Meillä ei ole vuosiin ollut viherkasveja ennen tätä kevättä. Ennen vakavaa homealtistumista (lue postaus paranemistarinani vakavasta homealtistuksesta täältä) meillä oli runsaasti viherkasveja, mutta koska oireilin niiden mullalle, jouduin luopumaan niistä kaikista. Tänä keväänä ajatukset ovat pyörineet enemmän tai vähemmän viherkasvien ympärillä ja päätin hankkia useampia heti kerralla. Suoraan sanottuna olen täysin hurahtanut viherkasveihin ja en edes uskalla ajatella kuinka paljon olen kuluttanut viime kuukauden aikana kasveihin ja ruukkuihin, todella paljon! Mutta mielestäni jokainen kasveihin kulutettu penni on ollut sen arvoinen. Meidän koti on tosi moderni ja minimalistinen ja se huutaa viherkasveja jo pelkästään akustiikan ja kodikkuuden vuoksi. Viherkasvit ovat loistavia estämään kaikumista: meidän 6 m korkeassa olohuoneessa kaikuu jonkin verran (inhoan kaikkia akustiikkalevyjä sun muita kaikumista estäviä juttuja, niin niitä ei ole meille hankittu). Viherkasvit selvästi vähentävät kaikumista, tuovat sisustukseen ihanaa lämpöä ja huolella valitut kasvit myös puhdistavat sisäilmaa. Lue täältä Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallitus NASA:n tutkimus, jossa mitattiin eri kasvien kykyä parantaa huoneilmaa. NASA suositteleekin, että jokaista 10m2 vastaan tulisi huoneistossa olla vähintäänkin yksi viherkasvi.

Rakastan kaikkia viherkasvejani, suihkuttelen niitä ja höpöttelen (lue lässytän samalla tavalla kuin Tutolle?) niille kaikkia mukavia juttuja pitkin päivää? Tsemppaan kasveja kasvamaan (teen samoin meidän pihassa oleville havupuille ja kuusille) ja kehun kuinka kauniita ne ovat? Lisäksi lenkillä juttelen usein linnuille ja oraville. Pari vuotta sitten linnut pesivät meidän autokatokseen (voi herran jumala miten Tuto oli hermona) ja aina kun menin pesän ohitse ja kysyin missä Mamman kullat on, niin 5 pientä linnun poikasen päätä nousi pesästä minua tervehtimään. Ja voi sitä riemua kun meidän linnut oppi lentämään. Ne kaartelivat ihan onnessan aina yläpuolellani ja tulivat terassille moikkaamaan kunnes kasvoivat niin isoiksi, että vaihtoivat maisemaa. Minulla on monesti sellainen olo kesällä, että meidän linnut tulee aina välillä vieläkin moikkaamaan minua kun kaartelevat niin lähellä ja sirkuttavat kovati, mutta enhän voi olla siitä varma tietenkään että onko kyse samoista linnuista?

Valitessani viherkasveja kotiimme minulla oli kaksi kriteeriä: kasvit pitää olla helppohoitoisia ja sisäilmaa puhdistavia. En ole mikään viherpeukalo todellakaan, joten ihan hirvittää edes kirjoittaa tätä postausta. Älkää vaan kysykö mitään vaikeita kysymyksiä minulta tähän aihepiiriin liittyen! Tai voitte toki kysyä, koska osaan sanoa etten tiedä?? Uskon, että lukojoissani on viherpeukaloita ja toivoisinkin, että tämän postauksen yhteyteen tai blogin facebook sivustolle kerättäisiin lisätietoa viherkasveista. Toivon myös, että te lukijat laitatte kuvia oman kotinne kasveista, jotta me kaikki saisimme ihastella niitä. Sakke jo pyynnöstäni laittokin kuvia oman kotinsa upeista viherkasveistä tuonne blogin faceen, kiitos niistä Sakke!!

Istutuksesta ja kastelusta

Kevät on paras aika viherkasvien istutukselle. Olen istuttanut kasveja isompiin ruukkuihin ja tehnyt kahdesta pienemmästä kasvista yhden isomman ja näyttävämmän. Suosin itse savisia ruukkuja eikä minulla ole ainakaan vielä yhtään altakasteluruukkua. Laitan ruukun pohjalle palan paperia (sanomalehteä) ja muutaman sentin ruukkusoraa. Istutan kasvit aina sille parhaiten sopivaan multaan. 

