”Siinä menee nyt sitten sun lukijat”, totesi poikani lakonisesti kuullessani mistä kirjoitan. Perheen miesten vastustuksesta huolimatta, aloitin narumadon häätöön tarkoitetun paasto/puhdistuskuurin. Muutaman päivän kuluttua miestenkin kasvot kalpenivat…

Mietin pitkään kirjoitanko tästä aiheesta, koska aihe on niin öklöttävä ja se aiheuttaa inhotusta ja kummeksuntaa epäilemättä. Jos olet erityisen herkkä kaikille mönkijäisille, muista, että tätä ei ole pakko lukea:) Painotan sitä, että on kyse asiasta, joka on uusi tiedemaailmalle(kin) ja josta tietoa on saatavilla vähän. Kaikkeen tietoon, mitä netissä kirjoitetaan, kannattaa ja pitää suhtautua kriittisesti. Muistathan rakas lukijani myös, että kerron pelkästään omasta näkökulmastani enkä tieteen näkökulmasta. En siis ole tutkija enkä lääkäri. Sinun ei tarvitse uskoa sanaakaan mitä kerron, sillä en olisi itsekään uskonut ellen itse olisi tätä kokenut.  Inhoan netissä sitä, että jos avaa jonkun sivun, niin sieltä avautuu sellaisia kuvia, joita ei haluaisi nähdä. Sen vuoksi en laita tähän postaukseen kuvia madosta. Voit niitä käydä itse katsomassa netistä: kirjoita googlen kuva hakuun rope worm, niin löydät kuvia tästä oliosta. Netti on näitä kuvia pullollaan.

Kävin bioresonanssimittauksessa pari vuotta sitten ja laite ilmoitti, että minulla on narumato. Muita matoja ja parasiittejä ei löytynyt, sen sijaan jonkun verran kehoon keräytyneitä raskasmetalleja, homeita ja kemikaaleja (erityisesti sellaisia, joita käytetään vihannesten/hedelmien lannoituksessa). Kuulemma mato on yleinen, mutta minulla ei ole tästä tarkempaa tietoa ja en tiedä onko kenelläkään. Tiedän, että bioresonanssimittauksesta ollaan montaa eri mieltä, mutta itseni vakuutti se, että laite on löytänyt minulta esimerkiksi mykoplasman, joka myöhemmin todettiin verikokeilla. Laite näyttää myös elimistöön kertyneet lääkejäämät ja minulta se löysi kilpirauhaslääkejäämiä, jota olen käyttänyt vuosikausia. Itse olen ollut aina tosi kiinnostunut kaikesta sellaisesta, mikä ei kuulu viralliseen terveydenhuoltoon, koska niin monet ihmiset kärsivät mitä erilaisemmista oireista ja joita meidän terveydenhuoltojärjestelmä ei kykene auttamaan. Eikä minua huoleta todellakaan se, että joskus rahat saattavat mennä hukkaan, koska olen itse uteliaisuuttani vapaaehtoisesti ”tutkimuksiin” hakeutunut. Lisäksi monissa Euroopan sivistysmaissa mm. Saksassa, Belgiassa, Englannissa ja Ranskassa virallinen ja vaihtoehtoinen lääketiede kulkevat käsikädessä. En usko, että ainoa viisaus asuu Suomessa, jossa on peräti 5 miljoonaa ihmistä vaikka meidän virallisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on toki hyvääkin. Tietty hieman kokonaisvaltaisempi ote ihmisen terveyteen voisi olla enemmän kuin toivottavaa ja suotavaa.

Venäläinen tutkijaryhmä (Alex Volinsky, Nikolai Gubarev jne.) julkaisivat 13.1.2013 tutkimuksen ”Development stages of the rope human intestinal parasite”. Kyseessä on tieteelle aikaisemmin tuntematon loinen ja se ei kuulu mihinkään aiemmin tunnettuihin loisryhmiin. Ökkömönkijäisellä on monta eri olomuotoa ja se tarttuu ihmisiin puhdistamattomasta vesijohtovedestä, äidiltä perittynä tai joistakin mausteista. Mato voi olla monta metriä pitkä ja ulkomuoto riippuu olomuodosta. Mato saattaa aiheuttaa ihmiselle todella monenlaisia oireita aina vatsakivuista allergioihin. Tutkijat tutkivat matoa koko ajan lisää eli kovinkaan paljon tietoa ole siitä vielä saatavilla. Se kuitenkin tiedetään, että narumato ei sisällä ihmisen DNA:ta. Lääketiede ei tunnista kyseistä oliota ollenkaan vaikka lääkäreille on kuulemma asiasta kerrottu. 

