Maastoa, tottista ja tietenkin joogaa

Yleinen | 18.5.2016

Ollaan ajeltu 1-2 jälkeä viikossa viime viikkoina ja koira on tarkentanut jäljestämistä huomattavasti kun olen lyhentänyt liinaa ja kävellyt ihan koiran takana. Rauhallisuutta on tullut lisää, mikä tietenkin vaikuttaa tarkkuuteen. Kirjoitan tähän postaukseen kahdesta hyvin erilaisesta treenistä.

Ystäväni Asko Hämäläinen, joka on erittäin kokenut pk-harrastaja kaikissa lajeissa, polki Tutolle n. 800 metrin mittaisen helpon jäljen viidellä kulmalla ja kahdella piikillä. Jana oli 40 metriä eikä jälkeä ollut merkattu. Ensin tehtiin Tutolla esineruutu neljällä esineellä, joista kaksi oli takakulmissa, yksi keskellä kiven päällä ja yksi ihan edessä. Tehtiin ihan koemainen harjoitus ilmoittautumisineen. Esineet nousivat helposti ja kiven päällä oleva keskiesine nousi viimeisenä. Tuto rakastaa pyöriä takakulmissa ja vaikka on sieltä jo esineet nostanut, niin käy silti niitä vielä tarkistelemassa, että josko sinne olisi jostain vielä esine ilmaantunut. Takatuulesta johtuen koira ylitti ruudun takaosaa ja otti sieltä hajua takaesineisiin. Hallintakin pelitti, mutta kun annan sivulle käskyn esineen luovutuksen jälkeen, Tuto tekee aina korkean hypyn (siten että hampaat kolisee mun kasvojen edessä) mun edessä sivulle siirtyessä. Siihen pitää taas alkaa kiinnittämään enemmän huomiota ja yrittää saada mielentilaa rauhallisemmaksi. Palkkasin ainoastaan laumalla siihen asti kunnes kolmas esine löytyi ja sen jälkeen pallolla.

Sitten oli Tuton jäljen vuoro. Jana meni hienosti ja otti heti oikean suunnan, ei edes tarkistanut. Tuto oli hyvin rauhallinen janalla, varmaan lämpö vaikutti. Kaikki esineet nousivat ja hyvin ajoi jäljen päällä. Yhden piikin ajoi 5 metriä pitkäksi, teki pienen ympyrän ja jatkoi oikeaan suuntaan. Kaksi kertaa meni jo kepin ohi, otti hajun edestä ja ilmaisi kepit. Keli oli Tutolle haastava lämmön suhteen ja maasto oli rutikuiva kangasmaasto, joten jälki oli juuri oikean pituinen tänään. On ihan käsittämätöntä miten Asko muisti tosi tarkkaan kohdat, missä piikki ja kulma meni vaikka jälkeä ei ollut merkattu. Samoin koiran lukutaito on ihan omaa luokkaansa. Asko tuumasi, että Tuto on erittäin helposti luettava koira, ajaa jälkeä itsevarmasti eikä hermostu tai mene epävarmaksi jos tulee ongelmia.

Tuto on tosi perso kehuille: kun käveltiin jäljeltä autolle, niin aina kun kehuttiin koiraa, niin se oli ihan onnesta soikeena ja katsoi vienosti sivusilmällä ja keikutti pyllyään. Askokin tuumasi, että on se mainio kun se reagoi noin vahvasti kehuihin:) Ihana piirre mun rämäpäässä, varsinkin tuo lantion keinuttaminen. Siihen kun vielä yhdistää sen vienon katseen korvat takana, niin on naurussa pitelemistä.

Viime lauantaina tehtiin esineruutu ja pitkä, vaikea jälki. Ruudusta haki neljä esinettä, mutta ainoastaan kaksi ensimmäistä esinettä löytyi helposti (ne jotka oli takakulmissa peiteltynä sammaleen alle). Takakulmat koira tarkistaa niin automaattisesti, että mikäli esine makaa normaalisti maassa, se on liian helppoa koiralle. Sen takia olen alkanut peittelemään esineitä, että tulisi haastetta. Välillä tuntui, että koira juoksi juoksemisen ilosta eikä nenä ollut kunnolla auki. Hallintakin hajosi aina välillä kun unohdin jännitteen.

