Hae
Kutsu vapauteen

Tuleeko meille toinen saksanpaimenkoira- tuponeuvottelujen lopputulos:)

tupo syntyi toista saksanpaimenkoiran hankintaa koskevasta kiistakysymyksestä

 

 

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo syntyi, kun minä ja mieheni pääsimme sopuun toisen saksanpaimenkoiran hankintaa koskevasta kiistakysymyksestä. Neuvotteluille asetettu takaraja ylittyi, koska keskeisimmäksi kiistakysymykseksi muodostui yllättävä ehto, jonka myötä viimeistään ymmärsin, ettei meidän elämä voi koskaan olla normaalia:) Ennen kuin jatkat lukemista eteenpäin, niin lue ensimmäinen aiheesta kirjoitettu postaus täältä, niin pääset kärryille mistä on kyse.

 

 

koiranaisten sadat pennun hankintaa puoltavat argumentit

 

 

Lähtötilanne neuvotteluihin oli täysin epäreilu, sillä Herra Sjöholmilla on etujärjestötausta eli hänellä on useiden vuosikymmenten kokemus ja koulutus asioiden vastustamisesta eli olen naimisissa ammattivastustajan kanssa. Toisaalta minullakin on jo vuosien kokemusta elämästä ammattivastustajan vaimona, joka tietenkin hieman tasoittaa tilannetta. Kuitenkin olin asian suhteen niin vahvasti alakynnessä, niin minun oli IHAN pakko turvautua koiranaisten apuun: Sain heiltä satoja koiranpennun hankintaa puoltavia argumentteja, KIITOS NIIISTÄ. Tässä muutama ihan vaan vinkiksi jos nyt joku toinenkin ajautuu samaan neuvottelutilanteeseen:

 

 

Sä haluut toisen, mies ei. Teette kompromissin ja otatte sen toisen!

 

No höpsis mitään neuvotteluja tarvita, menette ihan ’vain katsomaan’ ja ’vielä ei tarvitse päätöstä tehdä’ (vaikka sä olisitkin jo päättänyt asian), lykkäät pennun Karin syliin ja vaikutat itse epäröivältä, niin päätös tehdään sun puolesta 🤪

 

No tuota tilanne vaatii jämäköitä otteita neuvottelussa. Otat heti kärkeen tilanteen hallintaan. Tuijota piiiiitkään silmiin, kädet lanteilla ja kysyt matalalla äänellä: Sisä vai ulkoruokinta. Ja nostat toisen kulmakarvan koholleen 😂

 

Sä voit masentua pahasti jos et saa toista koiraa ja harrastuskaveria.

 

Vastaavasta yhdistelmästä ei enää koskaan tule pentua.

 

 

Kuva Ilona Mikkonen

ammattivastustaja teki päätöksen koirasta

 

 

Kävimme useita neuvotteluita, joissa lähtökohdat olivat toisilleen täysin vastakkaiset eli helpolla neuvottelutulos ei syntynyt. Ammattivastustajan kanssa neuvotellessa ei voi vedota pelkkiin tunneargumentteihin, vaan paras lopputulos tulee järki- ja tunneargumenttejä yhdistäen. Sovimme, että Kari tekee päätöksen koiran hankinnasta, koska meillähän oli sopimus, ettei toista koiraa hankita ennen kuin Tutosta aika jättää ja koska reissaan paljon.  Kuten yleensä tämmöisissä vääntötilanteissa, turvauduin vanhaan keinoon eli aikuisten poikieni apuun. Heidän tukensa näissä koirahankinta asioissa on takuuvarmasti vankkumaton enkä joutunut tälläkään kerralla pettymään.

 

 

koiran hankintaa vastustavat ja puoltavat argumentit

 

 

Karin argumentit koiran hankintaa vastaan

 

  • Mehän sovittiin, että seuraava saksanpaimenkoira tulee vasta sitten kun Tutosta aika jättää
  • Sä reissaat niin paljon, että olen kotona jumissa kahden koiran kanssa
  • Toisesta koirasta tulee kuluja
  • Ei päästä reissaamaan yhdessä kun aina jomman kumman pitää olla koirien kanssa

 

Mun argumentit koiran hankinnan puolesta

 

