Ortopedin vastaanotolla
12Käytin Tutoa ortopedi Timo Talviolla Helsingissä lokakuussa ja lupasin kirjoitella myöhemmin kuulumisia. Olin jo heinäkuusta alkaen epäillyt, että jotakin saattaa luustossa olla vialla, koska kisoissa koira ei toiminut enää normaalisti. Harrastamme siis metsäjälkeä voittajaluokassa (yhtä ykköstulosta vaille valio) ja vielä kesäkuussa Tuto sai hienon ykköstuloksen ja oli muutoinkin ihan oma itsensä. Sitten kaikki muuttui: välillä koira oli treeneissä ihan normaali, jopa parempi kuin ennen. Välillä oli taasen ihan hädissään ja heitti sijaistoiminnolle jopa esineruudun aloituksessa, jota se rakastaa yli kaiken. Heinäkuun epäonnistuneesta kisasta kirjoitinkin postauksen, jonka voit lukea täältä. Hälytyskellot soivat, koska Tuto on todella työorientoitunut koira, siis todella. Hierotutin koiraa fasciahieronnalla ja käytin osteopaatilla ja ajattelin, että homma hoituu sillä. Fasciahieronnasta voit lukea lisää täältä.
 |
| Kuvan on ottanut Paula Niinistö Alavuden jälkikokeesta |
SM-kisat jäivät väliin nielu- ja anaalitulehduksen takia. Osallistuimme syyskuussa kuitenkin sakemannien kansallisiin mestaruuskisoihin, joissa Tuto sijoittui viime vuonna hopealle. Täältä voit lukea postauksen viime vuoden kisoista. Viikko ennen kisoja, siis tänä vuonna,Tuto teki elämänsä parhaan tottiksen. Itse kisoissa odotusalueella juuri ennen kentälle menoa, koira piti kuitenkin oikeaa etutassuaan ilmassa. Samalla tuli käsky mennä kentälle, enkä siinä tilanteessa ehtinyt ajatella yhtään mitään. Kentälle mennessämme hyvin nopeasti ilmeni, että kaikki ei ole kunnossa. Parhaiten sitä kuvaa se, että koira oli paniikissa. Silmät leiskui, pupillit olivat laajentuneet ja koira vinkui ja ulisi. Se ei pystynyt lainkaan keskittymään. Keskeytin seuraamisen heti alkuunsa. Tuomari kysyi kaksi kertaa, että aionko todella keskeyttää, mutta ei se siitä olisi paremmaksi muuttunut. Tietenkin harmitti kovasti kun ajettiin Hesaan asti kisaan, mutta olin jo etukäteen päättänyt, että keskeytän mikäli näyttää siltä, että koira ei pysty suoriutumaan. Ja pidin pääni- kuten yleensä:)
Matkustimme Talvion vastaanotolle junalla (päästiin mieheni auton kyydissä pois) ja matkasta voit lukea täältä. Talvio haastetteli minua ja miestäni tarkasti ja sanoin epäileväni, että takapäässä on jotakin. Kerroin myös, että koira aristaa etupäätään eteenvenytyksessä. Sanoin myös Talviolle, että mielestäni ei voi olla mitään todella pahaa, koska koira hyppää vielä metrisen esteen ja menee A-esteen vauhdilla. Mutta sen tiedän, että ihan kunnossa kaikki ei ole. Eikä ollut…
Mitä kuvissa näkyikään
Likka pistettiin untemaille ja ensimmäisenä lääkäri kurkkasi kurkkuun ja totesi nielun olevan taas tulehtunut- todennäköisesti ollut heinäkuusta saakka. Ilmeisesti krooninen gastriitti on tehnyt tehtävänsä. Tutolta kuvattiin etupää, koko selkäranka ja lonkat. Ensimmäisenä katsottiin etupään kuvat, joissa näkyi oikeassa olkapäässä lievää nivelrikkoa ja jännetupessa ärsytystä. Niveleen oli kehittynyt myös pieni luukoukku, joka selittää sen miksi oli arkonut etutassua eteenvenytyksessä. Tuntui aika hurjalta, kun samantien löytyi selitys siihen muutokseen mitä olin juuri lääkärille kuvannut.