Jälki oli älyttömän vaikea: 19 piikkiä, paljon kulmia ja kaksi silmukkaa (tuli vahingossa vaikean maaston takia). Ei todellakaan ollut tarkoitus tehdä noin paljon piikkejä ja piti oikein monta kertaa tarkistaa sport trackeristä, että näenkö oikein piikkien määrän. Näköjään tuli ajatuksia hieman kävelyä siksakia:) Pituus oli 1 390 m ja heti jäljen tekemisen jälkeen alkoi sataa ihan kaatamalla. Eli suuret ei olleet odotukset jäljelle lähtiessä, kunhan jotenkin selvittäisiin loppuun saakka.

Janan Tuto teki todella rauhallisesti. Nyt ei kyse ollut enää lämpöisestä kelistä, koska satoi eli Tuto on todellakin alkanut rauhoittua myös janalla! Koira jäljesti todella tarkasti nenä matalalla eikä ollut moksiskaan piikeistä ja silmukoista. Kun oltiin jäljestetty yli kilometri, meni yhdestä kulmasta pitkäksi ja annoin koiran jäljestää väärään suuntaan, jotta näen miten tilanteen ratkaisee. Koira jäljestää ja jäljestää rauhallisesti nenä matalalla ja olin ihmeissäni, sillä todella näytti, että koira on jäljellä. Tai ties vaikka olikin, mutta ei oikealla. Yhtäkkiä pysähtyi ja lähti kylmän viileästi jäljestämään takaisin omia jälkiään siihen saakka mistä oli lähtenyt väärään suuntaan ja otti oikean suunnan. Ei mitään paineistumista, ei hermostumista eikä kertaakaan nostanut edes päätä ylös. Sen verran kuitenkin väsyi, että meni seuraavan kahden seuraavan kepin yli reagoimatta niihin. Haisteli kyllä keppien luona maata, mutta ei huomannut niitä. Ihan jäljen lopussa meni vielä yhdestä kulmasta pitkäksi, mutta ratkaisi taas asian itse. Viimeisen kepin ilmaisi normaalisti. Olin tosi tyytyväinen kun koira suoriutui jäljestä ja ennen kaikkea siihen, että ratkaisi itse hukan eikä ollut asiasta moksiskaan. Hyvä Tuto- seuraava jälki onkin sitten helppo.

Sade selvästi vaikeutti jäljestämistä, sillä Tuto jäljesti huomattavasti matalammalla nenällä ja yhdenkin kerran keppi oli ihan koiran vieressä, mutta ei meinannut millään saada siitä hajua. Varmaan sade oli huuhtonut osan hajusta pois. Jälki oli vaikein koiralle tehty jälki ikinä ja onhan se joskus kiva katsoa miten koira selviää todella vaikeista jäljistä. Saa olla kuitenkin tämän kauden ainoa super vaikea jälki, muut ovat helpompia. Toikin jälki olisi ollut ihan ok, jos olisi ollut hieman lyhyempi. Seuraavana päivänä olisi kannattanut käydä ajamassa lyhyt ja helppo jälki, mutta koira oli niin poikki koko illan ja seuraavan päivän, että pidettiin palauttava lepopäivä joogan merkeissä.

Vilkkaaksi koiraksi Tuto osaa rauhoittua todella hienosti. Olen siitä tosi ylpeä, sillä olen joutunut opettamaan koiralle rauhoittumisen, sillä se taito oli nuorempana hukassa. Tuto on joogannut kanssani ihan pennusta asti. Aluksi Tuton jooga oli minun päälle hyppimistä ja minun naamani nuoleskelua, koska se oli selvästi koirasta hauskaa kun sai katsella minua eri kulmasta. Toki edelleen minun naama pitää pari kertaa harjoituksen aikana nuolla, se kuuluu selvästi Neidon jooga rutiineihin. Hyvin nopeasti koira oppi rauhoittumaan hengi
tykseni tahdissa ja oppi minua matkimalla itsekin hengittämään asthangan ujjayi hengitystä. Nykyään kun vedän maton esiin, Tuto juoksee maton viereen, rojahtaa maahan ja pian alkaakin kuulumaan meren kohinaa muistuttava ujjayi hengitys. Tuto myös venyttelee jäseniään hengityksen tahdissa, maiskuttelee huuliaan pian alkaakin kuulua kunnon kuorsaus…

