalajan vuorisuola). Vesi ja suola yhdessä poistavat tehokkaasti happamuutta imeytyessään kudoksiin ja soluihin. Väitän, että jo pienellä veden ja suolan lisäämisellä on hyvä vaikutus. Mutta suolahan on myrkky! Niinhän meille on opetettu, valitettavasti. Emme tarvitse perinteistä natriumkloridia (pöytäsuola) juuri mihinkään. Se on keinotekoinen suola, jota kehomme jossain määrin hylkii. Kun syödään paljon huonoa suolaa ja juodaan kahvia, olutta, maitoa, mehuja ja limsaa, niin yhtälönä on kehon nestehukka, verenpaineen nousu ja happamuuden lisääntyminen. Juomisella on kaikkein suurin merkitys kehon happo-emäs-tasapainoon. Kehomme tarvitsee vettä!

Veden laadulla on myös merkitystä. Vaikka Suomen hanavesi on hyvää vettä, sen puhdistusprosessi ei ole vedelle eduksi. Parasta olisi lähdevesi tai luonnollisella tavalla puhdistettu, alkalisoitu ja ionisoitu vesi. Siihen on olemassa laitteita. Käytän vesi-ionisaattoria ja kolminkertaista esisuodatinjärjestelmää kotona, mutta reissussa en ole pikkutarkka veden laadusta. Tärkeintä on, että isot linjat ovat kunnossa. Kuten kumppanini kiropraktikko-Perttu on todennut: ”Tee säännöllisesti terveellisiä asioita ja epäsäännöllisesti epäterveellisiä asioita”.

Jani Lakanen

Miten alkalisoit kehoasi?

Juon päivän aikana vähintään 3 litraa alkalisoitua vettä (ph 9-9.5) ja lisään litraa kohti noin teelusikallisen (5 grammaa) vuorisuolaa. Mikäli teen päivän aikana yhden treenin, juon 4 litraa ja kun teen kaksi treeniä päivässä, juon 5 litraa. Saan siis viisi litraa vettä juodessani päivän aikana suolaa 25 grammaa, mikä kuulostaa paljolta. Mutta suolavesi vain auttaa veden imeytymistä soluihin ja puhdistaa kehon happamuudesta. Olen varma, että näin toimiessa suola ei nosta verenpainetta eikä aiheuta terveysongelmia, vaan päinvastoin edistää terveyttä. Jotta suolavesi on maukkaampaa (vaikka meidän lapset nauttivat laadukasta suolavettä mielellään), lisään siihen ruokalusikallisen luomuviherjauhetta sekä usein inkiväärijauhetta (ja joskus kurkumajauhetta). Ne kaikki tekevät hyvää keholleni.

Syön päivän aikana enemmän kasviksia kuin muuta. Kasvikset ovat erittäin tärkeitä kaikkinensa, mutta lisäksi ne alkalisoivat kehoa tehokkaasti. Kasvisten hyväksi puoleksi on luettava myös niiden runsas vesipitoisuus, mikä tukee alkalisointia. Rasva-aineenvaihdunta tehostaa alkalisointia, kun puolestaan hiilihydraattiaineenvaihdunta lisää herkästi happamuutta. Viljoilla on todennäköisesti happamuutta lisäävä vaikutus, jota kuidut lievittävät. Olennaista on, että ravinnossa on riittävästi öljymuodossa hyviä rasvoja eli tyydyttymättömiä kasvirasvoja. Olen toimivimmiksi todennut yksinkertaisesti tyydyttymättömät rasvat, mutta yleisesti näkyvää rasvaa saadessani kehoni on helpompi puhdistautua happamuudesta.

Kohta vuosi tulee täyteen, kun löysin itselleni sopivan tavan käyttää savea alkalisointiin. Olen aamuisin tyhjään vatsaan juonut ensin savi-inkivääri-suolaveden (reilu 0,5l). Sen jälkeen pidän noin 30min tauon ennen kuin juon normaalin suola-viherjuomani (1 litra). Tämä tapa on toiminut hyvin ja joka aamu tunnen pystyväni puhdistumaan edellispäivän happamuuden kuonista. Juomien jälkeen melko pian syön kevyen suurimopuuroaamiaisen (yleensä suomalaista luomugvinoaa, tattarisuurimoita ja chia-siemeniä) lisättynä muilla siemenillä, öljyillä, marjoilla ja hunajalla. Saatan ottaa hieman maustamatonta jogurttia ja/tai hedelmää.

Liikunnan osuus kehon alkalisoimisessa

Kevyt aerobinen liikunta on tärkeä osa alkalisointia. Lihasten hapetuksen tehostumisen lisäksi kevyt kestävyysliikunta huuhtoo happamuutta pois kehosta. Sen sijaan tehokas (hapottava) liikunta lisää happamuutta ja siksi pidemmän päälle jopa heikentää kuntoa. Tehokasta liikuntaa on tehtävä maltillisesti. Näin on myös voimaharjoittelun laita. Voimaharjoittelua tärkeämpää on kehonhallinnan harjoittelu ja huoltava lihaskunto.

Vinkkisi kehon alkalisoimiseen kiireiselle ihmiselle?

Kiireiselle ihmiselle tärkeintä on ymmärtää, millaista hallaa tekee keholleen ja sitä kautta pian mielelleen, mikäli ei huolehdi kehon alkalisoinnista (sama pätee myös vagushermoon!). Tärkeintä on pitää vesipulloa mukana tai muuten huolehtia, että juo aina vähintään lasillisen vettä samalla, kun juo jotain muuta. Varsinkin kun juot kahvia, tarvitset myös vettä. Juodessa se ei siltä tunnu, sillä kahvikin vie hetkeksi janon tunteen, mutta sen toimiessa diureettina se poistaa soluista enemmän vettä kuin tuo sinne. Siksi kahvinjuonti lisää mm. kramppien riskiä. Alkalisoinnin nyrkkisääntö:  Juo aina vettä, kun juot jotain. Syö aina enemmän kasviksia kuin muuta. Nuo kaksi sääntöä eivät ole monelle helppoja, vaikka ne ovat todella yksinkertaisia ja helposti omaksuttavia tapoja, kun vain ne ymmärtää ja tiedostaa arjen valinnoissa.

Vagushermosta on lisää tietoa ja oivalluksia tarjolla täältä.

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja ketogeeniseen ja vhh ruokavalioon liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .