Hae
Kutsu vapauteen

KAUHUKAKSIKKO: Tyhjän ja täyden ruokakupin mysteeri

Postaus kertoo kahden käyttölinjaisen saksanpaimenkoiran (poikani Allun koira Kara 6 kk ja Tuto 7,5 vuotta)  elämästä. Tylberöt asuvat normaalisti eri osoitteissa, mutta Allun jalkaleikkauksen takia tällä hetkellä vielä hetken saman katon alla. Tyttöjen päivät kuluvat mukavasti metsässä lenkkeillen, monia eri lajeja harrastaen, sohvalla köllötellen sekä syöden, syöden ja syöden. Ja syöden. Nimittäin Kauhukaksikko rakastaa ruokaa- sen kaikissa makuvivahteissa, hajuissa ja väreissä. Aamu alkaa ruoan kerjäämisellä, illalla viimeksi tarkastetaan tulevan päivän tarjonta ja siinä välissä on monen monta ruokaan liittyvää ”tapahtumaa”??? Selviä ay-tyyppejä.

Partners in crime


Ensimmäistä kertaa kaksin kotona

Ensimmäistä kertaa jätimme eilen Kauhukaksikon kahdestaan kotiin kun lähdimme Allun kanssa salaatille. Erillisiin tiloihin sulkeminen ei tullut kysymykseenkään koska Tylberöt haluavat kyhnätä koko ajan yhdessä, joten jätettiin Neidot alakertaan ihan vapaasti. Makuuhuoneiden, vessojen ja tv-huoneet ovet suljettiin, koska tiesimme entuudestaan että pentukoira Karalla on taipumusta askarteluun yksin ollessaan. Ei siis ole koskaan Allun ja Moonan luona tuhonnut mitään, ainostaan askarrellut wc- ja talouspapereista kaikkea kivaa ja muutoinkin hieman tuunaillut sisustusta omanlaisekseen. Näinhän meillä naisilla on tapana. Tutohan on jo  keski-ikäinen (ymmärtääkseni ei kuitenkaan kriisissä), kokenut ja viisas neiti, joka ei edes pentuna tehnyt muita tuhoja kuin irroitti muutaman Guessin merkin minun kengistä ja aurinkolaseista lähti myös DG:n merkki? Siis varsin kilttejä tytsyjä vaikkakin hyvin vilkkaita ja energisiä. Ja näköjään myös kekseliäitä?

Kaiken mahdollistaja- Houdini Tuto

Tutohan osaa avata KAIKKI kaapin ovet ja mielellään niitä availeekin, mutta ei ota ruokaa eikä nameja kaapeista. Meillä kaikki kaapin ja lipastojen ovet ovat vetimettömiä, mutta sehän ei ole houdini Tutolle mikään asteinen ongelma. Välillä kun Kauhukaksikko on ollut kahdestaan alakerrassa, niin Tuto on ystävällisesti availlut Karalle oveja ja laatikoita, ihan vaan edistääkseen nuoren askarteluharrastusta- pitäähän lapsosen saada toteuttaa luovuuttaan. Välillä on ollut jätesäkkirulla vedettynä ympäri taloa ja välillä ihan vaan kaapin sisältöä on tyhjennetty lattialle. Tuto on siis Karan harrastusten mahdollistaja, vähän niin kuin iltapäiväkerhon vetäjä tai vaikkapa lastentarhaopettaja. Joku voisi kutsua jopa takapiruksi. Kun joku laumanjäsen saapuu paikalle kesken askartelun, pyörittelee Tuto paheksuvasti silmiään tyyliin kaikkee-noi-kersat-keksii-ei-vois-kyllä-vähempää-kiinnostaa?

