ainoa hetki jolla on merkitystä

Istun kahvilan terassilla kahvia juoden ja töitä tehden. Kaiuttimesta soi ihana rauhoittava musiikki. Kahvi maistuu ihanan pehmeältä, raikas kesätuuli hyväilee ihoani ja suuri aurinkovarjo suojaa kehoani paahteiselta auringolta. Pulut hyppivät ympärilläni ja tulevat ihan lähelle jalkojani. Minulla on tosi hyvä ja rauhallinen olla. Takana on ihana aamulenkki Tuton ja Oven kanssa. Tutokin jaksoi kävellä yli puoli tuntia vaikka on viime päivinä hieman ontunut etupäätään. Mieleeni on hiipinyt suru, joka muistuttaa siitä, että aika on rajallinen. Aika on lahja. En ole päästänyt surua kuitenkaan isännäksi, vaan se on ollut rengin paikalla muistuttamassa siitä, että haluan nauttia joka hetkestä joita saan vielä elää Tuton kanssa. Elämä on lahja eikä tule hukata hetkeäkään murehtimalla tulevaa. Se kaikki on poissa siitä ainoasta hetkestä, jolla on merkitystä eli nykyhetkestä. Tässä ja nyt.

minäkin olisin voinut valita toisin

Harmoniani keskeyttää lapsiperhe, joka tulee viereiseen pöytään istumaan. Isä alkaa hätistellä puluja hyvin mahtipontisesti, ihan niin kuin ne olisivat elämää suurempi uhka. Hänen pieni poikansa ottaa mallia vanhempansa käytöksestä ja joka kerta kun lintu lähestyy heitä edes hieman, hän alkaa kiljua ja huutaa sydämensä pohjasta. Mietin, miten erilainen energia hetkessä olisi mikäli vanhempi olisi suhtautunut lintuihin eri tavalla. Antanut niiden olla, tilaa on. Tai jos hän olisi halunnut hätistää ne, niin hän olisi voinut tehdä sen eri tavalla. Rauhallisemmin. Samalla hän olisi viestittänyt lapselleen, että hän on turvassa terassilla vaikka siellä on lintuja. Mulkoilen isää pahasti ja huokaisen kuuluvasti joka kerta kun he hätistelivät lintuja. Isä ymmärtää kehonkieleni viestin ja kieltää lastaan kiljumasta. Lapsi on kuitenkin oppinut reagoimaan lintuihin tietyllä tavalla. Asiaa ei voi enää korjata tai ainakin se vaatisi hieman vaivannäköä. Myös minä  voisin toimia tilanteessa eri tavalla: voisin käyttäytyä kuin aikuinen eli rauhallisesti kertoa isälle mielipiteeni hänen käytöksestään enkä mulkoilla häntä pahasti. En reagoi siinä hetkessä kuitenkaan rakkaudesta vaan pelosta käsin. Samalla hermostoni menee stressitilaan. Olisin voinut valita toisin. Samalla saan oppitunnin siitä, miten en voi tuomita ketään, ainoastaan kiinnittää huomiota omaan käytökseeni ja itseeni.

hermostomme tarkkailee joka hetki hengitystämme

Reagoimme joka hetki pelosta  tai rakkaudesta käsin. Hermostomme tarkkailee joka hetki hengitystämme ja tulkitsee sen viestejä: pelko viestittää hermostolle hälytystilasta ja rauha palautumisesta. Hermosto ei voi olla yhtä aikaa palautumisen ja stressin tilassa. Se on aina jommassa kummassa, joko tai. Hengitys on silta kehon ja mielen välillä: hengitystä säätelemällä pystymme viestittämään hermostolle onko päällä sotatila vai rauha, stressitila vai palautuminen. Hermosto ja aivot eivät tiedä mikä on totta ja mikä tarua: ne kuuntelevat kehon viestejä ja reagoivat niiden mukaan. Hengitysharjoitus on yksi tapa rauhoittaa hermostoa nopeasti. Itse aloitan jokaisen päiväni soturi- eli neliöhengityksellä ja teen sitä myös stressaavissa tilanteissa aina kuin muistan 😎 Kokeile sinäkin ja ohjaa hermostosi lempeästi rauhoittumiseen eli  parasympaattiseen tilaan, jossa vallitsee rauha ja rakkaus.

Soturi- eli neliöhengitys

• Hengitä sisään 5 laskien
• Pidätä hengitystä 5 laskien
• Hengitä ulos 10 laskien
• Pidätä hengitystä 5 laskien
• Aloita alusta ja toista niin monta kertaa kun hermostosi on rauhoittunut

Edelliset postaukset

• Eihän tästä ketoosista tuu yhtään mitään!
• VHH pizzapiirakka- 14 g hh koko piirakassa

Nähdään instassa: satusjoholm

valmistuminen- mitäs sitten?