Tutolla on LTV4 ja 8. nikama on lyhyempi kuin muut vaikka näyttää muuten ihan siistiltä. Ristiluun ja 8. nikaman väli oli hieman ahtautunut ja kehittänyt uudisluuta. Voihan helvetti! Löydös kuulemma selittää sen miksi koira välillä käyttäytyy normaalisti ja välillä ei pysty keskittymään. No ei kai, jos sattuu! Lonkat olivat siistit. Suolisto näytti kuvissa kuplivalta, joten ruokapuolella pitäisi tehdä jotakin muutoksia. Jännä juttu, koska vatsa on ollut jo pitkään tosi hyvässä kunnossa eikä oireile mitenkään päälle päin. Vatsa toimii hyvin ja tuotokset ovat kuin oppikirjasta.
Moneen mielessä pyörivään kysymykseen tuli kerralla vastaus
Selkä on oireillut koiralla jo pidemmän aikaa todennäköisesti, mutta välillä on ollut parempi ja välillä huonompi. Olenkin ihmetellyt miksi meille on jo vuosia sitten tullut tunnetilaongelmia loppukaudesta kun ollaan enemmän treenattu. Miksiköhän? Koira ei ole vaan kestänyt SITÄ treenimäärää mitä ollaan treenattu. Onneksi olen huollattanut Tutoa säännöllisesti treeni- ja kisakaudella eli on saanut jumeihin helpostusta. Ja tuosta LTV4:sta olen tiennyt koko ajan, joten en ole hyppyyttänyt koiraa juuri ollenkaan. Aina ennen koetta ollaan otettu yksi tai kaksi hyppyä ja se on ollut siinä. Koskaan ei olla tehty varsinaista hyppytreeniä. Olen yrittänyt myös palkkailla järkevästi eli siten, että kaikki tassut ovat olleet maassa. BOT:t ovat olleet käytössä ja ollaan venytelty säännöllisesti.
Koska Juha Kallio tutki Tutoa toistuvien jumien takia jo 3,5 vuotta sitten 3-vuotiaana, lähetin kuvat myös hänelle lausuttavaksi. Kallio lausui, että eniten on tapahtunut muutosta selässä, koska vielä 3,5 vuotta sitten ei ollut ahtaumaa eikä uudisluumuodostusta. Selän oireilu taasen selittää olkapään oireilun, koska jos selkä on kipeä, kuormittuu takapää.
Hoito
Talvio pisti olkaniveleen injektion ja määräsi selkään cartrophen kuurin eli 4 pistosta viikon välein. Hoidot voidaan toistaa keväällä. Ruoan muutin vähärasvaisemmaksi, mutta kyllä meillä on nielurisaleikkaus edessä mahdollisimman pian. Tuto sai tietty antibioottikuurin nieluun, mutta tulehdus todennäköisesti on jo kroonistunut. Vasta kun nielurisat on leikattu, voidaan koiraa hieroa. Tilanne ei ole selässä niin paha, että selkää pitäisi leikata. Mikäli tilanne huonontuu, leikkaus on mahdollinen jos siihen vaihtoehtoon päädytään.
Pari viikkoa injektion pistosta, Tuto muuttui lenkillä tosi vauhdikkaaksi: juoksi kuin villi varsa kesälaitumella eli selvästi injektiosta ja cartrophenista on ollut apua.
