JK3 myrskytuulessa
2
Koetta edeltävänä iltana oli fiilikset hukassa: säätiedotus varoitteli myrskystä, joka tulisi olemaan kovin 20 vuoteen. Mietin vakavasti onko mitään järkeä lähteä voittajaluokan kokeeseen, jos päällä on myrskyvaroitus! Onko koiralla mitään mahdollisuuksia selvitä myrskytuulella voittajaluokan jäljestä ja ruudusta? Ystäväni Hämäläisen Asko taas soitti illalla tapansa mukaan koetta edeltävän päivän rauhoittelusoiton ja kielsi minua ajattelemasta mitään myrskyjä tai muutakaan mitä mahdollisesti voi tapahtua. Joo myönnettäköön että tippaleipäaivoni käyvät välillä aika kuumana kun koe lähestyy. Pitäisi varmaan alkaa lukea omaa blogia ja tehdä vielä enemmän mielenhallintaharjoituksia:) Tuto on kuulemma niin hyvä jälkikoira, että selvittää jäljen kelissä kuin kelissä. Asko sai minut jälleen kerran rauhoittumaan, mutta silti harmitti ja jännitti normaalia enemmän. Ja tieto siitä, että myrskytuulella jälki saattaa joissakin paikoissa alkaa leviämään laajallekin alueelle ei rauhoittanut oloa.
Koeaamuna todellakin tuuli puuskaisesti. Koe aloitettiin jäljellä ja janalla koira otti takajäljen. Vauhtiin päästyämme todella huomasin, että keli on hankala. Heti ensimmäisen suoran päässä tuli hukka, jonka koira selvitti itsenäisesti. Olo oli kuitenkin epävarma, koska jäljen vieressä meni muutama muukin jälki ja ei auttanut toivoa kuin että koira ajaisi sitä oikeaa jälkeä. Onneksi pian ensimmäisen hukan jälkeen löytyi ensimmäinen keppi. Neljännen kepin jälkeen koira jäljesti alas jyrkkää rinnettä ja otti kulman vasemmalle. Ja sitten alkoi pyöriminen joka päättyi siihen, että Tuto meni mäen takaisin ylös (eri kohdasta tosin), nosti jäljen uudelleen pienen pyörimisen jälkeen ja ajoi takaisin mäen rinnettä alas. Taas otti kulman vasemmalle, pysähtyi ja päättikin jatkaa oikealle. Nenä oli niin maassa kun olla voi ja hitaasti koira alkoi jäljestää eteenpäin. Edettiin ihan etana vauhtia ja tämä oli minulle ohjaajana ihan uusi kokemus. Mitenhän tästä nyt selvitään? Onko koira väsynyt vai eikö meinaa saada hajua? Varmaan molempia, mutta hetken kuluttua alkoi vauhti normalisoitua ja loppu jälki menikin mallikkaasti. Selvästi koira joutui jäljestämään supertarkasti, kun tuuli pyöritti jälkeä. Helpotuksen huokaus oli syvä, kun saavuimme kutos kepille kaikki kepit taskussa. Olin todella ylpeä koirasta.
Esineruutu mietitytti myös, koska tuuli yltyi entisestään. Tuto löysi kuitenkin kaikki esineet todella nopeasti ja teki elämänsä parhaan ruudun. Missä oli se väsymys? Ensiksi koira nosti esineen takaa keskeltä, sitten vasemmasta etuosasta ja lopuksi oikealta sivulta. Tuuli tuiversi takaa. Luovutus oli korrekti eli istui eteeni ja luovutti esineen. Tuto ei tuo esinettä käteeni vaan koira tiputtaa esineen käteeni. Joskus on käynyt niin, että esine putoaa maahan, mutta tänään ei käynyt niin. Maastosta saatiin pisteitä yhteensä 187/200. Tuomari kehui Tutoa kovasti ja sanoi, että koira on hienosti rakennettu! Se tietty lämmitti mieltä.
Sitten se tottis. Se jännitti ihan oikeasti sillä kaksi viikkoa aiemmin kolmosen kokeessa suorituksemme hylättiin kun koira reagoi ampumiseen pysähtymällä ja haukkumalla. Maastosta oli kasassa 180/200 pistettä ja koira oli löytänyt jäljeltä taas kaikki kepit. Minä itse säikähdin ampumista ihan hirveästi (ampui tosi läheltä) ja säpsähdin, johon Tuto tietty super terävänä koirana reagoi. Heti kokeen jälkeen ampuminen uusittiin tuomarin katsoessa eikä koira reagoinut siihen mitenkään. Tuomari ja ampuja sanoivat, että olin itse ihan erilainen kokeen jälkeisessä tilanteessa. No niinpä niin, ei ole yllätys. Että semmoinen koe ja kokemus.
Päästiin aloittamaan tottiksella ja ampumisen jälkeen Tuto haukkui muutaman kerran, mutta pysyi sivulla koko ajan ja lopetti ennen täyskäännöstä. Eli selvä muistijälki edellisestä kokeesta, koska treeneissä emme saaneet koiraa haukkumaan mitenkään vastaavassa tilanteessa. Kyse on siis paukkuärtyisyydestä, ei arkuudesta. Ja siitä, että itse reagoin ja säikähdän. Liikkeestä istuminen meni seisomiseksi, eteenmenossa koira eteni alkuun hyvin, mutta sitten pysähtyi katsoi minua ja jatkoi etenemistä hitaasti ja meni maahan ensimmäisellä käskyllä. Paikkamakuuseen jättämisen jälkeen lähti perääni, mutta pysyi hyvin sen jälkeen kuin sai uuden maahan käskyn. Noudot sujuivat mallikkaasti, maahan meno saisi olla nopeampi. Liikkeestä seisomista en muista oliko siinä jotakin sanomista, mutta ainakin molemmat luoksetulot olivat nopeita ja näyttäviä.Tottiksesta saatiin yhteensä 81 pistettä. Liikkestä istumisessa ja paikkamakuun aloituksessa meni yhteensä 10 pistettä. Olin antanut runsaasti kuulemma vartaloapuja koiralle, mikä johtuu varmaan edellisen kokeen epäonnistumisen tuomasta epävarmuudesta ja tietty jännityksestä.
Tuuli tuiversi entistä kovempaa tottiksen aikana ja haittasi omaa ohjaamistani. Oli vaikea keskittyä kun tuntui, että tukka lähtee päästä. Tottiksen liikevirheitä osittain selittää se, että takana oli kuitenkin kaikkien aikojen rankin jälki ja se varmaan vaikutti asiaan (seli seli). Ja itse olin tottiksen suhteen epävarma ja jännitin kovasti. Omiin vartaloapuihin on nyt kiinnitettävä huomiota erityisesti ja se onkin nyt työn alla.
Miljoonat kiitokset treeniryhmälle avusta ja erityisesti Asko Hämäläiselle, joka on polkenut meille jälkiä kesän aikana useita ja vaimonsa Raunin kanssa antaneet meidän treenata heidän kotikentällään tottista viikoittain! Kiitos myös Vännin Petelle ja Katjalle hyvistä vinkeistä tottiksessa ja treeneistä! Kiitos Rikkosen Jesselle ampumisesta ja Rikkosen Hannalle ja Tarulle ja monelle muulle tsempeistä ja kaikesta muustakin. Kiitos Pieviläisen Niinalle hieronnasta. Kiitos SPL Keski-Suomelle jälleen kerran hyvin järjestetystä kokeesta.
