Hae
Kutsu vapauteen

Saksanpaimenkoiran karvanlähtö- miten selvitä ilman hermoromahdusta?

SAKSANPAIMENKOIRAN KARVANLÄHDÖN SURVIVAL KIT- jep, se on tämän postauksen aihe 😉 Olen kehittänyt viime vuosien aikana itselleni ongelman: rakastan saksanpaimenkoiria yli kaiken, mutta inhoan nurkissa ja sisustusmateriaaleissa pyörivää irtokarvaa- miten ihmeessä niitä karvoja voikaan löytyä IHAN joka paikasta? Vuosien varrella olenkin testaillut karvanlähdön aikana eri harjoja, turkin harjausta (kertarysäyksellä koko koira vai useimmin osa koirasta) ja pesua eri tavoilla/eri aikoina ja  miettinyt sisustusmateriaaleja (sohvat, matot) ja kokeillut vaikka sitä ja tätä, jotta karvanlähdöstä selvitään ilman hermoromahdusta. Haluan, että koti näyttää ainakin päällisin puolin siistiltä, mutta en jaksa ihan jatkuvasti imuroida. Jaan tässä postauksessa muutaman oman vinkkini miten karvanlähdöstä selvitään kivuttomimmin ja olisi mahtava kuulla myös sun vinkit!

 

 

 

saksanpaimenkoiran karvanlähtö- jääkaapissakin karvoja

 

Saksanpaimenkoiran karvanlähtö on suoraan sanottuna h***********n ja se onkin rodun yksi harvoja huonoja puolia. En voisi kuitenkaan elää ilman paimenta, joten asian kanssa on tultava sinuksi ainakin jollakin tasolla. Nuorempana ajattelin, että sille nyt vaan ei voi mitään, että kämppä, vaatteet ja auto on aina täynnä koirankarvaa. No todellakin voi! Siivoamisen lisäksi voi tehdä paljonkin asian helpottamiseksi vaikka tietenkään siitä karvasta ei koskaan pääse kokonaan eroon.  Eli vaikka kuinka imuroi ja pesee lattiat, niin jos asuntoon tehtäisiin ”karvatarkastus”, niin ainahan niitä löytyisi ja mitä mielikuvituksellisimmista paikoista:) Vessanpöntön reunat ovat oikein karvamagneetteja ja niitä löytyy myös yöpöydiltä, korkeista laatikoista, lasivitriinistä, meikkipussista, vaatekaapin ylähyllyltä, jääkaapista ja erityisesti mun suusta ja silmäripsistä 😆

Tuto vaihtaa karvan kaksi kertaa vuodessa ja tekee sen kertarysäyksellä. Kun karvanlähtö on ohi, niin turkista ei irtoa karvaa ollenkaan eli koira ei tiputa karvaa koko aikaa kuten mun edellinen saksanpaimenkoira. Eli suurin osa vuodesta meillä ei ole juurikaan koirankarvaa imuroitavana, mutta karvanlähdön aikana sitä irtoaa sitten senkin edestä.  Karva on laadultaan sileää ja yksittäinen karva on melko paksu eli se ei tartu vaatteisiin eikä mattoihin (paitsi Ikean divaaniin) eli siinä mielessä karvanlaatu on ihanteellinen. Sen sijaan poikani saksanpaimenkoira Karan karvanlaatu on silkkisempää ja yksittäinen karva on ohuempi, joten se tarttuu vaatteisiin ja materiaaleihin paljon tiukemmin.

 

en voi sietää koirankarvoja lattialla, sen sijaan nenän jäljet ikkunoissa ei haittaa pätkääkään

 

Koiran irtokarva haittaa mun niin paljon, että kun me rakennutettiin meidän talo vuonna 2013, niin alakerran laatan väriksi valittiin kiiltävä ja kirjava laatta, jossa ei näy mustat (vaaleat näkyy senkin edestä) koiran karvat. Ripottelin karvoja mallilaatalle ennen laatan valintaa. No laatassa ei siis näy Tuton karvat, mutta kaikki nestemäiset pisarat  (vesipisarat ja kuolarähmät) näkyy oikein hyvin, ainakin minun silmääni 😎 Laatta on onneksi tosi helppo puhdistaa eikä pahiten likaantuvien kohtien pyyhkiminen etikkavedellä vie kuin pari minuuttia. Vaikka Tuton karvat ei näykään laatassa, niin en siitä huolimatta enää ottaisi kiiltävää laattaa koira tai yleensäkään mihinkään perheeseen, vaan valitsisin mattapintaisen.

