Koiran raju laihtuminen
2Meille ei kuulu nyt oikein hyvää. Kohtalon koura juottaa väkijuomaa ja jokainen, joka omistaa koiran tietää, ettei mikään ole niin kurjaa kun koiran tai lapsen sairastaminen. Tuton alamäki alkoi toukokuun puolivälissä kun ulkokorvien yläosaan tuli rupea ja koira alkoi ravistamaan päätään. Hoidin korvaa paikallisesti kunnes huomasin parin päivän kuluttua, että hännän alle oli tullut ihottumaa, joka levisi kulovalkean tavoin pakaroihin ja alaselkään. Avuksi tuli taasen Rikkosen Hanna trimmerinsä kanssa: Tuton turkki trimmattiin ihan lyhyeksi lantiosta alaspäin. Tutolla on selvästi jokin ulkoilmaan liittyvä allergia, koska koira oireilee joka vuosi toukokuusta syyskuuhun iholla, anaaleilla tai nielulla. Mikään kutina koira se ei kuitenkaan ole eikä hiivakaan ole ongelma ollut koskaan eli ei kutise eikä raavi. Loppuvuodesta Tutolle tehdään allergiatestit ja mahdollisesti aloitetaan siedätyshoito, jotta tähän kesäaikaan vaivaavaan kierteeseen saataisiin helpostusta.
Kolmisen viikkoa sitten käytin Tutoa eläinlääkärissä (ei käyty Almavetissa kun Suvi ja Teppo oli lomalla) korvan takia ja samalla tarkistettiin anaalit, jotka olivat täynnä. Tulehdusta ei ollut korvissa eikä anaaleissa, joten ajattelin, että kyllä tämä tästä. Koira ei kuitenkaan jäljestänyt normaalisti vaan saattoi hukata jäljen mikä on Tutolle tosi epätavallista. Yksi keppi saattaa metsään jäädä, mutta nyt ei ollut kyse siitä: jäljestäminen oli tosi tuskaista. Pään ravistelu jatkui ja mielestäni koira oli myös laihtunut. Käytettiin Tutoa Almavetissa tämän viikon tiistaina ja huomasin, että koira on laihtunut 3. viikossa peräti 4.5 kiloa. Tutosta otettiin verikokeet, joiden tulokset olivat normaalit. Nukutuksessa korva tähystettiin, nielu tutkittiin ja anaalit tarkistettiin. Nielu oli ärtynyt ja sieltä löytyi joko paise tai kasvain, joka pitäisi poistaa kirurgisesti. Korvassakin oli vierasta materiaalia kuten heinää ja muuta kivaa- ei kuitenkaan palloja eikä leluja? Anaalit olivat kunnossa. Sovittiin, että patti nielusta poistetaan saman viikon lauantaina.
Aamulla menimme Almavettiin ja ensimmäisenä puntariin: herran jumala, paino oli tippunut taasen 3. päivässä 700 g eli 3. viikossa 5 kiloa?? Sanonkin aamulla miehelleni silittäessäni koiraa, että mielestäni Tuto on ihan luuranko. Eläinlääkäri Suvi Heinola järkyttyi myöskin rajusta laihtumisesta ja sanoi, ettei uskalla leikata Tutoa ennen kuin syy laihtumiseen on selvitetty. Likka pistettiin unille, vatsa ja sisäelimet ultrattiin, kurkkuun tutkittiin uudelleen. Kurkku oli ennallaan eli oli toiselta puolelta hyvin ärtynyt. Paksusuoli oli kunnossa, ohutsuoli selvästi tulehtunut. Suvi määräsi Tutolle kahden viikon antibioottikuurin, joka toivottavasti tehoaa sekä nieluun että ohutsuoleen. Parin viikon päästä on uusi aika, jolloin nielu operoidaan ellei se ole siihen mennessä parantunut.
