Joulukuussa on treenirintamalla ollut melko hiljaista. Ihan totaalisella treenitauolla ei olla kuitenkaan oltu, vaan maastoa ollaan treenattu muutaman kerran mikä on joulukuussa aika eksoottista:)Joulukuussa ajettiin pitkähkön tauon jälkeen (pari kuukautta) kolme jälkeä. Löysin parin kilometrin päästä kotoa sellaisen metsän, jossa pystyy yhdelle koiralle tekemään pitkänkin jäljen ja maasto on mukavan vaihtelevaa. Myöskin harhajälkiä kahden tunnin vanhenemisajalla tulee mukavasti, koska metsikössä käytetään aika paljon koiria lenkillä. Mutta mikään yleinen kulkureitti se kuitenkaan ole, ettei mene ihan sekametelisopaksi.

Tauko näkyi jäljestämisessä ennen kaikkea ylenmääräisenä innokkuutena ja kun sitä innokkutta on normaalistikin ihan tarpeeksi. Elokuun lopussa oli metsäjäljen voittajaluokan koe ja sen jälkeen syyskuussa ajettiin ainoastaan pari jälkeä ja sen jälkeen ei olla jäljestetty ollenkaan kunnes nyt joulukuussa. Janalle koira ampaisi kuin tykin suusta, hädin tuskin pysyin pystyssä. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta jäljestys vauhtiin jouduin puuttumaan varsinkin ensimmäisen puolen kilometrin aikana, sillä Neito jäljesti takki liian auki vauhdin hurmasta nauttien- tai siis yritti! Jokaisella jäljellä jäi yksi keppi metsään ja sen laitan juuri tuon liiallisen vauhdin piikkiin. Vaikka jarrutinkin vauhtia, niin koiran mielentila oli ilmeisesti liian kiihkeä, joka verottaa tarkkuutta. Yhden kerran koira selvästi näki kepin, haistoikin sitä, muttei ilmaissut sitä muutoin- höh! Siihen tietenkin puutuin käskemällä neidin takaisin.

Suurin muutos oli kuitenkin aikaisempaan ajatellen tullut juurikin noissa ilmaisuissa. Tauon jälkeen koira ilmaisi kepit (sitä yhtä lukuunottamatta) todella nopeasti, kun taas aikaisemmin maahanmeno on ollut hidasta. Tutoa ei huvita mennä kepin löydettyä maahan, vaan haluaisi jatkaa jäljestämistä. Monesti ihan osoittaa mieltään maahan mennessään murahtamalla:) Onhan se nyt kurjaa tietenkin, kun pallohullu koira saa palkaksi taistella pallosta ja sen jälkeen palkataan vielä kalkkunalla, joka on suurinta herkkua. Koska aluskasvillisuutta ei ollut enää samaan malliin kuin kesällä ja syksyllä, koira ajoi jäljen peltojälkimaisesti matalalla nenällä. Yleensä nenä on melko korkealla normiolosuhteissa.

Viimeinen jälki ajettiin 20.12.2015. Miettikää joulukuun lopussa! Maassa oli joissakin kohtaa sentin parin korkuinen lumikerros, ilma oli plussan puolella pari astetta. Jälki meni tosi hyvin, paitsi että lopussa keksi vaihtaa jäljen toisen ihmisen askeliin. Ajoi sitä jälkeä n. 40 m ja jäljesti muuten ihan eri tavalla kuin normaalisti. Oli tosi innostuneen ja uteliaan oloinen, vähän saman oloinen kuin olisi haistellut toisen koiran pissoja:) Palasi kuitenkin takaisin oikealle jäljelle itsenäisesti. Ilma oli todella kostea ja koska alkoi jo hämärtämään, tuli mieleen Thaimaan viidakon ilmanala. Sinänsä vähän ontuvaa verrata Suomen joulukuun säätä Thaimaan tropiikkiin, mutta sellainen epätodellinen olo kuitenkin minulla oli:)

Joulukuussa oli myös yhdet hakutreenit ja parit hallitreenit, jotka jatkuvat taas tammikuussa. Tammikuussa on myös Kiviahon Miian tottisseminaari, johon ollaan menossa. On tämä upea harrastus kun saa tehdä hommia oman rakkaan koiransa kanssa ja vielä tavata upeita treenikavereita.

Yritin ottaa joulukuun jälkitreeneistä kuvia, mutta niistä tuli niin pimeitä, etten niitä tänne viitsi laittaa. Eli tämän postauksen kuva on otettu viime kesältä. Tämä tiedoksi, ettei kukaan ala ihmettelemään, että onpas meillä ollut Keski-Suomessa valoisaa joulukuussa:)

Seuraavasta linkistä löytyy kooste vuoden 2015 treenikaudesta (sisältää mm. koosteen voittajaluokan jälkikokeesta):
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/kooste-treenikaudesta.html

Tämän linkin takaa löytyy taas treenikuvia:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/treenikuvia-vuosilta-2014-2015.html

Aluksi alkoivat kylkiluut näkymään. Ruoan lisäyksestä ja runsasrasvaisemmasta ruoasta huolimatta myös selkänikamat alkoivat näkyä ja tuntua ja lopuksi myös lapaluut alkoivat törröttää…