Kokonaispisteet kokeesta olivat siis 268/300 ja koulari JK3 sekä luokkavoitto (1/2). Viime syksynä pisteet olivat 264/300.
 |
| Pieviläisen Niina hieroo Tutoa |
Muutama päivä kokeen jälkeen Pieviläisen Niina kävi hieromassa Tutoa. Ainoastaan säären etuosan kiinnityskohdat oli jumissa ja ihan vähäisen myös oikea lavan seutu, joka kyllä pehmeni hyvin hieronnalle. Tuton terveystilanne on tällä hetkellä muutoinkin loistava- kuten yleensäkin aina kisakaudella! Vatsa on hyvässä kunnossa ja kestää jo rasvaisempaa ruokaa. Neito onkin lihonut usean kilon eikä ole enää laiheliini! Itse asiassa koira on lihonut kahdessa kuukaudessa 3,8 kiloa ja painaa tällä hetkellä 32,4 kg. Jokakesäinen ihottuma toki on vaivannut, mutta ihana Rikkosen Hanna vieraili meillä trimmerinsä kanssa ja trimmasi Neidolle kesätukan heinäkuussa. Sen jälkeen ihon hoito on ollut huomattavasti helpompaa. Tällä hetkellä Tutolla ei ole akuuttia ihottumaa, sen sijaan iho on tosi kuiva ja hilseilevä selästä ja lonkkien kohdalta ja sitä hoidetaan säännöllisillä pesuilla.
 |
| Koepäivän jälkeiset tunnelmat. Kyllä se myrkytuuli näköjään otti koville! |
Yllä olevasta kuvasta näkyy hyvin koepäivän jälkeiset tunnelmat. Molemmat olimme tosi väsyneitä, mutta ihan katsojien mielenterveyttä ajatellen julkaisen ainoastaan väsyneestä koirasta kuvan:) Pari päivää levättiin ja sen jälkeen alkoi tehostetut tottistreenit. Maastoa ei juurikaan treenata enää tänä syksynä. Tottiksen osalta meillä on todella paljon kehitettävää minun ohjaamisen suhteen: koira on äärimmäisen terävä ja myös kova, joten yksikin väärä ilme minun suunnasta tai epäjohdonmukaisuus näkyy kyllä räikeästi koiran käytöksessä.
Yllä on viime keskiviikkona napattu puhelinkuva, joka on otettu treenien jälkeen ihanassa auringonpaisteessa. Kuten näette, tukkakin on kasvanut kivasti takaisin:) Tulevan syksyn koesuunnitelmista en kerro yhtään mitään: tulevat päivät näyttävät tullaanko meitä enää kokeessa tänä syksynä näkemään. Tutolla alkaa juoksut lokakuun alussa, joten jos meinataan kokeeseen vielä tänä syksynä osallistua, se on tehtävä syyskuun aikana.
Metsäjälki ja tottis opissa
Aikaa onkin vierähtänyt viimeisestä kunnon koira postauksesta vaikkakin Tuto vilahtelee muissakin postauksissa säännöllisesti kuvien mannekiinina. Olen tajunnut alusta asti sen, että mikäli haluan blogilleni lukijoita, kannattaa tuota omaa naamaa vilautella postauksissa mahdollisimman vähän (mielellään ei ollenkaan) ja sen sijaan keskittyä mieluummin koiran kuvien julkaisemiseen:) Lisäksi Neiti Näpsäkkä on aina rakastanut kameralle poseeraamista ilmeisesti sen takia kun saa olla huomion keskipisteenä. Neitillä ei ole koskaan kiire eikä hoppu mihinkään jos saa olla kuvauksen kohteena mitä kummallisemmissa asennoissa.