Outoa tässä on se, että Tutolla on ollut koko ajan tosi hyvä ruokahalu eikä se ole oksentanut eikä ripuloinut muuta kuin toukokuun puolessa välissä oli neljän päivän ripuli. Jätökset ovat olleet tosi hyviä, kuin suoraan oppikirjasta. On jaksanut myös harrastaa, mutta toki ei ole pystynyt sillä tasolla suoriutumaan kuin aikaisemmin eikä ole ihme. Ruokintaa ei ollut tullut muutoksia eikä tule. Tuto oli viisi vuotta raakaruoalla, jolloin suolisto-ongelmat alkoivat. Koiralle on sopinut parhaiten matalarasvainen ja korkea kuituinen nappula eli syö nyt Britt Caren rice and rabbit:ä. Suvin kanssa juteltiin siitä, että Tuton suolisto-oireilu ei ole ihan tyypillistä IBD oireilua vaikka toki viitteitä siihen suuntaan toki on. Positiivista on se, ettei vatsasta eikä sisäelimistä löytynyt kasvaimia. Historia toistaa itseään tuon rajun laihtumisen osalta: 2,5 vuotta sitten tilanne oli sama, olen siitä tänne blogiinkin kirjoittanut. Tuolloin tosin koira ripuloi ja oksensi, joten laihtuminen oli loogista. Tuto on ollut nyt myös normaalia väsyneempi. Toivotaan, että antibiootti alkaa puremaan ja paino lähtee nousuun- nyt ei ole varaa laihtua yhtään enempää. Huoli on kova eikä se poistu ennen kuin näen itse koiran voinnissa käänteen parempaan suuntaan.
Eläinlääkäristä kotiuduttuamme Tuto on ollut tosi vaisu, pääosin nukkunut. Kari käytti äsken Tutoa kakkalenkillä, niin koira ei jaksanut kävellä juuri yhtään eli tulivat nopeasti takaisin kotiin. Syönyt on kyllä hyvin- ruokahalu kun ei ensimmäiseksi tuolta neidolta häviä. Äsken kuittasi naapurin perhoskoirille terassilla, että hengissä ollaan, älkääs alkako kukkoilemaan siellä? Mikäli antibiootti alkaa tehota sekä ohutsuoleen että kurkkuun, niin muutaman päivän sisällä tilanne voi olla jo hurjan paljon parempi. Pitää lukea täältä omasta blogista meditaatioharjoituksia, ettei mieli ala laukkaamaan liikaa mitäjoseialatehoamaan- ajatuksissa?
Eläinlääkäristä kotiuduttuamme Tuto on ollut tosi vaisu, pääosin nukkunut. Kari käytti äsken Tutoa kakkalenkillä, niin koira ei jaksanut kävellä juuri yhtään eli tulivat nopeasti takaisin kotiin. Syönyt on kyllä hyvin- ruokahalu kun ei ensimmäiseksi tuolta neidolta häviä. Äsken kuittasi naapurin perhoskoirille terassilla, että hengissä ollaan, älkääs alkako kukkoilemaan siellä? Mikäli antibiootti alkaa tehota sekä ohutsuoleen että kurkkuun, niin muutaman päivän sisällä tilanne voi olla jo hurjan paljon parempi. Pitää lukea täältä omasta blogista meditaatioharjoituksia, ettei mieli ala laukkaamaan liikaa mitäjoseialatehoamaan- ajatuksissa?
 |
| Tuto ja poikani koira Kara |
Lisää koira-aiheisia postauksia löytyy täältä.
Blogin etusivulle pääset täältä.