Minulla siis olisi tuommoinen suolistossani. Pelkkä ajatuskin puistatti ja ajattelin unohtaa koko asian. Yön pimeinä tunteina en voinut olla kuitenkaan miettimättä sitä, että jo vuosia sitten mennessäni selinmakuulle, oikea puoli alavatsasta kovettui kivikovaksi ja nousi muutaman sentin verran ylöspäin. Tätä jatkui vuosikausia ja kävin sen vuoksi lääkärissäkin. Lääkäri näki saman minkä minä, mutta oli ihan ymmällään eikä osannut mihinkään jatkohoitoonkaan ohjata. Onkohan se ollut se mato? Ajatus oli niin epämiellyttävä, että päätin kokeilla madon häätökuuria yli puolentoista vuoden mietinnän päätteeksi perheen miesten vahvasta vastustuksesta huolimatta. Miehet eivät halunneet ensinnäkään minun laihtuvan ja toiseksi eivät ymmärtäneet miksi minun täytyy lähteä mukaan aina kaiken maailman hössötyksiin. En olisi kuitenkaan minä, jos en olisi kokeillut. Ja muutaman päivän kuluttua miestenkin kasvot kalpenivat…

Englannista pitäisi tilata 5:n päivän suoliston puhdistuskuuri Bless Herbsistä ja kuurin aikana ei syödä mitään eli kyseessä on tietyn tyyppinen paasto. Käytän puhdistuskuurista paasto sanaa, vaikka  se ei todellakaan ole sama asia kuin esimerkiksi vesipaasto. Viisi kertaa päivässä nautitaan omenamehuun sekoitettuna kuituseos, joka vie tehokkaasti nälkää ja pistää suolen toimimaan. Lisäksi illalla otetaan suolen toimintaa edistäviä kapseita. Tässä linkki nettisivuille: http://www.blessedherbs.com/products/cleansing-detox/the-colon-cleansing-kit.html 

Tilasin tuotteet netin kautta ja postimaksuineen maksoi noin 150 euroa eli ei mitään halpaa lystiä. Tuotteet tulivat kotiovelle kuudessa päivässä. Paastoa edeltää kolmen päivän valmistautuminen, minkä aikana ei syödä lihaa eikä sokeria, sen sijaan paljon vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Myös viljatuotteita sai syödä ja kahvia juoda (auttaa madon häätämisessä). Paaston jälkeen pidetään myös pari totuttelupäivää samalla periaatteella. Tuotteiden mukana tuli englanninkielinen ohjekirja, jossa kerrottiin perinpohjaisesti miten tuotetta käytetään.

Totuttelupäivät menivät hyvin ja olo oli hyvä. Jo totuttelupäivien aikana otettiin kuituseosta sekä kapseleita ja suoli alkoikin heti tyhjentyä tehokkaasti. Rehellisesti sanottuna en uskonut siihen, että mitään matoa tulisi ulos vaan ajattelin enemmänkin, että joskus on hyvä tehdä suolistolle totaalinen puhdistuskuuri. Ja tietenkin olin myös äärettömän utelias, että tulisiko sieltä mitään ulos vai ei:)  Kaksi ensimmäistä varsinaista paastopäivää olivat tosi helppoja ja suoli tyhjentyi  lievästi sanottuna tehokkaasti. Olo oli energinen ja hyvä eikä madosta ollut tietoakaan. Kolmannen päivän edeltävä yö oli kamala: alavatsaa ja selkää särki, ihan kuin olisi synnytyspoltot menossa. En voinut nukkua. Oksetti ja oli huono olo. Eihän tästä tule yhtään mitään…

Ja sitten kolmantena aamuna sitä ihteään alkoi tulemaan. Ja sitä tuli ja tuli. Monta metriä. Joka kerta kun matoa tuli ulos, tuli suuhun ihan kamala maku ja selkää särki. HYI! Mistä tiesin, että kyseessä oli mato eikä esimerkiksi jotain suolen seinämän kuollutta kuona-ainetta. Enhän minä tiedäkään enkä voi sitä kenellekään todistaa, koska en vienyt mönkijöitä sairaalan labraan tutkittavaksi (näin olisi pitänyt tehdä lääkärituttuni mukaan). Mutta sen minä tiedän, että se mitä sieltä tuli näytti prikulleen samalta kuin mitä olen kuvissa nähnyt. Se oli sellaista paksua narua tai köyttä joka ei mennyt millään katki. Kyllä kokeilin katkaista sitä! Tutkijoille on selvinnyt, että mato kuulemma käyttää hyväkseen ihmisen ravintoa ja tiskirätin tavoin puristaa ravinnon sisäänsä. Siitä tulee narumainen ulkomuoto. Otin tietenkin valokuviakin, mutta en niitä tänne laita. Olen näyttänyt niitä lääkäritutuilleni. He ovat olleen järkyttyneitä ja vihaisia kun en vienyt olioita tutkittavaksi. Eli käytän tässä postauksessa narumato nimeä vaikka sitä ei ole laboratoriossa tutkittukaan.