 |
| Kuvan ottanut Paula Niinistö Alavuden jälkikokeesta |
Mikä oli tuomio harrastamisen suhteen
Molemmat ortopedit oli sitä mieltä, että metsäjäljellä voidaan jatkaa varovaista harrastamista, mikäli koira on oireeton ja kuntoutus onnistuu. Jos oirelee, niin sitten harrastaminen metsäjäljellä loppuu tähän. Peltojäljen harrastamista jatketaan joka tapauksessa. Voipi olla, että ensi kaudella käydään kokeessa kokeilemassa maastoa ja mikäli saadaan maastosta täydet, niin kokeillaan tottista tuurilla sen viimeisen ykköstuloksen toivossa. Jos ei saada hyviä maastopisteitä, niin keskeytetään. Tottista ei enää treenamalla treenata lainkaan eli tosissaan harrastamisen tottiksen osalta on nyt ohi. Mutta jos joku asia on selvä, niin se, ettei Tutosta tule sohvaperunaa vaan Neito saa harrastaa niin pitkään kuin jalat kantaa. Tietenkin sillä edellytyksellä, ettei harrastaminen satu ja koira on toimintakykyinen.
Täältä löydät lisää koira-aiheisia treeni- ja kisapostauksia ja muitakin koirapostauksia.
Elämäntapamuutos- stimulanteista luopuminen ja vhh ruokavalio
Olen jo pitkään syönyt ja elänyt terveellisesti- tai no tietenkin se riippuu siitä miten terveellinen elämäntapa määritellään. Mielestäni sitä ei voi edes absoluuttisesti määritellä, sillä se on hyvin yksilöllistä mikä on kenellekin terveellistä ja mikä ei. Esimerkiksi terveellisenä pidetyt pähkinät ja hedelmät voivat olla hengenvaarallisia jos on allergisoitunut niille. Ruokavalioni on tietenkin vaihdellut paljon elämäni aikana niin kuin varmaan kaikilla. Pidin ruokapäiväkirjaa joku aika sitten ja diplomiravintoterapeutti Niina Saine kommentoi sitä. Postauksen löydät täältä. Sain Niinalta hyviä vinkkejä ja osan olenkin ottanut jo käyttöön eli hiilareiden vähentämisen. Tähän saakka olen noudattanut hiilihydraattitietoista ruokavaliota eli en ole juurikaan käyttänyt valkoista sokeria, en lainkaan gluteeniviljoja jne. Se on kuitenkin eri asia kuin vähähiilarinen ruokavalio. Toki sitäkin olen kokeillut, mutta ilmeisesti en syönyt tarpeeksi paljon, koska kärsin heikotuksesta ja uneni laatu huonontui.
Olen jo pitkään epäillyt sitä, että stimulantit huonontavat oloani ja tarkoitan niillä kahvia, kofeiinipitoista teetä, alkoholia ja raakasuklaata. Halusin myös kokeilla miltä täysin sokeriton (lisätty) elämä tuntuu. Tähän asti olen käyttänyt ns. terveellisiä sokereita kuten koivu-, karppi-, täysraakaruoko ja kookossokeria. Sitä en vielä tiedä,miten steviaan suhtaudun ja pieneen määrään hunajaa. Hunajassa toki on ihan älyttömästi hiilareita. Alkoholia olen viime vuosina juonut todella vähän, joskus lasin viiniä. Kahvin olen juonut kotona aina luomuna ja tuoreista pavuista valmistettuna, mutta esimerkiksi kokouksissa ja kylässä olen juonut normikahvia. Blogini pursuaa raakasuklaa ohjeita, joten onhan niitä tullut vedettyä. Eli vielä tiivistetysti kaikki ne mistä luovuin:
* sokeri kaikissa muodoissa
* kahvi
* kaikki teet paitsi yrttiteet
* alkoholi
* lisäksi vähensin rajusti hiilareiden määrää
Takana on vasta elämänmuutoksen ensimmäiset päivät eli ne kaikista vaikeimmat. Muutos ajoittui Abu Dhabin lomalle, joka on joko pahin tai paras ajankohta- riippuu näkökulmasta. Kun chattailtiin meidän Allun kanssa tänään, niin hän esitti seuraavan kysymyksen: ”miks kidutat ittees ku oot lomal etkä sitte ku oot kotona:)” Hyvä kysymys. Toisaalta lomalla on helpompikin tehdä elämänmuutoksia kuin kotona, koska voi keskittyä ainoastaan itseensä.
