Floridan Miami Beach ja Naples
4
Postauksissa on ollut pieni tauko johtuen perheemme lomamatkasta Floridan Miamiin. Laitan tähän postaukseen muutamia kuvia Miamiasta ja Naplesista, joka on yleensä meidän suosikkikohde ja sijaitsee Floridan länsirannikolla. Pahoittelen joidenkin kuvien laatua, koska en jaksanut koko aikaa kantaa järkkäriä mukanani, niin tuli napsittua kuvia puhelimella.
Parasta Miamissa on ehdottomasti ranta, jota riittää silmänkantamattomiin. Merivesi on turkoosin vihreää ja rannalla on ihanan värikkäitä hengenpelastuskoppeja.
Tuulisella säällä oli mahtavaa katsella taitavia surfareita, jotka saattoivat lentää ilmassa jopa kymmeniä metrejä.
Beachin ja hotellien välissä menee laudoista rakennettu kävelytie, josta on pääsy rannalle. Täällä tehtiin aamulenkki päivittäin ja yleensäkin lenkkeilijöitä näki lomalla todella paljon. Koiranomistajat kävelyttivät koiriaan rannalla ja yleistä oli se, että koirat oli puettu vaatteisiin. Koirat olivat myös iltaisin mukana ravintolassa kun perhe oli syömässä ja ravintolat toivat koirille heti oman juomakupin. Ei ollut lainkaan epätavallista, että koira saattoi istua ravintolan tuolilla. Lincoln Roudilla, jossa kävimme iltaisin syömässä, näki usein myös vapaana olevia koiria, jotka pysyttelivät omistajiensa lähettyvillä, mutta kävivät myös haistelemassa ohi kulkevia koiria. Eli Miami on todella koiraystävällinen kaupunki, jossa koiria pidetään selvästi perheenjäsenininä.
Kävelytiellä näki paljon kodittomia kissoja ja eläinsuojelujärjestöjen mukaan niitä on tuhansia pelkästään Miami Beachillä. Floridassa ei ole lakia kulkukissojen osalta ja sen vuoksi niitä ei kerätä talteen vaan ne saavat olla vapaana. Lisääntymistä yritetään kuitenkin ehkäistä erilaisilla sterilointiohjelmilla, jotka ovat kuitenkin vapaaehtoistoiminnan varassa.
 |
| Matkalla Naplesiin Alligator Alley:tä pitkin. |
Matka Miamista Naplesiin menee Alligator Alley tietä pitkin, jonka varrella voi nähdä alligaattoreita. Tälläkin reissulla näimme useita ja joskus aikaisemmin olemme nähneet alligaattoreita kivien päällä ottamassa aurinkoa. Tien reunassa on verkkoaita, etteivät alligaattorit pääse tielle aiheuttamaan hämminkiä. Ennen aidan rakentamista ei ollut lainkaan tavallista, että alligaattori ylitti tietä tai jopa makoili tiellä aiheuttaen vaaratilanteita. Mieheni on kerran golfkentällä nähnyt alligaattorin eikä ne ole lainkaan harvinaisia näkyjä Floridassa.
Kuva Naplesin beachiltä, joka riittää myös silmänkantamattomiin. Hiekka on uskomattoman pehmeää ja valkoista, pehmeämpää kuin Miamissa. Keskelle merta on rakennettu pitkä laituri, jossa on ihana istuskella ja katsella maisemia.
Naples on Miamiin verrattuna huomattavasti siistimpi, pienempi ja rauhallisempi. Miamissa on satoja golfkenttiä ja se onkin syy, miksi olemme sinne useita kertoja matkustaneet. Tulevaisuudessa meillä on suunnitelmissa alkaa viettää pidempiä aikoja Naplesissa tai sen läheisyydessä.
Suosikki ruokapaikka Naplesissa on Red Lobster, josta saa Suomen hintoihin verrattuna edullisesti hummeria. Annokseen sisältyy myös mantelileipää ja salaatti ja hinta n. 20-33 euroa/annos. Paikka on hyvin nostalginen, vanhan ladon tyyppinen. Suosittelen!
