Viikonlopun aikana ajettiin kevään kaksi ensimmäistä metsäjälkeä. Esineruutua ollaan treenattu jo tänä keväänä, joten oli ihanaa päästä jäljellekin. Metsät on täällä Jyväskylässäkin päin jo siinä määrin sulaneet, että jäljestäminen on mielekästä.

Kevään ensimmäinen jälki oli reilu 900 m pitkä ja keppejä oli 6 eli keppien välit eivät olleet kovinkaan pitkiä. Kulmia oli neljä ja piikkejä kolme eli ihan perus jälki. Kulmia olisi saanut olla enemmänkin, mutta olin näköjään hieman ajatuksissani jälkeä tehdessäni. Jälki vanheni kaksi tuntia. Kävin polkemassa sen töistä tullessani ja hetken piti oikein keskittyä ja miettiä, että mitäs sinne jäljelle nyt pitääkään ottaa mukaan (joskus on meinaan kepitkin meinanneet jäädä autoon). Paikka missä yleensä treenataan on ainoastaan parin kilometrin päässä kotoa, joten aikaa ei mene todellakaan paljon, jos käy etukäteen jäljen tekemässä. Töissä on kiireisin aika menossa, joten ihan hirveästi en tällä hetkellä pysty aikaa treeneihin uhraamaan.

Jana oli noin 40 metriä pitkä ja Tuto eteni janalla suoraan ja vauhdilla. Heti jäljen kohdalta nosti sen, tarkisti takajäljelle pari metriä ja alkoi ajamaan oikeaan suuntaan. Vauhti oli aika railakasta alkuun, mutta kun ottaa huomioon, että on kyseessä kevään ensimmäinen jälki, niin ei kuitenkaan mitään ihan hullua kaahottamista. Sain kuitenkin jarruttaa liinassa oikein kunnolla. Kokemuksesta tiedän, että vauhti rauhoittuu kunhan päästään menemään 50-100 metriä ja niin kävi nytkin. Kasvillisuus oli tosi matalaa, joten koira jäljesti matalalla nenällä. Kulmat otti hyvin ja varmasti, ei yhtään tarkastus ympyrää. Piikitkin meni vaivattomasti.



Työn touhussa.

Tuto jäljesti pääosin hyvin jäljen päällä, mutta pari kertaa mentiin jonkun verran sivussa.  Koira meni nimittäin ison ja tiheän tiheän kuusen alta ja sieltä kun yritin rämpiä hengissä ihmisten ilmoille, tiesin ihan varmasti, että tästä en ole mennyt. Keppien ilmaisuun olen tyytyväinen, täytyy olla sokea jos ei huomaa, että koira löysi kepin. Tutosta pystyy selvästi lukemaan milloin saa kepistä hajun. Koira ottaa kepin suuhun (ei pureksi), tiputtaa sen maahan, vilkaisee minua ja tekee maailman hitaimman ja vaikeimman näköisen maahanmenon. Joskus saattaa maahan mennessä murahtaa tai jurnuttaa. Palkkaan ensin pallolla, sitten herkuilla. Herkut kiinnostavat palkkana enemmän kuin pallo, mikä on pallo hullun koiran osalta hämmentävää. Tottiksessa asia on ihan toisin päin. Viides keppi jäi metsään eli viisi kuudesta nousi. Eli ihan hyvä aloitus kaudelle.


Ensimmäiseltä kepiltä Tuto pääsi jatkamaan jälkeä ennen kuin annoin jälki käskyn. Tämä tapahtuu aina jos en ole tarkkana. Koira palkkaantuu itse jäljestämisestä niin paljon, että ei malttaisi millään odottaa, että saa jatkaa. Eli siinä vaiheessa kun pistän makkara rasiaa taskuun, niin pitää antaa tiukka maahan käsky. Jos en ole siinä kohtaa hereillä, niin Näpsäkästä näkyy pelkät perävalot:)

Kauden ensimmäiseksi jäljeksi jälki meni hyvin: koira työskenteli keskittyneesti ja vapautuneesti ja minäkin pysyin pystyssä. Yleensä olen ainakin kerran per jälki nenälläni maassa pipo silmillä. Parasta jäljestämisessä on aina se hetki kun jälki on ajettu. Päästän koiran vapaaksi ja leikitään yhdessä pallolla ja lähdetään yleensä lenkille. Tuto on ihan mielettömän onnellinen aina jäljen jälkeen, ihan yhtä hymyä. Ja kotona kuorsaa tyytyväisenä koko loppu illan.