Viimeisen makean herkun eli palan raakakakkua olen syönyt Allun tyttöystävän syntymäpäivillä viime lauantaina, joskin sekin oli makeutettu hunajalla. Alkoholia olen juonut viimeksi 2,5viikkoa sitten. Teen ja kahvin juonnin lopetin vasta neljä päivää sitten eli tällä viikolla. Suklaan syönnistäkin on jo aikaa, sillä en muista milloin olen sitä viimeksi syönyt.
Viimeisen makean herkun eli palan raakakakkua olen syönyt Allun tyttöystävän syntymäpäivillä viime lauantaina, joskin sekin oli makeutettu hunajalla. Alkoholia olen juonut viimeksi 2,5viikkoa sitten. Teen ja kahvin juonnin lopetin vasta neljä päivää sitten eli tällä viikolla. Suklaan syönnistäkin on jo aikaa, sillä en muista milloin olen sitä viimeksi syönyt.
MITEN ENSIMMÄISET PÄIVÄT OVAT SUJUNEET
Koska jätin sokerin, teen ja kahvin pois samaan aikaan, niin tietenkin oli odotettavissa vieroitusoireita. Suklaasta luopuminen ei todellakaan ollut mikään ongelma enkä usko sitä kaipaavani jatkossakaan. Sokerista luopuminen on tietty vaikeaa sen takia, koska lisättyä sokeria nyt on vähän joka paikassa. Varsinkin hotellissa ollessamme, en voi aina ollut varma onko esimerkiksi plain yogurt nyt varmasti sokeritonta. No, ei se ollut, siihen oli lisätty hunajaa hieman. Illallisen notkuvat sokeriherkut houkuttelevat yllättävän vähän puoleensa vaikka seurueessa muut niitä nauttivatkin. Toisaalta on jopa voittajaolo, kun itse syön jälkkäriksi juustoja ja pähkinöitä ja pari palaa kuivattua aprikoosia.
Alkoholin suhteen ei muuten olisi yhtään mitään ongelmaa, mutta on pakko myöntää, että kun illallisseurueesta kaikki muut paitsi minä juovat illallisella lasin tai pari hyvää valko- tai punaviiniä, niin kyllä minullekin lasi viiniä maistuisi. Ollaan sentään lomalla:) Juomisen sijaan olen haistellut viiniä ja voi että se tuoksuukin hyvältä:) Sitä paitsi lomat tulee ja menee enkä muutoinkaan ole lomilla ylenmäärin alkoholia käyttänyt.
Hiilareiden vähentäminen on lomalla helppoa kun voi seisovasta pöydästä valita mitä ottaa. Olen syönyt runsaasti vihannksia, siemeniä, pähkinöitä, maustamatonta jogurttia, hedelmiä, lihaa, juustoja ja kananmunaa eri muodoissa. Ketoosiin en pyri, koska kilpparini tarvitsee hieman hiilareita, joita se saa vihanneksista ja hedelmistä. Niitä onkin tällä lomalla tullut syötyä todella paljon, varsinkin vihanneksia. Pekonin syöminen on minulle vähän vaikeaa, koska en ole juurikaan syönyt punaista lihaa aiemmin. Mutta kokeilen nyt sitäkin. Mikään rasvalla läträäjä en ole koskaan ollut (jo ajatus on epämiellyttävä) eikä minusta varmaan koskaan sellaista tule. Sen takia olen pyrkinyt lisämään annoskokoja huomattavasti, että saan tarpeeksi energiaa. En tiedä riittääkö se, mutta se selvinnee tulevien viikkojen aikana.
Vielä tiedoksi, että en laske hiilareita vaan pyrin vaan rajusti vähentämään niitä.
KAHVISTA LUOPUMINEN ON VAIKEINTA
Mutta se kahvi. Olen kahviaddikti. Eli päivittäin on ollut pakko saada kahvia, vähintään 1-2 lattea. En kuitenkaan halua, että olen addiktoitunut mihinkään ja olenkin vieroittanut itseni kahvista useaan otteeseen elämäni aikana. Viimeisen ihan pienen maitokahvin join tämän viikon maanantaina. Tiistaina aamupalan jälkeen olo oli tokkurainen. Aamiaisen jälkeen väsytti. Raahauduin kuitenkin puoliväkisin hotellin kuntosalille, jossa joogasin. Lievä päänsärky kolkutti takaraivossa ja kehoni ja varsinkin mieleni huusi kofeiinia. Jooga auttoi vierotusoireisiin yllättävän paljon.
