bh koe helsingissä

Olimme eilen Oven kanssa Etelä-Suomen Palveluskoirayhdistyksen järjestämässä BH kokeessa Helsingissä. Meidän piti osallistua jo kuukausi sitten BH kokeeseen, mutta peruin sen, koska koira ei ollut omalla tasollaan vietillisesti. Ja luojan kiitos peruin- jos olisin osallistunut, niin Ove olisi kyllä esittänyt hieman erilaista tottista kun eilen! Eilen Ove oli ihan tulessa eli älyttömän hyvässä vireessä, äärimmäisen keskittynyt ja tuloskin oli sitten sen mukaista.

vahvasti epämukavuusalueella

BH koetta edeltävänä iltana saavuimme Oven kanssa klo 22 Hotelli Vantaan kahden hengen huoneeseen:) Kysyin itseltäni monta kertaa, että eikö mun hulluudella ole mitään rajoja? Lähden ajamaan nuoren koiran kanssa Jyväskylästä Helsinkiin BH kokeeseen ihan vieraalle kentälle, joka sattui olemaan lumen peitossa! En ole koskaan treenannut lumisella kentällä Oven kanssa, koska me treenataan talvella hallissa. Eikä nyt tullut mieleenkään, että Helsingissä olisi lunta kun Jyväskylässäkään ei ole. Eikä yöpyminen isossa hotellissa keskellä Vantaan keskustaa rätti poikki väsyneenä enää tuntunut niin timanttiselta idealta. Ove ei ollut koskaan aikaisemmin yöpynyt hotellissa, joten en tiennyt yhtään miten se siihen suhtautuu.

Hyvin nopeasti kuitenkin tuli selväksi, että Ove on loistava reissukoira ja sille on ihan se ja sama missä se Ikean palloansa möllöttää. Hotelli oli myös erittäin koira ystävällinen: henkilökunta ihaili koiraa ja huoneessa oli vesikuppi ja namipussi tervetulias toivotuksena! Itselleni teki hieman tiukkaa mennä aamiaiselle kuraisissa treenikamppeissa- ainoastaan koiraurheilijat tietää mitä tarkoitan! Mutta otin sen egon tappamisharjoituksena ja siitäkin selvittiin. Ilman Maarit Heikkistä olisimme kuitenkin lähteneet koetta edeltävänä iltana ajamaan takaisin Jyväskylään, nimittäin heti kentälle saapuessamme huomasin, että olosuhteet ovat haastavat. Kenttä ei ollut keskellä metsää eikä syrjäisellä paikalla, vaan kaupunkialueella. Eli olosuhteet olivat hyvin erilaiset mihin nuori poika on tottunut. Esimerkiksi paikkamakuupaikan vieressä meni kävelytie. Eka treeni uudella kentällä menikin lumen syömiseksi, jonka jälkeen pistin koiran autoon ja sanoin Maaritille, että lähden ajamaan Jyväskylään. Maarit sai mut pyörtämään päätökseni ja toisella kerralla koira teki jo hyvää tottista vaikka kentällä oli yli 10 koiraa (siellä oli treenit menossa kentän toisessa päässä). Mutta siitä huolimatta mulla oli tosi epävarma olo kun seuraavana aamuna saavuimme koepaikalle.

Aamupalalla Hotelli Vantaassa. Päivän päätteeksi housut eivät olleet pelkäskään paskaiset vaan polvessa oli myös iso reikä:)

on se vaan niiiiin Ove!

Ennen BH koetta tehtiin lyhyt lämmittelytreeni, jonka aikana huomasin, että Ove oli tosi hyvässä tilassa. Se oli ihan tulta ja tappuraa. Näytti siltä, että se kova työ jota ollaan tehty on vihdoin ja viimein tuottanut tulosta. Aloitimme liikkeiden suorittamisella, parina meillä oli saksanpaimenkoira uros. Kytkettynä seuraaminen oli erinomaista. Vapaana seuraamisessa koira hieman pökki kuonollaan vasenta takataskua välillä, mutta erittäin hyvä kuitenkin. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno oli erinomaista. Paikkamakuussa Ove oli super rauhallinen. Tosin jätin koiran liian hätäisesti, joten vasta toisella käskyllä jäi maahan. Myös siirtymät meni hyvin- niitähän mä eniten etukäteen jännitin. Ja sitten kun tuomari kertoi tulokset, niin poika pyllähti mun syliin istumaan! On se vaan niin Ove! Olin omaan ohjaukseeni tyytyväinen: pääsin flow tilaan ja koko tottiksen aikana maailmassa ei ollut ketään muuta kuin minä ja Uupuska. Olihan mahtava kokemus! Tietenkin olin liian hätäinen ja kävelin liian nopeasti, mutta huonomminkin olen koiraa kokeessa ohjannut. Treeneistä puhumattakaan!