Olin syömättä kaiken kaikkiaan  6 päivää ja pidin paaston jälkeen kaksi totuttelupäivää syöden pelkkiä kasviksia ja hedelmiä. Matoa tuli ulos kuutena eri päivänä eli paaston jälkeenkin. Olotila vaihteli suuresti paaston aikana. Välillä oli ihan hyväkin olo, välillä huono. Nälkää en juuri tuntenut eli kuituseos piti todella hyvin nälän loitolla. Minulla on sellainen tunne, että matoa olisi tullut vielä ulos niin kauan kuin olisin ollut syömättä mutta annospussit loppuivat (sain yhden päivän pussit ostettua ystävältäni). Eli en usko, että tämä tarina on vielä tässä…

Puhdistuskuurin jälkeen närästyksen tunne ja polttelu rintalastan takana hävisivät pikku hiljaa. Sen lisäksi olen kärsinyt levottomista jaloista aina silloin kuin olen ollut yliväsynyt. Niistäkään en kärsi enää. Myöskin paineentunne alavatsalla on kadonnut. Olen tyytyväinen, mutta en usko, että olen kokonaan päässyt madosta eroon. En tiedä miksi ajattelen näin, minulla on vaan sellainen tunne. Ja aika usein minun ”tunne” on osoittautunut myöhemmin oikeaksi.

Kuulun Facebookissa rope worm-ryhmään. Siellä ihmiset ympäri maailmaa käyvät aiheesta vilkasta keskustelua ja myös suomalaisilta keskustelupalstoilta löytyy tietoa. Jenkit poistavat narumatoa kahvisuolihuuhtelulla (coffee enema). En ole kokeillut, mutta netistä löytyy ohjeita tähänkin asiaan. En siis ole todellakaan ainut, jolta tämä olio on löytynyt. Netistä googlettamalla löytyy tietoa myös terapeuteista, jotka tekevät bioresonanssimittauksia ja ohjeistavat madon häädössä. Älä koskaan ala tekemään puhdistuskuuria itseksesi. Siihen saattaa sisältyä joitakin vaaroja, joista minä en ole tietoinen.

Aion tehdä puhdistuskuurin puolen vuoden päästä uudestaan. Teen sen niin monta kertaa, ettei narumatoa enää tule. Eli jatkoa on luvassa tällekin kertomukselle. Olehan kuulolla:)

Jos sinulla on kokemuksia tai mielipiteitä narumadosta, kommentoi ihmeessä alla olevaan kommenttikenttään. Olisi enemmän kuin mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi/mielipiteitäsi kyseisestä oliosta.

http://www.blessedherbs.com/products/cleansing-detox/the-colon-cleansing-kit.html

Tämä on jatkokertomus, joka käsittelee Tuto koiran laihtumista, vatsakipuja ja suolisto-ongelmia. Aikaisemmat aihetta käsittelevät postaukset löytyvät täältä:

http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/01/koira-laihtui-ruoan-lisayksesta.html 

http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/02/koira-laihtuu-syyn-selvittaminen.html

http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/02/koiran-laihtuminen-vatsan-tahystys_11.html

Yhteenvetona todettakoon, että koira alkoi laihtua loppuvuodesta hurjasti (kuvia löytyy aikaisemmista postauksista), jolloin eläinlääkäri määräsi pitkän Axilur kuurin matojen poissulkemiseksi. Suolisto-oireita ei vielä silloin ilmennyt, sen sijaan koira oli ihan järkyttävän nälkäinen. Suolisto-ongelmat alkoivat tammikuun puolessa välissä ja pian sen jälkeen sovimme lääkärin kanssa vatsalaukun tähystyksestä. Myös sellaista ihmeellistä hengen haukkomista on välillä esiintynyt ja siihen on auttanut vatsahappolääke. Missään vaiheessa koira ei ole ollut vaisu eikä väsynyt. Koiralla on aikaisemmin ollut yksi suolistotulehdus huhtikuussa 2015, josta parantui nopeasti suolistoantibiooteilla.

Mamma sanoi, että mä olisin lihonut! Kuulemma mun tapauksessa se olisi pelkästään hyvä juttu.