Fyysistä riippuvuutta pahempi on henkinen riippuvuus enkä saanut alkuun yrttiteen juomisesta sitä samaa hyvän olon fiilistä mitä kahvista. Nimittäin kahvi on aina ollut minulle hyvin tärkeä juttu! Olen kokenut aamun kahvihetken hyvin rentouttavaksi, jopa meditatiiviseksi. Siitä luopuminen sattui enkä ollut edes kovinkaan varma, onko kahvista luopuminen edes sittenkään niin terveellistä. Onhan kahvilla paljon lukuisia terveysvaikutuksia elimistöön, jopa suolistoon. Minulla on lisäksi erittäin alhainen verenpaine ja aamukahvi on selventänyt päätä kummasti. Sitä paitsi minun suuri herkkuni on cafe latte, joka on lähestulkoon ainoita paheitani. Sitä on tehnyt mieli herra paratkoon kahtena ensimmäisenä päivänä ja vieläkin tekee ajoittain.
Selvisin kuitenkin ensimmäisestä päivästä kunnialla ja päänsärkykin oli hyvin lievää ja hävisi iltaan mennessä. Tsemppasin itseäni tosi paljon muistuttamalla siitä, miten ylpeä olen itsestäni kun jätän KAIKKI stimulantit kerralla. Toisena aamunakin oli aamiasen jälkeen tosi tokkurainen olo. Se hävisi kuitekin nopeasti kun meditoin tunnin ja join runsaasti piparminttuteetä. Jo toisena iltana illallisella sanoin miehelleni, että päässä on ihmeellisen kirkas olo.
Kolmantena päivänä ei enää edes aamiaisella tehnyt mieli kahvia. Join pari kuppia piparminttuteetä, joka alkaa maistua hetki hetkeltä parammalta. Eilen ei ollut myöskään tokkuraista oloa. Illalla käytiin shoppailemassa Yas Mallissa ja kävimme Starbucksissa. Siellä teki todellakin mieli ottaa jokin erikoiskahvi.
Tänään neljäntenä päivänä olen ollut jo aamusta tosi pirteä. Tosin huomasin vasta nyt, että hotellin aamupalalla olisi saanut myös lattea- se vähän kirpaisi. Teki mieli perua koko typerä kahvin lopettaminen, mutta selvisin siitäkin. Join taas piparminttuteetä, joka edelleen virkistää, onneksi. Uni on selvästi syventynyt ja mieli ollut tasainen ja rauhallinen. Välillä jopa euforinen. Mutta kirjoittelen näistä vaikutuksista myöhemmin lisää kun aikaa on kulunut enemmän.
YHTEENVETOA
Kahvin poisjättäminen on ollut vaikeinta ja henkinen riippuvuus on ollut yllättävän kovaa. Vähensin kahvin käytöä astettain mikä selittää yllättävän vähäiset vieroitusoireeni, joita kuitenkin oli ensimmäisenä ja hieman toisenkin päivän aamuna. Illallisella olisi tehnyt mieli ottaa seuran vuoksi yksi lasi valkoviiniä, mutta näköjään vedelläkin pärjää- jopa lomalla.
Nyt neljäntenä kahvittomana päivänä olo on hyvä. Suklaasta ja normi teestä luopuminen on ollut helppoa ja kotioloissa alkoholista luopumistakaan en olisi edes huomannut, koska sitä on tullut tähänkin asti juotua niin harvoin ja vähän.