  • Mulla ei ole tällä hetkellä harrastuskoiraa ja mun on pakko päästää jo Tuto eläkkeelle (toki nyt vähän peltoa…)
  • En voi sille mitään, että pentu astutettiin ja syntyi täydenkuun aikaan! Syntymähetkellä oli vielä kuunpimennys ja Tuto ilmoitti syntymän yöllä haukkumalla (ei koskaan hauku yöllä). Tämmöistä pentua ei voi syntyä koskaan enää! Eli tilannehan ei ole edes mun syy eikä edes mun käsissä. Pentu vaan tulee meille eli tavallaan itsekin olen tämän asian uhri:)
  • Yritän keksiä jotakin etten joutuisi reissaamaan niin paljon (asia työn alla)
  • Maksan maksan…
  • Tuto auttaa mua pennun koulutuksessa, hyvässä ja pahassa
  • Ei olla ilman koiraa kun Tutosta aika jättää

 

 

tuponeuvottelun lopputulos- tuleeko meille se toinen saksanpaimenkoira

 

 

Ennen kuin tuponeuvottelu saatiin päätökseen, sitä edelsi useiden päivien kypsyttelyvaihe eli emme puhuneet aiheesta ollenkaan. Mieheni ei muista tämmöistä vaihetta ollenkaan. Olin ihan hiljaa (ajatelkaa, miten tuskaista se oli) koko pennusta. Ehkä saatoin välillä vilauttaa paria pentukuvaa ihan puolihuolimattomasti. Sinä päivänä kun Herra Sjöholm päätti asiasta paistoi aurinko, ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja olikohan tuolloin vielä täysikuu:) Kari pyysi mut sohvalle istumaan ja ilmoitti, että meille tulee pentu!!! Syynä päätökseen oli se, että hän haluaa, että olen onnellinen. Toki päätökseen liityi kolme ehtoa, joista yksi oli se, että hän edelleen voisi käydä talvella golfaamassa vähintään kahden viikon ajan. No tuo nyt oli helppo, koska enhän mä ole koskaan rajoittanut hänen golfaamistaan. Entisenä golfarina tiedän miten koukuttava laji golf on, lähes yhtä koukuttava kuin palveluskoira- ja saksanpaimenkoiraharrastus. Toinen ehto liittyi rahaan ja se aiheutti vähän nieleskelyä, mutta suostuin- tietenkin! Mutta sitten se kolmas ehto….

 

 

Siiiiiiis, kuulinko oikein? Sanoit sä pentu?

meidän elämä ei voi koskaan olla normaalia

 

 

Kolmas ehto oli se, että Kari saa päättää koiran nimen! Tähän en meinannut millään taipua, koska tiesin, että nimi tulee liittymään jotenkin politiikkaan tai golfiin. Happi loppui, kun Kari kertoi, että koiralle tulee ruotsinkielinen nimi. Vaihtoehtoja oli kolme: Bölje, Valdemar tai Ove. Näin jo itseni sieluni silmin ilmoittautumassa kokeeseen: Satu Sjöholm ja Valdemar ilmoittautuu…Nimiasiaan otettiin pojat mukaan ja päätimme, että meidän koiran nimeksi tulee sitten Ove 😎 😉 😀  Ja arvatkaapa miksi: Ove on entisen presidenttiehdokkaan Elisabeth Rehnin edesmenneen miehen nimi! Tulin siihen tulokseen, että meidän elämä ei voi koskaan olla normaalia, ei ikinä eikä missään asiassa 😎 Mutta mutta, meille tulee siis saksanpaimenkoiran uros pentu 25.7.2020!

 

Käyttäkäähän nyt ihmeessä hyväksenne tätä postausta vastaavissa neuvottelutilanteissa 😉

 

Lue myös: Tuleeko meille toinen saksanpaimenkoira- parisuhdevääntöä ja tuponeuvottelut

 

Seuraa instassasatusjoholm ja 2blackgsd (tänne alan julkaisemaan koirajuttuja enemmän)

 

 

Epäonnistuneet metsäjälkikokeet

Minulla on ollut tapana kirjoittaa postauksia aina onnistuneista jälkikokeista. Jotenkin niistä on niin paljon mukavampi kirjoittaa, mistähän johtuu? Kuitenkin niistä epäonnistumisista oppii kaikkein eniten vaikka fiilikset eivät olekaan epäonnistumisen jälkeen kovin korkealla. Se mitä meille on viikon sisällä tapahtunut kahdessa kokeessa on kuitenkin sellaista, mistä toivoisin myös muiden oppivan jotakin. Se jotakin on se, että mikäli koiran työskentely tai käyttäytyminen oleellisesti muuttuu lyhyessä ajassa, niin viekää koira eläinlääkärin tutkittavaksi. Kaikilla koirakoilla on huonoja päiviä ja kaikki koirakot epäonnistuvat joskus. Mutta ohjaaja kyllä aavistaa milloin epäonnistumiset ovat ”normaaleja” huonoja päiviä ja milloin pitäisi hälytyskellojen soida…
Koiran nenätyöskentely muuttui lyhyessä ajassa ja koirasta tuli epävarma jäljellä