Toisen jälen ajoin tänään ja se oli 1 140 m pitkä, kuudella kepillä ja vaikea. Piikkejä oli paljon ja kulmia myös eli aikamoista siksakkia. Tein myös kulmia kulman perään eli haastetta oli. Harvemmin merkkailen jälkeä, mutta tänään jälki oli merkattu kuudella krepillä. Jana meni alkuun hyvin, mutta sitten otti liikaa oikealle. Komensin takaisin ja sitten eteni suoraan ja nappasi jäljen heti oikeaan suuntaan. Alkuun merkkasi krepitkin, mutta kun huomasi, etten asiasta innostu, antoi sitten myöhemmin olla. Ensimmäisen kepin jälkeen meni kulmasta pitkäksi ja ainakin 50 m oli jäljestävinään. Pysähdyin ja sen jälkeen teki tarkistusympyrän ja palasi takaisin jäljelle. Jos oltaisiin oltu kokeessa, olisi toinen keppi jäänyt metsään. Nyt kuitenkin löysi jäljen hyvin ja nosti pian toisen kepin. Tarkensi selvästi hukan jälkeen ja otti kulmat ja piikit tarkasti. Päivän paras oli se, että Tuto merkkasi kepin maassa eli haistoi sitä, katsoi minua ja jatkoi jäljestämistä. Olin ihan ihmeissäni, mutta onneksi pidin suuni kiinni. Nimittäin 10 metrin päässä oli se OIKEA 5. keppi ja tämä ensimmäinen keppi oli meidän toissapäiväinen jälkikeppi eli se joka jäi metsään! Olin tosi ylpeä koirasta kun erotti mikä oli toissapäiväinen ja mikä tämän päiväinen keppi. Ihmettelin myös sitä, että miten olin kulkenut ihan samasta kohdasta ja jättänyt kepinkin vielä lähes samaan paikkaan! Se on varma, että se oli meidän toissapäiväinen keppi, koska se oli merkattu. Ennen 6. keppiä oli vielä inhottavasti todella terävä kulma ja sen jälkeen keppi.

Pääsisinkö jo jäljelle kun esitän näin rauhallista?

Jälki oli tosi vaikea ja erittäin todennäköisesti siinä kohtaa missä tuli hukka oli kävellyt muita ihmisiä tai koiria. Metsä on suosittu koirien lenkitys paikka ja se on varma, että siellä jos jossain tulee vastaan muiden ihmisten ja koirien jälkiä. Tuto paransi selvästi jäljestämistä taas puolivälin jälkeen, toki osittain sen vuoksi, että hukan jälkeen ajoin tosi lyhyellä liinalla.

Oli aika koominen tilanne kun olin menossa polkemaan jälkeä värikkäät jälkikrepit kaulassa ja joku mies tuli vastaan mönkijällä. Kun näki minut, meinasi ajaa ojaan. Ajatteli selvästi, että nyt on tyttö erehtynyt vapun ajankohdasta. Sitä mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole, että olisi muusta syystä minua tuijotellut. Nimittäin minulla oli tyypillinen sunnuntailook taas päällä eikä sellaista miestä olekaan, joka sen takia perää
n katsoisi. Paitsi kauhusta tietty!

Jatkosuunnitelmista sen verran, että tyypilliseen tapaan vappuna pitää päästä ainakin pari kertaa jäljelle. Kun muut juhlii, niin me ollaan hommissa. Olen sellainen vastarannan kiiski, etten juhli sen takia että pitäisi juhlia, vaan hyödynnän pyhäpäivät yleensä harrastusten merkeissä. Vapun jälkeen ajetaan Rokkamäen Maaritin kanssa Tutolle ”tason testaus” jälki niin kuin tehtiin viime vuonnakin. Samalla saadaan Maaritilta vinkkejä, mihin osa-alueisiin kannattaa jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