Takana on siis vasta elämäntapamuutoksen ensimmäinen viikko. Joka on yleensä pahin. Mutta vasta pidemmällä aikavälillä näen mitä vaikutuksia stimulanttien lopettamisesta ja hiilareiden vähentämisestä on keholle ja mielelle. Kirjoittelen jatkossa lisää aiheesta, joten pysykää kanavalla. Ja minua saa tsempata ja olisi kiva kuulla, jos joku muukin olisi tehnyt vastaavia muutoksia elämässään. Sen tiedän, että useat vähentävät rajusti hiilareita, mutta oletko lopettanut myös stimulanttien käytön?
Koska jätin sokerin, teen ja kahvin pois samaan aikaan, niin tietenkin oli odotettavissa vieroitusoireita. Suklaasta luopuminen ei todellakaan ollut mikään ongelma enkä usko sitä kaipaavani jatkossakaan. Sokerista luopuminen on tietty vaikeaa sen takia, koska lisättyä sokeria nyt on vähän joka paikassa. Varsinkin hotellissa ollessamme, en voi aina ollut varma onko esimerkiksi plain yogurt nyt varmasti sokeritonta. No, ei se ollut, siihen oli lisätty hunajaa hieman. Illallisen notkuvat sokeriherkut houkuttelevat yllättävän vähän puoleensa vaikka seurueessa muut niitä nauttivatkin. Toisaalta on jopa voittajaolo, kun itse syön jälkkäriksi juustoja ja pähkinöitä ja pari palaa kuivattua aprikoosia.
Alkoholin suhteen ei muuten olisi yhtään mitään ongelmaa, mutta on pakko myöntää, että kun illallisseurueesta kaikki muut paitsi minä juovat illallisella lasin tai pari hyvää valko- tai punaviiniä, niin kyllä minullekin lasi viiniä maistuisi. Ollaan sentään lomalla:) Juomisen sijaan olen haistellut viiniä ja voi että se tuoksuukin hyvältä:) Sitä paitsi lomat tulee ja menee enkä muutoinkaan ole lomilla ylenmäärin alkoholia käyttänyt.
Hiilareiden vähentäminen on lomalla helppoa kun voi seisovasta pöydästä valita mitä ottaa. Olen syönyt runsaasti vihannksia, siemeniä, pähkinöitä, maustamatonta jogurttia, hedelmiä, lihaa, juustoja ja kananmunaa eri muodoissa. Ketoosiin en pyri, koska kilpparini tarvitsee hieman hiilareita, joita se saa vihanneksista ja hedelmistä. Niitä onkin tällä lomalla tullut syötyä todella paljon, varsinkin vihanneksia. Pekonin syöminen on minulle vähän vaikeaa, koska en ole juurikaan syönyt punaista lihaa aiemmin. Mutta kokeilen nyt sitäkin. Mikään rasvalla läträäjä en ole koskaan ollut (jo ajatus on epämiellyttävä) eikä minusta varmaan koskaan sellaista tule. Sen takia olen pyrkinyt lisämään annoskokoja huomattavasti, että saan tarpeeksi energiaa. En tiedä riittääkö se, mutta se selvinnee tulevien viikkojen aikana.
Vielä tiedoksi, että en laske hiilareita vaan pyrin vaan rajusti vähentämään niitä.
KAHVISTA LUOPUMINEN ON VAIKEINTA
Mutta se kahvi. Olen kahviaddikti. Eli päivittäin on ollut pakko saada kahvia, vähintään 1-2 lattea. En kuitenkaan halua, että olen addiktoitunut mihinkään ja olenkin vieroittanut itseni kahvista useaan otteeseen elämäni aikana. Viimeisen ihan pienen maitokahvin join tämän viikon maanantaina. Tiistaina aamupalan jälkeen olo oli tokkurainen. Aamiaisen jälkeen väsytti. Raahauduin kuitenkin puoliväkisin hotellin kuntosalille, jossa joogasin. Lievä päänsärky kolkutti takaraivossa ja kehoni ja varsinkin mieleni huusi kofeiinia. Jooga auttoi vierotusoireisiin yllättävän paljon.