Lähtiessämme heiteltiin nameja vähän lattialle niin kuin meillä on tapana ollut aina toimia Tuton kanssa. Ollaan tehty tätä ennenkin eli ei tehty sitä nyt ensimmäistä kertaa kun jäivät kaksin? Vaikka molemmat ovatkin ahneita possuja, niin eivät ole aggressiivisia ruoasta namitkin on ihan pakko syödä päät yhdessä vaikka ympärillä on tilaa kuinka paljon. Kuunneltiin oven takana nyt kuitenkin muutama minuutti ennen autoon hyppäämistä, olihan tilanne kuitenkin uusi. Kovin oli hiljaista…Lounaalla Allu vilkuili kelloa tuon tuosta ja selvästi nuorta koiranomistajaa jännitti. Rauhoittelin poikaa ja sanoin, ettei tässä nyt ole mitään hätää, neidit ovat jo hyvin tottuneet toisiinsa ja onhan kaksikko ollut paljon yhdessä ala- tai yläkerrassa, pihalla ja terassilla, tosin aina on ihminen ollut lähettyvillä. Ja kuten yleensä äidit ovat oikeassa, niin oli nytkin: Neidit olivat todellakin pärjänneet keskenään vähän liiankin hyvin…

Kotiin tullessamme Neidot olivat selvästi sen
näköisiä, ettei kahdestaan kotona oleminen ollut kovinkaan ahdistava kokemus? Molempien koirien ruokakupit oli jätetty keittiön pöydälle sellaiseen paikkaan etteivät koirat yletä niihin. Noh, yllättäen Karan ruokakuppi löytyi tyhjänä eteisestä, mutta Tuton ruokakuppi oli paikoillaan siinä missä pitikin! Keittiön kiiltävä laatta oli hyvin nuollun näköinen, mistä  rikostutkinnan loputtua liikuttavan yksimielisesti päättelimme että ruokakuppi oli selvästi vedetty tai kuonolla työnnetty lattialle ja ruoka oli nautittu siis lattialta eikä kupista. Herran jumala mikä sotku keittiön lattialla on täytynyt olla koska kuppi oli täynnä ruokaa ja vettä? Tietenkin rikospaikan jäljet oli peitetty huolellisesti ja suunnitelmallisesti-  pienintäkään ruoan murustakaan ei mistään löytynyt ja jos näin olisi ollut, niin oltaisiin välittömästi kiikutettu molemmat Tylberöt pillit huutaen ambulanssilla eläinlääkäriin koska jotakin olisi ollut vakavasti vialla.


Asiassa on kaksi mysteeriota: miten ihmeessä Karan ruokakuppi on päätynyt lattialle ja toiseksi se suurempi mysteerio: miten hemmetissä Tuton ruokakuppi oli täynnä? Voiko puolivuotias pentu hypätä NOIN korkealle? Jos ja kun voi (Tuto tuskin keski-ikäisenä enää ryhtyy tuommoiseen extreme suoritukseen) niin tuo kupin tiputus ei tietenkään ole mikään ongelma. Yhdessähän tuo ruoka on nautittu, siitä ei ole epäilystäkään. Kumpikin pasko normaalia enemmän, joten sekin puhuu sen puolesta, että ruoka on jaettu kristillisesti tasan viimeistä murua myöten. Lisäksi Tuton maha oli löysällä seuraavana aamuna, sekin vahvistaa sen että herkkämasuinen neiti on päässyt apajille ja syönyt jotakin mikä ei kuulu normaaliin ruokavalioon.

Mutta edelleen ihmetyttää se, että miksi toinen kuppi säästyi? Tultiinko liian aikaisin kotiin? Olisiko se toinenkin kuppi löytynyt tyhjänä mikäli oltaisiin tultu puoli tuntia myöhemmin kotiin? Tylberöt tuntien aivan varmasti! Yksi asia on kuitenkin varmaa: Kauhukaksikko oli nälkäkuoleman partaalla kotiin tultuamme ja molemmat kerjäsivät ruokaa tapatte-meidät-nälkään-tapituksella? On se tuo saksanpainajaisen elämä rankkaa: ruoka tarjoillaan aina väärään aikaan, väärältä alustalta eikä sitä ei ole koskaan riittävästi? Muutoinkin palvelusväki on aina myöhässä eikä palveluntaso ei vastaa nykyajan saksanpaimenkoirien hoidolle asetettuja palvelutavoitteita. Kauhukaksikon mukaan kuulemma ruoan määrälle on asetettu lainsäädännössä minimitaso ja meillä se alittuu selvästi. 