 |
| Noppa ja Allu Red Lobsterissa odottamassa annostaan. |
Tämä on takuuvarmasti ainut kerta, kun julkaisen blogissani kuvan pojistani. En vieläkään ymmärrä, miten sain luvan laittaa tämän kuvan, varmaan johtuu jet lagista. Joten katsokaa tarkasti, tämä ei tule toistumaan:)
Yleensä kun matkustamme Yhdysvaltoihin, vuokraamme talon tai kerrostaloasunnon. Tällä kertaa yövyimme RIU Hotel Miami Beach hotellissa, joka oli siisti ja laadukas, mutta palvelutason ja rahastuksen takia sitä en voi suositella. Henkilökunta ei puhunut kunnolla englantia ja suhtautuminen turisteihin oli erittäin töykeää. Hintataso yleensäkin Miami beachillä on erittäin korkea ja sitä se oli myös meidän hotellissa: aamupala maksoi neljältä hengeltä veron kanssa n. 115 euroa ja auton säilytys hotellin parkkipaikalla yli 30 euroa/yö. Ja jenkeissä kun tarvitset aina autoa jos meinaat lähteä esimerkiksi ostoskeskuksiin shoppailemaan. Shoppailusta sen verran, että Miamissa on kyllä ostoskeskuksia, mutta emme ostaneet sieltä juuri mitään vaan teimme ostokset yhdessä maailman suurimmassa ostoskeskuksessa Sawgrass Mills:ssä. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin ja aikaa kannattaa varata runsaasti, sillä ostoskeskus on yli 3 kilometriä pitkä.
 |
| Hotellin uima-altaalta |
Hotellimme alueella oli yksi koditon kissa, joka aina ruokailujen aikana ilmestyi ravintolan läheisyyteen. Ruokin kissaa joka aamu tonnikalalla ja meistä tuli hyvät kamut. Olisi tehnyt mieli pakata tämä ihanuus matkalaukkuun ja tuoda Suomeen. Kissa oli aikamoinen persoona, teki omia temppujaan selvästi huomiosta nauttien ja rakasti kölliä auringonottotuoleilla/ravintolan tuoleilla myös.
 |
| Milloinhan Suomessa saadaan nähdä tämän tyyppistä mainontaa? |
Tietenkin kun jenkeissä ollaan, piti edes yksi matsi käydä katsomassa. Tällä kertaa kävimme katsomassa NBA korista Miami Heat vastaan Phoenix Suns. Tunnelma pelissä ja yleensäkin peleissä on aivan omaa luokkaa ja se on pelkästään kokemisen arvoista. Ihmiset tanssii, hilluu ja huutaa peleissä siihen malliin, että kyllä siinä on suomalaisella ihmettelemistä.
 |
| Lincoln Roudin kävelykatu, jossa paljon ravintoloita ja kauppoja. |
Iltaisin kävimme syömässä Lincoln Roudilla sijaitsevissa ravintoloissa, jotka sijaitsivat kävelykadulla. Ruokapaikkoja oli paljon ja jokaiseen makuun löytyy varmasti jotakin. Kävelimme kerran (ja se riitti) myös Ocean Drivella joka on enemmänkin bilepaikka: musiikki soi täysillä ja meno oli villiä ja vapaata.
Loma oli sellainen kun olin etukäteen ajatellutkin: paljon yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja liikuntaa. Sää suosi ja Miami Beach oli kokemisen arvoinen. Jatkossa suuntaamme kuitenkin Naplesiin ja länsirannikolle. Äitini hoiti Tutoa ja kotona oli mennyt kaikki hienosti: Tuto oli pitänyt hyvää huolta äidistäni ja hänen ystävästään, lenkityttänyt äitiä monta kertaa päivässä sekä vahtinut taloamme murtovarkailta: antoi niiden murtautua sisään yöllä, mutta sen jälkeen antoi kunnon lähdöt. Mahtoi neito nauttia:)! Mutta siitä sitten oma postaus myöhemmin kun toivun tästä jet lagista…
 |
| Mä annoin murtovarkaille kunnon lähdöt: pidin suuni kiinni kun tiirikoivat oven auki, mutta sen jälkeen pistin täyden rähinän päälle ja hyökkäsin niiden tollojen kimppuun! Odotan innolla millon ne tulee uudelleen. |
Koiran laihtuminen- gastriitti ja helikobakteeri
 |
| Siis mikä sen probiootin ja prebiootin ero nyt olikaan? |
|
Tämä on jatkokertomus, joka käsittelee Tuto saksanpaimenkoiran laihtumista, vatsakipuja ja suolisto-ongelmia. Aikaisemmat aihetta käsittelevät postaukset löytyvät aikajärjestyksessä täältä (mikäli et jaksa lukea kaikkia postauksia, suosittelen lukemaan ainakin viimeisimmän eli koiran laihtuminen- koepalojen tulokset):