kaupunkiosuudella suurin haaste

BH kokeen kaupunkiosuuden ohitukset tehtiin kevyenliikenteen väylällä. Meinasin jähmettyä kauhusta kun huomasin, että suunnitellun koreografian ulkopuolelta vastaan tuli lenkkeilijä flexissä olevan pikkukoiran kanssa! Eli just se mun pahin painajainen. Kysyin tuomarilta, että onko pakko mennä ohi ja saako vähän väistää. Pakko oli mennä ilman väistämistä ja hyvinhän se meni, mutta herran jumala kun mä jännitin. Kyllä sen jälkeen oli helppo ohittaa saksanpaimenkoira uros kaksi kertaa. Miksi sitten jännitin tuota pienen koiran ohitusta. No koska en tiennyt miten pieni koira käyttäytyy ja meidän koirilla on huonoa kokemusta vastaantulevista pikku koirista. Eli ne ovat jo valmiiksi puolustuskannalla. Alku shokista huolimatta kaupunki osuus meni täydellisesti ja niinpä Ove läpäisi BH kokeen upeasti! Kiitos koepaikasta Etelä-Suomen Palveluskoirayhdistys ja erityis kiitos Maarit Heikkiselle, jonka ystävällisyydellä ja avuliaisuudella ei ollut mitään rajoja. Ja tietenkin kiitos miellyttävälle ja fiksulle tuomarille ja kaikille niille ihmisille, jotka ovat meitä tottisessa auttaneet. En ole päässyt helpolla Ovenkaan kanssa, mutta juuri nyt tuntuu tosi hyvältä. Erityisesti lämmittää tuomarin sanat, että ”Nyt on kyllä oikea koira löytänyt oikean ohjaajan”<3

Edellinen postaus: Ketokonvehti

Tuto ja Ove instassa @2blackgsd

tupo syntyi toista saksanpaimenkoiran hankintaa koskevasta kiistakysymyksestä

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo syntyi, kun minä ja mieheni pääsimme sopuun toisen saksanpaimenkoiran hankintaa koskevasta kiistakysymyksestä. Neuvotteluille asetettu takaraja ylittyi, koska keskeisimmäksi kiistakysymykseksi muodostui yllättävä ehto, jonka myötä viimeistään ymmärsin, ettei meidän elämä voi koskaan olla normaalia:) Ennen kuin jatkat lukemista eteenpäin, niin lue ensimmäinen aiheesta kirjoitettu postaus täältä, niin pääset kärryille mistä on kyse.

koiranaisten sadat pennun hankintaa puoltavat argumentit

Lähtötilanne neuvotteluihin oli täysin epäreilu, sillä Herra Sjöholmilla on etujärjestötausta eli hänellä on useiden vuosikymmenten kokemus ja koulutus asioiden vastustamisesta eli olen naimisissa ammattivastustajan kanssa. Toisaalta minullakin on jo vuosien kokemusta elämästä ammattivastustajan vaimona, joka tietenkin hieman tasoittaa tilannetta. Kuitenkin olin asian suhteen niin vahvasti alakynnessä, niin minun oli IHAN pakko turvautua koiranaisten apuun: Sain heiltä satoja koiranpennun hankintaa puoltavia argumentteja, KIITOS NIIISTÄ. Tässä muutama ihan vaan vinkiksi jos nyt joku toinenkin ajautuu samaan neuvottelutilanteeseen:

Sä haluut toisen, mies ei. Teette kompromissin ja otatte sen toisen!

No höpsis mitään neuvotteluja tarvita, menette ihan ’vain katsomaan’ ja ’vielä ei tarvitse päätöstä tehdä’ (vaikka sä olisitkin jo päättänyt asian), lykkäät pennun Karin syliin ja vaikutat itse epäröivältä, niin päätös tehdään sun puolesta ?

No tuota tilanne vaatii jämäköitä otteita neuvottelussa. Otat heti kärkeen tilanteen hallintaan. Tuijota piiiiitkään silmiin, kädet lanteilla ja kysyt matalalla äänellä: Sisä vai ulkoruokinta. Ja nostat toisen kulmakarvan koholleen ?

Sä voit masentua pahasti jos et saa toista koiraa ja harrastuskaveria.

Vastaavasta yhdistelmästä ei enää koskaan tule pentua.