Where there is a will, there is always a way???

Varoitus: koiramaailman suurin synti ei ole nykyään esimerkiksi koiransa pahoinpitely ja laiminlyönti vaan inhimillistäminen. Sitä suurempaa syntiä ei maailmassa olekaan. Vaikka some onkin ollut minua kohtaan armollinen, pitää kuitenkin selitellä: vaikka kirjoitankin inhimillistävään sävyyn, niin ymmärrän että koirat ovat koiria ja niiden pitää SAADA olla koiria ja ihmiset ihmisiä. Ja ettei koira ajattele ihmisen tavoin??? 

Lisää blogin koira-aiheisia postauksia löydät täältä.
Blogin terveellisiä ruoka-ohjeita löydät täältä.

Blogin etusivulle löydät täältä.


Kun lapsille syötetään koulussa ruoan sijasta moskaa

Samaan aikaan kun terveystietoinen vanhempi stressaa siitä kun kouluruoka ei ole luomua, toinen vanhempi itkee itsensä uneen kun ei tiedä mistä saisi rahaa loppukuun ruokamenoihin. Elämä ei ole tasa-arvoista eikä hyville tyypeille aina tapahdu hyviä asioita vaikka moneen asiaan voimmekin itse vaikuttaa. Olen puhtaan ja terveellisen ruokavalion puolestapuhuja, kyllä. Tiedostan todella hyvin ravinnon merkityksen kokonaisvaltaiseen terveyteen ja sitä kautta oppimiseen ja jaksamiseen. On hienoa, että kouluruokailusta keskustellaan, mutta mikäli se sävy on halveksiva eikä rakentava niin siitä ei hyödy kukaan- kaikista vähiten lapset. Me terveystietoiset ihmisen saatamme joskus sortua ylimieliseen arvosteluun, joka ei tuo muutosta kaipaamiimme asioihin vaan ainostaan rakentaa muureja ja raja-aitoja. Näin on saattanut käydä esimerkiksi kouluruokakeskustelussa, joka kaikessa epätäydellisyydessään kuitenkin on pääsääntöisesti ihan kansainvälisestikin tarkasteltuna ihan huippujuttu. 

Suomeen on muodostunut elitistinen terveystietoisten ihmisjoukko, joka arvostelee somessa kovin sanakääntein kouluissa tarjottavaa ruokaa. Vanhemmat säälivät lapsiparkoja, jotka joutuvat syömään roskaksi verrattua kouluruokaa ja pelkäävät lastensa sairastuvan ruoan sisältämien aineosien takia. Aikuiset ihmiset sanovat kouluruokaa moskaksi, roskaksi ja jopa paskaksi ja vieläpä kirjoittavat siitä julkisesti somessa omalla nimellään. Joku ahdistuu voimakkaasti sen vuoksi, että koulussa tarjottu laskiaispulla sisälsi runsaasti e-koodeja ja saa osakseen voimakasta myötätuntoa. Sillä ei tunnu olevan merkitystä, että kouluruokailu on ainoastaan yksi ateria lapsen/nuoren ruokavaliossa ja mikäli lapsi olisi syntynyt johonkin muuhun maahan kuin Suomeen, voisi tilanne olla vielä paljon pahempi.

Ymmärrän sen, että tiettyjä superprosessoituja, lisäaineita ja sokeria sisältäviä karkkeja, leivoksia ja limsoja sanotaan roskaksi ja moskaksi koska ne eivät sisällä mitään ravintoaineita eli niistä on ihmisen terveydelle enemmän pelkästään haittaa, joista ylipaino ei ole se kaikkein vaarattomin. Mutta sitä en voi ymmärtää, että ilmaista kouluruokaa verrataan moskaan koska siinä sentään on yritetty koostaa pienellä budjetilla mahdollisimman monipuolinen ja terveellinen ateriakokonaisuus, jossa erilaiset erikoisruokavaliotkin on pyritty huomiomaan mahdollisimman hyvin. Toki kunnissa ja kouluissa on valtavia eroja siinä miten hyvin edellämainituissa on onnistuttu.