Yhteenvetona todettakoon, että koira alkoi laihtua loppuvuodesta hurjasti (kuvia löytyy aikaisemmista postauksista), jolloin eläinlääkäri määräsi pitkän Axilur kuurin matojen poissulkemiseksi. Suolisto-oireita ei vielä silloin ilmennyt, sen sijaan koira oli ihan järkyttävän nälkäinen. Suolisto-ongelmat (löysät ulosteet, ripulointi) alkoivat tammikuun puolessa välissä ja myös sellaista ihmeellistä hengen haukkomista on välillä esiintynyt ja siihen on auttanut vatsahappolääke. Aamuisin on aina välillä ollut keltaista limaoksennusta, mutta ei säännöllisesti. Missään vaiheessa koira ei ole ollut vaisu eikä väsynyt. Koiralla on aikaisemmin ollut yksi suolistotulehdus huhtikuussa 2015, josta parantui nopeasti suolistoantibiooteilla, tosin silloin oireet olivat erilaiset (ummetus). Suolistotulehduksen jälkeen oli anaalirauhastulehdus. Vatsalaukku tähystettin helmikuun alussa ja siinä ei todettu silmämääräisesti mitään poikkeavaa. Tähystyspäivänä aloitettiin lääkityksenä Tylosin ja vatsahappolääkkeet. Verikokeiden tulokset olivat kaikki normaaleja (aikaisemmissa postauksissa näistä enemmän) paitsi B12-vitamiini oli reippaasti alle viitteen ja foolihappo viitearvojen alarajalla eli sisäelinperäiset syyt on suljettu pois. Myös ulostenäyte oli normaali eli kyse ei ole parasiiteista tai giardiasta. Vatsalaukun limakalvolta otetut koepalat varmistivat diagnoosiksi helikobakteerin ja kroonisen gastriitin. Diagnoosi korreloi hyvin oireiden kanssa ja olin siinä mielessä helpottunut, että nyt saatiin tietää minkä takia koira on laihtunut ja nyt voidaan aloittaa kohdennettu hoito-ohjelma.
Kerron seuraavaksi Tuton tämänhetkisen lääkityksen, ruokavalion ja lisät. Koska en ole eläinlääkäri, en suosittele kenellekään yhtään mitään, kerron vaan meidän tilanteesta ja kokemuksista. Mitään vitamiinivalmisteita en ole vielä antanut, koska mikäli koira ei imeytyä kunnolla edes ruokaa, niin ei se imeytä vitamiinilisiäkään. Suolisto pitää ensin saada kuntoon ja vasta sitten boostataan vitamiinivalmisteilla ja silloinkin mahdollisimman luonnonmukaisilla eikä synteettisillä. Koira on ollut raakaravinnolla 1-vuotiaasta asti.
Lääkitys, ruokavalio ja lisät
Lääkityksenä:
– suolistoantibíootti Tylosin 2×2
– ihmisten vatsahappolääke (Losec 1 tabletti/vrk)
Ruokana:
– Keitettyä kanaa ja riisiä 2x/vrk (kaksi kertaa viikossa kana korvataan kanan sisäelinseoksella ja maksalla)
– Sian haimaa 150 g/pv
– Kuituna vedessä turvotettu pellavansiemenrouhe (3 rkl/vrk)
– Nameina kuivattua kanaa
Suoliston hoitoon:
– Glutamiinjauhe (puhdas) 1 tl/vrk
– Hiivaprobiootti Boulardii 1-2/vrk (avaan kapselin ruoan sekaan)
– Molkosania 1 rkl/vrk
Glutamiini on aminohappo, jota käytetään Ihmisillä vuotavan suolen hoitamiseen biotiinin ja maitohappobakteerin lisäksi. Glutamiini parantaa suoliston limakalvojen kuntoa, lisää vastustukykyä ja palautumista ja on yleinen aminohappo esimerkiksi ihmisten palautusjuomissa ja vastustukykyä lisäävissä ravintolisissä. Valmistetta on saatavilla kapseli- ja jauhemuodossa; koiralle annan 100 prosenttista puhdasta glutamiinijauhetta eli valmiste ei sisällä mitään mahdollisesti allergisoivia sidos- tai täyteaineita. Myös meidän koko perhe alkoi käyttämään samaan aikaan glutamiinia kapselina. En saa itselleni rahallista enkä muutakaan hyötyä siitä, että kerron näistä valmisteista ja mikäli tilanne jossakin vaiheessa muuttuu, kerron asiasta avoimesti. Käyttökokemuksista en vielä kirjoita, koska olemme käyttäneet tuotetta vasta viikon. Lisäravinteet tilaan Jenkeistä I Herbistä, jolloin saan ne yleensä alle puoleen hintaan. Tekstin lopussa on nettilinkki niihin lisäravinteisiin, jotka on meillä käytössä tai joita jatkossa aion käyttää.