Monet kasvit pitävät siitä, että ne kastellaan aluslautaselle. Itse kastelen niitä kuitenkin ruukun päältä siten, että kastelen ruukun reunoilta, jolloin vesi valuu paremmin juuriin saakka. Liikakastelua yritän nyt tosissaan välttää, koska useimmat kasvini ovat sellaisia jotka inhoavat liikakastelua.

Esittelen tässä postauksessa 3 viherkasvia, joita olen hankkinut tänä keväänä. Seuraavassa postauksessa esittelen taas kolme uutta kasvia ja sitten seuraavassa kolme jne…Kirjoittelen jatkossa myös postauksia yleisimmin allergisoivista viherkasveista, viherkasvien istutuksesta ja ihan kaikesta aiheeseen liittyvästä. Aion lisäillä jatkossa paljon kuvia kotimme viherkasveista instagramiin, joka löytyy nimelläni satusjoholm eli mikäli haluat kastella kasvien kuvia, niin kannattaa seurata minua instassa.

Anopinkieli (Sansevieria)

Rakastan ylikaiken helppohoitoista anopinkieltä. Niin minun viherkasvi
ni? Meillä on makuuhuoneessa kaksi anopinkieltä, joita kastelen parin viikon välein. Anopinkieliä on useita eri lajeja ja se on yksi helppohoitoisimpia huonekasveja. Kasvi voi kasvaa jopa yli metrin korkuiseksi.

– Sopii aloittelijalle, koska kestää hajamielistä hoitoa
– Viihtyy parhaiten puoli- tai hajavalossa. Lämpötilan pitää olla yli 10 astessa. 
– Voi kasvaa jopa 1,2 metrin korkuiseksi
– Kasvukaudella (maalis-syyskuu) kastelu kahden viikon välein. Lisää veden sekaan nestemäistä kasvilannoitetta. Talvella kastellaan vieläkin harvemmin. Multa saa kuivahtaa kastelukertojen välissä.
– Vältä liikakastelua ja liian paahteista paikkaa, joka kellastuttaa lehdet.
– Lisäys pistokkaista tai tainta jakamalla
– Pitää ahtaasta ruukusta, joten ruukun vaihto 2-4 vuoden välein 
– Puhdistaa ilmaa erityisesti yöaikaa, joten erinomainen viherkasvi makuuhuoneeseen. Anopinkielen sanotaan muuttuvan yöaikana happitehtaaksi.
– Rakastaa suihkuttelua, pyyhi pölyt lehdistä kostealla liinalla
– Huonokuntoiset ja reunoilta ruskeat lehdet voi leikata pois lehden tyvestä

Rahapuu (Crassula ovata) 

Meillä on keittiön pöydällä kaksi melko pientä rahapuuta. Rahapuu on myös erittäin helppohoitoinen ja mielestäni tosi kaunis viherkasvi. 

– Viihtyy valoisassa ja normaalissa huoneenlämmössä.
– Korkeus 30-60 cm:n 
– Kasvukaudella (maalis-syyskuu) kastellaan kerralla reilusti, mutta multa pitää kuivahtaa kastelujen välissä. Talvella kastellaan vieläkin harvemmin. Lannoitetta voi lisätä hieman kasteluveteen kerran kuukaudessa (ei talvella).
– Veden tarve on vähäinen, joten vältä liikakastelua, joka mädännyttää kasvin.
– Lisäys lehti- tai latvapistokkaista 
– Istutetaan hiekkapitoiseen kaktusmultaan
– Pitää pienestä ruukusta, joten ruukku vaihdetaan silloin kun se käy selvästi ahtaaksi (vanhat yksilöt saattavat suuttua ruukunvaihdosta)
– Puhdistaa sisäilmaa kemikaaleista eli suodattaa tehokkaasti formaldehydiä ja tolueenia.
– Voi siirtää kesällä ulos puolivarjoon

Aloe vera

Myös Aloe vera on hyvin helppohoitoinen ja meiltä löytyy yksi kappale olohuoneen lasipöydältä. Minua kiehtoo tämän kasvin askeettinen kauneus.

– Viihtyy valoisassa ja normaalissa huoneenlämmössä.
– Kasvaa noin 60 cm:n korkuiseksi
– Kasvukaudella (maalis-syyskuu) kastellaan kahden viikon välein. Talvella kastellaan vieläkin harvemmin. Lannoitetta voi lisätä hieman kasteluveteen kerran kuukaudessa (ei talvella).
– Veden tarve on vähäinen eli kasvi sietäähyvin kuivuutta, joten vältä liikakastelua.
– Lisäys sivuversoista (kasvattaa pieniä poikasia ympärilleen)
– Kasvi istutetaan uuteen ruukkuun kahden vuoden välein
– Anopinkielen tavoin kasvi on erityisen hyödyllinen makuuhuoneessasi, sillä se erittää happoa ja poistaa huoneilmasta hiilidioksidia. 

Ketoosissa ollaan! Ai mistäkö tiedän? Siitä, kun sitä ei voi mitenkään olla huomaamatta, ei siis mitenkään. Ostin eilen ketostickejä kun luulin, että mun pitää mitata olenko ketoosissa- hah! Nyt kun sataprosenttisella varmuudella tiedän miltä ketoosi tuntuu, niin ymmärrän, että tämähän on minulle hyvinkin tuttu olotila. En vaan ole ajatellut aiemmin olleeni ketoosissa ja ketoosissa olo on ollut hyvin lyhytaikaista. Olen paastonnut ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, joten ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Vielä eilen meinasin lopettaa koko homman kun luin blogini facebookista ihmisten antamia tarkkoja ohjeita proteiinin rajoittamisesta, suolan syönnistä ja sun muusta. Kadutti koko homma. Tätäkö jaksaisin tehdä lopun elämäni koska siitähän tässä on kysymys. Yhtäkkiä kaikki näytti minun silmilläni katsottuna vankilalta: rajoituksia ja tarkkoja ohjeita, ei kiitos. Lisäksi maanantai aamuna tilanne oli todella epämiellyttävä…

Jos ihmettelet kirjoituksia nyt, niin lue aiheeseen liittyvä aikaisempi postaus täältä.

Silmät turvonneena työreissuun

Aloitin hiilareiden rajoittamisen lauantaina. Minulla oli tietenkin heikko olo ja luin ”jostakin” facesta, että ketoosi on diureettinen tila, joten alkuun (ei siis loppuelämää) pitää vetää suolaa, kaliumia ja mankkua. Ja minähän vedin. Sunnuntainakin heikotti, joten jatkoin suolan lisäämistä veteen. Päivän aikana nautin noin 2 tl hyvälaatuista suolaa (kyllä hyvälaatuinen suola turvottaa, jos sitä nauttii liikaa) veden mukana. Maanantai aamuna heräsin huonoon oloon ja kun katsoin itseäni peilistä en ollut uskoa näkemääni: silmäni olivat niin turvoksissa etten ollut uskoa näkemääni. Eihän se muuten olisi haitannut, mutta tunnin kuluttua piti lähteä pariksi päivää työreissuun. Kiva juttu. Manasin suolan alimpaan helvettiin ja mietin hetken, että olisin mä voinut vähän miettiä asiaa omilla aivoillanikin. Päivän aikana turvotus laski siedettäväksi kun litkin vettä hullun lailla. Mutta olisitte nähneet kollegani ilmeen kun näki minut? Vatsakaan ei toiminut pariin päivään ja turposi hieman mikä oli myös uutta. Toki on ihan normaalia, että aluksi keho reagoi rajusti alentuneeseen hiilarimäärään.

Eilen minua alkoi ahdistamaan kaksi asiaa: jos ketogeeninen dieetti vaatii alkuun viikkojenkin ajan ylimääräisen suolan ja kaliumin nauttimista (joo tiedän, että vähempikin määrä olisi riittänyt) ja proteiinin rajoittamista noin 1-1,5 grammaan per kilo, niin tämä ei ole mun juttu (todellisuudessa mun proteiinin määrä kyllä pysyykin noissa raameissa kuta kuinkin). Vaikka olen kokenut makrojen laskija, niin kahden eri jutun laskeminen tuntui hankalalta eikä sitä yhtään helpota mun jatkuva reissaaminen. En ihmettele yhtään, että ihmiset joutuvat osallistumaan maksullisille kursseille, jos rajoittavat sekä protskun että hiilarin saantia. Onneksi chattailin sitten illalla hotelliin päästyäni Yazka Loven ja Heikkilän Antin kanssa: molemmat vakuuttivat minulle, ettei minun tarvitse rajoittaa muuta kuin hiilareiden saantia. Lisäksi ylimääräistä suolaa ja kaliumia ei tarvitse nauttia eikä se ole välttämättä edes järkevää. Huomaan kyllä sitten jos alan lihomaan rajusti, että on tullut syötyä protskua liikaa. Huom! minähän en ryhtynyt ketogeeniselle ruokavaliolle laihdutuksen takia. Kiitos Yazkalle ja Antille- teidän kahden ansiosta en heittänyt hanskoja tiskiin ja jatkoin hiilarien välttelyä ja se kannatti, sillä ketoosi oli lähempänä kuin osasin kuvitellakkaan?