Sunnuntaisin pidän kotona yksityisjoogaohjauksen, jossa joogataan yhdessä ystäväni Jaanan kanssa. Tuto on saanut osallistua pennusta asti meidän joogahetkeen, mutta viime aikoina Tuton käytös Jaanaa kohtaan ei ole ollut ihan jooga etiketin mukaista ja Neidolla on tällä hetkellä porttikielto kyseiseen tapahtumaan. Siitä huolimatta joka armas kerta koira ilmestyy huoneeseen (avaa itse ovet, myös lukot), juoksee suoraan ystäväni Jaanan kimppuun (joka yleensä on juuri silloin pää alaspäin), sukeltaa hänen käsiensä alta ja sitten alkaakin armoton nuoleminen ja ulina, joka päätyy poikkeuksessa time out:iin ja koiran poistamiseen huoneesta. Tästä Neito loukkaantuu verisesti ja jää oven taakse murjottamaan ja huokailemaan niin äänekkäästi, että jokainen täysipäinen ymmärtää, että nyt on koiraparka kokenut erittäin suurta vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta!

Viikonloppuna tottisteltiin pitkästä aikaa omassa pihassa. Tuto teki ihan kivasti, mutta jälkeenpäin mulle tuli tosi huono fiilis koko treenistä: tajusin olleeni eteenmeno harjoituksessa ja parissa muussakin kohdassa tosi epäreilu koiraa kohtaan. En tietenkään tehnyt sitä tahallani ja onneksi tajusin edes jälkeenpäin. Sorrun aika ajoin ajatteluun, että kyllähän koira osaa kun on jo voittajaluokassa ja vaadin välillä ihan liikaa eli asioita, joita koiralle ei ole edes kunnolla opetettu. Onneksi kuitenkin ymmärsin korjata tilannetta ja saatiin treeni lopetettua onnistumiseen. Tapauksen johdosta taas kunnioitan enemmän tuota koiraa, että jaksaa minun kanssa ja minulle tehdä hommia ja vieläpä iloisesti. Koiraharrastus on siinäkin mielessä ”mahtava” laji, että jos edes sekunnin ajan luulee olevansa täydellinen, se palauttaa maan pinnalle. Ego saa ansaitsemaansa huutia!

Eilen tottisteltiin seuraamista ja eteen menoa. Nyt kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että miltä koirasta treeni tuntuu. Olin itse ihan super rauhallinen ja kummasti se rauhoitti myös koiraa. Palkkasin seuraamisessa ruoalla ja eteen menossa pallolla. Eteen menoa treenattiin siten, että vein ensin kaksi kertaa pallon ”kentän” päähän, että saadaan suoritukseen vauhtia. Sen jälkeen pallo taskuun, lähetys ja maahan käsky. Irtautui hyvin, eteni suoraan aluksi, sen jälkeen koukkasi hieman oikealle, jolloin huusin eteeen ja korjasi. Maahan meni heti. Uusittiin vielä kerran, jolloin meinasi taas koukata oikealle (minkähän ihmeen takia), huusin heti ”eteen”, jonka seurauksena jatkoi eteenpäin etenemistä. Meni heti maahan käskystä. Tottiksessa joka osa-alueella riittää harjoiteltavaa, mutta ei mitään hirveän suurta kuitenkaan. Kolmosen kokeessa saatiin elokuussa 84 pistettä eli meidän tottis ei ole lähellekään sadan pisteen tottista, mutta ei ole ohjaajan taidotkaan. Tärkeintä on se, että tästä treenistä jäi tosi hyvä mieli:)

Metsäjälki- kevään ensimmäinen

Yleinen | 24.4.2016

2 0

Viikonlopun aikana ajettiin kevään kaksi ensimmäistä metsäjälkeä. Esineruutua ollaan treenattu jo tänä keväänä, joten oli ihanaa päästä jäljellekin. Metsät on täällä Jyväskylässäkin päin jo siinä määrin sulaneet, että jäljestäminen on mielekästä.