 

 

 

 

opiskelijakämppä täynnä koirankarvaa

 

 

Otin ensimmäisen saksanpaimenkoirani Biancon 21-vuotiaana ja muistan kauhulla miten mun opiskelijakämppä oli aina täynnä koirankarvaa. Tosin se ei haitannut mua tuolloin juuri lainkaan. Käytössä oli onneton karstaharja (muistan sen vieläkin), joka oli ainakin saksanpaimenkoiran turkkiin tehoton. Koira nukkui sängyssä mun kanssa- sänky sattui olemaan iso vesisänky. Se hyvä puoli siinä oli, ettei ollut petaria imuroitavana. Muistan miten se sänky hyllyi ja löllyi kun me siinä nokat vastakkain nukuttiin koirankarvojen seaossa 😆 Sohvana oli vanhemmiltani saatu iso ruskea kulmasohva, joka oli plyysiä. Jokainen karva tarrautui siihen kuin iilimato. Eräänkin kerran yksi poikaystävä kandidaatti katso sohvaa epätoivoisen näköisenä ja sanoi, ettei siinä voi istua kun siinä on niin paljon karvaa. No se siitä romanssista sitten 😛

 

 

sisustusmateriaalit menneet vaihtoon vuosien varrella

 

 

Viime vuosien aikaan sisustusmateriaalit ovat vaihtuneet koiraystävälliseksi tai sellaiseksi, että siivoaminen on mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Olohuoneen kangassohva on vaihtunut mustaan Interfacen nahkasohvaan, joka on tosi helppo pyyhkiä ja pitää puhtaana. Joku aivopieru minulle tuli muutaman kuukausi sitten kun ostin  tv-huoneeseen kaksi beigeä kangas divaania. Ne on ihan karvamagneetteja ja tuntuvat imuroivan ilmasta kaikki karvat ja vaikka Tuton karva irtoaa tosi helposti eri materiaaleista, niin noista divaaneista se ei irtoa. Eli niiden imuroiminen on ihan tuskaa, onneksi sentään päällyset voi pestä.

Meillä on myös mattoja, joista karva lähtee helposti imuroimalla vaikka parissa matossa on matala nukkakin. Rakastan VM-carpetin mattoja ja meidän paras matto on pölyämätön, antistaattinen ja sileäpintainen eteisen matto. Rakastan myös meidän keittiön pöydän alla olevaa kulutusta kestävää beigeä sisalmattoa, se on oikein loistava koiratalouteen.

 

 

irtokarvan ja pohjavillan harjaus tehokkaalla halppis turkkikammalla

 

 

Elämääni on helpottanut huomattavasti Tuton karvanlähdön aikaan halppis turkkiharja, jonka olen ostanut biltemasta.  Hinta tuolla harjalla on 15,90. Se on riittävän leveä, todella tehokas ja mikä parasta harjaosa on suora. Käytössä on ollut myös  puolet kalliimpi samantyyppinen vähän kapeampi harja, jonka harjaosan reunat olivat pyöristetyt ja Tuton turkkiin se ei ollut yhtä tehokas. Harja poistaa myös pohjavillan, jota saksanpaimenkoiralla muuten riittää. Turkkikammassa on ihan mahtava hinta-laatusuhde. Harjatessa karvaa irtoaa niin älyttömästi, että harjauspaikkaa on vaihdettava muutaman minuutin välein ellei halua olla karvapilven keskellä (ja silti on)- ehkäpä joku tietää, mitä tarkoitan 🙄

Karvanlähdön aikaan harjaan koiraa säännöllisesti lenkillä umpimetsässä, mutta en joka päivä. Olen kokeillut harjaamista myös sisätiloissa, HAH 😛 En jaksa harjata kerralla koko koiraa, vaan harjaan sen osan turkista muutamana päivänä peräkkäin, jossa on kovin karvanlähtö. Harjaan turkkia kerralla muutaman minuutin ajan tehokkaasti  ja toistan saman osan harjauksen parina kolmena päivänä peräkkäin. Eli yhteensä koko koiran turkki vaatii alle kymmenen lyhyttä, mutta tehokasta harjausta per karvanlähtö. Kun karvanlähtö alkaa olla lopuillaan, niin pesen koiran turkin vielä shampoolla, joka viimeistelee karvanlähdön. Pesun jälkeen loppukin irtokarva irtoaa ja seuraavana päivänä harjaan vielä koko turkin ja loputkin karvat jäävät yleensä metsään.