Kuva Ilona Mikkonen

ammattivastustaja teki päätöksen koirasta

Kävimme useita neuvotteluita, joissa lähtökohdat olivat toisilleen täysin vastakkaiset eli helpolla neuvottelutulos ei syntynyt. Ammattivastustajan kanssa neuvotellessa ei voi vedota pelkkiin tunneargumentteihin, vaan paras lopputulos tulee järki- ja tunneargumenttejä yhdistäen. Sovimme, että Kari tekee päätöksen koiran hankinnasta, koska meillähän oli sopimus, ettei toista koiraa hankita ennen kuin Tutosta aika jättää ja koska reissaan paljon.  Kuten yleensä tämmöisissä vääntötilanteissa, turvauduin vanhaan keinoon eli aikuisten poikieni apuun. Heidän tukensa näissä koirahankinta asioissa on takuuvarmasti vankkumaton enkä joutunut tälläkään kerralla pettymään.

koiran hankintaa vastustavat ja puoltavat argumentit

Karin argumentit koiran hankintaa vastaan

• Mehän sovittiin, että seuraava saksanpaimenkoira tulee vasta sitten kun Tutosta aika jättää
• Sä reissaat niin paljon, että olen kotona jumissa kahden koiran kanssa
• Toisesta koirasta tulee kuluja
• Ei päästä reissaamaan yhdessä kun aina jomman kumman pitää olla koirien kanssa

Mun argumentit koiran hankinnan puolesta

• Mulla ei ole tällä hetkellä harrastuskoiraa ja mun on pakko päästää jo Tuto eläkkeelle (toki nyt vähän peltoa…)
• En voi sille mitään, että pentu astutettiin ja syntyi täydenkuun aikaan! Syntymähetkellä oli vielä kuunpimennys ja Tuto ilmoitti syntymän yöllä haukkumalla (ei koskaan hauku yöllä). Tämmöistä pentua ei voi syntyä koskaan enää! Eli tilannehan ei ole edes mun syy eikä edes mun käsissä. Pentu vaan tulee meille eli tavallaan itsekin olen tämän asian uhri:)
• Yritän keksiä jotakin etten joutuisi reissaamaan niin paljon (asia työn alla)
• Maksan maksan…
• Tuto auttaa mua pennun koulutuksessa, hyvässä ja pahassa
• Ei olla ilman koiraa kun Tutosta aika jättää

tuponeuvottelun lopputulos- tuleeko meille se toinen saksanpaimenkoira

Ennen kuin tuponeuvottelu saatiin päätökseen, sitä edelsi useiden päivien kypsyttelyvaihe eli emme puhuneet aiheesta ollenkaan. Mieheni ei muista tämmöistä vaihetta ollenkaan. Olin ihan hiljaa (ajatelkaa, miten tuskaista se oli) koko pennusta. Ehkä saatoin välillä vilauttaa paria pentukuvaa ihan puolihuolimattomasti. Sinä päivänä kun Herra Sjöholm päätti asiasta paistoi aurinko, ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja olikohan tuolloin vielä täysikuu:) Kari pyysi mut sohvalle istumaan ja ilmoitti, että meille tulee pentu!!! Syynä päätökseen oli se, että hän haluaa, että olen onnellinen. Toki päätökseen liityi kolme ehtoa, joista yksi oli se, että hän edelleen voisi käydä talvella golfaamassa vähintään kahden viikon ajan. No tuo nyt oli helppo, koska enhän mä ole koskaan rajoittanut hänen golfaamistaan. Entisenä golfarina tiedän miten koukuttava laji golf on, lähes yhtä koukuttava kuin palveluskoira- ja saksanpaimenkoiraharrastus. Toinen ehto liittyi rahaan ja se aiheutti vähän nieleskelyä, mutta suostuin- tietenkin! Mutta sitten se kolmas ehto….

Siiiiiiis, kuulinko oikein? Sanoit sä pentu?

meidän elämä ei voi koskaan olla normaalia

Kolmas ehto oli se, että Kari saa päättää koiran nimen! Tähän en meinannut millään taipua, koska tiesin, että nimi tulee liittymään jotenkin politiikkaan tai golfiin. Happi loppui, kun Kari kertoi, että koiralle tulee ruotsinkielinen nimi. Vaihtoehtoja oli kolme: Bölje, Valdemar tai Ove. Näin jo itseni sieluni silmin ilmoittautumassa kokeeseen: Satu Sjöholm ja Valdemar ilmoittautuu…Nimiasiaan otettiin pojat mukaan ja päätimme, että meidän koiran nimeksi tulee sitten Ove 😎 😉 😀  Ja arvatkaapa miksi: Ove on entisen presidenttiehdokkaan Elisabeth Rehnin edesmenneen miehen nimi! Tulin siihen tulokseen, että meidän elämä ei voi koskaan olla normaalia, ei ikinä eikä missään asiassa 😎 Mutta mutta, meille tulee siis saksanpaimenkoiran uros pentu 25.7.2020!

Käyttäkäähän nyt ihmeessä hyväksenne tätä postausta vastaavissa neuvottelutilanteissa 😉

Lue myös: Tuleeko meille toinen saksanpaimenkoira- parisuhdevääntöä ja tuponeuvottelut

Seuraa instassa:  satusjoholm ja 2blackgsd (tänne alan julkaisemaan koirajuttuja enemmän)