Rouva ketoosi

Eilen illalla söin ihanan ketosalaatin, josta laitoin muuten kuvankin instaani. Mieli oli hyvä ja kepeä kun ei tarvinnut laskea enää protskuja. Hiilarien välttämisen taas koen superhelpoksi. Nämä neljä päivää olen ottanut hiilarini ainoastaan vihreästä salaatista, kurkusta, avokadosta ja yrteistä. Seuraavan yön nukuin tosi huonosti: olo oli älyttömän pirteä ja väsynyt yhtä aikaa ja katsoin koko ajan kelloani, että milloin pääsen syömään. Aamulla menin kuitenkin suhteellisen pirteänä hotelli Ilveksen aamupalalle, jossa söin munia ja pekonia. Turvotus oli muuten tipotiessään kun en lisännyt enää suolaa juomaveteen ja vatsakin toimi ihan normaalisti! Lähdin kävelemään kokouspaikalle ja sitten alkoi tapahtua kummia: minulla tuli valtava tarve kävellä koko ajan kovempaa ja kovempaa. Kokouspaikalla ihmettelin outoa makua suussani ja sitä, ettei minun tehnyt yhtään mieli mitään hiilaripitoista toisin kun edellispäivänä. Halatessani kollegoitani oli pakko hengittää sisäänpäin. Olo oli mielettömän euforinen ja energinen- meinasin kaataa kollegani vesilasinkin? Tajusin olevani ketoosissa JES? Aloin tietenkin mainostaa asiaa kollegaparoilleni vaikka olin pyhästi päättänyt pitää suuni kiinni ja minua kutsuttiinkin sitten kokouksessa rouva ketoosiksi? 

Tullessani kotiin reissusta lähdimme Tuton kanssa lenkille. Teki valtavasti mieli juosta ja juoksinkin jonkin verran, mutta varovasti. En halua rasittaa elimistöäni nyt runsaalla liikunnalla, koska sillä on ihan tarpeeksi töitä selvitäkseen tästä muutoksesta. Ehdin kyllä taas hyöryämään kuntosaleilla ja lenkillä myöhemmin kun keho ja mieli on tottunut uuteen tilaansa. Kaikki on juuri tällä hetkellä tosi hyvin jos ei lasketa huonounisuutta: hermosto selvästi otti itseensä tästä muutoksesta ja se on näkynyt unen laadussa kahden yön ajan. Mutta minulla on onneksi unenlaadun parantamiseen toimivia keinoja ja unirytmikin varmaan tasaantuu ajan kanssa. Nyt mä menen tekemään itselleni ihanan päivällisen, laitan siitäkin kuvia taas instaan illalla. Eli jos olet kiinnostunut siitä mitä syön, niin kannattaa seurata minua instagramissa, löytyy nimellä satusjoholm. Ja keto-ohjeita tulee ihan varmasti blogiin lisää, runsaastihan niitä sieltä löytyy jo nytkin. Muutkin perheen jäsenet ovat aidosti kiinnostuneita ketogeenisestä ja miettivät kovasti sen aloittam
ista. Mieheni Karin suurin huoli tuntuu olevan tällä hetkellä se, että voiko ketogeenisessä ruokavaliossa syödä pullan päivässä? Sovittiin, että hän aloittaa aiheeseen perehtymisen googlettamalla mikä on hiilihydraatti.

HUOM! Kerron tässä postauksessa ainoastaan omia kokemuksia ketogeenisestä ruokavaliosta, en edes yritä esiintyä ketogeenisen ruokavalion asiantuntijana. Eli jos tarvitset apua asian tiimoilta, niin suosittelen sinua kääntymään ihan oikean asiantuntijan puoleen. Haluan tehdä asiat omalla tavallani omaa kehoani kuunnellen ja intuitiivisesti syöden- nyt vaan ilman hiilareita. Pidän teidät ajantasalla lähes päivittäin mun ketoilusta sekä blogissa että instassa ja lupaan kirjoitella jatkossa ruokapäiväkirja postauksia kuvineen sun muuta mukavaa?