 

 

Ostin tämän laukun Mustista ja Mirristä peltojälkitreenien palkkamista varten ja huomasin ilokseni, että laukku on kuin tehty turkkikampaa varten.

 

karvanlähdön survivat kit pähkinänkuoressa

 

 

Turkin huolellinen harjaus, pesu ja koiranperheeseen sopivat sisustusmateriaalit ja -valinnat ovat mielestäni tärkeimmät keinot taistelussa koirankarvaa vastaan. Näillä keinoilla meillä ei juurikaan ole koirankarvaa lattioilla edes pahimpina karvanlähtöaikoina (ainahan sitä jonkun verran on) ja mikä tärkeintä, kaksi imurointi kertaa viikossa riittää. Näistäkin imurointikerroista ainoastaan toinen on sellainen, jossa imuroidaan koko talo eli mielestäni päästään kyllä tosi vähällä. Tietenkään saksanpaimenkoiran omistaja ei pääse koirankarvasta koskaan kokonaan eroon ja miksi pitäisikään päästä. Sehän on osa koiran omistajan elämää. Mutta ne divaanit…

 

 

vinkkejä kaivataan divaanien puhdistukseen

 

 

Otan mielelläni vastaan vinkkejä, miten saan irrotettua koiran karvat Ikean Söderhamn divaanista. Divaanien väri on vielä beige, joten mustan koirankarvat oikein loistavat siitä. Imurisuuttimella ne eivät irtoa kunnolla, ei vaikka kuinka hinkkaisi! Kaikilla meillä koiraomistajilla on varmaan omat keinonsa karvahelvettiä vastaan- paljasta omasi 😆 

 

 

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

 

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .

 

 

 

Koiran raju laihtuminen

Meille ei kuulu nyt oikein hyvää. Kohtalon koura juottaa väkijuomaa ja jokainen, joka omistaa koiran tietää, ettei mikään ole niin kurjaa kun koiran tai lapsen sairastaminen. Tuton alamäki alkoi toukokuun puolivälissä kun ulkokorvien yläosaan tuli rupea ja koira alkoi ravistamaan päätään. Hoidin korvaa paikallisesti kunnes huomasin parin päivän kuluttua, että hännän alle oli tullut ihottumaa, joka levisi kulovalkean tavoin pakaroihin ja alaselkään. Avuksi tuli taasen Rikkosen Hanna trimmerinsä kanssa: Tuton turkki trimmattiin ihan lyhyeksi lantiosta alaspäin. Tutolla on selvästi jokin ulkoilmaan liittyvä allergia, koska koira oireilee joka vuosi toukokuusta syyskuuhun iholla, anaaleilla tai nielulla. Mikään kutina koira se ei kuitenkaan ole eikä hiivakaan ole ongelma ollut koskaan eli ei kutise eikä raavi. Loppuvuodesta Tutolle tehdään allergiatestit ja mahdollisesti aloitetaan siedätyshoito, jotta tähän kesäaikaan vaivaavaan kierteeseen saataisiin helpostusta.


Kolmisen viikkoa sitten käytin Tutoa eläinlääkärissä (ei käyty Almavetissa kun Suvi ja Teppo oli lomalla) korvan takia ja samalla tarkistettiin anaalit, jotka olivat täynnä. Tulehdusta ei ollut korvissa eikä anaaleissa, joten ajattelin, että kyllä tämä tästä. Koira ei kuitenkaan jäljestänyt normaalisti vaan saattoi hukata jäljen mikä on Tutolle tosi epätavallista. Yksi keppi saattaa metsään jäädä, mutta nyt ei ollut kyse siitä: jäljestäminen oli tosi tuskaista. Pään ravistelu jatkui ja mielestäni koira oli myös laihtunut. Käytettiin Tutoa Almavetissa tämän viikon tiistaina ja huomasin, että koira on laihtunut 3. viikossa peräti 4.5 kiloa. Tutosta otettiin verikokeet, joiden tulokset olivat normaalit. Nukutuksessa korva tähystettiin, nielu tutkittiin ja anaalit tarkistettiin. Nielu oli ärtynyt ja sieltä löytyi joko paise tai kasvain, joka pitäisi poistaa kirurgisesti. Korvassakin oli vierasta materiaalia kuten heinää ja muuta kivaa- ei kuitenkaan palloja eikä leluja? Anaalit olivat kunnossa. Sovittiin, että patti nielusta poistetaan saman viikon lauantaina.