Kevään ensimmäinen jälki oli reilu 900 m pitkä ja keppejä oli 6 eli keppien välit eivät olleet kovinkaan pitkiä. Kulmia oli neljä ja piikkejä kolme eli ihan perus jälki. Kulmia olisi saanut olla enemmänkin, mutta olin näköjään hieman ajatuksissani jälkeä tehdessäni. Jälki vanheni kaksi tuntia. Kävin polkemassa sen töistä tullessani ja hetken piti oikein keskittyä ja miettiä, että mitäs sinne jäljelle nyt pitääkään ottaa mukaan (joskus on meinaan kepitkin meinanneet jäädä autoon). Paikka missä yleensä treenataan on ainoastaan parin kilometrin päässä kotoa, joten aikaa ei mene todellakaan paljon, jos käy etukäteen jäljen tekemässä. Töissä on kiireisin aika menossa, joten ihan hirveästi en tällä hetkellä pysty aikaa treeneihin uhraamaan.

Jana oli noin 40 metriä pitkä ja Tuto eteni janalla suoraan ja vauhdilla. Heti jäljen kohdalta nosti sen, tarkisti takajäljelle pari metriä ja alkoi ajamaan oikeaan suuntaan. Vauhti oli aika railakasta alkuun, mutta kun ottaa huomioon, että on kyseessä kevään ensimmäinen jälki, niin ei kuitenkaan mitään ihan hullua kaahottamista. Sain kuitenkin jarruttaa liinassa oikein kunnolla. Kokemuksesta tiedän, että vauhti rauhoittuu kunhan päästään menemään 50-100 metriä ja niin kävi nytkin. Kasvillisuus oli tosi matalaa, joten koira jäljesti matalalla nenällä. Kulmat otti hyvin ja varmasti, ei yhtään tarkastus ympyrää. Piikitkin meni vaivattomasti.

Työn touhussa.

Tuto jäljesti pääosin hyvin jäljen päällä, mutta pari kertaa mentiin jonkun verran sivussa. Koira meni nimittäin ison ja tiheän tiheän kuusen alta ja sieltä kun yritin rämpiä hengissä ihmisten ilmoille, tiesin ihan varmasti, että tästä en ole mennyt. Keppien ilmaisuun olen tyytyväinen, täytyy olla sokea jos ei huomaa, että koira löysi kepin. Tutosta pystyy selvästi lukemaan milloin saa kepistä hajun. Koira ottaa kepin suuhun (ei pureksi), tiputtaa sen maahan, vilkaisee minua ja tekee maailman hitaimman ja vaikeimman näköisen maahanmenon. Joskus saattaa maahan mennessä murahtaa tai jurnuttaa. Palkkaan ensin pallolla, sitten herkuilla. Herkut kiinnostavat palkkana enemmän kuin pallo, mikä on pallo hullun koiran osalta hämmentävää. Tottiksessa asia on ihan toisin päin. Viides keppi jäi metsään eli viisi kuudesta nousi. Eli ihan hyvä aloitus kaudelle.

Ensimmäiseltä kepiltä Tuto pääsi jatkamaan jälkeä ennen kuin annoin jälki käskyn. Tämä tapahtuu aina jos en ole tarkkana. Koira palkkaantuu itse jäljestämisestä niin paljon, että ei malttaisi millään odottaa, että saa jatkaa. Eli siinä vaiheessa kun pistän makkara rasiaa taskuun, niin pitää antaa tiukka maahan käsky. Jos en ole siinä kohtaa hereillä, niin Näpsäkästä näkyy pelkät perävalot:)

Kauden ensimmäiseksi jäljeksi jälki meni hyvin: koira työskenteli keskittyneesti ja vapautuneesti ja minäkin pysyin pystyssä. Yleensä olen ainakin kerran per jälki nenälläni maassa pipo silmillä. Parasta jäljestämisessä on aina se hetki kun jälki on ajettu. Päästän koiran vapaaksi ja leikitään yhdessä pallolla ja lähdetään yleensä lenkille. Tuto on ihan mielettömän onnellinen aina jäljen jälkeen, ihan yhtä hymyä. Ja kotona kuorsaa tyytyväisenä koko loppu illan.