Jälkitreeniä Rokkiksen opissa
Kolmosen koepaikkaa ollaan etsitty, mutta kokeita on nyt tosi vähän ja kaikki tosi kaukana. Eilen yritin saada yhteen kokeeseen paikkaa, niin pääsin kolmannelle varasijalle. Vikalista olisi kiva saada ja nähdä missä vaiheessa oikeesti ollaan menossa treenien suhteen. Ollaan siis treenattu maastoa ja tottista ja nyt on pääpaino tottiksessa, koska herranen aika pitäähän sitäkin taas alkaa työstämään. Alkukaudesta olisin vaan treenannut maastoa ja sitä ollaankin tehty ihan kiitettävästi. Käytiin toukokuun lopussa Rokkamäen Maaritin kanssa jäljellä ja Maarit katsoi Tuton jälkityöskentelyä. Kun saavuttiin paikalle Maarit oli tehnyt valmiiksi Tutolle jäljen kuudella kepillä. Päivä oli kuuma, kangasmaasto rutikuiva eli olosuhteet oli haastavat.
Jana meni alkuun hyvin, otti heti oikean suunnan mutta sitten jostain kumman syystä muutti mieltään ja lähti väärään suuntaan. Kun pyydin korjaamaan suuntaa, oli koiralla sittenkin vähän vaikeuksia aloituksen kanssa. Juuri ennen tätä ajattelin mielessäni, että tänä keväänä Tuto on joka kerta lähtenyt janalta oikeaan suuntaan eli se siitä sitten. Kun päästiin vauhtiin, niin jälki meni tosi hyvin: Tuto jäljesti rauhallisesti matalalla nenällä. Kulmat ja piikit otti tarkasti, taisi parista mennä vähän pitkäksi, mutta ratkaisi itse tuttuun tapaansa asian. Kaksi ohjetta sain Maaritilta: anna hieman enemmän tilaa koiralle jäljestää eli ei kannata olla ihan persuuksessa kiinni. Lisäksi kun palkkaan kepin löytymiseestä pallolla, niin heitä pallo koirasta poispäin eikä koiraa kohti:) Niimpä niin, eipä tulisi koskaan tottiksessa heitettyä palloa koiraa kohti, ainakaan en tunnusta. Jälkityöskentelyyn olen tosi tyytyväinen samoin ruutuun. Tuto on rauhoittunut aivan valtavasti janalla ja jäljellä ja mielestäni jäljestää nyt tosi tarkasti ja keskittyneesti.
 |
| Maarit leikkii Tuton kanssa jäljen ajamisen jälkeen |
Jäljen ajon jälkeen Tuto sai kovat kehut ja leikit. Maarit oikein innostui taistelemaan Tuton kanssa pallolla ja vieläpä pitkään josta Neito oli tietty haltioitunut. Pitäisi muistaa panostaa enemmän tuohon rentoon leikkimiseen itsekin- siis koiran kanssa:) Lopuksi ennen lähtöä tein Maaritin koiralle Konnalle muutaman sadan metrin pituisen jäljen, jonne tiputin kolme esinettä. Maarit ajoi jäljen vasta aamulla ja hyvin oli Konna kaikki esineet löytänyt:) Kiitos vielä Maaritille kivasta treenistä!
Vännin pariskunnalta apua tottikseen
Sitten tottikseen. Pääosin ollaan treenattu ihan omassa pihassa ja pari kertaa käyty Hämäläisen Askon ja Raunin pihassa ottamassa ampumista, A-estettä ja hyppyjä. Koira osaa liikkeet ja nyt pitäisi hiota jokaista liikettä hieman paremmaksi. Ei mitenkään helppo juttu, koska olen tähänkin asti opettanut liikkeet niin hyvin kuin olen osannut. Eli täytyi taas pyytää viisaimpien apua…
Vännin pariskunta, Pete ja Katja, katsoi meidän tottista toissa viikolla. Pete kiinnitti heti huomiota siihen, että Tuton kontakti ei ollut paras mahdollinen vaan Neiti oli kiinnostunut ympäristöstään enemmän kuin minusta. Rehellisesti sanottuna Tuto tuijotti Peteä intensiivisesti suu auki selvästi miettien, että tuossa miehessä on kyllä maalimies ainesta… Eli kontaktia kyllä oli vaikka muille jakaa, mutta kohde oli väärä. Kyllähän se kiinnostus herää kun aletaan tekemään, mutta suurin ongelma on tottiksen aloituksessa ne tyhjät hetket. Selvästi olen tehnyt liian saman tyyppistä treeniä, jolloin koira tietää tasan tarkkaan missä vaiheessa kannattaa olla tarkkana ja missä vaiheessa voi haahuilla.