Koira on sopivan hoikka, jos kylkiluut tuntuvat, mutta ne eivät saa näkyä. Tutolla oli huhtikuussa 2015 suolistotulehdus, jonka jälkeen neito on laihtunut useita kiloja lähinnä sen vuoksi, että siirryttiin vähärasvaiseen ruokaan.  Aikaisemmin vaivannut nesteen kertyminen loppui myös vähärasvaisen ruokavalion ansiosta, joten en tiedä oliko kyse varsinaisesta laihtumisesta vai nesteen poistumisesta. Ehkä molemmista. Puoli vuotta rasvan määrä oli alle 10 g/100g. Mikäli söi runsasrasvaisempaa ruokaa vatsa lakkasi välittömästi toimimasta ja alkoi kurisemaan sekä aamulla koira oksensi keltaista limaa (ei ole tyhjämahaoksennusta).

Koira kesällä 2015 ”normaalipainoisena”.

Marras-joulukuussa Tuto laihtui lyhyessä ajassa huomattavan paljon ja oli myös todella nälkäisen oloinen; paniikinomaisesti varasteli pöydiltä ruokaa minkä ehti ja nuoli jopa salaattikulhon pohjat. Liikunnan määrä on aina ollut runsas, siihen ei ole tullut muutoksia. Koira on madotettu säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa. Yleisvointi oli kuitenkin pirteä ja treeneissä koira jaksoi keskittyä ja tehdä hyvin eikä ollut mitenkään kipeän oloinen- nälkäisen kylläkin.

Aluksi alkoivat kylkiluut näkyä. Lisäsin tietenkin ruoan määrää. Ruoan lisäyksestä huolimatta myös selkärangan nikamat alkoivat näkyä ja tuntua. Lisäsin edelleen ruoan määrää. Kun ruoan määrän lisäys ei meinannutkaan auttaa, lisäsin varovasti rasvan määrää eli aloin antamaan poron ja kanan lisäksi runsasrasvaisempaa kalkkunaa. Vatsa lakkasi heti toimimasta, mutta muutaman päivän kuluttua suolisto tottui kalkkunaan ja vatsa alkoi toimia normaalisti. Iso helpotuksen huokaus! Painoa ei tästäkään huolimatta tullut lisää. Nyt alkoivat jo lapaluutkin törröttää. Silittäminen tuntui siltä kun olisi silittänyt luurankoa…

Kävin joulua edeltävällä viikolla punnitsemassa koiran tutulla eläinlääkäriasemalla. Vaaka näytti alle 28 kg eli koira oli laihtunut toukokuusta puolessa vuodessa viisi kiloa.  En siis ollut kuvitellut asiaa. Eikä se 33 kiloakaan lihaksikkaalle koiralle ollut liikaa, myöskään eläinlääkärin mielestä. Tutoa aikaisemmin hoitanut eläinlääkäri sattui tulemaan paikalle kun olimme aulassa ja oli yllättynyt koiran laihtumisesta. Tunnusteltuaan kylkiluita hän totesi, ettei koirassa ole yhtään rasvaa. Vielä tilanne ei ollut hälyttävä, mutta luonnollisestikaan enää yhtään painoa ei saa lähteä. Ihmetteli myös sitä, että jos koko syksyn koira on voinut hyvin vähärasvaisella raakaruoalla, niin mitä nyt on tapahtunut, että on päässyt laihtumaan noin rankasti ruoan lisäyksestä huolimatta. Tietenkään muutos ei näy heti, mutta olisi pitänyt jo näkyä kuitenkin.

Sovittiin, että aloitan heti Axilur matokuurin. Normaalin kahden päivän sijasta kuurin kestoksi määrättiin 5 päivää. Joulun jälkeen varattiin myös lääkäriaika varmuuden vuoksi ellei lisäkiloja ole karttunut siihen mennessä. Itse en uskonut lainkaan matojen olemassaoloon, onhan koira madotettu säännöllisesti. Vaikka raakaruoalla onkin, ei syö koskaan esimerkiksi raakaa järvikalaa eikä ole päässyt niitä varastelemaankaan. Lisäksi olen monen koiran omistajan kuullut vähättelevän matojen olemassaoloa kaupunkilaiskoirilla nykyisen hygieniatason vuoksi.

Kun matokuuria oli syötetty kolme päivää ei kiloja ollut vielä ehtinyt kertyä, mutta nälkä alkoi selvästi helpottamaan. Muutama päivä kuurin loppumisen jälkeen koira on saanut 2 kiloa painoa lisää eli painaa nyt 30 kg. Kuolleita matoja en nähnyt ulosteen seassa, mutta en nyt niitä mikroskoopilla tutkinutkaan:) Olo alkaa olla varovaisen helpottunut, sillä mitä ilmeisemmin kyse on ollut madoista. Muistan lukeneeni jokusen aika sitten ns. kovista matokannoista, joihin pitää syödä pidempi kuuri, jotta madot saadaan kuolemaan. Eläinlääkäriaika olisi ollut tämän viikon tiistaina, mutta peruin sen painon lisäyksen johdosta. Mutta edelleen seuraan tilannetta tarkasti ja neitoa punnitaan säännöllisesti…

Onko sinun koirallasi ollut matojen aiheuttamaa laihtumista ja mikäli on, monenko päivän kuurilla pääsitte madoista eroon?