Toisen jälen ajoin tänään ja se oli 1 140 m pitkä, kuudella kepillä ja vaikea. Piikkejä oli paljon ja kulmia myös eli aikamoista siksakkia. Tein myös kulmia kulman perään eli haastetta oli. Harvemmin merkkailen jälkeä, mutta tänään jälki oli merkattu kuudella krepillä. Jana meni alkuun hyvin, mutta sitten otti liikaa oikealle. Komensin takaisin ja sitten eteni suoraan ja nappasi jäljen heti oikeaan suuntaan. Alkuun merkkasi krepitkin, mutta kun huomasi, etten asiasta innostu, antoi sitten myöhemmin olla. Ensimmäisen kepin jälkeen meni kulmasta pitkäksi ja ainakin 50 m oli jäljestävinään. Pysähdyin ja sen jälkeen teki tarkistusympyrän ja palasi takaisin jäljelle. Jos oltaisiin oltu kokeessa, olisi toinen keppi jäänyt metsään. Nyt kuitenkin löysi jäljen hyvin ja nosti pian toisen kepin. Tarkensi selvästi hukan jälkeen ja otti kulmat ja piikit tarkasti. Päivän paras oli se, että Tuto merkkasi kepin maassa eli haistoi sitä, katsoi minua ja jatkoi jäljestämistä. Olin ihan ihmeissäni, mutta onneksi pidin suuni kiinni. Nimittäin 10 metrin päässä oli se OIKEA 5. keppi ja tämä ensimmäinen keppi oli meidän toissapäiväinen jälkikeppi eli se joka jäi metsään! Olin tosi ylpeä koirasta kun erotti mikä oli toissapäiväinen ja mikä tämän päiväinen keppi. Ihmettelin myös sitä, että miten olin kulkenut ihan samasta kohdasta ja jättänyt kepinkin vielä lähes samaan paikkaan! Se on varma, että se oli meidän toissapäiväinen keppi, koska se oli merkattu. Ennen 6. keppiä oli vielä inhottavasti todella terävä kulma ja sen jälkeen keppi.

Pääsisinkö jo jäljelle kun esitän näin rauhallista?

Jälki oli tosi vaikea ja erittäin todennäköisesti siinä kohtaa missä tuli hukka oli kävellyt muita ihmisiä tai koiria. Metsä on suosittu koirien lenkitys paikka ja se on varma, että siellä jos jossain tulee vastaan muiden ihmisten ja koirien jälkiä. Tuto paransi selvästi jäljestämistä taas puolivälin jälkeen, toki osittain sen vuoksi, että hukan jälkeen ajoin tosi lyhyellä liinalla.

Oli aika koominen tilanne kun olin menossa polkemaan jälkeä värikkäät jälkikrepit kaulassa ja joku mies tuli vastaan mönkijällä. Kun näki minut, meinasi ajaa ojaan. Ajatteli selvästi, että nyt on tyttö erehtynyt vapun ajankohdasta. Sitä mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole, että olisi muusta syystä minua tuijotellut. Nimittäin minulla oli tyypillinen sunnuntailook taas päällä eikä sellaista miestä olekaan, joka sen takia perää
n katsoisi. Paitsi kauhusta tietty!

Jatkosuunnitelmista sen verran, että tyypilliseen tapaan vappuna pitää päästä ainakin pari kertaa jäljelle. Kun muut juhlii, niin me ollaan hommissa. Olen sellainen vastarannan kiiski, etten juhli sen takia että pitäisi juhlia, vaan hyödynnän pyhäpäivät yleensä harrastusten merkeissä. Vapun jälkeen ajetaan Rokkamäen Maaritin kanssa Tutolle ”tason testaus” jälki niin kuin tehtiin viime vuonnakin. Samalla saadaan Maaritilta vinkkejä, mihin osa-alueisiin kannattaa jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

Terveystilanne on tällä hetkellä hyvä. Saimme ProZymeltä testiin tuore lisäravintovalmisteen,jonka vaikutus perustuu maitohappobakteerien ja erilaisten entsyymien toimintaan. Tuto on saanut valmistetta nyt 1,5 viikon verran ja tuote vaikuttaa lupaavalta. Nimittäin neito on alkanut pulskistumaan siihen malliin, että ruoka näyttää nyt ainakin imeytyvän ja ruoka-annoksia pitää alkaa pienentämään. Siinä onkin minulle haastetta, etten lihota Tutoa nyt ihan possuksi! Tylosinin käyttö on lopetettu. Kirjoittelen tuotteesta sitten enemmän kun olemme käyttäneet sitä kauemmin, mutta nyt jo voin sanoa, että hyvältä näyttää. Lisää valmisteesta voit lukea täältä: http://www.back2basic.fi/prozyme.PHP