Meillä on menossa se viimeinen valioitumiseen oikeuttava ykköstuloksen metsästys, lajina metsäjälki. Tuto sai toukokuussa 258 pistettä Alavudella ja kesäkuussa 278 pistettä Uuraisilla. Sain heinäkuussa 2 koepaikkaa: viikko sitten Kaustiselle ja eilen Alavudelle. Kaustisen kokeessa keskeytettiin, koska Tuto oli todella vaisu janalla ja jäljellä. Ilmaisi tosi huonosti ja oli epävarma. Kaksi keppiä jäi metsään ja jana oli huono. Asia jäi kaivelemaan sen takia, koska koira oli niin vaisu. Jokaiselta kolmosen koiralta voi jäädä keppejä metsään, mutta meillä syynä on tällöin yleensä liika vauhti ja takki auki jäljestäminen (jos tomppeli ohjaaja sen sallii) eikä vaisuus. Koira myös oksensi aamulla, mutta söi ruokansa normaaliin tapaan, mutta ei kerjännyt nameja!! Olisi pitänyt hälytyskellot soida.

Eilen sitten oli taas kolmosen koe Alavudella. Janalla otti takajäljen, mutta huomautuksen saatuaan eteni hyvin oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi jäi taas metsään, mitä vähän ihmettelin. Mutta toisaalta jäljen polkemisen jälkeen oli satanut runsaasti, niin ajattelin että menee sen piikkiin. Mutta toisaalta vaikeissa olosuhteissa Tuto on yleensä tarkentanut eli jäljestänyt normaalia huolellisemmin. Jälki meni ihan hyvin kuitenkin, mutta sitten…
Outoa ruututyöskentelyä

Olosuhteet oli ruudussa vaikeat: tuulesta ei ollut apua ja sade oli painanut hajun maahan tuomarin mukaan. Silti oli hyvin merkillistä kun koira ei meinannut saada hajua yhdestäkään esineestä. Yhden löysi ja palautti korrektisti, mutta 2 jäi ruutuun. Meillä on joskus jäänyt 1 esine ruutuun ja se ei ole mikään ihmettelyn aihe. Mutta se on, ettei yhdestäkään esineestä meinaa hajua saada. Silloin ajattelin, että nyt on jotakin…
Tottikseen mentiin perseilemään

Tottikseen mennessä koira yritti viestittää joka solullaan minulle, että kaikki ei ole hyvin. Tunnetila oli äärimmäisen huono, suorastaan paska.  Asiaa ei taaskaan helpottanut kierrätysmenettely ja se, että tuli kiire kentälle jälleen kerran. Seuraamaan lähtiessä vuoti ja vilkuili hätäisen oloisena paikkamakuussa olevaa koiraa. Ensimmäisen suoran haukkui ja poikitti ja sitten rauhoittui ja seurasi ihan hyvin. Noutojen siirtymissä pyöri mun ympärillä vähän väliä ja siihen meinasi ihan mennä hermot. Ryömi ja käväisi istumassa paikkamakuussa. Oli tulossa mua vastaan kun tulin piilon takaa, mutta minut nähtyään meni heti makaamaan:) Eli ihan älytöntä. En pystynyt todellakaan ohjaamaan koiraa parhaalla mahdollisella tavalla ja hermostuin itsekin. Ihan älytöntä sählinkiä kaikin puolin.
Tulos taskussa kotiin

Saatiin tulos ja sijoituttiin toiseksi kuuden koiran kokeessa, mutta eihän me mitään tuloksella tehdä ellei se ole ykkönen. Ei mennyt muillakaan hyvin: 2 jäi janalle ja1 keskeytti jäljen jälkeen. Mietin kotimatkalla, että ykköstulosta on tosi vaikea saada, mutta kyllä siihen kolmoseen tulokseen saa kyllä epäonnistua ihan kunnolla ja silti saa tuloksen. Soitin matkalta Hämäläisen Askolle ja sanoin, että nyt on kyllä jotain vialla muutakin kuin huono ohjaaja. Tottishan nyt voi levitä millon vaan jos vien koiran huonossa tunnetilassa kentälle. Mutta että ei haista esineitä ruudussa, niin se ei ole Tutolle ihan tavallista. Koko yön mietin, että mikä on vialla, siis muutakin kun huono päivä…
Aamupäivällä eläinlääkäriin