Syötin aikaisemmin Tutolle inuliini prebioottia, joka lisää ruoansulatuksessa maitohappobakteerien kasvua ja sain tietää, että inuliini kuulemma ruokkii helikobakteeria eli on tässä tapauksessa erittäin huono vaihtoehto. S
en sijaan Boulardii Saccharomyces niminen hiivaprobiootti taasen syö helikoa /hiivaa ja kestää muista brobiootteja paremmin vatsahappoja eli siirryimme tällä viikolla käyttämään Boulardii kantaa sisältävää valmistetta. Aloin itsekin käyttämään tätäkin valmistetta eli nyt on meidän perheen Tytsyillä samat systeemit- kuitenkin syön vielä ihmisten ruokaa:) Täältä linkistä voit lukea prebioottien ja probioottien erosta:http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dna00016 Molkosan taasen on maitohappokäynyttä heravalmistetta, jossa on erinomainen maitohappokoostumus. Se sisältää runsaasti L+ maitohappoa, jota elimistö tarvitsee hyödyllisten suolistobakteerien ravinnoksi. Molkosanin L+-pitoisus on 3,5-kertainen esimerkiksi hapankaaliin verrattuna.
Sianhaimaa aloin antamaan reilu kaksi viikkoa sitten kasvattajan suosituksesta ruoan imeyttämiseen ja sitä voi käyttää muutkin kuin haimavikaiset koirat. Suoliston ja vatsalaukun kunnon parantuminen vie aikaa ja kuten huomaatte, käytössä on monia eri keinoja. Valitsin tämän tien, koska haluan koiran kuntoon mahdollisimman nopeasti. Olen saanut kasvattajalta paljon hyviä vinkkejä koiran kuntouttamiseen ja monet tunnit ollaan yhdessä mietitty miten Tytsy saadaan kuntoon mahdollisimman nopeasti.
Koiran tämän hetkinen kunto
Tuto ei ole ripuloinut kertaakaan sen jälkeen kun on alkanut saamaan Tylosinia, ja muutaman päivän sisällä uloste on muuttunut löystästä kiinteäksi. Väri on edelleen aika tummaa, mutta ei enää kuitenkaan mustaa tai tumman vihreää. Välillä on ollut päiviä, jolloin vatsa ei ole toiminut ollenkaan, mutta tilanne on korjaantunut sen jälkeen kun lisäsin ruokaan pellavansiemenrouhetta. Vatsan kipukohtaukset ovat loppuneet kokonaan ja koira on saanut painoa lisää. Käytin Tutoa kasvattajan luona näytillä ja sain kuulla, että koira ei ole enää liian laiha vaan painon puolesta kisakunnossa. Myös liiallinen nälkäisyys on hävinnyt, mikä on ollut todella helpottavaa. Joskus jopa kupin pohjalle saattaa jäädä pari riisin muruakin eikä kuppia aina nuolla kymmeneen kertaan puhtaaksi.
Kaksi päivää sitten koira alkoi kakatessa vinkumaan vaikka vatsa ei ollut kovalla. Tosi kiva juttu varsinkin kun lähdemme muutaman päivän kuluttua koko perheen kanssa lomalle Miamiin ja äitini tulee koiraa hoitamaan meille kotiin. Lenkin jälkeen suihkuttelin pyllyä ja tarkistin anaalirauhaset ja kuten olin arvannutkin, ne olivat ihan täynnä. Varovasti painelin niitä ja jonkun verran sain niitä tyhjennettyä, sillä illalla ne tuntuivat ihan normaaleilta. Seuraavana päivänä kakkaaminen sujui normaalisti eli se ei enää sattunut. Olin yllättänyt, sillä mielestäni nestettä ei tullut ulos paljoa, mutta hajusta päätellen sitä tuli riittävästi (koko kämppä minä mukaan lukien lemusi). Tämä anaalien täyttyminen ei ollut mikään yllätys ollut, sillä vatsa on ollut pitkään löysällä, mikä saattaa estää useimmiten rauhasten normaalin tyhjentymisen. Rauhaset tyhjentyvät usein myös koiran rentoutuessa tai säikähtäessä.
Tyhjensin rauhasia ulkoapäin eikä se mitään mieltä ylentävää touhua ole varsinkin kun ottaa huomioon, että minä olen aikamoinen prinsessa. Jos joku olisi sanonut minulle muutama vuosi sitten, että joudun tyhjentämään koiran anaalirauhasia, niin olisin juossut karkuun. Mutta jos vaihtoehtoina on taas lääkärireissu nukutuksineen, niin eipä sitä paljoa tarvinnut miettiä mitä pitää tehdä! Lisäsin saman tien myös kuidun määrää ruoassa (pellavansiemenrouhe) ja kiitin luojaani siitä, että Tuto antaa minun käsitellä itseään todella hyvin. Vanhempi poikani naureskeli kun painelin koiran peräpäätä ja totesi, että ”Kaikkee sä kans joudut tekemään!” Yritin ehdottaa hänelle, että voisiko hän erikoistua koiran a
naalirauhasten tyhjennysvastaavaksi, mutta ei jostain kumman syystä päästy sopimukseen. Jatkotoimenpiteet
Tylosin on ollut käytössä 2,5 viikkoa ja eläinlääkärin mukaan lääkkeen vaste on ollut niin hyvä (ripuli ja kipuilu loppunut ja koira lihonut) että sitä jatketaan toistaiseksi. Kun uloste on täysin normaalia annos puolitetaan ja vähitellen lopetetaan. Mikäli oireet palaavat tai uusivat, aloitetaan helikon häätökuuri (2 antibioottia ja vatsahappolääke). Eräs helikobaktreerin häätöön erikoistunut eläinlääkäri kertoi, että häätökuurin jälkeen oireet yleensä helpottavat, mutta jostain syystä uusivat helposti eli usein joudutaan häätökuuri uusimaan. Kuulemma heliko voi äityä todella hankalaksi; eräällä koiralla oli löydetty maksasta helikobakteerin aiheuttama tulehdus ja ei ole ollut lainkaan harvinaista, että myös koiran omistajalta on löytynyt heliko. Muutaman viikon kuluttua otetaan B12-vitamiiniarvo uudelleen, jolloin pystytään arvioimaan ravinnon imeytymistä. Toki painon lisääntyminen on myös hyvä indikaattori. Mikäli B12-arvo on edelleen alhainen, annetaan koiralle sitä pistoksena.
Kanan annan niin pitkään keitettynä kunnes suoliston toiminta on täysin normaalia ja sitten alan antamaan raakaa kanaa keitetyn seassa varovasti annosta nostaen. Mikäli koira alkaa liikaa lihomaan, hiilihydraattia (riisi) vähennetään tai lopetetaan kokonaan. Aikaisemmin koira ei ole saanut hiilaria lainkaan, mutta riisi lisättiin ruokavalioon laihtumisen takia ja sen vuoksi, että koira saa määrällisesti enemmän vatsan täytettä syödäkseen. Valkosipulihapankaali lisätään ruokavalioon myöhemmin.
Huojentunein mielin lähdetään reissuun, toki pitää vielä anaalirauhaset muutamaan kertaan tarkistaa…:) Äidille on kirjoitettu tarkka lista jääkaapin oveen lääkityksestä ja ruokailusta. Vatsavaivoista huolimatta ollaan eletty ihan normaalia aktiivista elämää: pitkiä lenkkejä ja mielenterveystottista. Tuto tarjoaa lenkeillä tekemistä koko ajan ja ellei saa treenata minun kanssani, treenaa sitten itsekseen- eikä se aina ole niin kehittävää toimintaa. Vaikka lunta sataakin koko ajan, kevät lähestyy ja korvissa kuuluukin jo jälkimetsien kutsu. Tavoitteena onkin, että pian vatsavaivat ovat taaksejäänyttä elämää tai ainakin hallinnassa ja voin tulevaisuudessa kirjoitella enemmän treenaamisesta ja muista koirajutuista. Lähiaikoina olisi tarkoitus kirjottaa treenaamisen lisäksi ainakin koiran lihashuollosta ja LTV4:sta.
Kommentoi ihmeessä tekstin alla olevaan kommenttikenttään, mikäli sinulla on kokemuksia gastriitista, helikosta tai muista suolisto-ongelmista- ja toki muutoinkin saa kommentoida. Lisäksi kommentoi mikäli löydät tekstistä asiavirheitä. Blogin kommentteihin pystyn paremmin vastaamaan kuin facebook-ryhmien kommentteihin, koska niitä tuppaa tulemaan niin paljon, ettei aika yksinkertaisesti riitä enää niiden kommentoimiseen. Ja kiitos teille kaikille ihanille, jotka ovat laittaneet minulla viestejä ja soitelleet- olen saanut teiltä paljon hyviä ja kullanarvoisia vinkkejä ja vertaistukea. Olen myös tajunnut, etten ole todellakaan yksin näiden ongelmien kanssa vaan kohtalotovereita löytyy.
Täältä löytyy linkkejä käyttämäämme lisäravinteisiin:
Boulardii maitohappobakteeri: Glutamiini kapselina:
Glutamiini jauheena:
|