Epäonnistuneet metsäjälkikokeet
Minulla on ollut tapana kirjoittaa postauksia aina onnistuneista jälkikokeista. Jotenkin niistä on niin paljon mukavampi kirjoittaa, mistähän johtuu? Kuitenkin niistä epäonnistumisista oppii kaikkein eniten vaikka fiilikset eivät olekaan epäonnistumisen jälkeen kovin korkealla. Se mitä meille on viikon sisällä tapahtunut kahdessa kokeessa on kuitenkin sellaista, mistä toivoisin myös muiden oppivan jotakin. Se jotakin on se, että mikäli koiran työskentely tai käyttäytyminen oleellisesti muuttuu lyhyessä ajassa, niin viekää koira eläinlääkärin tutkittavaksi. Kaikilla koirakoilla on huonoja päiviä ja kaikki koirakot epäonnistuvat joskus. Mutta ohjaaja kyllä aavistaa milloin epäonnistumiset ovat ”normaaleja” huonoja päiviä ja milloin pitäisi hälytyskellojen soida…
Koiran nenätyöskentely muuttui lyhyessä ajassa ja koirasta tuli epävarma jäljellä
Meillä on menossa se viimeinen valioitumiseen oikeuttava ykköstuloksen metsästys, lajina metsäjälki. Tuto sai toukokuussa 258 pistettä Alavudella ja kesäkuussa 278 pistettä Uuraisilla. Sain heinäkuussa 2 koepaikkaa: viikko sitten Kaustiselle ja eilen Alavudelle. Kaustisen kokeessa keskeytettiin, koska Tuto oli todella vaisu janalla ja jäljellä. Ilmaisi tosi huonosti ja oli epävarma. Kaksi keppiä jäi metsään ja jana oli huono. Asia jäi kaivelemaan sen takia, koska koira oli niin vaisu. Jokaiselta kolmosen koiralta voi jäädä keppejä metsään, mutta meillä syynä on tällöin yleensä liika vauhti ja takki auki jäljestäminen (jos tomppeli ohjaaja sen sallii) eikä vaisuus. Koira myös oksensi aamulla, mutta söi ruokansa normaaliin tapaan, mutta ei kerjännyt nameja!! Olisi pitänyt hälytyskellot soida.
Eilen sitten oli taas kolmosen koe Alavudella. Janalla otti takajäljen, mutta huomautuksen saatuaan eteni hyvin oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi jäi taas metsään, mitä vähän ihmettelin. Mutta toisaalta jäljen polkemisen jälkeen oli satanut runsaasti, niin ajattelin että menee sen piikkiin. Mutta toisaalta vaikeissa olosuhteissa Tuto on yleensä tarkentanut eli jäljestänyt normaalia huolellisemmin. Jälki meni ihan hyvin kuitenkin, mutta sitten…
Outoa ruututyöskentelyä
Olosuhteet oli ruudussa vaikeat: tuulesta ei ollut apua ja sade oli painanut hajun maahan tuomarin mukaan. Silti oli hyvin merkillistä kun koira ei meinannut saada hajua yhdestäkään esineestä. Yhden löysi ja palautti korrektisti, mutta 2 jäi ruutuun. Meillä on joskus jäänyt 1 esine ruutuun ja se ei ole mikään ihmettelyn aihe. Mutta se on, ettei yhdestäkään esineestä meinaa hajua saada. Silloin ajattelin, että nyt on jotakin…
Tottikseen mentiin perseilemään
Tottikseen mennessä koira yritti viestittää joka solullaan minulle, että kaikki ei ole hyvin. Tunnetila oli äärimmäisen huono, suorastaan paska. Asiaa ei taaskaan helpottanut kierrätysmenettely ja se, että tuli kiire kentälle jälleen kerran. Seuraamaan lähtiessä vuoti ja vilkuili hätäisen oloisena paikkamakuussa olevaa koiraa. Ensimmäisen suoran haukkui ja poikitti ja sitten rauhoittui ja seurasi ihan hyvin. Noutojen siirtymissä pyöri mun ympärillä vähän väliä ja siihen meinasi ihan mennä hermot. Ryömi ja käväisi istumassa paikkamakuussa. Oli tulossa mua vastaan kun tulin piilon takaa, mutta minut nähtyään meni heti makaamaan:) Eli ihan älytöntä. En pystynyt todellakaan ohjaamaan koiraa parhaalla mahdollisella tavalla ja hermostuin itsekin. Ihan älytöntä sählinkiä kaikin puolin.