Ihanneyhteiskunnassa lapsille, nuorille ja toki aikuisillekin tarjottava ruoka olisi luomua, lähituotettua, lisäaineetonta, maukasta, värikästä ja alusta asti itse valmistettua. Ruokailuympäristö olisi meluton ja kiireetön ja ruokailutilanne olisi rento ja miellyttävä. Ja näin joissakin kouluissa onkin. Kukaan tuskin enää tänä päivänä kiistää puhtaan ja ravitsevan ruoan merkitystä ihmisen kokonaisvaltaiseen terveyteen, mutta mielestäni siinä vaiheessa mennään jo aika pitkälle mikäli aletaan nimittämään ilmaista lämmintä ruokaa moskaksi. Missä vaiheessa ihmisiltä on kadonnut kokonaan todellisuudentaju? Minkälaista esimerkkiä vanhemmat näyttävät omille lapsilleen mikäli yksi laskiaispulla aiheuttaa moista ahdistusta? Suomessa on myös paljon lapsila, joille koulussa tai päiväkodissa tarjoittu ateria on päivän ainut ja paras ateria- valitettavasti. Opettajien mukaan on aina ollut oppilaita, jotka ovat viikonlopun jälkeen hurjan nälkäisiä ja joille opettajien on pakko hakea keittiöstä jotakin syötävää ennen lounasta. Ymmärtääkseni näiden lasten määrä ei ole viime vuosien aikana ainakaan vähentynyt.

Toinen lapsi varastaa kouluruokailussa illaksi näkkileipää kun toisen lapsen äiti taistelee koulun kanssa saadakseen lapselleen luomuruokaa

Samaan aikaan kun terveystietoinen äiti taistelee päiväkodin tai koulun kanssa saadakseen lapselleen luomuruokaa tai maidottoman ruokavalion (ilman että lapsella on  maitoallergia) saattaa toisen lapsen yksinhuoltajaäiti miettiä mistä ihmeestä saisi illaksi rahaa, jotta saisi valmistettua lapsilleen illallisen. Viimeksi mainitussa tapauksessa kamppaillaan selviytymisen kanssa- ihan se halvin tehotuotettu ulkomaalainen jauhelihakin kävisi mikäli olisi rahaa ostaa se jauhelihapaketti. Polarisaation ääripää on mielestäni saavutettu nyky Suomessa seuraavassa tosielämän tarinassa, jossa ei ole sankareita:

– Se jätkä ottaa pikavippejä joka viikonloppu, että sais ostettua itselleen jotakin ruokaa
– Miten voi olla mahdollista? Minkäikäinen se on?
– Se on 16 ja se sano, että sen vanhemmat ei enää osta jääkaappiin ruokaa
– Sano nimi, niin teen lastensuojeluilmon
– En varmaan sano…
– Si
is onko sillä pojalla vanhemmat? Onko ne töissä? Onko sillä sisarruksia, saako ne ruokaa?

– Ainakin toinen on töissä. Se on nuorin, muut on jo muuttanut pois kotoa. Se varastaa aina kouluruokailussa taskut täyteen näkkäriä illaks että olis jotakin syötävää
– Mä kuolen??? Sano nyt se nimi, niin mä voisin auttaa…

Olen myös keskustellut lääkärin kanssa siitä, että on paljon nuoria 1. tyypin diabeetikkoja, joiden verensokerit heilahtelee vaarallisen korkealla koska kotona on aina jääkaappi ihan tyhjä– 16-vuotiaan pitää ostaa siis omalla opintorahallaan itselleen ruokaa jos meinaa syödä. Ja se ruoka on yleensä halvinta mahdollista eli pakastepizzaa tai muuta vastavaa joka aiheuttaa verensokerin heilahtelua. Muistutan vielä, että 1.tyypin diabetes ei johdu elintavoista vaikka tämmöistäkin väitetään vaan se on hoitamattomana henkeä uhkaava vakava autoimmuunisairaus. Mitä huonommin lapsella/nuorella on asiat kotona ravintoon liittyvissä asioissa, sitä suurempi merkitys ilmaisella kouluruokailulla lapsen/nuoren elämässä on- vaikkakaan se ei olisi täydellisesti koostettu kaikkien puhtaimpien ja laaduikkaimpien kriteereiden valossa.