Terveystilanne on tällä hetkellä hyvä. Saimme ProZymeltä testiin tuore lisäravintovalmisteen,jonka vaikutus perustuu maitohappobakteerien ja erilaisten entsyymien toimintaan. Tuto on saanut valmistetta nyt 1,5 viikon verran ja tuote vaikuttaa lupaavalta. Nimittäin neito on alkanut pulskistumaan siihen malliin, että ruoka näyttää nyt ainakin imeytyvän ja ruoka-annoksia pitää alkaa pienentämään. Siinä onkin minulle haastetta, etten lihota Tutoa nyt ihan possuksi! Tylosinin käyttö on lopetettu. Kirjoittelen tuotteesta sitten enemmän kun olemme käyttäneet sitä kauemmin, mutta nyt jo voin sanoa, että hyvältä näyttää. Lisää valmisteesta voit lukea täältä: http://www.back2basic.fi/prozyme.PHP

Kävin tänään bioresonanssimittauksessa ensimmäisen kerran häätökuurin jälkeen, josta on jo aikaa peräti puoli vuotta. En ole saanut aikaiseksi käydä aikaisemmin, koska närästys/ylävatsaoireet ovat helpottaneet häätökuurin jälkeen, joten mitään kiirettä ei ole asian suhteen ollut. Myöskin ajoittain vaivannut paineen tunne alavatsalla on hävinnyt, samoin levottomat jalat iltaisin. Olen saanut paljon yhteydenottoja postauksen julkaisun jälkeen ja keskustelu asian tiimoilta on käynyt vilkkaana. Kiitosta on tullut erityisesti siitä, että uskalsin kirjoittaa aiheesta omalla nimelläni. Todella monet ihmiset tuntuvan kärsivän madoista/loisista eikä perinteinen lääketiede tunnista niistä kuin muutaman. Ne, jotka tunnistetaan, pystytään ymmärtääkseni myös hoitamaan perinteisin lääketietein keinoin.

Ennen kuin jatkat tästä eteenpäin, käypä lukaisemassa edellinen postaus aiheesta, koska muutoin tipahdat kärryiltä. Postaus löytyy täältä:http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/02/narumatoropeworm-vaikea-uskoa-todeksi.html

Postausta on luettu tuhansia kertoja ja pidän määrää melko suurena, koska en ole jakanut postausta minnekään isoille saiteille paria Facebook ryhmää lukuunottamatta. Muutama kommentti on tullut tähän tyyliin: ”ei se mitään narumatoa ole, se on suoliston kuona-ainetta, jota on kertynyt suoliston seinämiin ajan kanssa.” Tähän kommentoin sen verran, että olen kokenut paastoaja (paastosin ensimmäisen kerran 12-vuotiaana- no joo ei ollut järkeä tietenkään) ja tiedän mitä on kuona-aine ja miten se kertyy suoliston seinämiin. Se, mitä minulta tuli ulos puhdistuskuurin aikana, ei todellakaan ollut kuona-ainetta. Toki sitäkin tuli ensimmäisten päivien aikana, mutta yllättävän vähän- kiitos terveellisen ruokavalion. Joskus kuulee myös sanottavan ”eihän nyt Suomessa mitään matoja/loisia esiinny”. Kannattaa ottaa huomioon, että elämme globaalissa maailmassa, jossa ihmiset reppureissaavat Brasilian viidakoissa, Afrikassa ja Idästä puhumattakaan. Vaikkapa välimeren lomalta voi saada mukavia lois- tai matotartuntoja jos joskus sattuu vaikkapa juomaan virvoketta, jossa on jääpaloja, syömään majoneesia tai salaatteja. Mutta eihän kukaan suomalainen tietenkään koskaan kyseistä riskiä ota, eihän?

Joku lukijani oli myös harmissaan siitä, että mihin hörhöilyyn käytän rahojani. Kiitän tietenkin huolenpidosta ja saamastani huomiosta, mutta voin sen verran lohduttaa, että olen työssä käyvä ihminen ja perheeni, minä mukaan lukien, maksaa veroja yhteiskunnalle. Eli kenenkään ei tarvitse olla harmissaan tai huolissaan siitä, että yhteiskunnan varoja käytettäisiin minun bioresonanssitutkimuksiini tai muuhun huuhaahan. Kaiken maksan itse ja itse tienaamillani rahoilla:)

Tässä muutaman lukijani kommentit blogistani edellisen narumatopostauksen kommenttiosiosta. Tekstit ovat suoria lainauksia (lisää voit lukea blogistani):