Laitoin vuodatusviestin faceen. Heinolan Suvi Almavetistä chattasi samantien, että pitäisikö koira nyt kuitenkin tarkistaa ettei olisi mitään fyysistä. Se jo tiedettiin, että lihaksisto ja nivelet on kunnossa eli sieltä puolelta ei vastausta tule löytymään. Tuto hyppäsi ja kiipeli A-esteen tosi hyvin ja on käynyt nivelkorjaajalla ja hierojalla. Saatiin aika parin tunnin päähän. 
Kerroin Suville, että aamulenkillä Tuto hankasi takamustaan heinikkoon. Anaalit olivat todella täynnä ja kun ne tyhjennettiin, niin koira oli tosi kivulias. Myös sylkirauhaset olivat selvästi normaalia isommat ja nielurisat hieman suurentuneet. Nenä oli limainen. Ja koska koira on nuollut takapäätään jo jonkun aikaa, niin se on voinut vaikuttaa myös hajuaistiin! Voi apua……..
SM:t 2 viikon kuluttua

Anaalit siis tyhjennettiin. Nyt suihkuttelua pari kertaa päivässä ja mikäli ne vielä vaivaavat, niin maanantaina tehdään kevyessä rauhoituksessa (karenssi viikko) huuhtelu. Varmuuden vuoksi syödään muutama päivä vatsahappolääkkeitä ja tylosinia pitkästä aikaa. Ja sen tiedän jo entuudestaan, että anaalirauhastulehdus voi jumittaa pahastikin takapään eli siihen pitää jo etukäteen varautua. Myös nenäpunkkilääkitys aloitettiin heti.
SM-kisat ovat 2. viikon kuluttua ja nyt jää nähtäväksi osallistutaanko vai ei. Tärkeintä on saada koira kuntoon ja täysin oireettomaksi. Ja tunnetilatreeniä nyt noiden epäonnistumisien jälkeen sekä koiralle että ohjaajalle.
Ohjaajan mieli matalalla

Itselläni on nyt mieli tosi matalalla eli just sellainen vuoden paskin ohjaaja fiilis. Kukaan ei voi tietää miten paljon edellä mainitut asiat ovat koiran suoritukseen vaikuttaneet, mutta arvaus on se, että ovat vaikuttaneet. Ja miten epäreilua se on Tutolle ollut! Tekisi mieli mennä peiton alle ja itkeä vaan. Kyllä minä epäonnistumisia kestän, olenhan jo iso tyttö, mutta sitä en meinaa kestää, että kohtelen Tutoa epäreilusti:( Toinen raukka on tehnyt parhaansa ja kyllä kokenut jälkikoira tietää onnistuiko vai ei ja lukee ohjaajan mielentilaa. Tästä on nyt vain yksi suunta ja se ei voi olla alaspäin. Koskaan aikaisemmin ei ole ottanut näin koville tämä koiraharrastus ja nyt olen kyllä vakavasti miettinyt jopa sitä, että loppuuko kilpaileminen tähän. Ei se varmaan lopu, mutta saahan sitä edes ajatella…
Rakkaat ihmiset, ottakaa opiksi tästä eli mikäli koiran nenätyöskentely tai käytös muuttuu oleellisesti, niin viekää koira eläinlääkärin tarkistettavaksi. Mieluummin turha käynti kuin se, että sairaalta koiralta vaaditaan parasta suoritusta. Mikään ei voi olla epäreilumpaa parasta ystävää kohtaan! Ja sekin kannattaa muistaa, että koira viimeiseen asti peittelee kipujaan ja vaivojaan. 

Ja kiitos taas eläinklinikka Almavet kun oikeasti välitätte ja huolehditte<3 Mitä me tehtäisiin ilman teitä!!!

Postauksen kuvat on ottanut Paula Niinistö Alavuden metsäjälkikokeesta toukokuussa. Paljon kiitoksia Paulalle kuvista.

Täältä voit lukea muita kisa- ja koira-aiheisia postauksia