Avoimen luokan kokeessa toissa syksynä ensimmäisen kerran huomasin, että liikkeiden välissä Tuto tuijotteli ympäristöä ja varsinkin tuomaria (olisiko tuo nyt sitten maalimies). Sen jälkeen tein tehostettua kontakti treeniä, mutta asia unohtui ajan mittaan. Lisäksi viime kesänä oli sitä ongelmaa, että kun annoin seuraa käskyn, niin koira ensin katsoi minua mutta sen jälkeen kohdisti katseensa muualle ja vasta kun lähdettiin liikkeelle kohdisti katseensa minuun takaisin. Olisi jo silloin pitänyt tehdä asialle jotakin, mutta olen niin sokaistunut omalle tekemiselleni etten ole asiaan kiinnittänyt sitä huomiota mitä se olisi ehdottomasti vaatinut. Ollaan hiottu vaan liikkeitä…
Eli pentuajan kontakti treeniä. Ja sehän alkoi heti tuottamaan varsinkin kuin mukaan otti vähän jännitettä. Tutolla on nuorempana ollut erittäin hyvä kontakti ja olen alkanut pitämään sitä itsestään selvyytenä eli vahvuudesta onkin tullut heikkous. Tehtiin esimerkiksi sellaista harjoitusta, että koira on maassa ja kun ottaa hyvän kontaktin minuun palkkaan pallolla. Ja ennalta-arvaamattomuutta palkkaukseen eli koira joutuu olemaan koko ajan tarkkana koska palkka voi tulla ihan milloin tahansa, kuitenkin mielellään silloin kun koira tekee oikein. Hämäläisen Asko kiinnitti kanssa viimeksi siihen huomiota, että kannattaa tuoda Tuto hallinnassa kentälle eikä silleen että koira tulee kentälle haahuillen ja sitten otan koiran hallintaan. Näinhän olen ennen tehnyt, mutta löystymistä on valitettavasti tapahtunut. Huoh!
Sain myös tosi hyviä vinkkejä seuraamiseen ja meidän perusongelmaan poikittamiseen. Tilannetta ei auta yhtään se, että heilutan oikeaa kättä kuin heinämies. Kävelen myös helposti vinoon ja liian hiljaa. Eli perusasioiden äärellä taas ollaan: ohjaajan pitää oppia kävelemään ja koiran pitämään kontaktia. Tykkään Peten ja Katjan tyylistä ohjata ohjaajaa: he opastavat ihan alusta pitäen miten ohjaajan tulee toimia ja tarvittaessa näyttävät itse. Tykkään ihan älyttömästi tämmöisestä koulutustavasta. Joten iso kiitos Petelle ja Katjalle avusta, olette tosi taitavia! Ja mikä parasta, saan vaivata heitä myös jatkossa:)
Tottiksesta täytyy vielä sanoa sen verran, että nyt kun Tuto on hoikassa kunnossa niin hyppy on tosi näyttävä entiseen verrattuna vaikka olin siihen entiseenkin ihan tyytyväinen. Jalat eivät kolahtele esteeseen ja hypyt menee todella ilmavasti. Pakko jälleen kerran nöyrtyä ja myöntää, että olen tainnut pitää Tutoa hieman liian läskissä kunnossa. Nythän koira ei liho, ei sitten millään nykyisellä ruokavaliolla.