Fyysistä riippuvuutta pahempi on henkinen riippuvuus enkä saanut alkuun yrttiteen juomisesta sitä samaa hyvän olon fiilistä mitä kahvista. Nimittäin kahvi on aina ollut minulle hyvin tärkeä juttu! Olen kokenut aamun kahvihetken hyvin rentouttavaksi, jopa meditatiiviseksi. Siitä luopuminen sattui enkä ollut edes kovinkaan varma, onko kahvista luopuminen edes sittenkään niin terveellistä. Onhan kahvilla paljon lukuisia terveysvaikutuksia elimistöön, jopa suolistoon. Minulla on lisäksi erittäin alhainen verenpaine ja aamukahvi on selventänyt päätä kummasti. Sitä paitsi minun suuri herkkuni on cafe latte, joka on lähestulkoon ainoita paheitani. Sitä on tehnyt mieli herra paratkoon kahtena ensimmäisenä päivänä ja vieläkin tekee ajoittain.
Selvisin kuitenkin ensimmäisestä päivästä kunnialla ja päänsärkykin oli hyvin lievää ja hävisi iltaan mennessä. Tsemppasin itseäni tosi paljon muistuttamalla siitä, miten ylpeä olen itsestäni kun jätän KAIKKI stimulantit kerralla. Toisena aamunakin oli aamiasen jälkeen tosi tokkurainen olo. Se hävisi kuitekin nopeasti kun meditoin tunnin ja join runsaasti piparminttuteetä. Jo toisena iltana illallisella sanoin miehelleni, että päässä on ihmeellisen kirkas olo.
Kolmantena päivänä ei enää edes aamiaisella tehnyt mieli kahvia. Join pari kuppia piparminttuteetä, joka alkaa maistua hetki hetkeltä parammalta. Eilen ei ollut myöskään tokkuraista oloa. Illalla käytiin shoppailemassa Yas Mallissa ja kävimme Starbucksissa. Siellä teki todellakin mieli ottaa jokin erikoiskahvi.
Tänään neljäntenä päivänä olen ollut jo aamusta tosi pirteä. Tosin huomasin vasta nyt, että hotellin aamupalalla olisi saanut myös lattea- se vähän kirpaisi. Teki mieli perua koko typerä kahvin lopettaminen, mutta selvisin siitäkin. Join taas piparminttuteetä, joka edelleen virkistää, onneksi. Uni on selvästi syventynyt ja mieli ollut tasainen ja rauhallinen. Välillä jopa euforinen. Mutta kirjoittelen näistä vaikutuksista myöhemmin lisää kun aikaa on kulunut enemmän.
YHTEENVETOA
Kahvin poisjättäminen on ollut vaikeinta ja henkinen riippuvuus on ollut yllättävän kovaa. Vähensin kahvin käytöä astettain mikä selittää yllättävän vähäiset vieroitusoireeni, joita kuitenkin oli ensimmäisenä ja hieman toisenkin päivän aamuna. Illallisella olisi tehnyt mieli ottaa seuran vuoksi yksi lasi valkoviiniä, mutta näköjään vedelläkin pärjää- jopa lomalla.
Nyt neljäntenä kahvittomana päivänä olo on hyvä. Suklaasta ja normi teestä luopuminen on ollut helppoa ja kotioloissa alkoholista luopumistakaan en olisi edes huomannut, koska sitä on tullut tähänkin asti juotua niin harvoin ja vähän.
Takana on siis vasta elämäntapamuutoksen ensimmäinen viikko. Joka on yleensä pahin. Mutta vasta pidemmällä aikavälillä näen mitä vaikutuksia stimulanttien lopettamisesta ja hiilareiden vähentämisestä on keholle ja mielelle. Kirjoittelen jatkossa lisää aiheesta, joten pysykää kanavalla. Ja minua saa tsempata ja olisi kiva kuulla, jos joku muukin olisi tehnyt vastaavia muutoksia elämässään. Sen tiedän, että useat vähentävät rajusti hiilareita, mutta oletko lopettanut myös stimulanttien käytön?
 |
| Sky Lite baarissa illallisen jälkeen Yas Viceroy hotellissa. Drinkkinä lähdevesi. |
Blogin muita postauksia pääset lukemaan täältä.