Eli tällä kertaa Tylosin ei ole ollut sellainen ihmelääke kun aikaisemmassa suolistotulehduksessa, jolloin koiran vointi muuttui muutamassa päivässä parempaan suuntaan. Toki oireetkin tuolloin olivat erilaiset (ummetus, vatsan turvotus ja kaasuuntuminen). Pari päivää sitten saimme ulostenäytteen tulokset, jotka olivat normaalit: ei siis giardiaa eikä parasiitteja. Ei löytynyt selitystä sieltäkään suunnasta. Eli huoli on ollut suuri eikä tilannetta helpota yhtään se, että olemme perheemme kanssa lähdössä 29.2 Yhdysvaltoihin 8. päivän lomareissulle ja äitini tulee koiraa hoitamaan. Ei ole kiva lähteä lomalle, ellei koira ole kunnossa. Kuitenkaan hintavaa reissua ei noin vaan viitsi peruakaan ellei ole hengen hätä.

Tänään sain vihdoin tietää tähystyksessä otettujen koepalojen tulokset ja tässä suora lainaus lääkärin tekstistä: Tuton mahalaukussa todetaan krooninen limakalvon tulehdus eli gastriitti. Tulehdussoluista on eniten eosinofiileja, lymfosyytteja ja palsamsyytteja. Myös helikobakteereja todettiin. Taustasyinä voivat olla mm. IBM, allergia, loiset ja sisäelinperäiset sairaudet. Tuton kohdalla on poissuljettu loiset ja sisäelinperäiset sairaudet. Allergia voi olla yhtenä komponenttina pahentamassa oireita. Suolistosta ei ole koepaloja, mutta on hyvin todennäköistä, että suolistossa on samansuuntaisia muutoksia, koska Tuton oireilu on myös suolisto-oireilua.


Ihan vaan tiedoksi kaikille, ettei meidän Allu oo ainut perheen pesäpalloilija. Mä olen Alluakin nopeampi ja jaksan treenata vaikka koko päivän.

Lääkityksenä aloitetaan helikobakteerin häätöön tarkoitettu antibiootti ja rinnalla Tylosin. Ellei tästä hoidosta ole vastetta, aloitetaan kortisoni. Kun olen lueskellut gastriitin oireita, niin ne kaikki sopivat Tuton oireisiin: ripuli (välilä), laihtuminen, ruoan imeytymisen heikentyminen, vatsakivut jne. Olen helpottunut siitä, että nyt tiedetään mikä koiraa vaivaa ja koira saa lääkityksen. Epätietoisuus on kaikista kamalinta. Mikäli gastriitti johtuisi helikobakteerista ja se saataisiin häädettyä, niin siinä tapauksessa päästäisiin todella helpolla. Helikobakteeria on jonkin verran koirilla tutkittu ja se on ilmeisesti koirilla aika yleinen eikä läheskään kaikilla aiheuta oireita. Mutta mikäli koiralla on oireita ja heliko löydetään, se häädetään. Tämän enempää en aiheesta tiedä, koska vasta äsken sain yleensäkin tietää, että koiralla voi olla heliko. Itseasiassa en tiedä paljoa gastriitin hoidostakaan koiralla, mutta eiköhän sekin tule tässä ajan kanssa opittua. Ilmeisesti ainakin ruoka pitäisi olla helposti sulavaa ja antaa useissa erissä päivän aikana.

Mielenkiintoista tässä on se, että kolme kuukautta sen jälkeen kun Tuto tuli meille, sairastuin gastriittiin. Tähystyksessä löydettiin heliko. Löysin tutkimuksen, jossa on tieteell
isesti todistettu, että koiran helicobakteeri voi tarttua ihmiseen. Linkki tutkimustulosten yhteenvetoon löytyy täältä: ttps://helda.helsinki.fi/handle/10138/41027. Tätä on nyt kuitenkin turha alkaa tämän enempää spekuloimaan, varmaa tietoa ei saa mistään eikä sillä ole mitään merkitystä. Mutta mielenkiintoista kuitenkin.

Mä niin rakastan kuvissa poseeraamista ja huomion keskipisteenä olemista. Olisin tässäkin asennossa vaikka koko päivän…

Kirjoittelen taas kuulumisia kun nähdään miten Tuto reagoi helikohäätöön. Ainakin varmaan yhden postauksen ehdin tekemään ennen reissuun lähtöä. Katsoin juuri ulos ja huomasin, että ulkona paistaa aurinko. Nautitaan näistä ihanista ulkoilusäistä ja tehdään koiriemme kanssa pitkiä lenkkejä. Kiitos teille kaikille, että olette hengessä mukana<3

Treenipostauksia löytyy täältä:

http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/kooste-treenikaudesta.html

http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/treenikuvia-vuosilta-2014-2015.html