Terveystilanteesta ja ruokavaliosta
Terveystilanne on juuri nyt hyvä, lukuun ottamatta vatsassa ja rintakehässä olevaa ihottumaa, jota olen hoitanut ajelemalla karvat vatsasta ja rintakehästä (alla oleva kuva), suihkuttelulla ja rasvailulla. Onneksi ihottuma ei kutia. Tutolle tulee aina ihottumaa kun lumet sulaa ja elokuun alussa ihottuma häviää kuin tuhka tuuleen. Siitepölyallergiaa ilmeisesti. Iho-ongelmat tuntuvat gastriittiin verrattuna todella pieneltä ja olen ollut tosi helpottunut siitä kun vatsa on pysynyt kunnossa ilman lääkitystä (Tylosinia). Olen käyttänyt neitoa kiinalaisessa akupunktiossa ja se on selvästi auttanut vatsaongelmiin. Ilmeisesti ruokavaliokin on nyt kohillaan; koira syö raakaa kanaa kilon päivässä eri muodoissa (ei luuta tai rustoa), kasvissosetta, 2 tl psylliumia, 2 tl glutamiinia, kalkkia ja nyt ajattelin varovasti lisätä hieman gluteenitonta kauraa mikäli koira sitä sietää. Sinkkiä pitäisi saada menemään vielä, mutta meinaa aiheuttaa vatsavaivoja joten en ole sitä uskaltanut antaa. Omega kapseleita saa säännöllisesti myös ja tietty maitohappobakteereita…
 |
| Kello on aamulla 11 eikä mitään kiirettä aamulenkille tai pissalle… |
Maitohappobakteereista sen verran, että olen syöttänyt Tutolle boulardiita ja laadukkaita monikantaisia probiootteja. Viime viikolla vatsa meni löysälle vähän ja totesin, etteivät edellä mainitut valmisteet toimi Tutolla parhalla mahdollisella tavalla. Olen sitä mieltä, että tiukalla ruokavaliolla ja sopivalla maitohappobakteerilla gastriitin kanssa pitäisi kyllä pärjätä. Annoin koiralle kokeeksi inuliinia ja pektiiniä sisältävää valmistetta, vaikka en arvosta inuliinia puu pennin vertaa (inuliini esimerkiksi on helikon ravintoa). Mutta koiran elimistö sattuikin pitämään tuotteesta erittäin paljon ja uloste normalisoitui parissa päivässä. Eli tässä asiassa minun tietämykselläni suoliston kunnosta ja maitohappobakteereista ihmisillä taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä…
Koiran kanssa ilmeisesti on ihan sama juttu kuin ihmisten: suolistovaivoissa ei aina se paras ja laadukkain valmiste olekaan välttämättä paras vaan se, mitä kantaa sieltä suolistosta sattuu puuttumaan. Ihmisillähän näitä kantoja pystytään kartoittamaan ulosteviljelyistä, joita tehdään joillakin yksityisillä klinikoilla Suomessa (Jyväskylässä Klinikka Kaarina Krogerus). Viljely lähetetään ulkomaille analysoitavaksi ja sen jälkeen tietää mitä kantoja suolistosta puuttuu eli mitä kannattaa tankata. En tiedä tehdäänkö koirille vastaavia viljelyjä. Tiedätkö sinä?
 |
| Villiyrttejäkin on kerätty |
 |
| Tuto pitää asuntoalueen järjestystä yllä stalkkaamalla yläkerran ikkunasta. Natsisaksa ja Adolf menettivät kyllä paljon tässä neidissä toisen maailman sodan aikana…
|
Tuton elämään mahtuu ni
in paljon muutakin kuin treeniä: villiyrttien keräilyä, kesäkukkien laittoa, asuntoalueen järjestyksestä ja turvallisuudesta huolehtimista, lintujen karhaamista terassilta, paljon lenkkeilyä ja ennen kaikkien namien kerjäämistä:) Kova homma on myös olla koko ajan skarppina ettei yksikään oleellinen tapahtuma (kuten laatikon avaaminen) jää Neiti Näpsäkältä huomaamatta. Puhumattakaan sen vahtimista, ettei Mamma huku vatiin kun ottaa jalkakylpyjä.
 |
| Onkohan tuo nyt turvallista? |