Tulos taskussa kotiin
Saatiin tulos ja sijoituttiin toiseksi kuuden koiran kokeessa, mutta eihän me mitään tuloksella tehdä ellei se ole ykkönen. Ei mennyt muillakaan hyvin: 2 jäi janalle ja1 keskeytti jäljen jälkeen. Mietin kotimatkalla, että ykköstulosta on tosi vaikea saada, mutta kyllä siihen kolmoseen tulokseen saa kyllä epäonnistua ihan kunnolla ja silti saa tuloksen. Soitin matkalta Hämäläisen Askolle ja sanoin, että nyt on kyllä jotain vialla muutakin kuin huono ohjaaja. Tottishan nyt voi levitä millon vaan jos vien koiran huonossa tunnetilassa kentälle. Mutta että ei haista esineitä ruudussa, niin se ei ole Tutolle ihan tavallista. Koko yön mietin, että mikä on vialla, siis muutakin kun huono päivä…
Aamupäivällä eläinlääkäriin
Laitoin vuodatusviestin faceen. Heinolan Suvi Almavetistä chattasi samantien, että pitäisikö koira nyt kuitenkin tarkistaa ettei olisi mitään fyysistä. Se jo tiedettiin, että lihaksisto ja nivelet on kunnossa eli sieltä puolelta ei vastausta tule löytymään. Tuto hyppäsi ja kiipeli A-esteen tosi hyvin ja on käynyt nivelkorjaajalla ja hierojalla. Saatiin aika parin tunnin päähän.
Kerroin Suville, että aamulenkillä Tuto hankasi takamustaan heinikkoon. Anaalit olivat todella täynnä ja kun ne tyhjennettiin, niin koira oli tosi kivulias. Myös sylkirauhaset olivat selvästi normaalia isommat ja nielurisat hieman suurentuneet. Nenä oli limainen. Ja koska koira on nuollut takapäätään jo jonkun aikaa, niin se on voinut vaikuttaa myös hajuaistiin! Voi apua……..
SM:t 2 viikon kuluttua
Anaalit siis tyhjennettiin. Nyt suihkuttelua pari kertaa päivässä ja mikäli ne vielä vaivaavat, niin maanantaina tehdään kevyessä rauhoituksessa (karenssi viikko) huuhtelu. Varmuuden vuoksi syödään muutama päivä vatsahappolääkkeitä ja tylosinia pitkästä aikaa. Ja sen tiedän jo entuudestaan, että anaalirauhastulehdus voi jumittaa pahastikin takapään eli siihen pitää jo etukäteen varautua. Myös nenäpunkkilääkitys aloitettiin heti.
SM-kisat ovat 2. viikon kuluttua ja nyt jää nähtäväksi osallistutaanko vai ei. Tärkeintä on saada koira kuntoon ja täysin oireettomaksi. Ja tunnetilatreeniä nyt noiden epäonnistumisien jälkeen sekä koiralle että ohjaajalle.
Ohjaajan mieli matalalla
Itselläni on nyt mieli tosi matalalla eli just sellainen vuoden paskin ohjaaja fiilis. Kukaan ei voi tietää miten paljon edellä mainitut asiat ovat koiran suoritukseen vaikuttaneet, mutta arvaus on se, että ovat vaikuttaneet. Ja miten epäreilua se on Tutolle ollut! Tekisi mieli mennä peiton alle ja itkeä vaan. Kyllä minä epäonnistumisia kestän, olenhan jo iso tyttö, mutta sitä en meinaa kestää, että kohtelen Tutoa epäreilusti:( Toinen raukka on tehnyt parhaansa ja kyllä kokenut jälkikoira tietää onnistuiko vai ei ja lukee ohjaajan mielentilaa. Tästä on nyt vain yksi suunta ja se ei voi olla alaspäin. Koskaan aikaisemmin ei ole ottanut näin koville tämä koiraharrastus ja nyt olen kyllä vakavasti miettinyt jopa sitä, että loppuuko kilpaileminen tähän. Ei se varmaan lopu, mutta saahan sitä edes ajatella…
Rakkaat ihmiset, ottakaa opiksi tästä eli mikäli koiran nenätyöskentely tai käytös muuttuu oleellisesti, niin viekää koira eläinlääkärin tarkistettavaksi. Mieluummin turha käynti kuin se, että sairaalta koiralta vaaditaan parasta suoritusta. Mikään ei voi olla epäreilumpaa parasta ystävää kohtaan! Ja sekin kannattaa muistaa, että koira viimeiseen asti peittelee kipujaan ja vaivojaan.
Ja kiitos taas eläinklinikka Almavet kun oikeasti välitätte ja huolehditte<3 Mitä me tehtäisiin ilman teitä!!!
Postauksen kuvat on ottanut Paula Niinistö Alavuden metsäjälkikokeesta toukokuussa. Paljon kiitoksia Paulalle kuvista.
Täältä voit lukea muita kisa- ja koira-aiheisia postauksia