Menkää hyvät ihmiset mukaan politiikkaan- muutos on mahdollinen

Miksi tämmöinen terveyshihhuli ja puhtaan ruoan puolesta puhuja kuin minä kirjoitan tästä aiheesta? Minä, joka ostan mahdollisimman usein luomuruokaa, vältän lisäaineita ja valmisruokia, kirjoitan vhh ja ton ton- blogia, juon suodatettua vettä jne. En ole siitä huolimatta vaatinut aikoinaan lapsilleni luomuruokaa päiväkodissa tai kouluissa vaikka toki olisi ollut tosi hieno juttu jos luomuruokaa olisi siellä tarjoiltu. Olen myös pienestä pitäen opettanut lapsilleni, miten hieno asia ”ilmainen” kouluruokailu on ja miten etuoikeutettuja suomalaiset tässä mielessä olevat verrattuna muihin maihin. Olen myös kertonut heille kuka tämän ”ilmaisen” kouluruoan maksaa eli sen ettei yhteiskunnassa kuitenkaan mikään ole ilmaista. Olen sitä mieltä, että mikäli minulla on oikeus vaatia itselleni tai tässä tapauksessa lapsilleni yhteiskunnalta vaikkapa ”puhtaampaa” ruokaa kouluihin, niin minun täytyy osallistua somessa huutamisen tai ahdistumisen sijasta politiikkaan ja alkaa taistelemaan se haluamani ruoka sinne kouluihin. Joissakin kunnissa tämä on jo tapahtunut ja ihmiset niitä päätöksiä tekevät eikä ”kunta”. Taistelulla tarkoitan sitä ihan raadollista hallinnonalojen välistä vääntöä kuluista: mistä se 0,10 euroa/oppilas lisäys koululaisten luomuruokaan otetaan pois? Otetaanko se vaikkapa vanhustenhuollosta tai vaikkapa koulun pihaan rakennettavasta lähiliikuntapaikasta?

Kaikkihan me haluamme lapsillemme parasta, eikös niin? Toivoisin kuitenkin edes jonkin asteista suhteellisuudentajua näihin somekeskusteluihin tai edes sivistyneempää sävyä. Olen myös huolissani yhteiskunnassamme yhä lisääntyväst ja sitä jakavasta
polarisaatiosta, jossa ääripäät ovat paljon kauempana toisistaan kuin voi ja margariini? 
Olen ihan varma, että jossakin vaiheessa Suomessakin ollaan siinä tilanteessa että ilmaisesta kouluruoasta joudutaan kustannussyistä luopumaan. Miten käy siinä tapauksessa niiden lasten, joiden elämässä se kouluruokailu oli paras, maittavin ja ravitsevin ateria koko päivänä? Voisimmeko siihen asti olla kiitollisia siitä, että meidän koulujärjestelmä tarjoaa edes jonkinlaisen ilmaisen aterian lapsillemme vaikka se ei olekaan aina luomua, lähituotettua, saattaa sisältää e-koodeja, juomana tarjoillaan rasvatonta maitoa ja sitä itse perkelettä eli margariinia? Voisimmeko olla tyytyväisiä siihen, että asiat ovat riittävän hyvin vaikka eivätkään täydellisesti?

Tärkeintä on kuitenkin, että keskustellaan oli sävy mikä tahansa. Ja että puhtaan ja terveellisen ravinnon merkitys ihmisten tietoisuudessa lisääntyy. Mikäli ei itse jaksa lähteä politiikkaan vääntämään asioista voi vaikuttaa siihen missä sävyssä asioista keskustelee: haluaako oikeasti muutosta vai ainostaan lisätä vastakkainasettelua. Sama ilmiöhän on nähtävissä vielä räikeämmin ravintosuosituksiin liittyvässä keskustelussa vai voisiko sanoa somesodassa. Muutosta tulee kun jokainen katsoo peiliin ja aloittaa itsestään. 

Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa

Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.

Blogin terveellisiä ruokaohjeita löydät täältä.