Valmistuin toissa viikolla Palautumisohjaajaksi. Olen viimeisen 9 kuukauden aikana saanut runsaasti tietoa hermoston toiminnasta ja tasapainottamisesta ja nyt kuuluukin kysymys, että mitä aion kaikella sillä tiedolla tehdä tulevaisuudessa. Itseeni ja omaan elämääni olen toki opit siirtänyt parhaan kykyni mukaan ja tekemistä vielä riittää toki. Ihminen ei voi palautua varastoon, joten siihen pitää kiinnittää huomiota päivittäin ihan niin kuin terveelliseen ruokavalioon ja muihinkin kokonaisvaltaiseen terveyteen liittyviin asioihin.  Tulevaisuudessa haluan jakaa tietoa myös eteenpäin: seuraajille täällä somessa ja myös työyhteisöille, joille haluaisin alkaa pitämään palautumispäiviä. Mikäli työyhteisössä ei ole turvallinen ja hyvä olla, niin työntekijät eivät pysty palautumaan optimaalisesti: pelko aiheuttaa aina sympaattisen hermoston aktivaatiota, mikä taasen heikentää työhyvinvointia ja jaksamista.

Lue myös: Luonto parantaa

hormonaalinen reaktio liittyy aina sympaattisen hermoston aktivaatioon

Palautumisessa ollaan aina tekemisissä autonomisen hermoston kanssa, joka huolehtii elimistön sopeutumisesta eli adaptaatiosta. Sopeutuminen erilaisiin tilanteisiin ja haasteisiin tapahtuu
sympaattisen ja parasympaattisen hermoston osien toiminnalla. Vaikka vaikutukset ovat vastakkaiset, ne eivät kilpaile keskenään, vaan aktivoituvat eri tilanteissa. Sympaattinen hermosto valmistaa toimintaan ja parasympaattinen mahdollistaa levossa energiavarastojen täyttymisen eli palautumisen. Kun elimistö kokee stressiä, niin ensimmäiseksi aktivoituu sympaattinen hermosto, joka lisää tarkkaavuutta ja toimintavalmiutta (taistele-pakene). Sympaattisen hermoston aktivaatioon liittyy aina myös hormonaalinen reaktio eli stressihormoni kortisolin kohoaminen: stressin toisessa vaiheessa aktivoituu hormonivälitteinen hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli  eli HPA-akseli. Se on tärkeä osa neuroendokriinistä järjestelmää, joka kontrolloi pitkäkestoisia stressireaktioita. HPA-akseli osallistuu siis akuutin ja kroonisen fysiologisen sekä psykologisen stressin säätelyyn. Kun stressaava tilanne on ohi, järjestelmä palautuu normaalitilaan.  Mikäli stressitila pitkittyy, niin se vääristää HPA-akselin toimintaa ja ihminen voi alkaa kärsiä sympatikotonian oireista. Lähde täällä ja palautumisohjaajakoulutuksessa jaettu materiaali.

Lue lisää postauksia palautumisesta täältä.

mitä palautumisohjaajakoulutuksesta jäi käteen?

Palautumisohjaajakoulutuksesssa sain tietoa hermoston toiminnan lisäksi hengitystoiminnasta, lyhyt- ja pitkäkestoisesta kuormituksesta, polyvagaalisesta teoriasta,  vagushermosta, vireystilan säätelystä, neuroseptiosta, rentoutumisesta, psyykkisestä itsesäätelystä jne. Sain tietoa myös autonomisen hermoston tasapainottamisesta ja siitä, mikä ero on fyysisellä ja psyykkisellä ylikuormituksella. Minulla on nyt eväitä yksityisten ihmisten ja työyhteisöjen auttamiseen. Tai no, minulla on eväitä auttaa ihmisiä auttamaan itse itseään, sillä muutos lähtee aina ihmisestä itsestään. Minä voi olla tienviitoittajana, kysymysten herättäjänä, kouluttajana ja voin ohjata palauttavia harjoituksia. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, niin hermoston tasapainottaminen vie aikaa eikä se tapahdu hetkessä. Se ei ole yksi suoritus muiden suoritusten joukossa, vaan se lähtee pysähtymisestä ja tilanteen tiedostamisesta. Vasta sitten kun tilanne on tiedostettu ja ihminen haluaa muutosta, voin minä ja kollegani ympäri Suomea olla apuna hermoston tasapainottamisessa. PalautumiskouluPRO:n nettisivuilta löytää tietoa palautumisohjaajista, joihin voi olla tarvittaessa yhteydessä.

Palautumisohjaajakoulutus järjestettiin PalautumiskouluProssa ja Tampereen kesäyliopistossa. Lue lisää koulutuksesta täältä.

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd