Keski-Suomen palveluskoirayhdistys järjesti palveluskoirien metsäjälkikokeen Uuraisten upeissa maisemissa. Sää oli erittäin lämmin, suomen alkukesän keliksi jopa kuuma. Kuinkas ollakkaan: kun meillä on koe, niin hellettä pukkaa. Näinhän kävi myös muutama viikko sitten Alavudella samaisessa kokeessa, jolloin lämpö kylläkin nousi koepäivänä kuin puskista. Nyt oltiin saatu sentään muutaman päivän ajan totutella. Eli koe sujui hikisissä tunnelmissa…

Kokeessa oli peräti 7 voittajaluokan, 1 avoimen ja 2 alokasluokan koiraa eli 10 koiran koe. Tuomarina oli Minna Moisio. Maasto-osuus alkoi meidän osalta esineruudulla. Tuto haki kaikki 3 esinettä, joskin viimeistä etsi taas pitkään kunnes se löytyi lopulta takarajalta keskeltä. Tällä kertaa aika onneksi riitti, toisin kuin Alavudella koira nappasi viimeisen esineen suuhunsa 2 sekunttia liian myöhään. Tuto työskenteli hyvin ja aktiivisesti ja luovutti esineet korrektisti. Ohjaajan ohjaus taas vähän herpaantui loppua kohden kuten yleensä.

Jälleen kerran vakuttavaa jälkityöskentelyä 

Janalla Tuto otti takajäljen kuten viimeksikin, mutta alkoi jäljestää heti oikeaan suuntaan kun sai asiasta huomautuksen. Siinä lähti pisteitä tietty. Maasto oli kuivaa kangasmaastoa ja pysyi samanlaisena koko jäljen ajan. Koira jäljesti erittäin varmasti, yhtään tarkastusympyrää ei tehnyt. Piikit ajoi jopa niin hyvin, että minäkin tiesin, milloin oli piikki. Kolmannen ja neljännen kepin väli oli tosi pitkä ja siinä taas koeteltiin ohjaajan hermorakennetta. Aurinko porotti, koira jäljesti ja minä luotin. Viimein se neljäskin keppi nousi, samoin loput kepit. Eli 6 keppiä taskussa mentiin keppien palautuspaikalle. Täytyy sanoa, että olin ihan älyttömän ylpeä Tutosta, josta on vuosien myötä varttunut melkoisen varma jälkikoira. Itsestänikin olin ylpeä, koska olen alkanut luottaa koiraan yhä enemmän ja enemmän. 

 Tottiksessa kierrätettiin pareja silleen, että 3 koiraa ilmoittautui yhtäaikaa, jonka jälkeen me mentiin Tuton kanssa lepäämään. Tuto oli tosi hyvässä tunnetilassa ilmoittautumisessa, mutta hämmentyi rajusti kun ei päässytkään kentälle vaan joutui autoon. Sitten kun meidän piti mennä kentälle, niin tuli armoton kiire (luulin, että meidän vuoro olisi vasta yhden suorituksen päästä, mutta se olikin jo aiemmin) enkä ehtinyt valmistella koiraa lainkaan. Sen seurauksena en saanut Tutoa kunnon tunnetilaan lainkaan tottiksen aikana. Se näkyi normaalia voimakkaampana poikittamisena seuraamisessa ja siinä, että koira oli hieman poissaolevan oloinen koko suorituksen ajan. 

Liikkeestä istumisessa jäi seisomaan, muut liikkeet seuraamista lukuunottamatta olivat sitten erinomaista tai erittäin hyvää. Noudot olivat tosi hyviä ja Tuto teki erittäin hienon eteenmenon. Eli nyt koira korjasi ne virheet noudoissa mitä teki Alavudella (jäi kapula suussa eteen seisomaan). Se taas johtui siitä, että olin palkannut vauhdista ne kerrat mitä ehdittiin keväällä treenaamaan ja edellisen kerran olin palkannut edestä istumasta 8 kuukautta sitten. Kokonaisuudessaan tottiksesta voi todeta sen verran, että ei olla vielä sillä tasolla millä oltiin viime syyskuussa rotumestiksissä. Tuto on nykyään tottiksessa hyvin rauhallinen aikaisempaan verrattuna vaikkakin tuomari sanoikin että koira työskenteli energisesti. Mutta ei yhtä energisesti kun ennen…

Tuloksena oli hieno 1. tulos ja luokkavoitto. Pisteet jakautuivat seuraavasti:

Tämä oli nyt meidän toinen 1. tulos eli tavoitteena on saada vielä
yksi. Ja tietty se näyttelytulos. Näyttelymaailma onkin minulle ihan vieras ja siihen tarvitaan taas muiden apua. Sitä on tarvittu tähänkin asti ja haluankin taas kerran kiittää kaikkia meitä auttaneita. Erityis kiitos taas ystävälleni Hämäläisen Askolle, joka oli paikalla aamupäivän. Kyllä on Asko taasen pullonsa ansainnut ja hänen ihana vaimonsa Rauni kukkapuskansa:) Askolle myös onnea Tuton velipuolen hienosta FH-tuloksesta viikko sitten. Kiitos myös Keski-Suomen Palveluskoirayhdistykselle upeasti järjestetystä kokeesta. Asialla oli taas kovan luokan ammattilaiset Marja Muhosen johdolla. 

Kiitos myös Ryry`s:lle, joka on menossa mukana Essentian Estate Living ruoalla, jonka ansiosta koiran vatsavaivat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen ja nykyään maha kestää mitä vaan. Kiitos myös Back on Trackille, joka sponssaa Tuton lihas- ja muuta huoltoa ruusunmarjarouheella ja muilla upeilla tuotteillaan. Iso kiitos myös eläinklinikka Almavetille, jonka laserhoitojen ansiosta koiran herkästi jumiutuva etupää pysy siinä kunnossa, että pystytään harrastamaan.

Yllättäen saatiin Alavudelta koepaikka jälkikokeeseen 19.5.2017. Koska jälkikoepaikkoja on aivan tolkuttoman vaikea saada, niin päätettiin osallistua vaikka treeniä oli takana vasta pari viikkoa puolen vuoden treenitauon jälkeen. Tarkoituksena oli hakea vikalista, jonka jälkeen on helppo aloitella treeni- ja koekautta. Takana oli siis kaksi metsäjälkeä, esineruutu- ja janatreeniä. Tottista ehdittiin treenata muutamia kertoja ja treeneissä keskityttiin lähinnä hallintaan. Koskaan aiemmin ei olla heti kauden alussa kisattu vaan ensimmäiset kokeet ovat aina olleet vasta elokuussa, jolloin takana on ollut jo useita kuukausia aktiivista maasto- ja tottistreeniä. Eli uuden edessä oltiin ja vanhoilla lämmöillä mentiin kokeeseen…

Koepäiväksi tuli aivan loistava sää: ensimmäinen lämmin päivä toukokuussa. Tuto on aika lämpöherkkä, etenkin kun lämpö tulee yllättäen eikä koira ole vielä ehtinyt tottua siihen. Toukokuun muutamat treenit oli tehty viileässä säässä, joten jännitti miten koira suoriutuu säätyypin vaihtuessa äkillisesti. Kastelin koiran mahanalustaa ja tassuja vedellä ennen jälkeä ja ruutua.

Janalta lähti heti 10 pistettyä koiran nostettua takajäljen. Tuto jäljesti tosi rauhallisesti ja tarkasti. Kepit löytyivät yksi toisensa jälkeen ja jälki meni yllättävän nopeasti ja helposti. Juotin koiran kahdesti ja vesi todellakin maistui. Maasto oli upeaa kangasmetsää, joka vaikutti melkoisen kuivalta. Jonkun verran jouduttiin rämpimään risukoissa, mutta se ei tahtia haitannut. Aikaa jäljestämiseen kului vajaa puoli tuntia ja 6 keppiä taskussa palattiin keppien palautus paikalle. Olin todella ylpeä koiran työskentelystä!

Esineruudussa kaksi ensimmäistä esinettä löytyi vaivattomasti. Toisen esineen koira tiputti maahan ja katsoi minua kysyvästi. Toi sen kuitenkin käskystä ja luovutti ihan korrektisti. Kolmas esine ei meinannut löytyä millään. Lopulta Tuto sai viimeisestä esineestä kuitenkin vainun ja alkoi pyörimään. Koetoimitsija huusi aika ja kaksi sekunttia sen jälkeen koira otti esineen suuhunsa. Eli sitä ei enää hyväksytty. Pienestä oli kiinni, mutta aika on aika ja kaikille sama. Mutta se tietty harmitti tosi paljon! Tuto ei ollut yhtä vauhdikas ruudussa kuin yleensä vaan työskenteli hieman väsyneen näköisesti. Alkoiko keli painaa pitkän jäljen jälkeen…

Tottiksessa piti kaksi kertaa katsoa, että onko minun koira vaihtunut jonkin toisen koiran kanssa. Nimittäin Tuto oli todella rauhallinen tosi tottiksen ajan. Vaikka saatiinkiin tottiksesta huonoimmat pisteet ikinä, niin siinä oli tosi paljon hyvää. Varsinaisin liikevirheitä koira ei tehnyt lainkaan, mutta jäi sekä hyppynoudossa että A-esteessä  eteeni seisomaan kapula suussa. Jouduin antamaan vartaloavun molemmissa liikkeissä ja siitä lähti roimasti pisteitä. Koira teki sen mitä sille oli tänä vuonna opetettu eli olin palkannut edellä mainituissa liikkeissä vauhdista enkä edestä eli hain vauhtia. Tämä näkyi nyt sitten siinä, että ensimmäistä kertaa kokeissa kävi näin näiden liikkeiden osalta. Muuta ihmeellistä tottiksessa ei tapahtunutkaan paitsi että koira vaikutti väsyneeltä. Sivulle tulot oli loppua kohden tosi hitaita. 

Paikkamakuusta sen verran, että Tuto oli tosi lunki paikkamakuun ajan. Pystyin seuraamaan sitä koko suorituksen ajan, koska piilossa oli reikiä. Tuto jäi paikkamakuuseen hieman vinoon ja sinne kentälle päin. Koira oli sen oloinen kuin sillä olisi ollut toisessa ”kädessä” popcornia ja toisessa kalja ja seurasi toisen koiran suoritusta erittäin suurella nautinnolla ja mielenkiinnolla. Käänteli jopa välillä päätään:) En voinut kuin nauraa piilon takana. Tuto selvästi tajusi, että on tylsää tuijottaa piiloa kun kentällä tapahtuu jotain paljon viihdyttävämpää.

Maastosta saatiin 180 pistettä ja tottiksesta 78 eli yhteispisteet 258 eli huonoimmat ikinä. Kakkostulos JK3 ja luokkavoitto (1/2). Aikaisemmin pisteet ovat vaihdelleet 164:n ja 175:n välillä (mukana myös yksi hylätty koe) eli ei nyt kaukana oltu kuitenkaan. Silti kokeessa oli tosi paljon hyvää enkä kadu osallistumista. Esineruudussa ja tottiksessa näkyi liian lyhyt valmistautuimisaika, mutta jälki meni hienosti vanhoilla lämmöillä. Koe oli erittäin hienosti järjestetty, siitä kiitos Suomenselän Palveluskoirat Ry:lle. Kenttä ja maastot olivat aivan loistavat ja tunnelma oli rento. Tuomarin tosi tiukka linja tottiksessa vähän yllätti. Tuli muutama uusi juttu, jota en ollut koskaan kuullutkaan kuten ettei tottiksessa saa pitää hanskoja. 

Vikalista on haettu ja nyt on tosi kiva jatkaa treenejä. Tuto on rauhoittunut erittäin paljon sterilisaation jälkeen ja uuden edessä ollaan tottiksen suhteen. Koira on kaikin tavoin tasapainoisempi kun ei kärsi jatkuvasti hormonihäiriöstä. Vatsaongelmat ovat taaksejäänyttä elämään ja iho on puhdas. Kiloja on alkanut kertymään kiihtyvällä tahdilla kun ruoka imeytyy hyvin.  

Aivan loistavaa treenikautta kaikille! Nautitaan koiristamme ja upeasta harrastukesta<3

Menossa mukana Ryry`s ruoalla Essential Estate living ja Back on Track upeilla tuotteillaan ja ruusunmarjarouheella.

Täältä löydät lisää treeni- ja muita koirapostauksia.