Aamulla menimme Almavettiin ja ensimmäisenä puntariin: herran jumala, paino oli tippunut taasen 3. päivässä 700 g eli 3. viikossa 5 kiloa?? Sanonkin aamulla miehelleni silittäessäni koiraa, että mielestäni Tuto on ihan luuranko.  Eläinlääkäri Suvi Heinola järkyttyi myöskin rajusta laihtumisesta ja sanoi, ettei uskalla leikata Tutoa ennen kuin syy laihtumiseen on selvitetty. Likka pistettiin unille, vatsa ja sisäelimet ultrattiin, kurkkuun tutkittiin uudelleen. Kurkku oli ennallaan eli oli toiselta puolelta hyvin ärtynyt. Paksusuoli oli kunnossa, ohutsuoli selvästi tulehtunut. Suvi määräsi Tutolle kahden viikon antibioottikuurin, joka toivottavasti tehoaa sekä nieluun että ohutsuoleen. Parin viikon päästä on uusi aika, jolloin nielu operoidaan ellei se ole siihen mennessä parantunut.

Outoa tässä on se, että Tutolla on ollut koko ajan tosi hyvä ruokahalu eikä se ole oksentanut eikä ripuloinut muuta kuin toukokuun puolessa välissä oli neljän päivän ripuli. Jätökset ovat olleet tosi hyviä, kuin suoraan oppikirjasta. On jaksanut myös harrastaa, mutta toki ei ole pystynyt sillä tasolla suoriutumaan kuin aikaisemmin eikä ole ihme. Ruokintaa ei ollut tullut muutoksia eikä tule. Tuto oli viisi vuotta raakaruoalla, jolloin suolisto-ongelmat alkoivat. Koiralle on sopinut parhaiten matalarasvainen ja korkea kuituinen nappula eli syö nyt Britt Caren rice and rabbit:ä. Suvin kanssa juteltiin siitä, että Tuton suolisto-oireilu ei ole ihan tyypillistä IBD oireilua vaikka toki viitteitä siihen suuntaan toki on. Positiivista on se, ettei vatsasta eikä sisäelimistä löytynyt kasvaimia. Historia toistaa itseään tuon rajun laihtumisen osalta: 2,5 vuotta sitten tilanne oli sama, olen siitä tänne blogiinkin kirjoittanut. Tuolloin tosin koira ripuloi ja oksensi, joten laihtuminen oli loogista. Tuto on ollut nyt myös normaalia väsyneempi. Toivotaan, että antibiootti alkaa puremaan ja paino lähtee nousuun- nyt ei ole varaa laihtua yhtään enempää. Huoli on kova eikä se poistu ennen kuin näen itse koiran voinnissa käänteen parempaan suuntaan. 

Eläinlääkäristä kotiuduttuamme Tuto on ollut tosi vaisu, pääosin nukkunut. Kari käytti äsken Tutoa kakkalenkillä, niin koira ei jaksanut kävellä juuri yhtään eli tulivat nopeasti takaisin kotiin. Syönyt on kyllä hyvin- ruokahalu kun ei ensimmäiseksi tuolta neidolta häviä. Äsken kuittasi naapurin perhoskoirille terassilla, että hengissä ollaan, älkääs alkako kukkoilemaan siellä? Mikäli antibiootti alkaa tehota sekä ohutsuoleen että kurkkuun, niin muutaman päivän sisällä tilanne voi olla jo hurjan paljon parempi. Pitää lukea täältä omasta blogista meditaatioharjoituksia, ettei mieli ala laukkaamaan liikaa mitäjoseialatehoamaan- ajatuksissa?

Tuto ja poikani koira Kara

Lisää koira-aiheisia postauksia löytyy täältä.

Blogin etusivulle pääset täältä.