”Narumatoa mittaavana terapeuttina näen asiakkailtani jatkuvasti purkissa näytteitä ja pieniä filminpätkiä pöntöstä kuvattuna. Lopulta olen itse sitä mieltä, että olkoon tuo ”mömmö”, mikä suolesta tulee ulos plakkia tai matoa…ihan sama millä nimellä sitä kutsutaan, mutta jos se 20 cm pitkä plakkipötkö kiipeää pöntön reunaa ylöspäin ja ääntelee, minä ainakin haluan sellaisen ulos suolesta! Olen itse tehnyt Blessed Herbin paatokuurin jo 10 kertaa ja tuotokset muuttuvat joka kerta. Kakkapötkön näköisten narumatojen jälkeen tulee ulos kalvojen peittämiä laajoja limakertymiä (sisällä vihreää limaa) ja venäläisten narumatotutkijoiden kuvaamia meduusamaisia otuksia ja paljon pieniä ”toukkavaiheita”.  Perusteellinen kehon puhdistus on joillakin ihmisillä pitkä tie, mutta ehdottomasti kannattava tie, sillä jokainen puhdistuskerta parantaa oloa ja lisää elinvoimaa”.

”Hei!
Tein samaisen matohäätökuurin noin kuukausi sitten ja voisin kertoa aivan samanlaisen kokemuksen asiasta kuin kerroit. Minulla tuli ensimmäisen nesteillan aikana valtava päänsärky, oksensin neljä kertaa ja seuraavan yön maha piti sellasta elämää, etten ole koskaan kokenut. Seuraavana päivänä matoa alkoi tulemaan ja sitä riitti minultakin 5 päivää, kymmeniä metrejä. Ja sen verran minäkin tutkin tuotosta, että ei varmasti ollut mitään pelkkää kuonaa. Kuurin jälkeen olo on ollut mahtava ja nautin siitä, että suolisto on rauhallinen. Aamulla herätessä tuntee, että suolisto on levännyt”.

”Hyvä, että uskalsit kirjoittaa asiasta! Itselläni ei ole matoa, mutta muita ’olomuotoja’ tässä häädän parhaillaan. Hain myös ensin apua lääkäristä, mutta antibiootteja tarjotaan ja lähinnä olankohautusta jatkuvaan limaisuuteen ja klönttiin kurkussa. Olen käynyt bioresonanssissa useamman kerran vuosien aikana ja flunssaakaan en ole sairastanut sinä aikana. Alunperin hakeudun työterveyshuollossa löydetyn mykoblasman vuoksi, ajatus monista antibioottikuureista hirvitti. Ja edelliseen viitaten, omianihan ovat rahat, enemmän yhteiskunnalle tulisi maksamaan sairauspoissaoloni töistä ja ylimääräiset tutkimukset, jotka eivät todennäköisesti toisi selvyyttä sairauksiin…”

Olen samaa mieltä edellä mainitun terapeutin kanssa siitä, että sillä ei ole merkitystä millä nimellä kyseistä ökkömönkijäistä nimitetään (voihan sitä kutsua narumadon sijasta vaikka Nestoriksi- ei ole tarkoitus loukata Nestori nimisiä henkilöitä). Sen sijaan sillä on merkitystä, että kyseinen olio aiheuttaa ihmisille oireita ja se saattaa jopa kiivetä wc pönttöä pitkin- KÄÄK!!!. Joka tapauksessa sen tiedän, että kyseessä on jotakin uutta, jota lääketiede ei vielä tunnista, mutta joka todennäköisesti on muutamien vuoden kuluttua lehtiotsikoissa ja yleisessä tietoisuudessa.

No mitäs minulta tutkimuksessa löytyikään, oliko mato hävinnyt puhdistuskuurin myötä? Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, minulla oli jo puoli vuotta sitten vahva tunne, ettei tämä ollut vielä tässä. Ajattelin, että mikäli narumato on ollut kaverinani vuosikausia, niin tuskin se minua haluaa jättää taistelematta vastaan kynsin ja hampain. Olen kuullut lukemattomia tarinoita, joissa ihminen on joutunut syömään lukuisia häätökuureja useiden vuosien ajan ennen kun on päässyt kyseisestä oliosta eroon.  Minua ei edes jännittänyt, koska olin ihan varma lopputulemasta…

Suureksi yllätyksekseni terapeutti ei löytänyt minkäänlaista merkkiä narumadosta: ei siis isosta narusta eikä mistään muustakaan olomuodosta. Mitään muitakaan matoja tai parasiittejä ei löytynyt.  Tämä on sinänsä aika poikkeuksellista, koska useimmilla ihmisillä on vähintään parasiittejä elimistössään. Olin ollut vakuuttunut nimenomaan siitä, että minulla on vielä noita muita olomuotoja vaikka isonaru olisikin nujerrettu. Olin siis väärässä, vaistoni oli pettänyt tällä kertaa. Pääsin yllättävän helposti madosta eroon, vaikkakin terveelliset elämäntapani ovat varmaan vaikuttaneet suotuisasti asiaan. Olen pystynyt vähintäänkin hankaloittamaan madon elämää ja lisääntymistä. Onko tämä tarina siis tässä? Voiko narumato tulla uudelleen esimerkiksi kraanavedestä tietyissä olosuhteissa? Ymmärtääkseni voi.

Bioresonanssilaite löysi kyllä kaikkia muita juttuja elimistöstöä, mitä on
mm. verikokein aikaisemmin todettu, mm. alhaiset rauta-arvot. Myöskin mykoplasma näyttäisi olleen taakse jäänyttä elämää (laite löysi viime syksynä minulta mykoplasman, joka todettiin myöhemmin myös verikokeella) eli tämäkin tukee aikaisemmin minusta otettuja verikoetuloksia. En jaksa olla ihmettelemättä laitteen herkkyyttä ja sitä, miten tarkasti se lukee elimistöäni. Nytkin se paljasti terapeutille terveyteeni liittyvän asian, joka oli omassa tiedossani ja jonka olisinkin halunnut pitää omana tietonani. Laitteen tarkkuuden ovat vahvistaneet useat henkilöt, joista on otettu laajoja verikokeita perusterveydenhuollossa. Esimerkiksi muutamat borrelioosia sairastaneet henkilöt ovat kertoneet, että bioresonanssi löytää samat borren oheisinfektiot mitkä on aikaisemmin todettu verikokein. Eräs borrea sairastava ystäväni juuri kertoi, että bioresonanssilaite näytti, että hän olisi parantunut borrelioosista. Hän otatti heti uudet verikokeet, joissa todettiin borrelioosin todellakin parantuneen. Itse olen onnellinen siitä, että jälleen kerran sain apua hoitomuodosta, joka Suomessa saatetaan tiettyjen ihmisten osalta leimata huuhaaksi. Yleensä nämä ihmiset ovat juuri heitä, jotka eivät ole hoitomuotoa kokeilleet.

En halua enää kyseistä matoa itselleni koskaan, joten yritän boostata vastuskykyäni niin korkealle, ettei se minussa pysty elämään vaikka tartunnan saisinkin. Uskon, että narumato on todella yleinen sellaisilla henkilöillä, joilla on suolisto/vatsavaivoja. Sen sijaan en olisi huolissani asiasta, mikäli suolistovaivoja ei esiinny eli mielestäni pitää olla jokin konkreettinen syy jos alkaa matoa häätämään. Häätökuuri oli ainakin minun osaltani rankka, joten jos sitä alkaa kovin huonokuntoisena tekemään ja varsinkin omin päin, niin lopputuloksena voi olla sairaalareissu. Toki kannattaa muistaa, että minä en ole mikään matotohtori enkä bioresonanssiterapeutti, joten suhtaudu mielipiteisiini terveellä varauksella.

Jatkossa aion kirjoitella aiheeseen liittyviä ”tarinoita” eli kirjoitan eri ihmisten taisteluista matoja/parasiittejä vastaan. Mikäli haluat oman tarinasi julkaistavan blogissani, ota rohkeasti yhteyttä. Tarina voidaan julkaista omalla nimelläsi tai anonyyminä. Myöskin muut bloggarit aikovat tulevaisuudessa asiasta avautua. Jatkossa on tulossa postauksia mm. suoliston merkityksestä terveyteeen, koneellisesta suoliston puhdistuksesta, raskasmetallien eliminoinnista…

Viime viikolla eräs bloggari kirjoitti madoista ja loisista. Postaus löytyy täältä:
http://www.lily.fi/blogit/mia-k

Täältä löytyy postaus parasiiteista/madoista ja niiden häätämisestä:
http://www.raikasweb.com/parasiitit-vaiettu-ongelma